KAHVIPIRTTI 125 / 2016

NYT OLI VAIKEAA ENNENKUN LÖYSIN KAHVIPIRTIN.OLEN OLLUT TALVIUNILLA.KEVÄTTÄ ODOTELLESSA ON MUKAVA LUKEA JA JOS PÄÄSEN VIELÄ JULKAISEMAAN.KUKAS ON NIMIMERKIN VIENYT.ANNASTIINA.YRITÄN UUTTANIMMARIA.

Päivä on ollut kovin kaunis, pieni pakkanen, ei tuulikaan haittaa tielläkulkijaa. No minä kuitenkin pysynyt sisällä, joten vain ihaillut päivän kauneutta.
Aamupäivällä ihmettelin missähän Skillan mahtaa olla kun ei eilen ainakaan mitään reissusta puhunut. Selvisihän se lopulta kun näin vanhan pirtin ilmoitustaululla ilmoituksen uudesta pirtistä.
Aikaani olen kuluttanut kaalilaatikon teossa, siellä se nyt muhii uunissa, ehkä vielä puolituntia.
Eilisessä kirjoituksessa ynnämuu kirjoitteli savotta reissuistaan, varmaan se on hyvä kasvatuslaitos. Minulla metsähommat olivat poikasena enempi marjastus ja sieni reissuja. Olin toki parikuukautta halkometsässä kaverini kanssa tutun isännän metsässä, meillä oli tavoite yhteensä neljä mottia olimme silloin 16 vanhoja. Tavoite onnistui ja saimmehan joskus vähän ylikin. Saimmehan muutaman markan, se oli siloin yhtenä talvena kun koulu oli jo käyty.
Kävin välillä ottamassa kaalilaatikot uunista, nyt pirttihirmu on koemaistajana.

Oikein hyvähän päivä oli näin talvisydämen päiväksi, sateeton nollakeli. Näin hyvä käydä evään hankintamatkalla. Kun joka arkipäivä käy, ei tarvitse niska vääränä taakkaa retuuttaa.

Palaan vähän savottajuttuuni, kun Late mainitsi sellaisen olleen "hyvän kasvatuslaitoksen." Näinhän se todella oli. Kyllä sillä on merkitys pitkälle elämässä, kun suuressa joukossa opettelee, tottuu ja sopeutuu elämään. Eivät kaikki olleet samanlaisia kokemus ja vaisto neuvoo sopivan suhtautumistavan. Ehkä minulla oli suupaltin osaakin, mutta ei pahoja törmäyksiä. Oltiinhan siellä 2-3 kuukauttakin yhtämittaa tavallaan " eristyksissä", ei edes lähikylän kaupassa 15-20 km päässä käyty. Muonittaja rahtasi eväät hevospelillä savotalle. Mitäpä sieltä kotiinkaan turhaan tuli, oli siellä jo riittävästi sakkia kolmessa sukupolvessa. Myös savottatöiden jälkeen hyvin viihdyin hommissa suuressakin joukossa ja monia murteita puhuvien kanssa. Voi niitä aikoja, voi vain sanoa!

Kyllä Pirtin komeaksi saa kun mielikuvitus lentää, pitää mainita avaukseen liittyen! Kevättä kohti köryytellään!

Huomenta jälleen, nyt ihan talven tuntua, pakkasta kuusitoista astetta.
Paavalin päivänä näin tulee ollakin.
Vanha sanonta liittyy jotenkin Paavaliin ja pakkasiin, jos ei Paavalina pakkanen pauku, ei ilmeisesti sato onnistu.
Näitä sanontoja on varmaan erilaisia joka murre alueella, hurskainenkin tosen verision esitti, harmi jos nämä vanhat sanonnat häviää, pitäisi jututtaa "vanhoja" ihmisiä;)
Intoa hurskaisella vaan puuhasteluun riittää, vaikka olkapää meinaa kiusata, no siihenkin pätee sanonta, ken vaivojansa valittaa, on vaivojensa vanki, mennään päivä kerrallaan, näinkin sanotaan;)

Minun tietämykseni noista savotoista perustuu Päätalon kirjoihin, hyvän kuvan antoikin, kyllä niistä ynnämuun kertoman kanssa voi yhteen vetoja tehdä.
Kovaa oli savotassa miehillä kuin myös hevosilla, kyllä nekin tiukoille joutui ja oliko isäntä aina kovinkaan suopea tälle kaverilleen.
Eläinten kohtelua on monenlaista, en nyt vain savotoita tarkoita, vielä tänäkin päivänä ihmiset kaltoin eläimiä kohtelee ja kuitenkin ne ihan ihmisen armoilla on.
Useasti se hevosen hoito savotoilla oli ehdotonta, jos meinasi apua hevosesta olevan.
Olihan tukkikämpillä emäntienkin siellä "elämän luukun " takana ahkerina oltava, että vahvaa ruokaa tarjolla aina oli.
Toimiiko nämä savotat vielä tänä päivänäkin, vai onko koneet sen homman hoitamassa?

Tuo numeron juoksuttaminen kaiketi tärkeää, että pirtin löytää, minä en vaan aina meinaa muistaa sitä pois menevään pirttiin laittaa.
Kaalilaatikko on hyvää, vaikka kyllä se parasta tulee syksyn juuri nostetusta kaalista, mutta niinhän on kaiken kanssa, parasta juuri talteen oton aikaan.
Minulla jo toinen hernekeitto joulun jälkeen, kun kinkkua vaan riittää.

Onpa mukava kuulla taas sinusta Annastiina, oletko siellä jossain, vain kotimaassako nyt oleilet?
Muistanko väärin, etkös sinä kaukana meistä joskus asunut.
Kyllä nyt alkaa se aika olla, että karhutkin kylkeä kääntää ja se merkki siitä, että kevät se tuloaan tekee;)

Näyttää tuo taivas siltä, että kaunis päivä on tulossa, kerhoon olisi lähdettävä, no ehkä hiljakseen sen matkan jaksaa tehdä, hyvää se tekee tälle ihmiselle, joka on jättänyt liikkumisen melkein kokonaan, no perästä kuuluu.
Huomenissa jo sää pitäisi lauhtua, joten kaikki vaan ulos pakkas tuoksuista nauttimaan:)

Pikkupakkasessa täällä tämäkin päivä. Hyvin näyttää myös ennusteiden mukaan jatkuvan.

Marketin orrella istahti viereeni hyvässä aikuisiässä oleva mies, jota en muista ennen nähneeni. Hän oli juttusalla päällä vaikkei viinan vaikutusta ollut nähtävissä. Ensin hän kertoi näkemyksensä liikenneministerin esityksestä ja sen menosta myttyyn. Sitten hän kysäisi, että olenko ajatellut mikä on älykkään ja viisaan ero. Hän oli sitä puntaroinut, mutta tuskinpa ammattilaisesta arvioijasta oli kyse. En kyllä ole minäkään, mutta melkolailla samoihin käsityksiin pääsimme, vaikka ensimmäistä kertaa juttusilla olimme.

Niin juttuhetken tulos, nyt lyhkäsesti. Älykäs tai sellaiseksi itsensä kuvitteleva, ei myönnä koskaan erehtyvänsä, vaan hakkaa vaikka" päätään seinään." Viisas myöntää virheensä silloin kun on sen tehnyt ja voipi vaikka naureskella että "sattuuhan sitä." Viisas on yleensä jo elämänkokemusta hankkinut, ehtinyt jo tehdä monia virheitäkin. Niistä hän on oppinut ei yleensä toista tunarointejaan ja on jatkossakin varovainen. Älykäs tai sellaiseksi itsensä kuvitteleva, ryntää hänelle uudenkin asian kimppuun itsevarmana, tekee selväksi älyllisen tasonsa, ei halua tuloksen valmistelua jakaa ja haluaa sen omanaan julki tuoda ja pisteensä hankkia. Tämmösiä me ajankuluksemme pohdiskelimme.

SkillaN kysyi, että vieläkö ne savotat toimivat tänäkin päivänä. Ei ne ole niin toimineet pitkään aikaan, mistä Päätalo kertoi ja minäkin ehdin olla vanhan ajan töissä. Koneellistuneet ne hommat ovat ja työhevoset jo kauan sitten lahtiautoon pistetty. Muutama vuosikymmen sitten ajelin melko paljon näitä tuttuja saloseutuja. Paljonhan on metsäteitä tehty puutavaran kuljetukseen. Monilla kämpillä kävin. Osa oli hävinnyt, jotkut köhöttivät autioina ja aivan muutama oli vuokrattu johonkin virkistyskäyttöön.

Nyt lienee minun syytä lopettaa" savottahommat" täällä Pirtissä ja seuraavan kerran kehitellä jotain muuta jos "irtoaa." Hyvää jatkoa teille!
terv. ynnämuu

Kaalilaatikosta, senverran sitä jäi vielä eilisestä, toinen loora jopa isompi kuin eilinen. Siinä sitä syömistä, ei ainakaan kerralla mene alas. Vaihtelu virkistää, vaikka usen tulekin syötyä eilistä. Hernesoppa on myös sellainen ei sitä usein tule tehtyä joulun jälkeen kinkun rippeistä ja laskiaisena vaikka pajvinlihasta luineen.
Sehän se on pääelinkeino tuo syöminen.
Päätalon kirjoista tykkäsin ensin alkuun, kyllä niistä selvisi hyvin savottahommat, mutta niitä kirjoja oli Päätalolla suuri määrä minusta ne alkoivat muistuttaa kovin samanlaisilta, joten monta jäi lukemati, onhan niitä tuossa kirjahyllyssäkin muutamia.
Sivistyksen mittaa on vaikea arvioida, tällainen kouluja käymätön ei voi sivistyksellä retostella, no ei se tietysti koko totuus ole. Luulen olevan tärkeää, että kun tapaa tutun tai ihan vieraankin niin kuuntelee mitä sillä on sanottavaa, eikä sen puheita kannata tyrmätäparas tapa on kerto oma mielipide asiasta ja sanoa niin kuin itse ajattelee. Kyllä sen tutun tai ystävänkin viisaus paljastuu keskustelun aikana. Samoin voi huomata myös oman viisautensa tason. Vaikkei sitä tarvitsekkaan ääneen julistaa.
IImojen puolesta samanlainen keli kuin siellä kehätien eteläpuolellakin, vähän on asteissa lahtunut, mutta edelleen pakkasen puolella.
Taitaa taas huomenna olla plussalla.
Terveisin Late.

Tuli tuossa ihmeteltyä miksen ollut kirjautunut, vaikka olinkin jäi oikolukun tekemäti niin ainakin pari virhettä jäi. eikäsen puheita kannata "tyrmätä, paras tapa kertoa oma" ja niin edespäin.

Susi tuli korjauksestakin.

Huomenta ja aloitan anteeksi pyynnöllä, otsikossa on jo vanhaksi mennyt vuosiluku, näin sitä huonosti tekemisiään seuraa.
Otin valmiin otsikon vaihdoin numeron, mutta enpä niin paljon katsonut, että vuosilukukin piti vaihtaa.
Todiste siitä, että ei ajan mukana jaksa kulkea, niin on nopeaa tuo vuosienkin vaihtuminen;)

Nuo virheet melko huomaamatta mukaan tulee, mutta hyvin on ymmärretty kanssa lukijoiden taholta, pienet mokat ei haittaa.
Kannattaakin tehdä noita laatikko ruokia enemmän, kun uunin lämmittää, sama pätee keittojen kanssa, niitä on helppo sitten lämmittää, maku vaan paranee.
Päätalon alku tuotanto kiehtoi, minulle niin outoja asioita, sitten lähemmäs nykypäivää tulevat alkoivat pitkä pitkäpiimäisiltä tuntumaan.

Viisaudeksi sanotaan, kun ensin miettii ja sitten suunsa aukaisee.
Sitä ei vaan tahdo muistaa, kun päässään on asian läpi käynyt, hyväksi ajatellut, uloshan se on tokaistava.

Olen tavannut tämän laatuisen ihmisen, mistä ynnämuu juttukaverin kanssa kertoi, sitä mallia tämä ihminen on, että aina äänessä (kova äänikin vielä)ja jos joku uskaltaa epäillä asian todenperäisyyttä, puheella se oikeaksi väitetään.
Joka asiaan hänellä mielipide ja se on taatusti se oikea.
Viisaana pidän ihmisen, joka ei vastaan väitä, toiseksi kuitenkin jää.
Nämä metsä autotiet olen marjamatkoilla kivaksi todennut;)

Hölmöjä kyselen, kun tuota päivää peräsin tämän sadan vuoden täyttymiseen.
Nyt juhlimme tätä vuotta minä se sata vuotta täyttyy, olkoon se nyt sitten vaikka joulukuun kuudes.
Megamoka valotti asiaa ja näin olen ollut kuullevinani minä myös, onko uteliasta tämmöinen tivaaminen, vai luetaanko mahdolliseen tiedon hakuun;)
Osasit ihastella pirtin sisustustakin ihan somasti ja mielikuvin voi tuo kansallispukukin päällä olla, omistamani ei päälle sovi.
Se pääasia oli, että kahvihampaan pakotus loppui;)

Onnea hurskaiselle syntymän vuosipäivän täyttymisestä, eri vuoden lapsia olemme, vaikka iässä vain kuukauden ero noin suurin piirtein.
Kyllä sinä tuota työn nuuskaa kehittelet jatkuvasti, niinhän sanotaan, että omakoti talossa ei työt koskaan lopu.
Minun mielestä voisit vähän tinkiä tavoitteista, aikaa jouten oloonkin jo tämän ikäiset voi itselleen sallia.
Lukuna on iso tuo 79, mutta eipä sitä meinaa muistaa, joten ei surra hurskainen;)

Eilen oli kerho ja ennätys määrä oli ihmisiä, arvio 240, ei riittäisi tilat jos kaikki 800 jäsentä tulisivat.
Minun mielipide on, että liian isoksi on yhden yhdistyksen määräksi, kahtia pitäisi laittaa.
Voitte kuvitella mikä sorina käy, kun tälläinen määrä jutustelua harrastaa ennen kerhon alkua.
Taisi pakkanen henkeen käydä olokin tukkoinen, kun sinne kerhoon taivalsin, nyt on yskittänyt, saanko taudin uudelleen.
Sisällä aion nyt pysyä ja vaan LEVÄTÄ, uskon senkin osaavani, kun oikein yritän.
No jotakin pientä käsillä näperrän, virkkaan vaikka perhosia, kesää muistellen;)
Mukavaa päivää teille jokaiselle.

Huh sentään, mikä mateen käry! OLin päättänyt kokeilla miten made onnistuu paistettaessa. No, onnistuuhan se, maksakin vallan erinomaisen hyvä ja rapeapintainen. '

Mutta se paistetun mateen käry, ei, millään meinaa loppua, 2 t. tuulettamisesta huolimatta. Lopulta otin ja raastoin appelsiininkuorta parille vadille kuivumaan, hieman jo auttoi sekin.
Enää en paistamalla valmista sitä limamötkälettä, vaikka maultaan hyvää onkin.

Nyt onkin kahvihetken aika, pieni keksi vuohenjuustoviipale & viinirypäleillä saa kruunata kahvihetken.
Vanhimman tyttärentytön kanssa juttelin äsken Nurmijärvelle, oli isoäitinsä luona koulun jälkeen ja Famu siellä laittoi pyttipannua heille😊 Vuoropäivinä käyvät sisarukset mummolassaan, saavathan yksinään Famun täyden huomion!

Pienempinä pyörivät Lippajärvellä ja Kesäheinässä usein, silloin oli äitinsä kotiäiti ja kyläkipeekin taisi olla 😅
Mukava on huomata miten lapset kasvaessaan oppivat huomaavaisiksi,...kovin vaativia ja hemmoteltuja pikkumuksuja en enää jaksaisi kasvattaa.

Olihan hyvää tekevä kahvihetki, oikein mukavan oloista jatkoa päiväänne!

Päätalon kirjoista olen luultavasti kaikki lukenut. Muutamia on hyllyssäni ja muita olen poiminut kirjastosta. Joitain on tullut loikkien "lukastua", pitkäveteisiltähän ne tarkat, hitaasti etenevät kuvaukset alkavat tuntua jos on jo niitä monia lukenut. Arvokasta Päätalon tuotannossa on vahojen tapojen ja elämän kuvaukset. Sitä historiaa niistä löytyy runsaasti tallennettuna.

Hyvinhän SkillaNin kerhossa on joukkoa käynyt. Onhan se mukavampi tunne, vaikka "pulinaa" syntyy - kuin jos vain muutamia käväisisi. Olen pysynyt passiivisena, en ole eläkeläisenä edes ammattiosaston kokouksissa käynyt. Olen ajatellut, että voi se olla täysin sukupolven vaihdos. Kerran kävin yllytyksestä yhdessä eläkeläisten tilaisuudessa, enpä tuntenut suurempaa vetoa mukaan. Kyllä se näissä asioissa "alasajoni" jatkuu.

Onhan `hurskainen` kunnioitettavassa iässä. Nuoremmaksi luulin, vaikka en tietysti ole koskaan nähnyt. En nyt ole kovin paljon ikääkään veikkaillut. Vähän vanhempana tässä tallailen, eipä sillä paljon ole merkitystä.

Pientä hötäkkätä on tänään ollut, asioiden perässäkin on väliin liikkeellä pitänyt. Joten alan suunnitella pehkuihini painumista. Niin...eilen karkasi kirjautumiseni. Paremmin se pysyy, kun kirjautumisen yhteydessä napsauttaa ruksin:"pysy kirjautuneena." Jatkellaan lämpimän puolella!

Huomenta sumuiseen aamuun, pakkasen puolella pari astetta, katuvalo ei tästä ikkunastani katsoen pala, on oudon näköistä.
Oudolta näyttää myös parveke lasini, ulkoa päin huurteessa ja katossa vesipisaroita, ilmiö joka talvinen, kun sää äkkiä vaihtelee.
Huomaa selvästi, että päivä alkaa valeta, kun ei noita keinovaloja hämäämässä.

Tuo on harkinnassa minulla myös, jättäytyminen kaiken yhdistyksen toiminnan ulkopuolelle, mutta vähän pelkään ikävystyväni, jos ei yhtään mitään menoa ole.
Kyllästymistä tunnen tähän olemiseen, jos ei löydy mielekästä tekemistä, vaikka vielä tuo pääkoppa ideoita suoltaa ja niitä pakottaa toteuttamaan.
Jos jossakin nään mukavan mallin, kyllä se laittaa kokeilemaan, joskus mukavinkin tuloksin.
Kyllä Päätalo pikkutarkasti kirjoitti, mutta niin mielenkiintoisesti, että piti ne kirjat kannesta kanteen lukea, kaikki minäkin olen lukenut, alkutuotannon ahmimalla.
Oli niin erilaista mitä omassa elämän piirissä elettiin, vaikka tiukkaa se oli elämä meilläkin.
Voihan se olla, että nuo mielikuvat meistä kirjoittajista voi olla epätarkkoja, ainakin iän ja ulkoisen olemuksen suhteen, jonkunlaisen kuvan viesteistä kyllä saa.

Aika vähän tulee madetta syötyä, kylmän veden kalahan se on ja kai siksi helmikuu mateen saamiselle on parasta aikaa.
Paistanut en ole koskaan, kala keittoon on supistunut tämän kalan laitto.
Ehkä tuo kasvattaminen onkin aika vieras käsite nyky vanhemmille ja onhan keinotkin hyvin vähäisiä, kun mistään ei kieltää saa, tulee traumoja.
Kyllä pieni nipistys niskakarvoista tekisi hyvää silloin tällöin, eikä se vahinkoa lapselle tekisi.

