Suomalaisuus - mitä se on?

aiheesta poiketen; ihmettelinkin, miksi tuo hm-ilmaisu tuntui niin perin kotoiselta tällä palstalla kirjoitettuna,
Muuten minusta tuntuu, että Jorma Eton "Olen suomalainen"-runo antaa perimmäisen vastauksen aloituksessa olevaan kysymykseen.

Tervetuloa isoäiti keskustelemaan. Mikään palstan keskushahmo, johtaja tms. en ole, kunhan toimin.

Minäkin "oman ylistyslauluni" tuohon ruisleipään toin. Jotenkin tunsin kyllä, että leipä on leipää ja ruokalaji jotain aika eriä.

Tartuin omalta osin läskisoosiin, joka perunoiden kanssa on uniikin hyvää.
Nykyihminen tuntee vain jauhovellin jossa sianlihan palaset lilluvat. Sääli tuon kohtalon!

Samoin Ruuneman kyllä kunnolla 'käristetty' possun siivut ja siihen tehty kastike ja kuoriperunat, ei löydy vertaa!
Maalaistalossa nuoruuteni kasvanut opin paljon ruuasta, kansallisruuasta olen lukenut vain jostain iplehdestä (ilmestyy molemmat het' aamusta).
Kaikki muuttuu, ei entiselleen mikään jää, ja nuori polvi omaksuu omin ajatuksin asioita, joita me jo pidämme perinteinä. Jos saamme vielä elää parikymmentä vuotaa lienee hampurilainen jo valittu perinneruokiin. Eikä se niin ihme olisikaan.

Eikös nuo perinne jutut muutu sukupolvien myötä, ruisleipä tosin on menettämässä paikkaansa, nuorisolla useimmiten pitää olla vaaleaa leipää ja patonki on meidän nuorten eniten käyttämä.
Kauppojen leipätiskillä vaaleat valikoimat suurimpia.

Aatteiden ja lippujen värit ovat tietenkin intohimoja ja suuria tunteita herättävä asia, ilmankos vesilasissa lainehti. Sininen yhdistetään meillä puoluepolitiikan symboliikassa oikeistoon, USA:ssa taas demokraatteihin. Obaman solmio oli virkaanastujaisssakin sininen, Trumpin punainen. Vaimojen asut taas puhuivat päinvastaista kieltä, halusivat osoittaa kenties solidaarisuutta toisilleen vallanvaihdon hetkellä.

Suomalaisuus on niin paljon erilaisia asioita, palan kerrallaan voi kertoa. Luonto ja sen innoittama taide minulle hyvin merkityksellinen, luonnonsuojelu erottamaton osa.
Koska otit tuon rukiin esille, jatkan hiukan sitä teemaa. Parhaana valintana minäkin sitä pidän ja vuolain sanoin sitä perustelin, ja olihan kyseessä nykypäivän suomalaisia yhdistävä ruoka.

Ensimmäinen viljamme oli ohra, ja siitä paistettiin litteitä leipäsiä kuumien kivien päällä, lapinrieskat jatkavat sitä perinnettä. Ohrauunipuuro on herkkua vieläkin, eteläsavolaisen mummoni rikotuista ohraryyneistä ja maidosta tehty, uunipellillä paistettu rieska sai veden kielelle. Olutta pani jo kalevalainen kansamme, sahtiperinne elää, on teollisia olutpanimoita. Ihan turhaan sanotaan, että epäonnen kohdatessa ottaa ohraleipä...ehkäpä tuo alkusointu on sanonnan syy.

Alkusointu on kalevalamitan yksi tunnusmerkki, mutta ei siitä nyt enempää... eiköhän Kalevalan päivänä 28.2. ruveta runolle yhdessä.

Jos kyselyssä on ollut tarkoituksena todeta, mitä ruokaa suomalaiset ovat perinteisesti syöneet eniten, niin kyllähän vastaus voisi olla ruisleipä.

Jos taas tarkoituksena on ollut löytää nimenomaan suomalaisille nykyään luonteenomainen elintarvike, niin vastaus voisi olla lenkkimakkara.