Eikös se säästöksi kerry, jos itse jaksaa puuhastella ja korjailla asioita hurskainen.
Luulen että huomattavasti tyhjempi rahapussisi olisi, jos kaikkeen tekemääsi vierasta käyttäisit.
Mitä tuohon muistamattomuuteen tulee, kyllä me voidaan iän piikkiin se laittaa.
Pikku hiljaa puuhastellen ja väliin lepoakin nauttien ei ylirasitus pääse iskemään, muista hurskainen, että kiirettä ei enää saa olla.
Elämä on ehtoo puolella, nyt vaan tehdään mikä hyvältä tuntuu ja seuraillaan nuorempien tekemisiä.

Oudolta tuntuu, kun kaupan seinässä oleva mittari näyttää seitsemää astetta ja muutama kortteli väliä, minun mittarissa vajaa kolme astetta.
Kumpiko mittari valehtelee?
Olkoon miten vaan, pakko ei ole ulos lähteä, hiekkaa kyllä kaduille kylvävät, ei liukkaus esteenä olisi, laiskuus menemisen estää;)
Nyt huomasin, että en ole kirjautunut, yritän muulla nikillä saada tämän viestin ketjuun, päivän onnistumista teille kaikille.

Lämpöasteita tammikuun lopussa! Lumet sulavat.
Vähän pelko nousee, millaisen helmikuun saammekaan, sillä eikö lämpöasteet ja pakkaset ole suurin piirtein vakio vuoden mittaan?
Luontokaan ei tästä tykkää. Talvilepo pitää olla niin puilla kuin perennoillakin. Koskahan ensimäiset krookukset nousevat?

Kaunis päivä illassa, aurinko helottanut lämpimästi, aivan keväiseltä tuntui, kun pienen kävelylenkin koetin tehdä päivällä.

Kyllä ilma on suosinut mummelia, kun ei lunta ole tuiskuttanut!
Eikä niitä suuria lumitriivuja, joita on vaikea kolatakaan pois. Miehennikään ei enää
selkävaivansa vuoksi voi mitään raskaita tehdä, että täytyy olla tyytyväinen tähän lumettomuuteen!
Tosin, onhan tässä vielä allakan mukaan talvikuukausia jäljellä, että voipa se tilanne hyvin äkkiä vielä muuttua!

Onnea hurskaielle syntymäpäivän johdosta! Kyllä sillä ikää voisi jo hyvin töitä helpottaa ja antaa muiden tehdä!
Vaikka siinä se aika kuluu, kun jotain on tekemistä ja kunto pysyy parempana.

Hyvää iltaa pirttiläiset!

Hiukan lämpimän puolella, ilman sateita ja aurinkokin rökitti väliin pitkät jaksot. Roskien vientikeikalla oli aikomukseni tehdä ylimääräinen kävelykierros. Siinä on alussa kuja jossa ei ole autotietä vieressä. Hyvä reitti eikä pakokaasut hyökkää hengityksen kiusaksi. Nyt se oli tosi " luistinrata." Sitä ei ole puhtaaksi lumesta aurattu, siihen on jäänyt jääkenttä. Niinpä nyt aurinko lämmitti ja sulatti pintaa. Olisihan siitä varovasti päässyt, mutta ei se töpöttely ja jännitys reippailua vastaa. Niin jätin koko homman ja ikkunasta katselin
"aikaisen kevään" merkkejä.

Makriinan viestiin: onhan niitä ylen lämpiä ollut joskus ennenkin tammikuussakin, vaikka nytkin harvinaisen lämmintä onkin. Kyllä siitä vielä talvikelitkin ehtii tulla, jos sikseen sattuu. SkillaN mainitsi parvekkeen katosta tulevat vesitipat. Saman vaivan olen huomannut. Siitähän se lämpötilojen vaihtelusta tulee. Sitä joutuu jatkovarren päässä olevalla luutulla huitelemaan kuivemmaksi joskus moneenkin kertaan.

Eiköhän tämä jo "ilmoittautumisesta" käyne ja seuraavaan kertaan!

Kyllä se aika poutainen ja aurinkoinen päivä oli, aamupakkasesta kun päästiin niin varmaan pari lämpöastetta oli päivemmällä. Katselin juuri parvekkeelta taivaalle, etsin näkyykö tähtiä, oikein kun hyvin tiirailin niin pari isoa tähteä löytyi. luulen isomman olevan Veenus, oli se niin kirkas. Eihä tällaisessa kirkonkylässä paljon niitä näy kun kun noita piha ja maantien valoja on runsaasti. Tähtitaivasta on mentävä muutaman kilometrin päähän jos niitä haluaa ihailla.Lieneen nyt -0
Roskapussit minäkin vein päivemmällä, mutta samalla reisulla kävin K:supermarketissa. Lohta ostin kokonaisen, siitä se illallinen valmistettiin,
ensin kun pääsin kotiin, tuli kälyni käymään, oli mukava jutella hänen kanssaan, ehdittiin juoda kahdet kahvitkin jutustelun lomassa. Sitten sen lohen fileerasin ja laitoin paistokuntoon, molemmat puoliskot paistoin.
Kyllä siitä tuli oikein hyvää ja vielä jäi huomiseksikin.
Tuosta lämpimästä talvipäivästä tuli mieleen vuosi 1955 helmikuun 5 päivä pääsin silloin siviliin armeejasta, Santahaminassa kun olin, vettä satoi paripäivää eli vielä lähtöpäivänkin lumet lähti Helsingistä ja vähissä oli kotikylässänikin. Mutta kunnon talvi siitä vielä tuli, lunta yli puolimetriä ja kovia pakkasiakin. Onhan siitä aikaa ja nuo ilmaston lämpenemiset vaikuttaa nykyään aika paljon ilmastoon.
Onnea vain Hurskaiselle, täytyy sanoa kyllä sinä vielä kohtuu kunnossa olet kun aina työntouhussa olet.
Meikäläinen sanoo aina, kyllä ne kotihommat riittää ja se tarkoittaa niitä pieniä askareita joita syntyy kahden ihmisen huolehtimisesta.

Päätalo on ollut hyvä kirjailija, kuten aiemmin sanoin, en kaikkia hänen kirjojaan lukenut. Päätalon olen muutaman kerran tavannut, vaimoni eno oli myös kirjailija ja hänen kotonaan päätalon tapasin, sekä Reino Lahtisen hautajaisissa. Lahtinen ja Päätalo olivat hyviä kavereita.

Huomenia viikonloppuun, lauantai päivään, viiden asteen pakkasella sen täällä aloitamme ja sellainen sininen hämärä ympärillä.
Viimeisiään vetää tammikuu ja Kallen päivää vietämme, onnea Kallelle sinne Hämeeseen.

Latelta kysyn mihin laitoitkaan ruodon ja muut fileerauksen tähteet, kai sopan keitit?
Minusta tulee hyvin maukas keitto, kun perunat, sipulit ja nämä tähteet laittaa veteen, keittää kypsäksi ja loraus kermaa, mausteeksi vain suolaa ja pippureita.
Vähän hankalaa syötävää, kun pitää ruotoja siivota, mutta usein ne kalan osat on jo liemen seassa.
Sen verran aina kalaa jää selkäruotoon ja evien ympärille, että maku keittoon tulee.
Kokeilkaapa, lohesta saa monta ruokakertaa.

Sama homma täälläkin tuon katon putsauksessa, minkä ynnämuu kertoo tekevänsä, en tiedä onko siitä muuta haittaa, kuin että matto kastuu ja ei kovin kiva ole vettä niskaansakaan saada.
Yritin pitää yhtä ikkunaa aukikin, mutta ei asia korjaantunut.
Miten tuo onkin tuo roskapussin vienti vastenmielinen, nyt oivalsin, sehän onkin miesten työ;)

Kummasti nuo selkävaivat miehiin osuu, syynä kaiketi raskaan työn teko, vaikka onhan sitä naisillakin, usein väärän asennon työskentelyn myötä saatu.
Kai sinulla on joku pohjallinen mikä noin suuren pituus eron tasaa hurskainen?
Kyllä viimeistään silloin saa selkänsä huonoon kuntoon, jos ei yhtä pitkät jalat maata tavoita.
Olen omaa kävelyäni tarkkailut ja kyllä se melkoista keinumista on, kai polvet eri tahtiin toimii.
Ihan kelvollisen tuntuinen tuo varasto vajasi tuntuu olevan, nyt sitten helpolla kaikki löytyy, tietenkin vaatii paikoilleen laittamista aina työn loputtua, onnea vaan urakan valmiiksi saamiselle.

Helmikuu se ennen vanhaan tuiskukuuksi nimettiin ja silloin se made on helposti pyydyksiin menevä, joten vielä sitä kolattavaakin voi tulla Neeassa.
Minä tykkäsin lumitöistä, kun edellisessä asunnossa niitä joutui tekemään, siinä näki käden jäljen ja mitä tasaisemmat penkat aikaan sai, sen enemmän tyytyväisyys kasvoi.
Olihan se melko raskastakin, kun märkää lunta kolasi, mutta kunnon hoitamisessa mitä parhainta liikuntaa.

On se aika hämmentävää niin luonnolle kuin meille ihmisille tämä säätilojen vaihtuvuus, ennen tammikuussa melkein varmasti pakkasta 30 asteen seuduilla ja pitkiä aikojakin, nyt sitten lämmön puolella ja vesisadetta.
Muistelen että ainakin täällä päin oli maan sulana ollessa kylmempää, ehkä maa routautui ja kasvit säilyvät.
Toivotaan että ei ihan kuperkeikkaa tämä sää tee ja tulee lämmin kesä, mistä sitten voimia saamme ammentaa tulevaan talveen.
Kaunis on nyt tuo ulkoinen maisema, koivut saaneet harsopuvun ja niissä silmä lepää, ihastellaan nyt tätä olotilaa Makriina ja toiset;)

Minä matkaan Kuopioon, on nuorimman lapsenlapsen lapsen syntymä päivä, kokonaista 11 vuotta täyttyy tällä pelimiehellä.
Huh ,huh, viimeistään nyt sitä pysähtyy omaa ikäänsä ihmettelemään, mutta eikun ihmetellään ja mennä köppästään, heippa!

Olen jo nisupullaa leiponut, ai että on makoisaa! Puusteja tein ja omenahilloa väliin,
paistui kauniiksi!
Eihän noita paljoa syödä saisi, mutta lohdutin itseäni, että täytyyhän leipurin maistaa, että tietää onko kelvollista!

Jos selkäranka on jo pahoin vaurioitunut, ei siihen oikein kovat otteet sovi.
Metsänkaadossa mieheni sai jo nuorena pahat vauriot, mutta on kuitenkin kauan sen kanssa pärjännyt ja töitä tehnyt. Tukiliivi on hänellä suureksi avuksi.
Käsipainoilla jumppaa, se on hyvä keino saada pidetyksi lihakset kunnossa.
Itselläni on myös mutta vain 2 kg .painoiset kahvakuulat.
Kun vain muistaisi päivittäin niitä nostoja tehdä, helposti kiertää sen jumppapaikan!
Kun pistää musiikin soimaan, se käy kuin huomaamatta!

Rattoisaa lauantaita!

Tänään ja huomenna on kansallinen pihabongaus. Tunnin ajan seurataan lintuja pihapiirissä, lukumäärät ja sortit. Netistä tarkemmin, sinne voi ilmoittaa tulokset.

Olen aina ottanut lohen "ronnot"mukaani jos fileeraus sisältyy kaupassa hintaan. Muutoin fileeraan itse, silti ronnot soppaan. Ison lohen, yli 2,5 kg ronnoista saa hyvin pari sopaa kahdelle. Fileet tulee säilöttyä pakastimeen n. 0,5 kg pakkauksissa. Siinä on kerta-annos. Torstaina kävin marketissa kalassa, 7,95/ kg fileerettuna.

Minulle lääkäri jeenusti aikoinaan, että ainoa mahdollisuus on kunnolla selvitä selkävaivastani niin, että pitää selkälihakset kunnossa. Niin se tapahtui, aika kovaa treeniä ja kärsivällisyyttä tulosten odottelun kanssa. Nyt olen vähän höllännyt jumppaamista, se kuuluu tähän ikääntymisen mukaiseen alasajoon. Soutulaite kohtuullisella vastuksella on hyvä, se on meillä taloyhtiön kuntokopperossa. Muutoin voi vedellä rauhallisesti itsensä pitkällään, selällään rojottavasta asennosta istuma-asentoon, 3 x 10 vetoa pari kertaa päivässä jo tekee kudaa. Jos se ei muutoin onnistu, niin varpaat sohvan tms. alle, a`vot. En ole opastaja, kunhan kerron miten mm. asiantuntijat minua opastivat.

Enpä ole sattunut kuulemaan/näkemään/ lukemaan Makriinan kertomaa pihabongausta. Hyvähän se, mutta jäänee minulta tekemättä.

Tänään on Mies - nimisen nimipäivä. Aika harvinainen, nyt vasta luin sellaisesta.
Ei ole edes minulla olevissa kalentereissa, mutta Yliopiston almanakassa on saamani tiedon mukaan.

Koko päivän oli sumuista, aurinko ei noussut näkyviin tänään. Hyvä päivä silti!

Rospuutto keli tänään, sumua, pientä tihkua ja vesikeli.
Täytyy tuolle Skillanille ilmoittaa etten minä niitä lohen romppeita pois heitä, pakkaseen yleensä laitan ja tuleehanniistä ainakin jonkinlainen lohikeitto. Minä ensin pistän ne romppeet kiehumaan, kun se lohen liha kypsyy on helppo ottaa ne ruodot ja muut ylimääräiset osat pois. Sitten siihen putsattuun liemeen perunat sipulit ja muut mausteet sekaan, silloin se keitto näyttääkin lohikeitolta.
Tuosta aelkäkivusta senverran, kyllähän se selkä yleensä miehillä ehkä myös naisillakin johdu raskaasta työstä, minulle se tuli jo aika nuorena meitä oli monta veljestä, yleensä kun viikonloppuna monet kävivät käymässä kotona, harrastettiin käsikapulan vetoa.Olin nuorin ja harrastin jonkinverran urheilua, enkä antanut periksi vanhemmille veljille, kerran se jotenkin kallistui ja vihlaisi selästä. mutta periksi en antanut, siitä lähtien selkäni kipu joskus yllättää.
Lumihommista nyt noin kymmenen vuotta säästynyt paitsi mitä auton ympärillä ja sen katolle kertyy, tolpan narussa se seisoo, joten joskus on pakko lumitöitä tehdä jos aikoo johonkin lähteä.
Ikkunasta vain ilmoja katsellut. Kotihommia on riittänyt, kaikki on kunnossa.
Tarkistin kyllä olin kirjautunut, mutta ylläpito kiusaa.

Mettässä ei liikahra lehtikään sano, jos ei räknää sitä oravaa, joka vuaras pesäänsä pari viikkoo vanhalla Hesasarilla. Oli kuulkaa tarkkaa lukenu sen avviisin, muistilappuja repässy ihan joka sivusta niinkun sen rump astu, oli tipauttanu sen. En mee sanoon, vahinkossako vai lyöny miälessään leiman evvk.
Mulle tuppas miäleen se piisi sieltä Kremlin likeltä kun mä talsin pari päivvä sitte katteleen merimaisemaa tässä stadin reunalla. Mää oon käyny siällä usseesti sano, vähä utelias ton jään suhteen. Huanolta näyttää, sanokaa mun sanoneen. Onhan sitä siinä, mä vaan en viittis kokkeilla sen kestoo. Sillon mä muuten hokasin sen kurren tiputtaman lehtileikkeen siinä polun varrella. Tollai tunti ennen aurinkon laskuu, se skiinas sen lahren vastarannalla vähä puunlatvojen yläpualella ja sätteet heijasti sen jäänpinan speglaamina suoraan mun öögiin niin, etten mä hetkeen nähny mittään. Sama tunne kun kerran kesäyänä autolla Utsjokkee kohti. Skiinas meinaan sen verra, ett tie oli joskus hakuses. Mut uppee se hetki siinä rannalla. Ainoot äänet joku työkone jossain kauempana, pari kertaa yks pienkone lens siitä yli. Mulla tosin toi tinnitus, mä en kaikkii äänii kuule.
Sen verran haurasta se jää, ettei pilkkimiehii näkyny. Taitavat muuten hävitä täältä lopullisesti. siirtyvät jollekin ostarille pilkkiin takuusaalista. Telkkarissa meinaan pariinkiin otteeseen kehuvat, että kohta ostarien altaat kuhisee jalokalaa, joka on kaiken lisäks terveempää kuin tuontifisut. En mee vannoon, koska ja mihin hintaan, En tiä, pitäskö sitte hiipailla yäkallaan ja tarviikos sitten jonkun pluvan Saksassa ne myi pienessä lasialtaassa uivia, oliko ne monneja vai suutareita, en mee sannoon, mutta niitä oli vain muutamia siinä altaassa. Kehitystä etteen vai taaksepäin nää uutiset? Tiäräks sä?

Huomenta ja sunnuntai päivän valkenemista, sitä tässä seurailen.
Pilvessä on, vaikka pakkasta kymmenisen astetta, voi se aurinko päivällä näkyäkin, eilen ainakin oli niin kaunis päivä, sateenkaarikin taivaalla.
Juhlinta 11-vuotiaan synttäreillä kiva kokemus, pöytä oli runsas tarjouksiltaan ja mitä silmän ruokaa sai myös nauttia.
Ihmettelin kehen tuo tyttären tytär oikein on tullut, osaa tehdä voileipä kakuista lähtien kaikki leivonnaiset, tässä tunnustan, en yhtään voileipä kakkua ole tehnyt.
Voisihan sen aikaan saada, mutta aina valmiina ostan.
Nyt tilasin seuraaviin juhliini tältä leipuri tytöltä.
Tyttären poika myös oikea pitokokki, hän myös leipoo ja laittaa täytekakut lasten juhliin, ammatti kuitenkin sähkön parissa.

Taitaa ne meren jäät olla tosiaan heikkoja, täällä uskaltavat jo autolla huristella jäällä, tosin vain tutuilla paikoin.
Kuuntelin eilen, kun tämä 11 vuotias ukin kanssa sopi mökille menosta ja moottorikelkalla ajo tuntui olevan keskustelun aihe.
Menevät koko perhe, mummin ja ukin mökille, oma mökki ei houkuta.
Pitää lukea ajatuksella tuota megamokan viestiä, murre vaatii ajatuksen, hyvin kyllä ymmärsin.
Jos minä osaisin viäntee tätä Savoa kunnolla, voisi sekin hankaluuksia tuottaa ymmärtämään;)

Tyhmiä kyselinkin tuosta lohesta, totta kai jokainen tämän ikäinen osaa ruokaa arvostaa ja tarkkaan laittaa.
Onhan se mukavampi lautaselle siivottuna ammentaa, noin teen usein minäkin.

"Ronnot" uusi sana minulle, meillä kalan perkuut on roippeet.
Kyllä jumppa korjaa niin selkää kuin käsiäkin, olen uskollisesti näitä virutuksia tehnyt joka aamu ja olen vakaasti sitä mieltä, että hieman auttavat.
Voin istua niin sanotusti jalan päällä ja sitä ystävätär ihmetteli, sanoi että ei hänen jalkaa kärsi alleen laittaa.
Kyllä se melko kankeaa kaikesta huolimatta tämä liikkuminen on ja raput varsinkin alas mentäessä tuottaa kipua.
Tilasin ensimmäiset D vitamiinit, saa nähdä onko vielä apua, en ole elämäni aikana syönyt mitään näitä apu pillereitä.
Nyt totuus unohtui söin vuonna -52 moniakin vitamiineja, kun silmäsairaalassa olin, tuliko silloin koko elämän annos täyteen`?