Mikä loppujen lopuksi on todellista suomalaista perinneruokaa? Maamme on laaja ja eri alueilla syötiin eri tavoin. Pettuleipä lienee aika tunnettu joka puolella kotimaatamme, samoin kaskinauriit, mutta tämän päivän ihmisille ne ovat kaukaisia, emme voisi ehkä niitä valita kansallisruuaksemme.
Itämeren silakka ehkä olisi hyvä valinta, se ei ainakaan ole Venäjältä tullut, kuten eivät järvikalammekaan. Kala- ja lanttukukot lienevät melko suomalaisia paistoksia, mutta ne eivät olleet Länsi-Suomessa tunnettuja.
Aloittajalla ei ollut omaa ehdotusta. Jäämme odottamaan.

Hiukan kummaa,ettei tuo kuulu läskisoosi, joka perunoineen on ruokaa, ei ole edes luettelossa.

Suomi suomalaisille

Mitä on suomalaisuus ,,,,
suomalaisuus on minuutta, kasvoin maalla,
koulussa opettettiin erikoisen vahvasti isänmaallisuutta,
meidät kasvatettiin arvostamaan kovaa työntekoa,
sinnikästä ahkeraa vastuulista elämää,
huolenpitoa omista heikoimistamme vanhuksista ym,
joten koen olevani henkeen ja vereen isänmaallinen kunnon kansalainen,
me " sota-ajan sekunda sakki " teimme kovasti työtä ,
koulutimme lapsemme,
jotka nyt ovat päättäjiä ja johtajia,
jotka vuorostaan rakentaa suomea,

ikäväkyllä
välillä politiikka meni hakoteille, eu politiikka epäonnistui osittein, ei ollut suomalaisuutta se politiikka silloin,
mutta uskon että nyt remmissä olevat johtaa suomen jälleen nousuun,

Sen henki ja atomit mua aina seuraa, ja kun kuolen muutun osaksi pohojosen peuraa :D

Suomalaisuus on korkea verotus, korkeat hinnat, kallis maa liikkua paikasta toiseen yleisellä kulkuneuvolla, nyhtöpossu, nyhtökaura, nyhtöpallo, nyhtösaapas, telinevoimistelu, pesäpallo, metsäsuunnistus, järviuinti, avantouinti, mäkihyppy, ....ihan lopuksi todetava HYVIN/ERITTÄIN KALLIS ASUMINEN.

Noh, asua Suomessa ja puhua suomenkieltä. Se ainakin on suomalaisuutta. Ja lisätään siihen vielä sauna.

Ikävä-kyllä suomi on maailman kallein maa asuttavaksi, kylmä mutta kaunis maa,,,,

joskus tekis mieli muuttaa porttugaliin tai espanjaan,
mutta sekin on tehty liian kalliksi,
suomen verottajan kynnet ulotuu nykyään sinnekki,

Suomenpystykorva on ainakin puhdasta suomalaisuutta, kuten suomenhevonenkin.
Ovat mielestäni parhaat suomalaisuuden edustajat - vaikka lantteihin kuvansa sopisivat.
Tuo Peni, aina iloinen ja viisas ja mitä sopivin jurottavan suomalaisen kaveriksi.
Suomenhevonen, sodissammekin kovia kärsinyt polleparka.

Suomalaisuutta ovat suomalaiset kansanlaulut - mikä rikkaus ja runsaus niissä onkaan. Kertovat kaiken
ilosta ja surusta, elämästä ja kuolemasta.
----Niin kauan minä tramppaaan ...kalliolle kukkulalle...tuoll on mun kultani....ja sen
matalan torpan nokiselta pangolta leivän mun käteheni taittoi.
Kuolematonta lyriikkaa, rallia ja rapsodiaa joka mielelle.

Yksin ollessani laulan näitä joskus tippa silmässä, niin että ovet meinaavat pudota
saranoistaan.

Suomalaisuutta on myös nimipäivien vietto. Silloin, ainakin ennen, jokainen pomokin joutui tarjoamaan
kakkua alamaisilleen omana nimipäivänään. Nyt kun kaikenlaisia halloweeneja juhlitaan niin toivottavasti aito suomalainen nimipäiväperinne ei unohdu.