Huokaan sini-sirkun tapaan eikö ihmiset koskaan opi, ei näköjään.
Hyvin raadollisia on kaikki toisten tuskan tullen, sitä ei tajuta, että tuska on kaikilla sama ja sota julmaa olipa ennen tai nyt.

Mieheni teetti suutarilla sellaisen tukiliivin nahasta ja sen avulla hänen elämänsä ja työn tekeminen helpottui.
Kyllä siinä selkä tiukilla oli, kun kiviä väännettiin mökillä, kun saareen ei mitään konetta voinut viedä, käsipelissä sitä pengerryksiä tehtiin ja uupumus useana iltana uneen vei.
Tulos oli kyllä palkitseva, paratiisi se mökkimme oli.

Onnittelut hurskaiselle, nyt vaan ihastelet hyllyjä miten onkin tavarat paikoillaan ja muutenkin mukava vajassasi touhua aikaan saada.
Kaikilla ei näitä perus asioita ole sanot hurskainen, mutta onhan osaava mies, hyvin yksin pärjää;)

Tuo lintu bongaus ei onnistu, kun ainoat linnut tuossa puistossa on, naakat ja varikset, varpusen joskus pensas aidassa näen, mutta aiemmassa asunnossa niitä oli seurata ja tietysti silloin ennen mökillä.
Taitaa venyä taas tämä aamu turinointi pitkän laiseksi, jollekin ärtymystä saan aikaan, vaikka vielä on merkkejä tähteelle asti;)
Oikein mukavaa tammikuun viimeistä sunnuntaipäivää.

Mukava istahtaa jälleen ikkunan ääreen jolla työpöytäni on. Lintujen bongauspäivä on meneillään, juttelin vain tullesani hetken tuolla pihalla, mutta ruokintalaitteiden puute estää näkemästä paljon lintuja kerrallaan.
En tiedä, mutta pikkuinen soma tintti keltaisella rintamuksellaan hyppi parvekkeen muuratulla kaiteella, katsellen tarkaan lattialle.
Enhän minä niitä ruoki, mutta pyrähti se lattialle, ehkä joitakin siemeniä on lennellyt tuulen mukana.

Pihapiirin runsas puusto takaa varmaan pikkulinnuille syötävää, silmut ja ruohon seassa olevat siemenet on niiden luontaista ravintoa.
Virkeina ne jo tervehtii parvekkeella kävijää, milloin ruuan jäähdytystä tai tuuletusta pitää nyt harrastaa🌛 Aamuyöstä heräsin sitten virkeänä, ja muistin heti Moskovan pata-ainekset, jotka käväisin ostamassa.

Enhän minä malttanut loikoilla, vaan klo 5 leikkelin keittiössä jo lihoja paloiksi ja eikun ruskistamaan noudattaen monimutkaista reseptiä.

Uunissa tuoksuva pataruoka muhi 2 tuntia, joten aikaisin pääsin kokeilemaan makua.

Voihan Moskovan väki, miten runsaan herkullista pataa olettekaan syöneet !

Pakastaa osa piti tuleviin tarpeisiin, enhän yksin voi vedellä koko 700 gr herkkua 🐂

Sunnuntain päivälevon aion loikoilla katsellen tv 1 hauta-aarteita,..moikka🙆

Voihan venäläinen suolakurkku, kun saisi vain jostain niitä oikeita. Ainakin meidän S-marketin kurkut ovat laiha kopio niistä. Tallinnasta niitä saisi, mutta hintoihin tulisi.

Osaisin itse niitä laittaa äitini opin mukaan, mutta mistä saisin ne mustaherukan lehdet? En mistään, koska "omenavarkaus" aika on loppu, saati, että riivin jonkun naapurin herukkapensaita.

Muutaman päivän olen myös manaillut näitä nykyisiä laitteiden kestävyyksiä. Jo toinen sähköliitäntä(jossa on useita liittymiä) johto, jossa on se katkaisin meni rikki, siis se valo näpykkä lensi hevontuuttiin. Aikaisempia oli, joihin ei saanut kuin lekalla pistoketta sisään.

Entäs se Nokialainen puhelin, josta soittoääni hävisi? Samoin tuo pieni radio/DV- soitin, joka toisia levyjä soittaa, mutta toisia ei?! Kaikki radiolaitteet voimenkin heittää kehitysapuun, mikäli tänne tulee Norjan malli, että nekin tarvitsee jonkun digiboxin?

Tyttäreni myös zeezusteli, kun hänen Audinsa joku valo oli sammunut, niin sitä ei voinut vaihtaa, vaan uusi aihio täytyi tilata "Saksasta", no ei kai!?

Toista se oli ennen, kun joka kylällä oli "auto/mopo" korjaamo, jossa hommat hoitui. Ne, jotka eivät osallistuneet puuhaan, päätyivät pääkaupunkiseudulle, eikä suinkaan Pankinjohtajiksi!

Kaiken lopuksi huomasin, että pankin vaihdon yhteydessä, jossa olin vuokraani maksanut liikaa, niin mielestäni siinä on edelleen yksi liikaa, mutta laskun sain. Sitä olen nyt miettinyt, koska toisinaan, siinä ei ole, mutta sitten taas on, koska minulla ei ole enää sen lopetetun pankin tunnuksia ja tämä ihmeellinen kämppä kadottaa kaikki minun tavarani ja pistää niitä esiin silloin, kun en enää tarvitse. Nyt on siis se edellinen tiliote hukassa, samoin kun toinen puhelimeni ja kaiken tämän kukkuraksi alatte jutella Venäläisistä suolakurkuista!!! Kuka tietää, mistä niitä saa, siis Suomesta. DD

ps.tämä on ihana Pirtti, kun kukaan ei uskalla huudella, että painu Nevadaan!D

Pyhäpäivä jossa ei eroja arkeen tuntunut. Oli aamupäivällä erittäin sakea sumu. Kävin kävelyttämässä autonkotteroani, vaikka ei satanut niin yhtenään täytyi tuulilasin pyyhkijöitä käyttää. Muutoinkin oli harvinaisen hämärä, siinä jalankulkija tummissa vaatteissa huonosti näkyi. No ei sentään tullut lähelläpiti tilannetta, mutta valppaan tarkkaavainen täytyi olla.

Presidentti Donalt Trump pysyy hyvin uutisissa mukana. Rivakka on toimissaan ja antaa aiheita ympäri maailmaa. Ihme on jos ei jarruttajia löydy. Pieniä merkkejä onkin tullut. Enpä tästä sen enempää, eihän minullakaan ole muuta tietoa kuin mikä uutisista tulee.

Onhan siinä vitsi, miksi nykyiset laitteet eivät kestä. Jos tekee kestäviä, kauppa käy huonommin. Toinen juttu on, että tuotteen valmistajan etu on, että tuote menee vanhanaikaiseksi, poistettavaksi käytöstä. Näin uusi menee kaupaksi, usein on melkeinpä pakko uusia. Nytkin toivotaan kulutuksen lisääntyvän, jotta talous elpyisi. Voihan se ehkä työllistääkin...jossain. Minulle ei vain ole täysin auennut se, että onko järkevää tuottaa tarpeetonta krääsää, yllyttää tarpeettomaan kulutushysteriaan. Ongelmia sekin aiheuttaa, myös taloudellisia sekä ihmisiin kohdistuvia kielteisiä paineita.

Karkasi liiallisen suureksi jutuksi ja propleemaksi. Parasta että lopetan hyvissä ajoin. Niin...lainaus edellisestä viestistä:"ps.tämä on ihana Pirtti, kun kukaan ei uskalla huudella, että painu Nevadaan!D ". En nyt ole niinkään vakuuttunut, ettei uskalla - jos tarvis tuntuu vaativan.)) Hyvää jatkoa!

Turnausväsymys onpi ottanut wallan. Kun himpun verran pakkotoimisesta projektista selviää, se on huilin paikka.
Joku himskatin ketale oli täyttänyt syksyn ja alkutalven aikana ulkosaunan eteisen tyhjillä olutpulloilla.
Kun olisin lämmittänyt saunan muuripadassa vettä erinäistä toimenpidettä varten, eihän saunaan päässyt.

Niinpä vaihtoehto kaksi; lastaamaan ruskeansuippoja lasiastioita leipurinlaatikoihin, niihin korkeampiin.
Ei niitä pikkukalikoita kuutiokaupalla ollut, mutta kyllä minä niitä pienperäkärryyn toista tuntia kannniskelin.

Ihan lähikauppaan en ilennyt niitä kärätä, tietysti ensin verkkomaisella, sitten katseen-ja sateenkestävällä oranssipeitolla hyvinkin peittelin.

Hyvän matkaa körötin. Kansanradio tuli siitä pääjohtaja Kivisen laitksesta. Hyviä puheenaiheita. Mutta kuulitte ne tieten itsekin.

Huomenta uuteen viikkoon, joka helmikuunkin aloittaa.
Tuisku kuukausi alkamassa, mitä sitten tuokaan tullessaan, ainakin ystävän päivän.
Ystäviä/tuttuja paljon, mutta sitä oikeaa ystävää puuttuu, eli ihmistä jolle voi kaiken kertoa ja hän ymmärtää ja huolten tullen lohduttaa.
Olen kyllä niin avoin ihminen, että pirtissä melkein kaikki iloni ja suruni jaan, pirtti on purkautumisen paikka.

Onpa hurskaisella kummia kavereita, kun saunaan pullonsa on varastoinut, no hyvät rahat saat, kun palautat;)
Jäi kansanradio kuulematta, usein sen olen kuunnellut ja teräviä ja humoristisiakin juttuja sieltä kuulee.

Arvaamaton on tämä uusi presidentti siellä rapakon takana, miten kauan virassa saa olla?
Vähemmästäkin on suuttuneet kansalaiset, ei tämän kaltaisia käännöksiä voine kukaan allekirjoittaa, mutta hänpä kirjoittaa ja vielä allekirjoitustaan esittelee.
Pelottava ukko toimissaan, heräisi nyt kansa ja katsoisi tulevaisuuteen, mikä se onkaan tämän miehen johdolla.
Pelottavaa on tämä nykyinen tahti noiden roinien kertymisen johdosta meilläkin, mitään ei korjata, kaikki vaan täyttämään rojukasoja.
Minunkin hellani vietiin kierrätys keskukseen, yksi nappula ei toiminut, muuten vielä käyttö kelpoinen, ei kannattanut korjata.
Joku olisi voinut halvalla, vaikka mökille ostaa.
Osien saantikin aivan mahdotonta, yritin liesituulettimen jotakin osaa tavoitella, ei ole, joten uusi koko liesituuletin.
Kulutus yhteiskunnassa elämme ja vaikka kuinka yritetään opettaa, että pitää luontoa ja muutenkin säästä, näin sitten toimitaan.

Kristiina23, harmeja kertyy ja mikään ei keljuta niin paljon kuin se, että tämmöinen kuollut esine, mitä nämä sähköiset laitteet ovat, alkaa temppuilemaan.
Suolakurkkujen saannista en osaa sanoa, minä suolasin itse kurkut ja niitä on riittänyt, en ole edes maistiaisia kaupasta katsonut.
Ei nämä minun kurkut varmaan venäläisiä kurkkuja vastaa, mutta syöhän näitäkin.

Eipä noita lintuja voi syötellä vaikka mieli tekisikin, lopettivat tuossa puistossakin ruokkimisen, kun siihen isot parvet naakkoja ja muita isompia lintuja kertyi.
Mitä siihen Moskovan pataan muuta laitat, kuin kurkkua ja smetanaa, juureksia varmaan, on herkullisen kuuloista, voisi jopa tehdä täälläkin;)
Tehdäänkö se naudan lihasta, minä harvemmin sitä käytän, sianlihan kypsyy nopeammin.

Nyt on taas käsityö kerhon päivä ja on jännä kuulla mitä sanovat minun tekeleistä, kun olen yrittänyt suunnitella uusia tuotteita;)
Lasipurkkeja olen pukenut virkaten ja pikku perhosia myös virkannut, (lahjapaketteihin koristeekasi) äänilevyistä (pienistä) tein pöytäkynttilän alusia, ym hassua kokeilin.
Malleja en halua katsoa,(lieneekö olemassakaan) vaan omaa mieli kuvitusta ja näitä vähäisiä taitoja kokeillen yritän käyttää.
Onhan se melkein kuin säveltämistä, ei vaan nuotteja tarvitse osata;)
Ruuan laittokin on kivaa juuri siksi, kun voi kokeilla omia kykyjään, joskus jopa onnistuen.
Näin viikon aloitan, miten teidän toisten viikko alkaakaan?

Lunta tuli aamupäivän melko runsaasti. Niinpä vasta iltapäivällä lähdin ulos. Vetistä ja loskaista oli, taas ne talvikenkäni eivät jaksaneet pitää kosteutta kovin hyvin. Jokohan pitänee kumpparit käsille ottaa. Lämpimän puolella päivän oli.

Jostain luin lenkkarivillityksestä. Nyt on tapana hankkia uusia merkkilenkkareita, siinä lukemassani esiteltiin runsas parikymppinen mies, jolla on satamäärin lenkkareita. Seinälle näytille, telineille asetettuna oli toimittajan mielestä enemmän kuin kymppitonnin edestä monoa. Olenkin ihmetellyt, kun aika paljon on lenkkareita käytössä näin talvikeleilläkin. Se näkyy katukuvassakin. Tietysti se on käyttäjän asia, mutta muutosta vain ihmettelenkin. Nyt siten sain vastaustakin. Sen ilmiön takana on onnistunut kamppanja, joka tuo runsaasti uusia "muodikkaita" käyttäjiä ja kokoelmien kerääjiä.

Tämän nyt kerroin siksi, koska niin olen elävän yhteiskunnan ulkopuolelle eristäytynyt, että tämän tiedon sain sattumalta. Siinä mielessä kyllä turhaan, että en ryntää hankkimaan talveksi uusia lenkkareita. Enkä näytille pantavaksikaan. Ja vähänpä se työllistämiseenkin vaikuttaisi.

Monessakin asiassa alan iän myötä jättäytymään sivuun. Tärkeysjärjestykset muuttuvat, vaikka tietoisuutta himpun verran olisikin. Lenkkarivillitys nyt on enempi hupijuttu. Muistan kun olin vielä nuori, nyt minun ikäisteni vaarien jutut asioiden käsittelyissä joskus kyllästyttivät. He jahkailivat, kertailivat, karkasivat tykkänään asiasta pitkiin muisteluihin ja elivät toista, mennyttä aikaa. Ja näistä tulin muutaman kerran sanoneeksikin. En ylpeile sillä. Syynä kärsimättömyyteeni oli sekin, että työelämä ja siihen liittyvät asiat sitoivat ja väsyttivät. Se oli sitä aikaa ja nyt tärkeintä on, että edes omat asiansa saa suunnilleen reilassa pidettyä.

SkillaNilla puuhaa riittää virkkuukoukun kanssa. Varmaan ihan hyvä harrastus ja tuloskin on näkyvissä. Ainahan sitä joitain puuhaakin löytää. Tuhertelen minäkin vaikka ajankuluksi. Nyt tämä ajankulu saa riittää. Heippa!
.

Minäkin innostuon siitä Moskavan pata ruoasta. Tosiaan gooklesta reseptejä löytyy, miäkin meinasin yhden reseptin tulostaa, ei onnistunut. Sensijaan sain sen siirrettyä omalle aikajanalle, tarkoittaa facebookissa joten minulla nyt yksi resepti näkyvissä. Joten kaverini sen sieltä köytää.
Täytyy nyt vain aloittaa kaikkien tarvikkeiden hankinta, kyllä minä kuitenkin yritän. Olen innokas ruokien laittaja ja kokeilijakin.

Tosi kurja päivä aamusta alkaen lunta tai räntää sateli, joten ei paljon ulkoiltua tullut, kaupassa kävin ja ostin silakkafileitä, niistä tulee hyviä pihvejä eikä ne kovin kalliita ollut 5,95 kg, täyttä syömistä kaikki.
Noista harrastuksista luopuminen onhan se joskus kuitenin pakko jättää, minäkin elämäni aikana ollut vaikka missä mukana, niin nyt pakko tyytyä vain kotihommiin, täytyy sanoa tyhjää olisi jos ei mitään joutuisi tekemään.
No onhan tällä tietokoneellakin osuutta ajan kulumiseen.
Joten eletään päivä kerrallaan ja tosiaan voihan sitä suunnitella vaikka erilaisten ruokienkin valmistelemista.

Huomenta, pari miinus astetta ja taivas harmaa, eilen oli kylmä tuuli, nyt en vielä ole tietoinen tästä asiasta;)
Jäin suustani kiinni eilen kerhosta tullessani ja tuntui kuin läpi pään olisi tuuli mennyt, olin tyhmä avopäin, niin kuin nuoret ikään.
Matka kerho paikkaan on lyhyt ja useinkin vajaalla vaatetuksella sinne sinne menen.
On kuin tautia tahallaan hakisin.
En ihastuksen huudahduksia tekeleistäni saanut, mutta ei tyrmättykään.
Ainahan joukkoon mahtuu vähintään yksi, jolle ei kelpaa mikään;(

"Haju.päällä", tuo googlettaminen on minulle ikävää hommaa, aikaa menee niin paljon, siksi kerjään ohjeita valmiiksi laitettuna.
Kiitos kumminkin muistutuksesta, laiskuus on hyvä lahja, sekin paheeni, pitäisi tuo hakeminen ottaa käytäntöön.

Noita lenkkareita mistä ynnämuu kerroit, on minullekin esitetty ostettavaksi, ovat kuulemma hyvät, liukas suojattu nasturoin en ole katsonut tarpeellisiksi.
Minulla on ne kenkään laitettavat jarrut, on vaan nekin jäänyt käyttämättä, kun jalkani ei niistä tykännyt.
Nyt vielä hankalammaksi käyttö menee, kun rappusilla on paikoilleen laitettava, käytävään ei saa tulla piikkien kanssa.
Minun kärsivällisyyttä vieläkin koettelee kovasti juurta jaksaen , selvittävät ihmiset, hitautta vanhemmiten tietenkin jokaiselle tulee, mutta lyhyesti kertominen olisi syytä opiskella.
Olen kyllä tunnetusti hätäinen ihminen, kaikki pitää tapahtua nyt eikä viidestoista päivä.

Pitääpä käydä Laten aikajanalla katsomassa sitä ohjetta, jospa säästyisin ajan käytössä ja tekisin jotain tyhmää sillä säästetyllä ajalla;)
Kyllä ajan tuhlaamiseen tämä kone on mestari, minultakin joka päivä sellainen pari tuntia, joskus enemmänkin, jos pelaan.

Ohjeita suolaamisesta varmaan löytyy hurskaisellekin tuolta googlesta.
Laitan tähän nyt kuitenkin oman ohjeeni.
Fileen laitan tinapaperin päälle nahkapuoli alla, suolaa ensin alustalle (karkeaa) päälle myös reilusti, sitten sitruunapippuria, sokeria ehkä teelusikallinen, tilliä reilusti ja vielä voi puristaa sitruunan mehua.
Käärin tiukkaan ja annan olla päivän jääkaapissa, että suola alkaa levitä ja käärin sitten tiukkaan kääröön ja laitan pakkaseen, jos ei heti käyttöä ole.
Pakkasessa se ei suolaannu liikaa, mutta jos heti käyttää, parin päivän päästä parhainta.
Helppoa kuin mäen lasku;)
Tuo kokkaaminen on muuten kivaa kokeilla mies puolistenkin, yllättäviä tuloksia siitä saa.
Kaikki oma laittama on siitä kivaa, että tietää mitä ja mistä aineista tekee, mukaan ei tule kaiken maailman lisä aineet.
Älä stressaa itseäsi tuon muistin kanssa, siitä se vaan pahenee, kuuntelin radiosta miten stressi on pahan alku kaikelle, sairauksillekin.
Voi sitä nimittää myös muoti jutuksi, ennen ei stressattu, tultiin kipeiksi ja unohdeltiin ihan muuten vaan.

Nyt minä muuten vaan pistän pisteen tälle turinalle ja sanon heippa kaikille!

Hämärtyvää illansuuta!

Ihan harmaa on ollut koko päivä, ei vahingossakaan tietoa auringosta. Lumet ovat taas vähentyneet, miltei kohta saa leikata nurmikkoa, ainakin tuossa yläpihalla. Onhan tämä ollut taas kertaalleen ihmeellinen alkutalvi ja joka tapuksessa lyhyeksi jää, ennenkuin ollaan vapussa. Mutta joka tapauksessa odotan kovasti sitä kevättä, alukesän hentoa vihreyttä ja lintujen visertelyjä. Voi että kuinka odotankin. Tästä työhuoneeni ikkunasta on mainio paikka seurata, vaikka näin koneella istuessa, mitä tuolla pihalla tapahtuu.

Jäi tuo viikonvaihteeen pihabongauskin väliin, vaikka ensin aioin osallistua. Eihän siinä nyt kovinkaan isoja lukemia olisi löytynyt, mutta kuitenkin. Seurailin kyllä vähän tuloksia, mielenkiinnosta. Niistä punatulkuista olen edelleen huolissani, ei näy meidän pihalla, ei olla koko talvena nähty yhtään yksilöä. Kuinka siellä muualla päin Suomea niitä on näkynyt? Se nyt on niin helppo tunnistaa, varsinkin uros, ettei voi olla huomaamatta.

Olkoon tämä tällä kertaa tässä, pitää lähteä päivälliselle. Hyvää ruokahalua itse kullekin!!! Voikaa hyvin! Paulamaria

Sauna terveiset,taas kerran.

Meillä on näin tiistaisin lenkkisauna.
minä olin tänään päivistä sekasi,mihin lienen hukannut maanantain;(

Onneksi menin tuonne kerhohuoneelle ja siellä selvisi että ollaan kin tiistaissa.

Nyt pitää muistaa huomenna on markkinapäivä,jos muistais tuoda sen rinkelin.;)

Eipä tässä kummempaa,nyt on löhöily ilta.

näkyillään...

Katselin pataruoka valmistusohjeet, jonka linkin s-s on lähettänyt. En tunne tuota valmistetta. Materiaaleista päätellen varsin tukevaa sapuskaa. En kiinnostunut niin paljoa, että ryhtyisin toimenpiteisiin. Voi sen niinkin ajatella, että miksi kiduttaa itseään hyvin houkuttelevalla kaloripommilla, kun kuitenkin näissä vähäisissä töissäni ravinnon kulutus ei ole kovin suuri. Se pata olisi sopinut pokasahalla työskennellen tehtyihin tukkimetsätöihin. Eipä sitä silloin ollut. Tosin läskiä syötiin, jos "kiinni saatiin. Mitä paksumpi valkoinen läski, sen parempi. Kyllähän riittävän raskas työ 5000 kaloria päivässä kuluttaa.

Onhan niitä joitakin SkillaNinkin mainitsemia jututtajia, joista ei tahdo loppua. tulla, vaikka asia saattaa olla kuuntelijan mielestä vähäpätöinen. Jos ei satu olemaan mihinkään kiire, kuuntelen juttelevaa, ainakin olen "kuuntelevinani."
Sen kyllä olen ehtinyt oppia, että jos kiireellinen meno, osaan lähteä. Toki kohteliaasti ilmoitan, mutta en vastaa enää " kuulehan, älähän nyt, ootas nyt" juttuihin. Näin se vain on tehtävä.

Eipä tullut bongailtua lintusia. Vähän niitä on näillä kulmilla. Tuskin punatulkkuja löytyy. Isoja varislaumoja syksyllä lenteli. Nyt ei ole silmiini sattunut niitäkään.

Hyvä päivä oli asialenkillä tänään kävellä, mittari nollan tietämissä. Tälleen talvi mukavasti menee. Päivä alkaa olla käytetty, eikun uutta odottamaan!

Olen kuullut että pirtin emäntä on kova tyttö neulomhan. Voisiko hän neuloa merino-uuhen villasta minulle miehisenpaikan suojan, äkäisten föntuulien varalle. Noutaisin Tornion poste restantesta. Maksaisin hyvin.

Huomenta ja sään tila entisen lainen, ei sada, ei paista.
Helmikuulle on kuitenkin siirrytty ja viimeinen talvikuukausi aloitettu, Riitat tänään juhlivat, taitaa iso määrä suomessa Riittoja ollakin, oli suosittu nimi jossain vaiheessa. Onnea paljon kaikille Riitta nimisille.

Ailhun.pojalle kerron, että kaikenlaista on tullut neulottua, mutta ei pyytämääsi koskaan, mutta villahousut voisin neuloa, eikös ne saman asian ajaisi, hintavat kyllä olisivat;)

Kalorioita tulee hyvin vähän minun seurattua, kun tykkään syödä sitä mikä maistuu, olen jo antanut periksi noille terveys ihmisten antamille vaatimuksille, ne kun aina vaihtuvat ja minä tykkäisin, että pysyvyyttä näiden säätelyiden kanssa jossain määrin olisi.
Kuuntelen ja katselen noita ohjelmia ruuan terveellisyyksistä, mutta sekaisin tahtoo mennä puurot ja vellit, aina uusia ohjeistuksia tulee.
Minulla on sellainen puhelin ystävä Hämeestä, minun ei tarvitse kuin hymähdellä, puhetta tulee, olen ajatellut siinä yhteydessä, kun puhuvat hämäläisten hitaudesta, että ei pidä paikkaansa.

Tuleeko minunkaan tuota pataa tehtyä, mutta kiitos sini-sirkku ohjeesta, onhan ne haudutetut ruuat yleensä hyviä ja voi tuotakin ohjetta säveltää, pienemmän annoksen ainakin näin yhdelle ihmiselle.

Kukapa sitä ei kevättä odottaisi, tuohan se mukanaan niin mukavia
asioita ja jos vielä on piha mistä kaiken kehittymisen kesään voi nähdä, aina vaan hartaammin sitä odottaa.
Punatulkkuja ei täällä kaupungin hälinässä nää, voi tuolla laidoilla ja metsäisissä asumusten lähimaastossa oleilla niitäkin.

Tänään on sitten toivossa saada markkina rinkeliä kahvin seuraksi, jos muori jaksaa markkinoilla käydä.

Eipä ole veroilmoitusten tekoa ollut vuosiin, mitään vähennyksiä en kasaan ole saanut ja lääkekulut niin olemattomat, että ei nekään mihinkään hetkauta, sanon, että onneksi näin on.
Kun näin terveenä saisi kuolla.
Omaa mielikuvitusta sitä pitää ruuan laitossa käyttää ja voihan olla, että löytyy aivan uusia maku nautintoja.

Tänään on lähdettävä asioille, vähän hirvittää, eilen laulamaan mennessä oli muutaman talon kohdalla tosi jäisiä paikkoja ja yksi mies kaatui ja olipa se ylös nouseminen kovasti vaikeaa,
Täytynee tehdä pidempi lenkki ja mennä noita sulatettuja katuja myöten.
Oikein hyvää helmikuun ensimäistä päivää ja nyt voimme jo huomata selkeästi päivän jatkuneen.

Jälkeen puolen päivän.

Kylläpä taas osaa olla harmaata, tuttuahan tää on ollut pitempäänkin. Mitään ei ainakaan näkyvästi sada, ei myöskään tuule, eivät edes heinät pihalla heilu. Tintit tapansa mukaan askartelevat kauniin pikkumökkinsä tienoilla. Jänöt ovat loikkineet pitkin poikin pensasmaata. Tänään ei ole menoja minnekään, huomenna on käsityökerho, eli iän kartuttamiskerho. Sillä nauruhan pidentää ikää, sanoo vanha viisaus, ja kyllä siellä taas varmaan saa nauraa mahansa kipeäksi. Meitä mummeroisia on siellä 10-12, joukossa muutama tosi hauska, vitsikäs, aivan ihania ihmisiä, elämänkokemusta riittää.

Olen minä tavattoman hyvin kotiutunut tähän pikkukaupunkiin. Enhän tuntenut täältä ennen Ylikypsää ketään, en ollut koskaan käynyt täällä, tehtaan patruunasta Juuso Waldenista olin kyllä kuullut. Vaan kun v.2006, juhannuksen aatonaattona muuttokuormani tuli tuohon pihamaalle, en ole hetkeäkään katunut. Minua pidetään kuin kukkaa kämenellä, olemme kuin luodut toisillemme. Kyllä elämä saattaa olla ihmeellistä!

Posti toi ET-lehden, taidan siirtyä lukemaan sitä. Voikaa hyvin!!! paulamaria

TUPS;TUMPS

Siinäpä se rinkeli p istäkää poskeen.

Markkinoilla tuli käytyä,mutta ei sieltä muuta mukaan tarttunut kuin tuo rinkeli;)

Aika hiljaista näkyi olevan,paitsi sitä kisa huumaa.

-2C mittarissa.
Liukkaita paikkojakin oli,vaan tuon rollikan kanssa on hyvä taapertaa.

Voikaatten hyvin.
näkyillään...

Ruokajutuista: en minäkään kaloreita mittaa tai laske. Jotain näppituntumaa kyllä pidän. Selvän vastauksen antaa kyllä vaaka pitemmässä jaksossa. Pidän kyllä jonkinlaista "sääntelytaloutta" siksi, että "saavuttamastani edusta" en luovu kuin pieninä palasina.

Tämä " savuttamani etu" on juuri se, millä kuntouduin selkävammastani melko hyvin. Ohjeet tuli terveyshuollon eri lähteistä, johon liittyi myös painoni vähentämien ja säätely. Se onnistui.

"Mummeloisen" asuinkaupungissa olen vain kerran käynyt. Siitäkin on aikaa ehkä 35 vuotta. Joku Työväen kulttuuritapahtuma se oli, en tarkkaan muista nimeä. Muistan sen tapahtuman siksi, että minut hoopotettiin pitämään esitelmä "työläisen näkökulmasta." Tottahan se, että olin työläinen silloin, sitä ennen ja sen jälkeen. Pidin puheeni ja pidin myös pöntöstäkin. Eipä siitä sen enempää. Tai... olihan siitä yksi näkemäni mielipide lehdessäkin. Sisältö oli vähän paheksuva, että sellainen puhuja oli pestattu, kuten minä, joka puhui asioista joita hän ei ymmärrä, eikä ole edellytyksiäkään ymmärtää taustat huomioiden. Ei se minua hermostuttanut, nauratti kylläkjn. Tämä kriitikko oli kyllä sellainen keskinkertaisesti menestynyt kirjailija, muutama kirja julkaistuna.
Nimen jätän kertomatta.

Eipä ole ihme, että `hurskainenkin`väliin väsähtää. On kertomista päätellen sellainen työhommien "ikiliikkuja" ja rojektien keksijä, että terveempikin sammuisi. Nyt muuten kerrotaan tutkimuksesta, jossa todetaan että ihmiset nykyään nukkuvat liian vähän ja ovat sen vuoksi väsähtäneitä. Näitä puutteelliseti koisivia on 75%, joiden uni on alle 7 t/vrk.

Ja se tärkeä säätieto. Lämpö nollan paikkeilla, ei sateita, hyvin menee!

Kyllähän tuo teollisuuskaupunki Valkeakoski on parantanut tapojaan aiemmin kun ajeli kolmostietä Tampereelle ja taas takaisin jo hajusta tiesi että lähestytään Valkekoskea.
Olen toki käynytkin siellä hajujen, että nyt hajuttomassakin kaupunkissa. Juuso Waldeenin aikana ainakin haisi.
Niinhä ne paperitehtaat muuallakin tulivat hajuttomiksi, kehitys kehittyy.
Rinkelikahvit join ihan äskettäin, muorin tuomat rinkelit olivat hyviä.
Päivä täälläkin ollut aika leppoisa 0:n tienoilla koko päivän, milli aamulla lunta tullut. Tänään taas kävin osuuskaupassa, entinen Elanto ja SOK:n myymälöistä tuli ainakin Smarket tänne Nurmijärven Kirkonkylään.
Ennen olin Elannon jäsen, nyt tuon Smarketin. Harvoin siellä käyn, mutta joskus kuitenkin. Tuo K Market tuossa ihan vieressä myy nykyään kaikki myytävät valmiiksi pakattuna, mutta siellä on hyvä lihamestari joka pakkaa omat lihapakkaukset ja ne on tosi hyviä, siksi sielläkin käyn.
Tuo uni on minulle arka paikka illalla tulee valvottua usen liian pitkään ja uni olisi aika lyhyt, mutta minä nukun niin pitkään kun unta piisaa. Harvoin herätyskelloa tarvitsee soimaan laittaa. Poikkeuksen tekee se ihmisen oma kello, joka kutsuu hätääkärsivien virastoon.

Huomenta harmaasta, ehkä vähän alakuloisesta Savon maisemasta, pakkasta neljä astetta.
Aamu, Lumi ja Jemina nimipäivä sankarittaria, en tunne yhtään näiden nimien omistajaa, erikoisia ovatkin, onnittelut kaikille nimen omistaville.
Tuosta Savoon kuulumisesta en aina ole niin varma, jotenkin sekasin olemme, Savon rajojen sisällä, mutta murre yhtä sekasotkua, olisiko aikoinaan tuo ruotsalaisasutus sotkenut murretakin.

Tuoksuja sai aiemmin täälläkin haistella ja vieläkin joskus tupsahtaa, mutta sekin oli ihan ok, koska rahan sanoivat haisevan.
Monelle antoi leivän tuo hajuja päästävä tehdas, nyt on työt muuttuneet ja kaikille sitä ei edes riitä.
Tosin valoa sanovat näkyvän täälläkin tunnelin päässä, sitä odotellaan.
Eläkeläisten kaupunki kerrotaan olevan, hyvä paikka onkin elää eläkkeellä, rauhaisa ja kaunis maisemiltaan, mitäpä sitä muuta tarvitseekaan, palvelut kohtalaisen tyydyttäviä.
Nuoret kyllä lähtevät "mualimalle".
Ekasta on vaan muistot täällä, Siwatkin muuttuivat K-ketjuihin.

Nyt on vähän mietinnässä tuo tulevien päivien ruokalista, sosekeittoa tänään, taidan paistaa Runebergin torttuja, ehkä kinkkukiusaus voisi olla järkevää uuniin laittaa, kun uuni on lämmin.
Ensin meinasin kakun tehdä samoista aineista, mutta kakut jää minulta syömättä, samoin kuin useimmat piirakat, nyt kuitenkin omena piirakkaa vieras varaksi teen .
Pakkasessa on omena lohkoja, tulee kuin tuoreista omenista tekisi.

Tavoite minullakin on tämän painon suhteen, että lisää ei enää tulisi,, jospa näillä menisi.(paljon kyllä ylimääräistä on)
Sanovat jotkut asiantuntijat, että vanhan ihmisen ei pidä laihduttaa ja rypythän ne vaan esiin tulee;)
Unen tarve on suuri ja onneksi unen lahjat on hyvät, nukun noin 7-8 tuntia yössään, herkkä uninen kuitenkin olen, jos tavallisuudesta poikkeavaa kuuluu, siihen herään.
Liikenne ei häiritse.

Kuljehan muori varoen ja kaikki toisetkin, liukkaus jatkuu, kun tuo sää on niin oikkuileva.
Mukava kuulla, että rakkaus elää ja elämä sujuu siellä Valkeakoskella, kuin myös muualla, aina se on ilo kuulla, noita ikäviä uutisia on riittävästi.

Nyt päivä on valennut ja taas pari tuntinen on istuntoa pidetty, nyt kone kiinni.
Iloa päiväänne.

Paulamaria inspiroi minut ilmiantamaan, että elämänkumppanini on äitinsä puolesta savolainen. Valitettavasti hänen äitinsä ei puhunut Savon murretta/kieltä, eikä häneen tarttunut paikkakunnan murhekaan. Kukaan lapsista ei puhunut muuta kuin yleiskieltä.
Nyt Late kuitenkin pröystäilee sillä, että hän on Savon Sanomilta saanut diplomin, jolla todistetaan, että hän on MELEKEEN SAVOLAENEN.

Toivottavasti niin savolaismurre kuin muutkin murteet säilyvät ikiaikoihin asti.
Näihin murteisiin lasken myös oman kotipaikkakuntamme murteen, joka on etelähämäläismurre.
Ikävä kyllä, se alkaa kadota sen myötä, että sitä käyttänyt ikäpolvi alkaa olla jo manan majoilla, ja omasta ikäluokastani varsinkin oppikoulua käyneet ovat kai kuvitelleet, että "miä ja siä, meitin ja teitin" jne ovat liian maatiaisia.

Rupi aika ja tilaki loppumaa.
Oikeen hyvää jatkoo Teitille kaikilla!

Johan se nym myrkyl lykkä!
Erellinen kirjotus vilisee virhellyäntei vaikka muillej jakaa!

Late kiahautti lohorutuskaffeet.

En kyllä saisi, enkä ansaitsisi MELEKEIN SAVOLAESEN titteliä. Pohjois-Karjalan murteessa on alueellisia, erilaisia vivahteita. Joka ei tunne näitä murteita, saattaa erehtyä luulemaan P-K: murretta savolaiseksikin. On kokemusta, mutta en kuitenkaan älynnyt loukkaantua, vaikka useinkin savolaiseksi nimitettiin. Onhan näissä murteissa kuitenkin selvä ero. Kuitenkin minulle on niin käynyt, että lähes 60 vuoden aikana puheeni on pilaantunut jonkinlaiseksi sekayleiskieleksi. Kun matkustelinin Pohjois-Karjalaan, yritin puhua paikallista, mutta eihän se täysin onnistunut.

Tämä päiväni on mennyt plörinäksi. Mitään en ole saanut aikaisiksi. En ole ehtinyt edes ajattelemaan. Parit päiväunet on sentään maittanut. Eipä se nyt haaskattu päivä ole ongelma, jonain toisena paremmin.
Aivan pientä ripettä tuli lunta, nollakelissä on menty. Toivon lokosaa jatkoa teillekin!

Ehtoota vuan;

Eihä se ou synti olla savolaenen,vaekka onki suur häppee;)

Minulla on kans nuo murteet aeka sekasi;)

Mutta jos oun muutaman päevän Kuopiossa nii kyllä veän täättä savvoo;))

Mittarissa -0,2c
Ei ou satanu eikä paistanu tännään.
Voekeeha paksusti,vuan elekee lihhoo liikoo;)
näkyillään...

Huomenta jo vaalenneeseen päivään, harmaa on taivas, kaksi astetta pakkasen puolella, sää toistaa itseään.
Aurinko saisi jo ruveta pilkistelemään, mutta se on asia jolle emme mahda mitään, vaikka voimallisia luulemme olevamme, ainakin osa ihmisistä.