Sauna on myös suomalaisuutta tai ainakin se vastominen/vihtominen ja järveen sieltä juoksu tai lumihangeen hukuttautuminen. Kansalliseksi urheilulajiksi sopisi.

Karjalanpiirakka on minulle myös suomalaisuutta, varsinkin peruna....oivoi...

Sibeluksen finlandia on suomalaisuutta parhaimillaan,
maailman kauneinta musiikkia ikiaikain,
ameriikan presidentti Strumf soitiit finlandia musiikkia omassa presidentin valan vannotuaan, kruunaustilanteessa,

Ei kukaan voi sulkea Sibeliusta pois suomalaisuuden airueen paikalta. Finlandia on kaunis, kuten muukin Sibeliuksen musiikkinsa.
Valitettavasti olen kuullut todella tökeröitä versioita Finlandiasta, ihan sydäntä on särkenyt, ja nyt en tarkoita Jean Baezin laulamaa *This is my song* vaan joitain muita.

Finlandiaa lauletaan monilla erilaisilla sanoilla, ja joidenkin teksti on minusta kaukana suomalaisuudesta. Amerikkalaisissa hautajaisissa usein laulettu *Be still my soul* on hyvin hengellinen
mutta jotkut sanoitukset ovat mahtipontisia kaukana Koskenniemen alkuperäisistä.
Joku Suomesta lähtenyt maastamuuttaja on kai myös väsännyt jonkin sanoituksen.
Eri kirkkokuntien virsikirjoissa kullakin on omat sanoituksensa, mutta Sibeliuksen Finlandialla kaikki lauletaan.

Saksalaisilla on omat sanansa tehty paljon ennen Jean Sibeliuksen syntymää, mutta Finlandiaan hekin luottavat sävellyksessä.
Afrikkaiaiset sanat on sorvattu taas heille sopiviksi ja Finlandian sävel soi sielläkin.

Alunperinhän Finlandia sävellyksenä oli tehty orkesterille.
Itselläni on monta versioita Finlandiasta hyvien kapellimestarien johtamia kaikki.
Ihme kyllä, minun heikko musiikkikorvani huomaa eroja tulkinnoissa, vaikka upeita jokainen.

Kyllä sävellys on tunnettu ja rakastettu, mutta läheskään kaikki eivät tiedä sen suomalaisuutta.

Täällä palstalla on ennenkin kirjoitettu aiheesta Finlandia, mutta hyvin puutteellista tietoa.










sovitettu.

SEpä kiva että isoäiti korjaa ja oikaisee ennen palstalla kirjoitetut asiat. Hienoa kun on joku korkeasti oppinut joukossa ja taitaa asua jossain mieöikuvituksellisen hienossa maassa.

Mikä suomalaisuudesta tulee päällimmäisenä mieleen?
Humalahakuinen juominen, häiriköinti, rehvastelu, nuorison huono käytös, henkirikokset ja itsemurhat. Ylpeyden aihe ovat sotaveteraanit.

Suomalaisuus = SUO, KUOKKA JA PUUKKO.

Ruotsalaisuutta karsastamme ja venäläisyyttä vihaamme.Todella asiallinen ketju,luin jokaisen mielipiteen.
Tottakai,kun ajattelemme olemme olleet Ruotsin ja Venäjän vallanalla,siitä irtautuminen,sodat,kasvattivat isämmaanrakkauden,rakkauden joka yhdensi meidät kansana.
Sodanjälkeiset pulavuodet puute kaikesta,kokosi meidät yhteen,yhdessä rakennettiin naapurille mökki ja senjälkeen Vennamolta tuli tämä rintamiestalo,jota minäkin asutan.

Tämä napapiirinilmasto vaatii tietenkin rasvaa ja raskaat työt sitä enemmänkin.Miehet tultuaan sodasta,joutuivat heti metsätöihin ja ei siellä vihanneksilla pärjätty.
Siis se possuhan se oli jokaisen mökin karsinassa ja sen avulla pärjättiin.
Jos kalaa sai,sitä sai vain kesäisin,ei mitään talvikalastusta,nuottausta tai verkotusta ollut vielä keksittykään.
Missä vaaiheessa toi nauris poistui ruokalistalta,nykyisinhän sitä on alettu elvyttämään.
Ruis oli puurona,leipänä tielläpitävä viljelykasvi.