Näitä savolaisuuden piirteitä aika laajalti, tosin muunneltuna, joka alue oman leimansa jättää.
Varmasti jossakin Helsingin seudulla minutkin heti savolaiseksi tunnistetaan, vaikka yrittäisin jotain muuta.
Toisaalta huomaan itsekin hämmästyväni, kun osaa puheestani luulen, se on mitä leveämpää Savoa, vaikka kuvittelen, että sitä en osaa ollenkaan;)
Kai se puheessa onnistuu, mutta kirjoittaminen on vaikeaa.
Nuo murteet kun sekoittuu, siitä tulee aivan oma lajinsa, ja paljon karjalainen murre Savoonkin liittyy.
Karjalasta lähteneet kyllä oman murteensa säilyttävät aika hyvin, vanhemmista ihmisestä sen huomaa, mistä on lähtöisin.
Savolaisuutta en kuitenkaan häpeä, olen sitä miksi olen syntynyt ja niin myös kuolen, olkoon se häpeäkin jonkun mielestä.

Lähteitä täältäkin löytyy, yksi keskellä kaupunkia, mutta sen joku laittoi pilalle ja nyt vettä en suositella käyttöön otettavaksi.
Tuon veden pilaantumisesta on ollut puhetta, kauan pullossa seisova vesi voi pilaantua, näin ovat tutkijat todenneet.
Kyllähän savolaiset yleisen hauskan puhumisessa on kohteena olleet aina, ehkä pilkaksi joskus menee.

Äkkiä nuo murteet tarttuu, ainakin lasten kohdalla, kun Hämeessä pari vuotta lapsena asuin, kyllä se sie ja mie puheessa esiintyi.
Samaa mieltä Venlastiinan kanssa, harmi, että murteet häviävät, eräänlainen rikkaus puheesta katoaa.

Päivä on nyt ulkona niin valoisa miksi on tullut, ei se tästään parane, sisällä pitää valoa pitää, kun käsitöitä tekee.
Eiköhän se aurinko joskus esiin tule ja kirkkaus sitä myöten, mukavaa päivää teille pirttiin kurkkaaville.
.

Oli taas harvinaisen vahva pilvipeite tänään valoa vähentämässä. Pidin kirkasvalolamppua lisävalaisemassa päiväristikon tekoa.
Voi sitä häpeän tunnetta kun päivä oli kulumassa melkosen hukkaan.

Toki vääntäydyin siitä uuteen varastoon hyllyjä rustaamaan. Noilla rautakaupan varustella niistä tule vahvat ja helposti uudelleen muokattavat.
Kauppareissu sai hiukan nolon käänteen kun pudotin pyöränavaimeni. Onneksi löytyi viimein marketin lattialta.
Menin vielä iltahämärissä kotiin päästyäni hiukan näpräämään. Pystyuuneihin tulet ja tarkkavahti päällä ettei hyvä lämmitys ihan harakoille menisi.
Mielikin on säänmukaisesti harmaa. Kuitenkin hirmusen hyviä unia näin. Unimaailman hienot visiot ovat ennenkin pompsauttaneet valoisammalle tasolle.

Vaikka savolaiset ovat yleisesti puheenaiheena, minusta se on harvoin pilkantekoa. Päinvastoin, savolaiset ovat saaneet mainetta letkeistä, hyväntahtoisista vastauksista kiperiinkin kysymyksiin. Nokkelat ilmaisut ovat ihan savolaisuuden laadun tae. No joskus jotkut "kalavelkoja" saattavat savolaisille maksella sanansäilällä, mutta sehän on normaalia, veljellistä kisailua. Tuskin näitä "heimojen" välisiä juttuja miksikään "vihapuheeksi" ajatellaan. Murteet saisivat säilyä, on se kielen rikkautta, mutta taitavat olla häipymään päin.

Katselin eilen ohjelmaa vihapuheista, vaikka se venähti lepoaikani puolelle. Minusta sana "vihapuhe" on jostain vakiintunut uudehkoksi ilmaisuksi. Minusta se ei oikein "istu kielenkäyttöön." Ehkä törkeimmissä tapauksissa jotakin kasanryhmää järjestelmällisesti jatkuva halveksuva jahti voisi olla nimetty vihapuheeksi. Kovin yleiseksi laajennettuna " vihapuheeksi" nimittäminen voi vain lisätä ongelmia.

Eilisessä keskustelussa jäi mieleeni juristi Jarkko Tontin lausuma. Hän sanoi muistini mukaan että:` sananvapaus tarkoittaa sitä, että tyhmäkin saa puhua.` Vaikka sanalaskukin on: "Tyhmyydestä aina sakotetaan", niin kyllä kyllä se johtaisi aika rumbaan, jos kaikki tyhmyyksiä lausuvat "vihapuheesta" raastupaan raahattaisiin. Jo rajanveto puheen ja puheen välillä ylen hankala ja riippuu tulkitsijasta ja tulkinnan tekijän motiivista.

Parasta lopettaa, ennen kuin jaarittelen isoja läpiä päähäni. Hyvää jatkoa!

Huomenta sumuiseen kostean oloiseen aamuun, mittarissa lukemat on jäänyt pysyväisesti kai kahteen asteeseen pakkasen puolelle.
Onhan siellä sää tiedotuksissa uhkailtu ensi viikon puolelle oikeata talveakin, pakkasen merkeissä ainakin.
Nyt se olisi kiireesti se talven kyntensä näytettävä, sillä maaliskuulla jo päivällä aurinko lämmittää vaikka ei paistaisikaan.

Minä katsoin sen "vihapuhe" ohjelman ja anti jäi kovin pieneksi, jotenkin tuntuu kuin pyrittäisiin aiheesta kuin aiheesta saamaan noita ehkä mieliä kuohuttavia asioita esille.
Joka paikassa tulee esille noita huonoja uutisia, tuntuu kuin mitään hyvää ei tapahtuisikaan.
Katsoin sattumalta eilen kokki ohjelman missä nämä duutsonit mellastivat, on se kanssa meininkiä, piti katsoa mikä oli loppu tulos, huh,huh.
Huomion herättäminen pää tarkoitus, leikitään ruuan kanssa, keitetään sukkia, syödään eläviä matoja ja muutakin aivan älytöntä.
Ketä varten tämän laatuisia ohjelmia tehdään, ei ole yhtään hauskaa.
Yleensäkin ruualla leikkiminen ei täytä tasokkuuden vaatimuksia, puutetta niin monella ruuastakin todella on.
Onhan sellainenkin sanonta, puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa, (oliko noin) joskus paikallaan oleva asia.

Luulen, että minulla juuri tuo huono omatunto laiskana olosta on vienyt elämän siihen suuntaan, että en malta lukea, en juuri mitään muutakaan, kun aina vaan sitä tuottavaa, hyödyllistä on aikaan saatava.
Olisi osattava irrottautua siitä ainaisesta työn tekemisestä ja oppia rentoutumaan, ajatellen että valmiiksi tätä maailmaa ei saada.
Ruvetaanpa hurskainen porukalla ottamaan päivä unet ja istumaan ihan vaan jouten;)
Olen minä sitä yrittänytkin, mutta aina se vaan päälle painaa tuo töitten miettiminen.
Jospa vielä oppisi tämänkin taidon, voihan olla, että se pakko joskus eteen tulee.

Nyt on siivous päivä, kosteaa tuo on, mutta rohkeasti matot kaiteelle laitoin, ja vuodevaatteet myös parvekkeelle kannoin, toivottavasti ei ihan vesi sateeksi muutu.
Näin se valkenee tämä lauantai aamukin päiväksi, Ronja nimiset saavat tänään onnittelut, eipä ole tuttuja tämän nimisiä.
Rattoisaa päivää, kurkatkaa nyt ihmiset pirttiin;)

Pitääpä ihan viestittää SkillaN ille ajatuksiaan. Sinä joka ihastui Chopin'in Nockturneen, ilahdutit huudahtaessasi: ihana!

Muistin kertoneesi joskus koivun lehdistä, jotka lepatellessaan tuulessa, soi kuin musiikki sinulle!

Suo sinä rauhassa vain itsellesi aikaa kuunnella ja katsell,...jopa etsiä noita itseäsi ihastuttavia kuulo, näkö ja luku elämyksiä 😊
Onhan puhtaus ihana asia, mutta ei se vaadi enää minulla ainakaan säännöllistä viikottaista luuttuamista.
Tavaksihan ne siivousrutiinitkin jää,..mutta ei se maailma kaada, jos vallattomia poikkeuksia tekee, omalla luvallaan 🙃 Yksinään kun elelee, voi jaksottaa ajankäyttönsäkin mielensä ja tarpeensa mukaan,..iloinen tervehdys🌿

Tulen aamutuimaan Pirttiin käväisemään ja kohta ison mukillisen kahvia kaadan ja
maitoa mukaan. Vielä on jäljellä Muorin tuomaa markkinarinkeliä, hyvää on! Kiitos!

Päiväunia en ole vielä oppinut ottamaan, on sama, kuin Skillanin, päivällä peti ei vedä puoleensa, iltaisin sitäkin enemmän.

Eilen jo siivosin, imuroin ja paikat pyyhin. Nyt luvattiin pakkaskelejä ensiviikolla,
että sitten täytyy petivaatteet ja matot ulos kantaa tuulettumaan.
Saan vähän siivousapuakin sitten.

Helmikuu antaa aina "virtaa", kun päivät pitenee ja valoisuus kasvaa, se antaa
uskoa tulevaisuuteen.

Pirtissä kävijät puhuvat nätisti toisilleen, siitä olen iloinen! Kun katsoo jotain muuta palstaa, ei tahdo uskoa, että sen kaltaista kieltä käytetään!
Siitä oli myös juttua lehdessä, kuinka ihmiset tulevat helposti tunnekylmiksi, jos kauan täällä sitä lukee, voi hetken kuluttua tulla itse samantapaiseksi.
Mutta luulenpa, ettei se tänne pääse pesiintymään!

Pieni lumikerros antaa valoisuutta, "Kevättä kyntteliltä", on vanha toteamus.
Hyvää päivän jatkoa!

Täytyy vain ilmoittautua, eipä ole paljon ruuan kanssa tullut leikiteltyä, olen senverran isosta perheestä kotoisin ja olen kiitollinen että aina kotona oli ruokaa. Siitä erikoinen kiitos äidilleni, joka yksinkin jaksoi huolehtia meistä pienemmistäkin, sillä minä olin kolme vuotias kun isäni kuoli.
Ruoka jota jo nuorena olen oppinut tekemään on edelleen intohimoinen tehtävä. Toki nyt tähänikään on oppinut syömään erikoistakin ruokaa, olen käynyt yli kahdessakymmenessä eri maassa ja kyllä niitä monenmoista kansallista erikoisuutta on tullut nähtyä ja syötyäkin.
Tänään valmistin lasagnea iltapäivällä, siitä tuli oikein hyvää ja sitä syödään vielä huomennakin. Ei sitä niin usein tule tehtyä ja ensin on varmistettava, että kaiki tarvittavat tarvikkeet on olemassa.
Nuo päiväunet minultakin melkein aina jää, illalla myöhemmin menen nukkumaan ja nukun sitten pidempään.
Nyt tulevalla viikolla on meillä ne vuositakuu hommat alkaa ja jotain meilläkin korjataan, ilmoittavat milloin mitäkin tehdään.

Olen minäkin seurannut - kun on kohdalle sattunut - ötököiden ja sirkkojen syöntiä. Kovat ovat toiveet, että näistä pikapuoliin tulee ruokavaliot muodostumaan. Samahan tuo on mulle, mutta en tule näihin ruokavalikoimiin siirtymään, en edes kokeile. Aika vähän olen kokeiluja tehnyt vähemmänkin erikoisista ruuista ulkomaillakin. Ne ovat vanhat perinteiset, yksinkertaiset ruuat meillä käytössä. Kyllä niillä pärjää. "Maailman pelastaminen" tietysti viivästyy, mutta ikäni huomioiden vahinko ei ole kovin suuri.

Tänään on ollut menoa ja muutenkin kiireistä. Saunastakin tulin vasta äskettäin. Täytyypi lämmittää jotakin glögiä ja ottaa murentakin, sitä tavallista.
Joten siirryn niihin puuhiin. Heippa vaan!

Hei vaan kahvipirttiläiset!
Pahoittelut, kun en päivittäin pääse seuraamaan keskustelunaiheita, mutta nyt tarttui tuo "savolaisuus".
Minä olen karjalainen. Vanhempani ja isovanhempani ovat ties kuinka moneen sukupolveen ja myös lapseni ovat kun otin täyskarjalaisen miehen itselleni.
Kansakoulusta 60-luvulla muistan kun kerrottiin Mekrijärven runonlaulajista ja kansanrunoudesta, kareliasmista, ihannoivasti. Minä ajattelin, että on tuo paikannimi tutun kuuloinen, mutta ei se varmaan ole sama kuin meijän Mekri. Isovanhemmat olivat kertoneet, että siellä Mekrillä, järven takana, oli heidän kyläkauppansa ennenvanhaan. Sieltä läheltä oli myös mummoni, kelpo runonlaulaja itsekin ja karjalankielinen. Mutta Helsingissä, koulussa todellisuus oli aivan toista. Karjalaa ihannointiin, mutta sitä kieltä, joka minuunkin tarttui, ei saanut puhua. Puhu suomea, sanoivat opettajat. Minä opin olemaan hiljaa, vaikka juuri se olisi ollut suuri ylpeyden aihe. Muutenkin karjalaisuus jotenkin sotkettiin ylivilkkauteen ja istuin jälki-istunnossa ja käytävällä suurimman osan kansakouluaikaani. Miten tekopyhää kaikki. No, se oli sitä suurSuomijälkiaikaa kun kuitenkin kymmeniätuhansia karjalaisia jälkipolvineen joutui etsimään paikkaansa täältä nykyrajojen sisältä. Onneksi mahduimme ja sopeuduimme. Toisin on tämänpäivän pakolaisten kanssa.
Mutta hyvä elämä tänään. Hyvää kevään alkua teille kaikille!
T. Ande2

Sunnuntai päivää vietämme ja muistamme kansallisrunoilija Runebergiä, hänen muistonsa säilyy, runojen ja torttujen muodossa.
Olen käynyt Porvoossa, Runebergin kotitalossa, missä hän asusti vaimonsa Frederikan kanssa, vaativa oli talon isäntä, nöyrä talon rouva, huonokuuloinen ja palveleva vaimo.
Olihan runoilijan kohtalo olla sairaana vuoteessa myös voimia kysyvää.
Tietoni voi olla vajavaiset, mutta korjatkaa osaavat.

Kovia koki moni siirtolaislapsi koulussa ja kodin ympäristössäkin.
Mieheni kertoi tosin harvoin joitakin kokemuksia, mitä silloin pieni alakoululainen sai kokea, jopa aikuisten taholta.
Minusta tuo karjalan murre, kun sen oikein vanhojen ihmisten suusta kuuli, oli mukavaa ja iloinen luonne väritti puhumista.
Nyt harvemmin enää aitoa murretta kuulee.
Itkijä naiset ja runonlaulajat, sieltähän ne karjalasta kotoisin, nekin taidot unohduksiin jäävät.
Kiva kun silloin tällöin meitä pirtissä muistat Ande2;)

Matojen, ainakin elävänä jää minulta syömättä, tuskin kuolleenakin jos ei ihan viimeinen pakko tule.
Voihan se olla, että vielä joutuvat tulevat polvet nekin ravinnoksi ottamaan ja onhan ne todettu kelvolliseksikin, mutta en edes vattu matoa syö, jos sen huomaan.
Tarkkaan nekin yritän etsiä pois.
Kai nuo kalatkin täynnä myrkkyjä alkaa olla, mutta onhan ne kuitenkin vielä ihan syötäväksi kelvollisia, noita Lokan kaloja en ole syönyt, siikahan on hyvä kala ainakin muissa järvissä.

Kyllä kaikki linnunpesäkeitot ja sammakon reidet jää minulta lautaselle, ehkä ei ehdi sitä pakko syömistä ruuan loppumisen vuoksi ehtiä minun kohdalle.
Sukkiakaan en aio keittää ja kaikelle tuolle jyrkkä ei minun kohdalla, ei kiitos myös tälle ruuan kanssa leikkimiselle.
Jos kokki ohjelmat tälle linjalle siirtyy, en katso ollenkaan.

Herkullisen näköistä oli lasagnesi Facebookissa Late.
Huh, ihan puistattaa nuo mahdolliset matelevat oliot kotiin tulevina, ehkä en niin kauan elä, että mitään noita uhkia joudun kokemaan, mitä Kristiina23 ennusti;)

Kynttelin päiväksi maa valkeni ja pieni pakkanenkin, sehän taitaa jotakin hyvää luvata tulevaan?
Olemme todella säästyneet noilta ilkeilyiltä pirtissä, ehkä katsovat niin "höpötys" ketjuksi, että eivät vaivaa näe tänne kurkistella, niin saa ollakin.
Eipä täällä ilkeilyä tueta.

Tietäisitpä sini-sirkku miten olen vähentänyt siivousta ja ihan hyvin tänne huusholliin on mahtunut;)
Ihastelen ihmisiä, joilla on kyky ottaa vastaan ja nauttia niin sanotusta paremmasta musiikin tarjonnasta, itselleni ei ooppera ja sinfoniat ole auenneet, en tiedä jos oikein rupeaisi kuuntelemaan, tulisiko valaisu tällekin asialle.
Mukava on ainakin, kun voi kuulla sitäkin antia jonka on auennut itselleen, nautittavaa on musiikki ja moni taiteen laji, kun sen oivaltaa.

Voi olla, että Armonlaaksossa olisi jo aiheellista pitää suursiivous siellä olohuoneessa ja kamarissa, mutta tärkeys järjestys noissa tärkeimmissä asioissa on hyvä sinulla hurskainen.
Siivous tulee kyllä heti näiden kolmen jälkeen vuoroon ja silläkin asialla monelta säästyy, kun silloin tällöin siivoaa.
Olisit lähempänä niin minä tulisin ja pistäisin hyrskyn myrskyn;)

Kauheeta, nyt venyi pitkäksi, suokaa anteeksi kaikki höpötykset, tietoa vähän, intoa enemmän, mukavaa tätä päivää.

"Matojen, ainakin elävänä jää minulta syömättä, tuskin kuolleenakin jos ei ihan viimeinen pakko tule.
Voihan se olla, että vielä joutuvat tulevat polvet nekin ravinnoksi ottamaan ja onhan ne todettu kelvolliseksikin, mutta en edes vattu matoa syö, jos sen huomaan.
Tarkkaan nekin yritän etsiä pois."

Sama minulla.

Kauhua koen pienten matojenkin elämän lopettamisesta, enhän pysty kalojakaan tappamaan. Heinäsirkkojakin nyt kasvatetaan syötäviksi.

Nyt on TV:ssä huomattu, että kauhua voidaan herättää katsojissa muutenkin kuin ihmisiä surmaamalla. Olen niin kaikkia murhaohjelmia vastaan, että mitään niistä en katso, kaikki Neiti Marplet ja Poiroot koen inhokeiksi.

Miksei keksitä jotain muuta kuin kauhua?

Olen kai erityisherkkä.

Tervehdys koko poppoolle!
Olen tärvännyt koko aamupuolen päivästä, kun innostuin ukkoni ruoka-aiheisesta jutustelusta laskemaan, pitikö hänen lausahduksensa yli kahdestakymmenestä maassa reissaamisesta paikkansa. Pitihän se, ja samassa räknäämisessä kävi ilmi, että minulla niitä ruokailumaita oli huomattavasti vähemmän. Portugalissa, Tshekinmaassa, Unkarissa ja Liettuassa en ole käynyt tutustumassa sikäläisiin keittotaitoihin.

Voi olla, että vika oli kuppilan valinnassa, mutta Ruotsissa syömämme ateria ei kovin paljon pisteitä saa. Mitä tanskalaiseen smörrebrödiin tulee, se oli ehdottomasti ainakin laivalla ylimainostettu.
Norjassa olemme aterioineet pari-kolme kertaa, ja aina on ruoka ollut hyvää.

Parhaat keittiömestarit ja köksät ovat olleet Venäjällä, Bulgariassa, Virossa ja Kiinassa. Herkullisten aterioitten lisäksi jokaisesta ravintolassa käynnistä jäi mieleen ikimuistoisia hauskoja tapahtumia, kun sattui pöytäseurueeseen joko omasta takaa tai ihan vieraita mukavia ihmisiä.

*****
Meidän dipl. keittiömestarimme tuli suihkusta, ja minulle tuli heti nälkä.

Hyvää ruokaa ja ruoahalua toivottaen Venlastiina

Kiitos vaan Venlastiinalle hyvän ruokahalun toivottamisesta. Hyvähän se on toivotella kun perheessä on keittiömestari.)) Mitä näihin omiin meininkeihimme kuuluu, hyvää oli ruoka. Se oli vähän erikoista, voisko sanoa luksusta. Eilen oli marketin hyllyssä savustettuja porsaan luita. Oli niissä vähän lihaakin. Niistäpä tärskäytettiin kunnon soppa. En muista, että olisi ennen ollut savustettuina luita, grillissä paahdettuja kyllä. Näin ruokaraaka-aineet lisääntyvät. Tai tulee tarkemmin katseltua.

Ulkomailla on ollut luotettavin ja yleisin tilaus, suomalaisittain viinerleike tai porsaankyljys. Eipä niitä ruokakokeiluja ole kovin monessa maassa tehty... olisikohan kymmenkunta. Enpä enempää sapuskoista ettei tule esiin mielleyhtymä: siitä puhe mistä puute.

Eilen viestini lähti minuutin `hurskaisen`jälkeen. Siitä hurskaisen viestistä jäi mieleeni oikea asioiden hoitojärjestys. Kyllä ne siivoukset on hännille heitettäviä juttuja. Saattaahan siinä boheeminen sävähdys tulla mieleen, jos parisen vuotta kammari jäänyt siivouksissakin sivuasiaksi. Muistan että vanhalla kotipaikkakunnallani oli oikeastaan vain yhdessä talossa kammari. Jos mökeissä olikin toinen huone, ei sitä voinut kestittämishuoneeksi sanoa. Eikä niihin vieraita sullottukaan. Siinä ainoassa talossa oli tilava kammari ja vain harvat sinne vieraiksi istutettiin. Kyllä siitä ihmeenä mainittiin, jos jonkun isäntä kutsui kammariin kahville. Eipä meiltäkään ketään koskaan kutsuttu, tuskinpa tätä haikailtiinkaan.

Pikku pakkasessa päivä meni. Yöllä tullut vähäinen lumi oli jäätynyt alustaan. Yllättävän tukevalta tuntui kävellä. Tosin muistissa on yllätysvaarakin.

Huomenta taas uuteen viikkoon, kalenteri kertoo, että on Saamelaisten kansallispäivä.
Tiia on juhlinnan kohde, onnea.
Pakkanen on kivunnut kymmeneen asteeseen ja kiristymissä on luvassa, tulihan se talvi lopulta, lumimäärä vaan on pieni.

Näitä päiviä ja hetkiä tulee, että uni tarve ei lopu millään, kai sekin kuuluu ikäämme.
Usein aamulla, jos en heti vuoteesta nouse, nukahdan heti uudelleen, näitä puolen tunnin lisäpätkiä tulee useampia, kun vaan silmäni kiinni laitan.
Voita se kala ainakin vaatii, minä en muusta tiedäkään, kun harvoin öljyjä käytän, munkin paistoon sitä tulee tuhlattua.

Näin se oli, miten ynnämuu kertoi, ei ollut liiemmin huoneita, yhdessä huoneessa mekin joku aika asuttiin, pääasiassa kuitenkin se kammarikin löytyi.
Ihminen ei liikaa neliöitä tarvitse, sen olen kokenut nyt yksin eläen, riittäisi hyvin yksi huone oikein kalustettuna.
Minulla iso makuuhuone, jossa vain yöni vietän, tekisi pienempään mieli muuttaa, mutta tämä paikka on niin keskellä kaikkea, että samoista ympyröistä ei sopivampaa ole löytynyt.

Paljon on maailmaa kierretty Laten ja Venlastiinan perheessä, on siinä tutustuttu eri maiden ruokiinkin.
Olen ennakkoluuloinen noiden ruokien suhteen, vieraissa maissa jätän suosiolla erikoisuudet väliin.
Voisihan sitä kokea yllätyksen, mutta minkäs tälle luonnolleen mahtaa.
Hiuksen löytyminen ruuasta saa jo yökkäilemään, yliherkkä varmaan olen.

Pohdin juuri noita ohjelmia telkkarista viikon loppuisin, ei anti ole kummoinen, uusintoa, urheiluja ja mitään sanomattomia sarjoja ja elokuvia.
Viikonloppu on tyhjää täysi, viikolla edes nämä kohtalaisen mielenkiintoiset sarjat tyydyttävät.
Hypin kanavalta toiselle ja joka kanava tarjoaa jotakin sotaisaa tai sitten ihan sairasta ohjelmaa, hölynpölyä, jolle ei voi edes nauraa.
Ehkä riittää heitäkin joille tämä meno on mieleinen.

Olen oikein miettinyt mikä tuossa ongella istumisessa on niin kivaa, vaikka matoja ja kaloja kidutankin, siis löytyy se julma piirre minultakin.
Jännitystäkö se on mitä kuitenkin kaipaa, vai se rauhako siellä veneessä istuen löytyy, siinäpä kysymys?
Voi ihminen, kun sinusta saisi selvää;)

Nyt on ruvettava silityksen kimppuun ja sitten taas käsityö hetkeä viettämään ystävien kera, liikettä töppösiin kaikille kykeneville.

Samat askareet Skillanin kanssa, siis silitys, mutta sitä ennen lapsen kouluun vienti. Sitten täytyi hakea toinen klo 12, joka on jo 12-v tyttö. Olin jo ehtinyt silittää kaikki miesten paidat ja lasten poolot/pökät y.m. siis ne vaikeimmat, kun ajattelin "nakittaa" tuolle tytölle hieman "possakkaa" ja onnistuihan se, kun 10,-€ maksoin. Kyllä tuon ikäinen osaa silittää tyynyliinat ja pyyhkeet, tosin isot lakanat ei ehkä vielä onnistu.

Ensin näytin, mistä vettä laitetaan ja kuinka rauta laitetaan päälle, sillä siinä on sivussa sellainen nappi, jota ilmeisesti hänen äitinsäkkään (tyttäreni) ei osaa, koska ei koskaan silitä, sillä itse olen "pestautunut" silittäjäksi heille.

Aloin samalla "petailla" tulevaisuutta, että hänen on opeteltava myös ruoanlaittoa, muuta kuin pipareita, sillä kun minä tulen vielä vanhemmaksi, niin autettava on, että ruokaa saan ja hän saa eläkkeeni, kunhan vuokra ja sähkö on maksettu. Oli meillä hauskaa leikkiä tulevaisuutta.

Vanhuutta ja kuolemaa kun ounastelin, niin hän "loihe lausumaan", "sinähän olet niin tomera mummi"! Ei tiedä laps´parka, että yöpaitaani en olisi vaihtanut, jos ei olisi tullut viesti viedä yhtä kouluun ja toista hakea ja sitten silittää siinä välillä.

Tulin sanomaan Pirttiin hyvää iltaa! Pakastunut ilma on tainnut tehdä minut jähmeäksi, joka ei kunnolla taivu edes kirjoittelemaan kun ei tiedä mistä tähän hätään repisi aiheensa.

Olihan siinä SkillaNin ihmettely siitä, että mikä "ongella istumisessa on niin kivaa..." Siinä onkin miettimistä ja oli mitä mieltä tahansa, tuskin väärin menee. Se on henkilökohtainen juttu.

Minulle ongelle lähtö on ollut vaihtelu, kun mikään ei tunnu kiinnostavan. Se on hiljainen rauhoittumisen hetki, jolloin maisemia katsellessa saattaa ajatus harhailla Havukka-ahon ajattelijan tapaan "sinisissä ajatuksissa" ilman tärkeämpää päämäärää. Jos onkimisella on tavoite saalis ja mielikuvissa pyörii voissa paistetut ahvenet niin, että vesi heruu kielelle, on koko reissu mennyt pieleen. Tavoitetta ei pidä leppoiselle reissulle asettaa. Kunhan onkea vedessä liottelee, joskus vilkaisee kuplustakin ja voihan väliin heittää toiseenkin suuntaan, katsoa kuinka tyynessä vedessä ympyrä kohon ympärillä laajenee ja viimein katoaa. Niin... jos luonto antaa saalista, niin hyvähän sekin. Minulle ei tuota mitään tuskaa pujottaa mato onkeen. Ainakin luulen, ettei mato suuria ajattele. Ilman syöttiä ahven ei koukkuun mene, ilman syöttiä onkiminen olisi aika hassua - silti vaikka ahneen sorttista tavoitetta ei olisikaan.
Hyvää illanjatkoa!

Mikähän siinä, kun ennen oli uni herkässä, mutta nyt vanhuksena ei unta riitä kuin aamuneljään korkeintaan. Vaikka untenmaille halajan vasta puoliltaöin, niin jo ennen sanomalehden tuloa jo ylhäällä koikkelehdin.😕

Onneksi on tämä kahvipirtti, jota mieluusti seuraan, harvoin kylläkin kirjoitan, mutta päivittäin sitä seuraan, nyt näköjänsä myös yön pitkinä tunteina.

Pakkanen nurkissa paukkuu, meillä täällä länsirannikolla nyt näyttää - 14 astetta, lunta ei nimeksikään.

Hiljaista on, taidan keitellä aamukaffeet ja kurkkaan kaappiin löytyykö jotain kaffepullaa, vai oliskohan pienet napanterit nyt paikallaan? Voisi vaikka uni tulla silmään, jos näin kävisi niin aamupäivä menisi ihan hukkaan.😢

Taidampa kellistää itseni takaisin punkkaan, yöterveiset kaikille pirtissä kirjoittaville, hyvä kun jaksatte kirjoitella, siitä suurkiitos!👍

Huomenta kahdenkymmenen asteen pakkasesta, alkaa jo tuntua luissa jo ytimissä.
Pitää jo ryhmät pois kaduilta, kai nopeasti tervehditään ja kiireesti sisätiloihin.
Vanhojen merkkien nämä pakkaset sattui hyvin, nyt pitäisi sadon onnistua.
Tuo kirjautuminen pitää nykyään tehdä pienin väliajoin, liittyykö johonkin turva toimen piteisiin?

Kyllä se eläinten syöminen pahalta tuntuu, mutta sika on jostakin syystä sellainen, että se ei syyllisyyttä niin paljon aiheuta.
Entisten aikojen työtahti vaati vahvaa ruokaa, ei muuten olisi savotoilla töitä puskettu, ei muuallakaan vastaavissa töissä ja kai tämä ruoka kulttuuri paljon niiltä ajoilta onkin.
Vanhemmiten kai pitäisi moni puolisesti aterian koostua.

Hauki jää kyllä minultakin tappamatta, mutta ahvenelta vaan julmasti niskat poikki, en aiemmin tätäkään tehnyt, mutta nyt viime vuosina, kun enemmän olen kalassa istunut, olen luontoani kovettanut.

Eipä mene hukkaan hurskaisen työnteko, kun voi kuunnella siinä ohessa maailman tapahtumat ja kyllähän se musiikin tahtiin työ paremmin luistaa.

Nuorna vitsa väännettävä, eli oppia ja esimerkkiä sitä nuorille olisi annettava.
Noin mummin kuuluu tehdäkin, Kristiina23.
Opettajana minäkin eilen toimin, kun kerhoon tuli kaksi uuttaa rouvaa, niitä vähäisiä taitojani heille opetin.
Neuloa toki osasivat, mutta pieniä niksejä pyysivät ja minähän äidiltäni perittyjä oppeja jakelin.
Kyllä ne tuonne pääkoppaan on hyvin jääneet ja muistuvat tarvittaissa.
Tytöt (vähän vanhemmat) painoivat tyynyliinoja, kauniita tuli ja taas myyntiin tavaraa.

Kyllä tuo sama rauha mistä ynnmuu ongella olosta mainitsi varmaan iso houkutus minulla myös.
Kuvittelen madon kiemurtelevan juuri siksi, että siihen koskee, kun koukkuun laitetaan, muuten aika vaikea toimitus.
Eipä siellä järvillä tohdi ääntään korottaa, hiljaa vaan kohoa tuijottaa ja ajattelee juuri niitä sinisiä ajatuksia, mitkä minulla useinkin niihin päivän rutiineihin kuuluu.

Minäkin heräilen aika herkästi, mutta onneni on, kun saan unen päästä heti kohta kiinni.
Kyllä se kuitenkin puoli kuuden maissa hereille pysyvästi ajaa.
Mukava on kuulla "mummoriesu" että viihdyt pirtin viestien lukemisessa, mutta vielä kivampi, kun itse viestin laitat;)

Nyt vuorossa laulupäivä, onneksi lyhyt matka, ei tarvitse hirveästi päälle tumpata, voikaa hyvin ja varokaa nenän jäätymistä.
Jopa on päivä jatkunut, nyt huomaa, kun kirkas on taivas.

Aurinkoinen pakkaspäivä on aluillaan, täällä meren äärelläkin miitari näyttää 13 pakkasastetta. Luen hiukan pirtin päiväkirjaa - oikeastaan tämä käy Skillanin blogista, jota me muut täydennämme. Löysin kirjastosta virkattujen pikkueläinten mallikirjan, ja innostuin kun kuin Skillanin perhosista. Niitäkin aion kokeilla ohuista langoista ja mielessä on jo tärkätyistä hempeistä perhosista sommiteltu mobile kummitytön vauvan vuoteen ylle. Olen huovuttanut piparimuoteissa sydämiä, ompelen palan heijastavaa nauhaa ja puuhelmen, laitan nyt hakaneulan taakse, niin voi kiinnittää sellaiseenkin paikkaan, jossa pitkästä narusta voisi olla haittaa. Ystävänpäivän tienoilla niitä on taas kiva jakaa, sopii myös kirjekuoressa lähetettäväksi .

Onkiminen on meille suomalaisille ominainen harrastus, nautimmehan luonnon hiljaisuudesta ja veden äärellä olosta, meillä on mittavat jokamiehenoikeudetkin !
Käytämme lähes pelkästään keinomatoja ja koska ongimme yleensä veneestä käsin, jigit ja pilkit ovat käteviä. Jigi lasketaan pohjaan, sitten pilkkimisliikettä ranteeseen, hyvin nousee ahvenia ja silakoita, jos parvi kohdalle osuu. Silakoita voi pilkkiä litkallakin, siinä on monta viehehaituvien ympäröimää koukkua sarjassa, voi saada hyvällä tuurilla nopeasti kunnon saaliin. Litkaaminen on suosittua jopa Helsingin silloilla .Silakkaa emme verkoilla enää pyydäkään, niitä tulee kerralla ihan liikaa . Tosin voisinhan pitää kahvipirttiläisille silakkakekkerit, ainakin Venlastiinan saisin tulemaan . :)

Aurinkoa kasvoille ja mieleen, lämmintä päälle !

Jep! Kyllä tuli hymyä huuleen, kun luin edellä olevan kirjoituksen silakkakekkereistä.
Hyvä, etten lähtenyt tältä istumalta Ramoonaa etsimään. Onneksi muistin, etten muistanut minne viime muutossamme olimme kadottaneet ainoan ainoan ongenvapamme.

Tällaisena päivänä olisi ihana istuskella mahakelkassa avannon äärellä onki kourassa,
jaloissa tallukkaat, jotten päällä olisi kalossit ja vaarin vanha toppapomppa niskassa.
Päässä olisi ikivaha karvareuhka, joka suojelisi korvia pakkaselta.
Nenää ja poskia pakkanen varmaan vähän nipistelisi, mutta aurinko lämmittäisi ja antaisi vähän väriäkin kalkkilaivan kapteenin kasvoille.

Pahus! Jokin kolautti päähäni, tai pääni kolahti johonkin.
Ihme, ettei mitään tekstiä syntynyt, vaikka olin nukahtanut läppärin päälle.
En taida ollakaan niin kovapäinen kuin olen luullut: läppäri ei hajonnut!

On se melkein synti nukahtaa keskellä näin kaunista päivää, mutta toisaalta olen päivänokosistani ollut sitä mieltä, etten ole päivieni kuluttamisesta kenellekään tilivelkaa.
Tällä kertaa heräsin ruislinnun lauluun korvissani. Vähän piristyttyäni tajuasin, että enemmän tai vähemmän musikaalinen elämäntoverinihan täällä lauleskeli eikä mikään ruislintu.
Nyt täällä ei enää krohise mikään paitsi kahvinkeitin. Konsertti päättyi siihen, että laulajalta sanat loppuivat, ja hän pisti kahvin tippumaan.

Tsrvetuloa kahville!

Minä olen perinyt silmät isältä ja tukan äidiltä
ja toppatakin naapurilta.

Tuli vain mieleen Venlastiinan vaarin toppatakista,
jonka siis peri suoraan aleneva polvi.

Perunat alkoi kiehumaan, nyt tuli aikaa ilmoittautua, kaikki muu onkin valmiina. Silakat ovatkin mainio ruoka, siitä saa tehtyä monenlaisra herkkua, nyt ei niitä ole, aivan muuta särvintä ja lisukkeita. Syöminenhän se on pääelinkeino.
Kalastanut olen pikkupojasta asti, nyt jäänyt unholaan kun mökkireissutakin on kaksi ja puoli vuotta. Olen joskus Suomenlahdellakin kalastanut mutten yhtään silakkaa ole saanut. Sensijaan olen Helsingin slakkamarkkinoilla muutaman kerran käynyt,siellä niitä on monessa muodossa.
Päivä on ollut kaunis talvipäivä pakkastakin aamulla -17 nyt alle kymmenen, taitaa taas kiristyä yöksi, kaunis auringonpaiste lämmittänyt päivällä, nyt jo laskeutunut. sensijaan aika iso kuunpuolikas taitaa myöhemmin näkyä.

Niinpä se on mennyt, viime keväänä kävimme mökkeröllä ja silloin tuli vähän kalasteltuakin. Sen jälkeen kalastaminen on siirtynyt kokonaan markettiin. Onhan siinäkin harrastusta kun hakee paikkaa, josta pienimmällä syötillä saalista löytyy. Joskus aiemmin kävin ongella täälläkin, meren rannalla tai järvien ja lampien rannoilta. Kyllä niissä huvi oli pääasia, hyöty jäi usein
vaatimattomaksi Usein se onkiminen tapahtui marjastusretkien yhteydessä. Saapa nähdä tokenenko vielä ensikesänä retkeilemään pitemmälle. Päätös täytyy tehdä vasta ajankohtana.

Kun olen "pienempänä" tottunut sisävesien kaloihin, se elämys on jäänyt elämään. Muikut ovat parempia kuin silakka, järviahvenkin meriahvenen voittaa. Näin makuasia, josta on turha kiistellä. Kyllä silakatkin voissa paistettuna menee ja savustettunakin tuoreeltaan.

Päivä oli aurinkoinen, aamulla -15. Kävelin labrassa, tuleehan siitä mennen tullen mitattuna reilu pari kilometriä. Mennessä ei pakkanen tuntunut häiriöltä, mutta tuloon oli löytynyt tuulen vihakkaa. Piristää se tuuli kummasti.