Suomalaisuuteen kuuluvat myöskin taiteilijat,he kaikki olivat ruotsinkielisiä ja minkähän tähden?
Eino Leino ja oli kai heitä muitakin? Aleksis Kivikin,kaiketi muutti nimensä?
Nyt jätän tän pohdiskelun kirjanoppineille ama

Nykyisten suomalaisten esi-isät - heimot - ovat tulleet hyvin eri aikoina tähän maahan ja ovat eronneet toisistaan jo kieleltään. Meillähän puhutaan vieläkin murteita. Kansa ei siis ole ollut yhtenäinen.
Kansa on historiansa kuluessa kuulunut myös eri valtioihin, osa Ruotsiin, osa Venäjään. Erot ovat olemassa vieläkin. Tietenkin tätä kansaa on pyritty yhtenäistämään kouluopetuksella, johon kuuluu mm. yhtenäisen kirjakielen opettaminen.
Tuskin olemassa ruokaa, jota olisi paikallaan pitää suomalaisilel luonteenomaisena .Tuon heimoperusteen pohjalta on kyllä maakuntaruokia, monet niistäkin hyvin rajoitetulle alueella luonteenomaisia..
Ehkäpä koko kansan parissa suosittu suomalainen ruoka on sittenkin lenkkimakkara

Jaa, suomalaisuus - noh, tarkemmin ajatellen; se kai riippuu siitä millaisen yhteiskunnan olemme itsellemme demokraattisesti luoneet ja millaiset maantavat omaksuneet.
Se on kai suomalaisuutta, mikä on suomalaisille ominaista. Voi olla vähän sisäänlämpiävää, jos itse sanomme millaisia me suomalaiset olemme. Minusta hyvään oikeusperiaatteeseen kuuluu, että ulkopuoliset meitä arvioikoot.

Jean Sibeliuksen sävellysteoksissa esiintyy useita Suomeen viittaavia nimiä aina Finlandiaa myöten. Yhtä hyvin nuo nimet voisivat viitata moneen muuhun asiaan.
Mitä suomalaista vaikkapa Finlandiassa on? Voidaanhan siihen kuvitella suomalaista sisältöä, kuten moneen muuhunkin asiaan. Kansan syviä rivejäkään hänen musiikkinsa ei merkittävästi kosketa.
Tietysti hän oli suomalainen. Ei hän tuolla perusteella ole kuitenkaan suomalalsuuden tunnuskuva.
Enemmän sitä on vaikkapa Oskar Merikanto Kesäillan valsseineen.

Siinä tuo henkilökohtainen mieltymys musiikin, kuin ruokaankin sanelee, mutta on erehdys ettei kansaa koskettaisi Sibeliuksen Finlandia!
Suomalaiset ovat maailmalla tunnetusti musikaallinen kansa, kuten virolaisetkin, joita Finlandia puhuttelee sävellyksenäkin ilman sanoja.

https://youtu.be/7rBsWtOYuko Kiitos :(

Suomi on osa itää ja pysyy.

Suomeahan ei ollut ennen vuotta 1808 ja tuolloin venäläiset muodostivat sen. Sen ne tekivät omia tarpeitaan ajatellen, eivät suinkaan hyvästä tahdosta. Jos nykyinen Suomi olisi vielä nykyään Ruotsin itäosa, sitä voitaisiin pitää läntenä. Nyt se on jotakin Itä- ja Länsi-Euroopan välillä.
Maantieteellisesti lähempänä on itäpuoli Eurooppaa. Siihen suuntaan on laajempi maayhteys.
Maantieteelle me emme voi mitään.

Suomalaisuus vetää Eurooppaan. Hienoa, kun Macron voitti Ranskassa. Euroopan talous ja turvallisuus kohenevat jatkossa. Vahva Eurooppa kestää Venäjän pullistelut.