Saatiin ihan sopiva pakkasjakso. Etelä-Suomeen. Mitä lie viime yönä ollut, mutta myöhään eilenillalla mittari näytti täällä Kaakkois-Suomen tällä osalla -19.
Sopiva siks että huomenillaksi jo vähempää ennustavat kuin tälle illalle.

Katsoin päivällä sähkömittaria. Oli kuluttanut 1160 kwh torppa lämpöä. Kesällä kuuma, talvella kylmä, se on kalsa totuus.
Viluinen kun olen niin nelisen heittomottia olen tuhkannut klapeja. Tiiviimmäksi korjauttaminen maksaisi ainakin 60.000€.

Pakkaspäiviä on vähän. Nukun mielellään 18 asteessa. No mukavuusvaatimukset ovat menneet eteenpäin.

Hyvä se on keisarin elleä, saunanlauteilla makkoa ja voi sulloa syyä. Näin tuumattiin keisarin wallan aikana jossakin päin Suomea.

Kalasta ja kalastamisesta puhe vai...
Tiedätte minut seiskarilaiseksi. Siellä elettiin kalastuksella, hylkeenpyynnillä ja merenkululla ja shhh.. pirtun trokauksella. No olihan siellä virkamiehiä, pappi, lukkari opettaja ja kätilö. Taisi se minun äitini isäkin valtion virkamies olla kun oli majakanvartija. Isänisä taas oli kyläseppä, jolla oli paljon lapsia, isäni oli neljästoista. Moni lapsista kuitenkin kuoli, sukuluettelosta näin että jonkun kuolleen jälkeen syntyneelle laitettiin sama nimi.
Kalaa on tullut syötyä ja kaloista on puhuttu. Minä tykkäsin kuulema kalaliemestä ja sitä minulle tuttipullosta syötettiin. Kaikki kotimaiset kalalajit minulle tuttuja simppuja myöte, joka muuten onkin herkullinen kala pannulla sipulien kanssa kypsytettynä ja kermalla höystettynä.
Olen soutanut venettä verkon laskuissa ja kokemisissa. Talvipakkasilla jäällä isän kanssa verkkoja kokemassa. Paljain käsin hän niitä kaloja verkosta irroitteli ja lämmitteli käsiään hakkaamalla niitä selkäänsä.
Siitä on kamalasti aikaa kun viimeksi olin onkimassa ja virvelöimässä. Onpa joskus haukikin koukkuun käynyt. Ja se tuore hauki onkin sitten eri maata kun nuo norjalaiset lohet.
Petyin taas kerran norjalaiseen kasvatettuun loheen, jota pienen pyrstöfileen ostin. Ei ollut ihan tuore sen jo haistoin, sillä lohen rasva härskiintyy pian. Graavasin osan, mutta enpä pystynyt siitä nauttimaan vaan heitin vegeen.

Huomenta, nyt jo ilman valoja näkee kirjoittaa, ihana aurinko on noussut ja kummasti se tuota pakkasta jo päivällä pudottaa.
Pakkasmittari seitsemässätoista, vähän on laskemaan päin, eilen oli kaksikymmentä, mutta päivällä putosi yhdeksään asteeseen.

Totta tuo mitä Ramoona sanoit, blogista tämä kaiketi käy, niin paljon omasta elämästä kerron, no enpä muuta osaa ja varmasti sekin loppuu, jos ei mukana kirjoittajia käy;)
Nuo tekemiset mistä Ramoona kerroit on varmaan tykättyjä ja kalastuskin ihan muuta kuin minulla.
Mato onki se vaan minulla ja joskus olen verkoilla soutajana toiminut, hyvin vai huonosti, joskus kumpaakin;)
Varmasti niihin silakka kesteihin tulisin Venlastiinan kainalossa, jos siihen mahdollisuus tulisi, voisi olla kivakin jos onnistuisi oikeasti.

Minulla ei mitään perintöjä ole, muutama arabian astia on lapsuuden kodista minulle jäänyt, ei edes toppatakkia;)
Tuohon näkökysymykseen on vaikea sanoa mitään itse, katsojilla on omanlaisia näkemyksiä, joku näkee äidin piirteet, joku isän, olen kuitenkin itseni näköinen.
Säälittää poikani nuorimmainen, kun mummonsa näöstä tunnistavat.

Nyt tuo tauti kierre taitaa loppu suoralla olemaan, ja pakkaset viimeisiä pöpöjä tuhoaa.
Keuhkokuumetta aika paljon olen kuullut olevan, pelkäsin itsekin taudin saavani, kun köhä pahimmillaan oli

Lauantaina se kuu pitäisi täytenä näkyä ja taas valvottaa heitä keihin se loisto vaikuttaa.

Merikaloja tulee hyvin vähin syötyä, kyllä se tämä lähivesistä pyydystetty maistuu suuremmalta osin, hauki ei kuulu ruokapöytääni, mutta kuha ja siika, muikut ja ahvenet, harvoin kaupan tiskistä nekään.
Miksi hauki on inhokki, en osaa sanoa, se ei vaan houkuta, ei auta vaikka kuinka sitä kehutaan.

Tuon vedon kyllä tunnen minäkin luissani ja ikkunat meillä vuskaa, mutta mittarissa liki 23 astetta on, joten ei voi valittaa kylmä olevan.
Aluelämpö meille lämpöä jakaa ja ihan riittävästi sitä on, makuuhuone minullakin viileämpi.
Oikein tiiviiksi kun laittaa, tulee home ongelmat.

Tuore napakka lohi on hyvää, joskus vaan kaupassa tai kuljetuksessa viivästyneitä kaupasta saa, ja se on aina pettymys.
Saaristo elämä oli varmaan kovaa, ainakin näin kerrotaan, mutta omat ilonsa sielläkin meren ympäröimänä.
Minä pelkään merta ja huonovointiseksi tulen jo pienessä aallokossa.
Kaikki outo se varmaan tuntuu vaikealta, olipa kysymys vaikka asumisesta.

Nyt on taas iso kerho ja sinne on lähdettävä tallustamaan, ehkä pakkanen ehtii lauhtua ja nenä ei matkalla palennu.
Mukavaa pakkas päivää jokaiselle pirttiin pistäytyneelle.

Uamupäevee.

On hieno aamu,aurinko kilottaa taas suoraan silmiini,pakko vetää verhoa eteen.

Eilen oli taas lenkkisauna päivä.
Enhän minä lenkillä käynyt,mutta saunaan menin.

Päijäteen kaloihin minäkin olen tykästynyt,mieheni oli kova onkimaan.
Kylmäsavu lohta nykyään syön aika paljon.
Aamupalana karjalanpiirakka ja siihen päälle lohisiivuja.
Siinä on leipä,puuro ja kalaa namm.

Tänään on yritettävä tuonne "arvausa"keskukseen.
Minulla kun nuo unet on menneet ihan sekasin;( jos sieltä apuja saisi.

voikaahan hyvin.
näkyillään...
jo on kumma ei kelpaa nimmari(

Huomenta kahvipirttiin. Tulin ovenrakoon jutustelemaan 😊.

Helmikuun kohta puolessa, valoisaa jo aamuisin. Korvessa kipakka pakkanen. Asteita en ole vielä tarkistanut keittiön mittarista, mutta kun heräsin menin parvekkeelle ja sammutin ulkovalosarjan. En ole vielä poistanut ns. jouluvaloja sillä illalla on vielä pimeää, tykkään.

Blogista ketjusi käy. Sinun on helppo jos haluaisit avata oma blogi ja siirtää kirjoituksiasi täältä sinne. Tiedä vaikka valikoiden kirjan aikaan saisit. Olen itse hyödyntänyt palstakirjoituksia pieniksi tarinoiksi omaan Blogìini.

Matkakertomukset kirjoitan suoraan blogiin. Olen lähdössä pyöreitten vuosieni kunniaksi pitkälle matkalle. Jätän Suomen ensi kuussa näihin aikoihin ja palaan takaisin toukokuun puolessa väliin.

Matkaan sisältyy pitkiä lentoja, Polttavaa hiekkaa ja aurinkoa, merielämää.

Olen avannut oven, saanko tulla uudestaan.

Pakkanen on paukkunut 18 astetta kuiva oli ilma.Olen viluinen ei lenkille tee mieli lähteä pakkasella.Sisällä 100 voimistelu liikettä 2kg punnuksilla teen päivittäin.Uimahallissa kävin uimassa yritin 200m,mutta jäi kesken,vesikävely on parempi.

Iltaan se on tämäkin päivä tuhraantunut. Hyvähän oli kauppareissulla vetkutella, ilma oli mainio, aurinko paistoi ja pakkastakin kauppareissuni aikoihin kohtuullinen kymmenen celssiusta.

Nyt on menossa niitä ikuisia rojektejani. Kun ei ole ihmeempää kerrottavaakaan, siirryn selvittelemään sotkujani. Edessähän ne kuitenkin ovat.
Seuraavaan kertaan...

Hei, nyt ymmärrän miksi kukaan ei vastaa minulle.

KetjUskon on palstalaisten oma henkilökohtainen blogi.

Tervetuloa korppis, miten päiväsi on mennyt?

Kiitos kysymästä, päiväni on mennyt kauneudenhoitoaikoja tilatessa. Hiukset, kynnet, ripset.
Kauniina matkaan.

No, onkohan mahdoton tehtävä😣

Minulla ei noita ikusia rojekteja ole, elän vain päivän kerrallaan, yksi ongelma kuitenkin, Täällä kun sellaiset takuukorjaukset menossa. Yksi korjaus pitäisi huomena melläkin tehdä. Jääkaapin ja pakastimen ovet ovat auenneet väärään suuntaan, siinä pieni työpäytä saranoiden puolella. Hankalahan sitä on ollut käyttää ainakin jääkaappia,onhan asia ollut usein esillä,mutta nyt takuutyönä talo teettää. Minulla nyt pulma, ei se niin iso homma ole mutta, kaapit tyhjennettävä työn ajaksi. Tarkemmin kun nyt ajattelen taidan jättää sen homman aamuksi. On minulla pari kylmälaukkua niin voi sitten viedä parvekkeelle, onnistuukin kun on vielä pakkastakin ja avoparveke. Tuleehan samalla pakstinkin putsattua.

Tuo korpikirjailija on minulle ja monelle muullekin pirtissä kävijälle tuttu nimimerkki. Onhan siitä vuosia kun viimeksi esiinnyit. Uskon että emäntämme on mielissään jos taas pirtin oven aukaiset.
Päivän päätteeksi lupasin vielä tämänpäivän tiskit tiskata.

Huomenet torstai päivään, pientä lumisadetta ja neljäntoista asteen pakkasta näillä main.
Mukavaa taas, että puhdistuu tuo luonto, aika harmaa on maa ollut ja usein taivaskin, mutta muutama aurinkoinen päivä mieltä virkisti:)

Tervetuloa vaan korppis pirtin leppoisaan oloon, kauan oletkin palstalta pois ollut.
Tuohon vastausten puuttumiseen kerron, että minä ainakin aamusta käyn pirtissä ja yritän silloin huomioida tulleet viestit.
Ketään ei ole tarkoitus jättää huomioimatta, vaikka viestittely enemmän tätä oman elämän kertomista onkin.
Mitä tuohon blogi hommaan tulee, taitoni ei riitä sellaista aloittaa ja toisekseen ei nämä tarpeet muutenkaan riitä aiheeksi oman blogin kirjoittamiseen.
Kysymykseesi saako tulla uudelleen, ilman muuta, kaikkien sopuisat viestit on rikastuttamassa pirtin sävyä;)
Kauniina on pyrkimys kaikilla ulkomaille lähteä, on Suomi kuvan luominen joka paikassa tärkeää, mutta jokainen varmaan omaa tyyliään noudattaen.

Vai Late merkkinen astianpesu kone teillä on huushollissa, no eipä merkissä mitään vikaa ole, hyvin varmaan puhdasta tekee.
Olipa hyvä, kun tuon pakastamisen sulatuksen mainitsit, kurkkasin tuota pysty pakastinta ja sulattamista kaipaa.
Samalla sisällön voi inventoida.

Tekemällä ne projektit tulee valmiiksi ja jos vain itselle tarkoitetut, on parasta heti pois tehdä, kun kuitenkin aina muistuttavat silmien eteen tulevat.
Kyllä tuo aurinko on sellainen mahtivoima, että kävelyt venyy mielellään vähän pidemmiksi ja astelu hidastuu.
No näitä paisteisia päivä odotellaan, eikö vaan ynnämuu?

Mummustiina samoja venytyksiä ja virutuksia minä myös yritän toteuttaa aina aamuisin.
Elein kerhossa oli fysioterapeutti ja hän korosti tätä lihasten kunnossa pitoa juuri näiden venytysten avulla.
Harvemmin syömään kehotetaan, mutta hän sanoi, että ikääntyneen ihmisen pitäisi säännöllisesti ruokailla ja ruoka moni puolista pitäisi olla.

Tiikeriksi on nyt muori muuttunut, no kissa eläimiin kuuluu sekin, kai kissojen ihailu siihenkin ylttää.
Varsinaisesti en lenkkeile minäkään, mutta lenkkisauna kyllä kelpaa;)

Hurskainenkin pakastimen sulatus puuhissa, kyllä se varmaan sähköä vie jos paksussa jäässä on.
Eilen kävelin kerhosta ja huomasin taivaalla haalean värisen kuu möllikän, melkein täysi oli, siihenpä ne minun kuun katselut jääkin, unessa olen silloin kun minulle näkyisi, jos siis näkyykään.

Nyt alan muikun paistoon, ostin puolikiloa muikkuja ja siitä parin päivän ruoka tuleekin.
Oikein mukavaa päivää jokaiselle, nautitaan tästä valon lisääntymisestä.

Onko joku erehtynyt vosiluvussa vai onko joku nostellut vuodentakaisen ketjun framille. Voipihan olla ikääntyessä vuodenvaihde menee ohi silmien. Kuitenkin kalenterin mukaan elämme vuotta 2017 jolloin Suomi täyttää 100 vuotta.
Ollaanpa tarkkana!

Eilen kävin vain Pirtin ovenraosta pikaisesti huikkaamassa jotakin. Mainitsin jotain ikuisista rojekteistani. En kuitenkaan ole kehitellyt ikiliikkujaa, vaikka monethan ovat sitäkin melkein koko ikänsä suunnitelleet ja rakentaneet.

Vähän samantapaisesta kuin "ikiliikkujan" rakentelu, on kyse minunkin hommistani. Harrastustöinäni monien vuosien takaa yritin korjailla, koska jotain epämukavaa pisti silmääni ja siihen tuntui olevan sopiva aika. Siinähän asuinkämpästä tuli verstas ja tavaraa hujanhajan ympäriinsä. Eipä siinä muuta keräys ja siivous päälle ja siinähän sekin hoitui.

Nimmari "ketchuppi" huomasi, että Pirtin vuosiluku on jäänyt jälkeen. Sitä se tekee kun vuodet mennä vilistävät ettei tahdo perässä pysyä.)) Virhehän on aika pieni, yksi yli kahdestatuhannesta.

Kun kaloista on ollut puhetta, täytyy mainita että tänään kävin kalassa. Marketista irtosi kasavattikohta kokonaisena vähän alle kahdeksan euroa kilo. Fileerauksen huitaisivat samaan hintaan.

Oikein mainio talvikeli oli, toista kymmentä pakkasta, ei tuullut ja aurinko paistoi. Huomenna vielä samat kelit ennusteissa. Nyt täytyy napata jotain murkinaa ja sitten ajanvietteenä tv-stä dekkari. Hei vaan!

Kaunis talvipäivä tänäänkin ja taitaa vielä muutama samanlainen tullakkin.Ensiviikolla taas lämpöasteita lupaavat. Tuo 2016 kummittelee kun Skillan avasi uuden pirtin sieltä se vuosiluku tulee, näkeehän jokainen kun kreivin kirjoittaa, niin oikea vuosiluku nimmarin mukana tulee. Tämä pirttiin kirjoittelu on sellaista kun teet virheen niin jälkeenpäin on hankala korjata. Tuolla facebookissa voi kaiken korjata. Numero ratkaisee 125 ja entter.
Ovien kääntö jääkaapissa ja pakastimessa sujui hyvin ehdin juuri tyhjentää ja sulatella kaapit, tavarat laitoin kylmäkasseihin ja parvekkeele, just ehdin aamukahville kun ovikello soi ja kääntäjät tuli paikalle.
Nyt pakastin ja jääkaappi taas käytössä, ainoa vika nyt vielä yritän välillä aukaista samalta puolelta kuin aiemmin.

Sama juttu kuin ynnämuulla, ostin myös kirjolohen samaan hintaan,mutta kotona jouduin fileeraamaan, no helppo homma, tullut harjoiteltua aika usein ja on aika hyvä veitsi. Nyt se päivä kulunut iltaan ja pukkaa uutisia.

Huomenta, kauniina päivä valkenee, aurinko nousee ja puiston puut on pukeutuneet valkoiseen harsopukuun, kaunista.
Viikon lopun alkuun tässä valmistaudutaan kymmenen asteen pakkasessa.
Aika sopiva talvikeli moneen menoon, lenkkeilyyn ja kauppa ostoksille, viime mainitulle aion kohta lähteä.

Ketchuppi, tarkkana pitäisi olla, noin käy kun ei varmista asiaa, toivottavasti kaikki kuitenkin virheeni anteeksi antaa, lupaan ensi kerralla olla tarkkana;)

Kyllä minä pirtin toisten viestit tarkkaan luen, mutta omia virheitä en huomaa.
Minulta olisi jäänyt sammakko lautaselle ja sen jälkeen tuskin muutakaan olisin syönyt.
Olen niin vanhanaikainen, että en edes usko noita kaikkia terveellisyys juttuja, kun kohta voi heinätkin ruokaan sotkea.
Onhan sitä syöneet puun kuoren alta pettuakin, siis tiedä mitä vielä joutuvat syömään, ennen maailman loppua, sekin kai joskus tulee?

Eikös se lokilämmitys(lohko) ole sitä, kun piuhan sähkötolppaan kiinnittää, ainakin näin olen nähnyt tehtävän.
Tärkeää se on se housujen parsiminen, reiän kohdalta muuten viima tuntuu;)
Saathan sinä hurskainen kiukutella säästä ihan vapaasti, ei taida muuksi muuttua.

Kyllä ne vaillinaiset tekemiset ovat aina silmään osuvia ja siitä ei pääse kuin korjaamalla ne.
Minulla on päässä alkanut syttymään ajatus, jos hakisin kehikon vintiltä ja alkaisin maalaus hommiin, mutta ei vielä ihan intoon asti ajatus ole itänyt.
Se aloittaminen aiheuttaa tuskaa ja ympäristön sotkemista, taitaa olla helpompi unohtaa.
Voisi siinä käydä niinkin, että kun kamppeet levittäisi, siinä istuisi valkean pohjan edessä kuin latinan hoo.

Tuliko ovet oikein nyt laitettua ja pakkanen sulatettua, minä sen sain aikaan, sen sulatuksen, pitäisi vielä tuon toisen kanssa sama homman tehdä.
Minusta tuo juoksunumero ei niin tarpeellinen olekkaan, kun vain yksi pirtti näkyvissä, ennen niitä oli useampia, kun aloituksia mahtui neljäkymmentä esille.

Nyt sinne kaupoille lähden, postiin kortit jätän ja muutaman ostoksen teen, siitä se päivä sitten jatkuu omalla painollaan.
Nyt ihastellaan tuota luonnon kauneutta, ei se varmaan kauan kestä, kun lämpöaalto on tuloillaan, päivän jatkoa kaikille, hyvää sellaista.

Päivää.

nyt meinas mennä HERMOT tämän koneen kanssa.
Ei meinaa enää millään huolia minua kirjottamaan;((((((

Noh olokoon.

Eilen oli aurinkoinen päivä nyt ei näy aurinkoa,vaan noita harakoita keikkuu naapuritalon katolla.
mittarissa on -12c

Tänään on pakko käydä tuossa lähikaupassa,se joku on juonut kaiken maidon.

Toissapäivänä kävin siellä"arvauskeskuksessa"ja sain resepin.
nyt olen kaksi yötä saanut nukuttua hyvin.

Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu;)
näkyillään...

" Luin Lahden tienoilla toimivasta "Isänmaallisesta Crew- ryhmästä." Yksi olisi halunnut erota siitä puljasta. Siitä olisi pitänyt maksaa toista tonnia erorahaa. Kun rahaa ei löytynyt, pistivät perinnän päälle. Puolenkymmentä "isänmaallista" hoiti hommaa, sitoivat eroa haluavan ja pesäpallomailalla pehmittivät perittävää. Oikeudessa tuli erorahan perijöille ehdotonta tiilenpäiden lukua, kolmelle muutamia vuosia ja kahdelle ehdollista. Heillä ei olisi ollut mitään oikeutta tehdä koko perintäyritystä.

Eihän tämä ole iso juttu maanmitassa, mutta tällaisia joukkioita kyllä on enemmänkin. Toiminta ja "periaatteet" saattavat vaihdella, samoin säännöt. Joillakin on tiukat uskollisuussäännöt. Niihin liittyy ehdoton rehellisuus ja luotettavuus - heidän "lakiensa" mukaan. Olen joskus tuntenut näihin ryhmiin kuuluneita, mutta ei se juttelua pitemmälle ole edennyt. Nämä ryhmittyvät mielestään kovaksi, uholla jalostetuksi joukoksi. Siksi olen pysynyt näistä erossa, enhän olisi edes kelvannut tällaisiin valioiden joukkoon. Tämäkin tarina lähti muistoista, tunsin hyvin yhden " jengisankarin", joka koulutti toista kepillä siinä määrin että henkihän siinä meni. Mielenkiinnosta olin oikeuskäsittelyä kuulemassa, viisi ja puolivuotta siitä tuli.

Hyvä keli oli tänäänkin, aurinko näyttäytyi ja pakkasta sen verran ettei kura roiskinut. Jokohan järeimmät pakkaset on kipristelty. Vähällä pääsisi.

SkillaN on ajatellut taulujen tekoa. Niinhän se on, kun välineet on haalittu käsille, niin siinä se lähtö alkaa tökkiä. Onhan se minullakin mielessä käynyt, mutta kun mielelläni käytän öljyvärejä, se ei tunnut hyvältä asuinhuoneessa. Voihan sitä aikansa kuluksi vaikka lyijykynällä piirrellä.

Lauantai aamua, pakkassäässä sitä aloittelemme täällä Savon puolella, viisitoista astetta mittarissa, saattaa tulle eilisen veroinen aurinkoinen päivä.
Tänä aamulla satuin keittiöön siihen aikaan, että se kuu täytenä, tai ainakin melkein, killotti taivaalla, kovin oli vaalea väritys.
Kuun siis näin minäkin, harvoin näin tapahtuu, täytenä ainakaan.

Öljyväreillä minä myös maalasin ja se vaatii paljon pensseleitä ja tärpättiä, sotkuista on, mutta sillä tapaa on helppo päälle maalata ja korjata virheet.
Kyllä se siihen jäi taas minunkin aikomus, liian hankalaksi koin ja lopputuloksen tietäen ei kannata aikaa tuhrata, siihen tulokseen tulin.
Kauheita jatkuvasti maailmalta kuuluu, täällä meillä suomessakin kaikenlaista hirveää, mikä ihmisiin on mennytkään.
Ehkä on kautta aikojen sattunut näitä ikäviä asioita, mutta nyt tiedottaminen niin pikaista ja tehokasta.
Satuin eilen katsomaan kanavaa, missä todellinen ihmisen julmuus tuli räikeänä esiin, kahden nuoren elämä päättyi kuolemaan ja kahden vankilaan.
Erilaisuudenkin ymmärtäminen on tosi vaikeaa.

Onhan se elämä mukavampaa, kun yön saa kunnolla nukuttua, vakka kyllä tuo väsy silti aika vähäisestä puuhasta tulee päivänkin aikaan.

Aika hyvin hurskaisen työmäärää lisää tuo eläimistä huolehtiminen.
Onhan niitä ruokittava tutuissa paikoissa, jos syksyllä aloittaa, surullistahan niille olisi, jos tyhjät syöttöpaikat vain löytäisivät.
Kyllä nämä hyvät työsi siunausta tuo tullessaan, näin uskon, vaikka en uskovaisuuttani voi julistaa.
Elämän kolhuista olen aina selvinnyt, vaikeimpina hetkinä olen apua jostakin pyytänyt ja asiat on järjestyneet.
Joku meitä johdattelee, olkoon sitten mikä tahansa.

Näillä loruiluilla päivääni aloitan, ehkä päällimmäisiä pölyjä pois imuroin, mutta muuten tavallisia asioita toimittelen, illalla sitten saunan löylyissä itseäni hemmottelen;)
Valoisaa ja iloista päivää toivottelen,,,

Huomenta, täytyy sanoa tänäänkin heräsin jo ennen seitsemää, ei unta enempää piisannut. No aamukahvit tuli juotua, niin eiköhän se päivä jotenkin lutviudu.
Harmaa pakkaspäivä, ei yölläkään kuu näkynyt -9 Ensiviikolla taitaa taas lumet lähteä, lupaavat monta astetta lämmintä ja kun lunta on vain muutama sentti, niin vähiin käy ennenkuin loppuu.
Noista taulumaalauksista on minullakin laatikollinen pensseleitä ja tuupeissa öljyvärejä, en tiedä ovatko värit kuivanneet. on useampi vuosi kun jotain tauluntapaisia maalasin. Ne ei ole minulla itsellä sisareni ja anoppini halusivat ne, liekö vielä tallella, ehkä osa.
Skillan mainitsee noista hirveyksistä jota meillä ja ympäri mailmaa tapahtu ja on aina tapahtunut. Tottahan on nykyinen tiedoitus on niin nopeaa samalla sekunnilla tieto leviää ympäri mailmaa.
Kun asuin tuolla lähellä jokea parinkilometrin päässä Vantaan rannalla tykkäsin ruokkia lintuja kyllä siinä monta säkkilistä erilaista ruokaa linnuille meni. Siellä oli runsaasti erilaisia lintuja ja pidin niistä kirjaa, siellä kävi monta harvinaisuuttakin, jossain minulla se vihko on vieläkin tallella. Nyt kymmeneen vuoten sitä en ole tehnyt, kun ei näissä kerrostaloissa saa lintuja ruokkia.
Tuosta elämästä selviämisestä sanon, olen eronnut kirkosta jo alkuaikina kun naimisiin menimme. Tässä muutamamia vuosia sitten meillä alkoi käydä jehovantodistaja, oli oikein mukava mies, kävi ainakin kolmena vuotena, olin sanonut etten voi uskoa tuohon jumalaan, ei sellaiseen voi uskoa joka sallii kaikki pahuudet tapahtua, kun sanassa sanotaan kuitenkin hänen olevan kaikkivoipa.
Lopulta sanoin hänelle, että minulla on sellainen yläkerran Risto Ja hän suojelee minua. Tässä minä edelleen olen ja kohta 60 vuotta naimisissa tuon Venlastiinan kanssa ja hyvin on mennyt.

Ihan hyvä nimihän tuo Laten Risto on 😒 Taivaan faijakin sanoi joku tuttuni.
Minusta on sitten tullut iltauninen,..10 jälkeen en pysy enää hereillä, ja nukuin aamullakin puoli kuuteen asti. Työaikana se oli kymmeniä vuosia normaali heräämisaika, ja hyvältä se tuntuu yhä.

Kaffeelle pistäydyn kun sain urakkani valmiiksi. Oli kaksoispeiton pussilakana, josta halusin yhden, kun ei tuplatäkkiä täällä tarvita. Valtavalta se tuntui leikatessa, lattialla oli paljasta tilaa.

Ylijäämästä ompelen oloasun kun nyt ostan ensin tummansinistä nauhaa, jolla kanttaan taskut ja kaula-aukon ja hihansuut. Malli on yksinkertainen raglahihalla ja mukavan väljä.

Ihettelin vain miten vaikea oli saada lanka neulansilmään koneessakin, mutta onnistuihan se viimein. Ei siinä muuta, mutta kun alapuolan lankarulla ei ollut oikein päin, niin pahus katkoi yhtä päätä ennenkuin hoksasin 😊

No, sain yhden villanutunkin pienennettyä, ja työ luisti jo kuin ennenkin. Jätin koneen esille, jos jatkan vaikka,...tuo Husqvarna kun on terästä ja painaa aika lailla. Liina suojaksi, niin siinähän mahtuu olemaan.

Olipa virkistävä kahvihetki, ja päiväkin paistaa vielä, jaa pilveen onkin jo mennyt,.... on vaan niin kirkas ja hyvä suurennusvalaisin joka paistaa työpöydälläni ⭐️

Hauskaa ja rentoa lauantaita itsekullekin!

Lauantai-ehtoota. On taas aikaa vilahtanut viime käynnistä, runsaasti. Milloin lie ollutkaan....
Katsoin myös tuon salaa kuvatun ja äänitetyn dokumentin saksan muslimi yhteisöistä ja heidän oikeista mielipiteistään. Aika järkyttävää, vaikka tuttuja käytäntöjä olivat. Siksi tuttuja että olen lukenut aika paljon sen suuntaisia kirjoja. Viimeksi Jari tervon kirjan. kaikki eivät niistä pidä koska siinä kerrotaan asiat niinkuin ne oikeasti on. Ja oikeilla asioiden nimillä. Ainut mikä ei tullut dokumentissa ilmi oli se että miehillä on täysi oikeus raiskata vaikka pieni tyttö. Se ikäänkuin kuuluu heidän kulttuuriin ja oikeuksiinsa. Naisen taas saa tappaa, kivittää tai hakata pienestäkin syystä. Semmoista herran palvelemista. uskomatonta, järkyttävää ja kaksinaismorilistista.
Tänään oli, anteeksi eilen, siinä perjantai ohjelmassa myös lestadiolais yhteisöstä ohjelma.
Siinä kertoi mielisairaalan kautta elämään selviytynyt nuori nainen elämän tarinansa.
Suomalainen. Todella valaiseva ja avartava ohjelma sekin. Tämöisessä suomessa me vaan elämme.
Aikoinaan isäni eläessä hän kerran sanoi, Muslimit tulevat ja tuhoavat ja käännyttävät kaikki kansat omaan uskoonsa. Hyvällä alulla on kuten erän imaani sanoi, että nyt se alkaa.

Suomen itsenäistymisestä puhuitte. Minä typeränä ihmisenä en koskaan ole osannut ajatella ,että se olisi joku muu kuin tuo joulukuun kuudes päivä. Eikös suomi silloin itsenäiseksi julistettu ?? muuten vaan vuosi juhlistellaan tai sitten olen ihan hakoteillä....
Nythän ruotsi pelkää että venäjä marssii suomen läpi kahdessä päivässä heille ruotsiin- mitenkähän ovat nyt niin peloissaan. Hetki sitten vasta armeijoitaan lopettelivat turhana.
No .onhan tämä "pallo" aika räjähdys alttiissa tilassa. Vaan emmepä sille me mitään voi, eikun elellään vaan ja ootellaan huomista.
Kaikille oikein rauhallista viikonvaihdetta . niin pirtti on todella hienoksi laitettu.
kiitos pirttiemännän !

Menihän nukkuminen tänään puolikahdeksaan. Yleensä kipuan ylös seitsemän kieppeillä, nukkumisaikani on n. 8-9 t/vrk. Hyvinhän se nukuttaa kun huolet ja askareet ei paina eikä ole pahempia särkyjäkään.

Kirkosta erosin kun ikä riitti itsenäisiin päätöksiin. Ehdin kuitenkin käydä rippikoulun, se nyt ei vakuuttanut. Olivathan vanhempani ainakin sellaisia tapauskovaisia. Niihin aikoihin kirkosta eroaminen oli siellä maaseudulla melko harvinaista.

En mielestäni hätäisesti tehnyt kirkosta eroamistani. Luin kyllä raamatun, se olikin niitä harvoja kirjoja, joita siinä taloudessa oli. Lainakirjaston käyttäjä olen ollut nuoren pojan elämästäni alkaen. Kelpasi Tarzanin lisäksi myös tietokirjallisuus. Helsingissä asuessamme olin jonkun verran Vapaa ajattelijoiden osaston toiminnassa mukana. Paikkakunnan vaihtuessa se toimimiseni jäi.

Aika paljonhan 70 keskusteluissa on ollut uskonto käsittelyssä. Se aihe ei satu minua suuremmin kiinnostamaan. Maailman katsomukseni - jos niin ylevästi sanoo - perustuu evoluutioteoriaan. Uskontokeskustelut olen vuosikymmenien aikana jo loppuun käynyt ajat sitten. Ketään en viitsi käännytellä ja myös minua on turhan vaivautua uskoon käännyttelemään. Eihän kenenkään uskomukset häiritse, ellei karkaa vaahtoamisen puolelle. Näin sen pitäisi olla puolin ja toisin.

Hittolainen, tässähän tulee heti kiirus! Viikon juhla, saunavuoron alku painaa päälleni. Täytyyhän ne hantuukit ja muut kuteet kaivaa mukaan. Jotenkin kirjoittamisessani töpeksin ja aika hupeni. Hyvää jatkoa! (kirjautuminenkin katosi)

Onko kahvipirtti kirkosta eronneitten kokoontumispaikka ? Se on jo ennestään tiedossa että demarien pesäke. varmaan käy pirtissä suosituksesta tuokin ilmoitus että on eronnut kirkosta.

Pakko korjata tuo Skillanin väärinkäsitys, että olisin tarkoittanut sinua, kun kirjoitin, että kantsii lukea kaikki viestit. Tämä oli tarkoitettu hänelle, joka huomautti asiasta vasta nyt, joten kopsasin kirjoituksesi , että hänkin huomaisi, että huomattu on asia.

Minulla on nyt uusi lemmikki, sillä olen laittanut auringonkukan siemeniä ja kauraryynejä ulos ämpärin päälle ja nyt huomasin, että hiirihän niitä käy syömässä. Toivottavasti ei sisälle tule.

Noihin kirjoituksiin, että täällä on vain kirkosta eronneita ja demareita, niin ilmoitan, että olen kirkosta eronnut, mutta en demari. Kerron senkin, että lapsenlapsiani ei ole kastettu, koska vanhemmat eivät kuulu kirkkoon ja heitä (vanhempia) ei ole myöskään vihitty, joten onko ne nyt sitten "huoripenikoita" nuo suloiset pikkuiset.

Odottelen täällä vain sitä lämmintä lehmänhenkäys ilmaa, josko autoni lähtisi käyntiin ja saisin sen taas lataukseen. Sitten onkin taas keinot vähissä, jos se tuohon jämähti ruostumaan.DD

Huomenet viiden asteen pakkasella aloittavasta kotipaikastani, sitä lämmintä henkäystä tässä odotellaan;)
Erikoinen on talvi ollut, luulisi säästöjä tulevan, vaikka ei niitä huomaamaan pääse.
Sähkön kulutuskin samoissa pysyy, vaikka olen tarkoituksella yrittänyt rajata kulutuksen minimiin.
Kirkosta en ole eronnut, kotoa peritty uskonto on riittänyt ja en lue itseäni uskovaksi, perinteitä kunnioittaen yritän veroni maksaa.
Demari olen, mutta en mielestäni aatettani tuputa, jokainen saa olla mitä haluaa, ihmisiä kuitenkin kaikki ja ihmisyyttä kunnioittaen yritän matkaani taivaltaa.
Se kuuluuko kirkkoon tai johonkin puolueeseen, ei ihmistä paremmaksi tee.
Ihmisiä kunnioitan tekojen, en puolue kirjan vuoksi, taustani ymmärtäen en muuta voi.

Noita väärin ymmärryksiä tulee ja suuri syy siinä, ettei tiedä aina kenelle kohdistetaan viesti, ei mitään hätää Kristiina23, parantamista on minullakin tavoissani melkein kaikessa.
Se ennen ollut oksapuu selkeyttäisi viestien kohdentamista.
Eiköhän hyväksytä ihan kaikki ihmisten omaan elämään kohdistetut valinnat, onhan nyt muissakin asioissa salliva ilmapiiri, kuin vaan yksi tapa elää aviossa.

Minä olen kyllä tuo" tapauskovainen" mutta silti huokaan jonnekin tuntemattomaan, kun oikein tuskainen paikka tulee.
Eiköhän se riitä, kun elää niin ettei riko lakia ja huomioi kanssa ihmiset, siis yrittää elää sovussa oman tuntonsa kanssa.
Olen senkin huomannut, että uskovaisen kuvan itsestään antavista löytyy paljon sellaisia, jotka minun ajatukseni mukaan eivät toteuta uskovan elämän tapaa.
Laki kaiketi sama kaikille, vaikka joskus senkin olen kuullut muuttuvan ihmisen lompakon paksuuden myötä.
Pitänee uskoa, että oikeus tapahtuu joskus joka rikkomuksen kohdalla.

Minusta ei uskon asiaa ole tuo mistä meri-kukka kerroit, itse en tuota kyseistä ohjelmaa katsonut, julmaa on kohtelu noiden uskontojen kohdalla.
Tuo itsenäisyyden julistaminen on minulta jotenkin hämärtynyt, historian kerronta joskus vähän sekavaa, kai sekin sitä kuka ihminen siitä kertoo, kai se on se joulukuun kuudes.
Kai se löytyy Googlesta sekin, mutta eipä niin tärkeää ole, että lähtisin etsimään.
Olette varmaan huomanneet, miksi kyselen, en etsi itse vastauksia, olen hyvin laiska;)

Tuota onnellisuuttakin löytyy vaikka mistä mummoriesu siellä lasten vahtina onnensa tapasi ja sini-sirkku ompelu hommissa hyvän mielen sai, Latelle onnen antaa elämä Venlastiinan rinnalla, näin se on, mieli ilostuu arjen kokemasta..
Näitä pieniä ilon aiheita nyt tästäkin päivästä etsimään ja uskon niitä jokaisella jossakin muodossa löytyvän.

muistan kertoneen, että hän tapasi nuorena ihmisen, joka oli uskovainen, mutta paha. Se etäännytti uskonnosta.

Vähän samantapainen lause on Skillanilla: "Olen senkin huomannut, että uskovaisen kuvan itsestään antavista löytyy paljon sellaisia, jotka minun ajatukseni mukaan eivät toteuta uskovan elämän tapaa."

Tämä on minunkin havaintoni. jos julistaa evankeliumia, ilosanomaa,
silloin pitäisi sen vaikutuksen näkyä omassakin vaelluksessa.

Kyllä niitä pahoja ihmisiä löytyy joka porukasta, demareistakin. Uskovaiset on vaan nostettu tikun nokkaan. Kyllä kristiuskon opetuksiin kuuluu synnintunto ja ihmisen vajavaisuus.

Nimimerkki vai.niin on osoittautunut SUUREKSI ihmistuntijaksi.
Taskulaskimellako sinä olet räknännyt kahvipirttiläisten puolueosuudet?
Tuskin sitä googlettamalla pystyy selvittämään, ja haitanneeko tuo mittään, jos on eronnut kirkosta.
Missään tapauksessa ei voi edes vihjailla, että joidenkin puolueiden ja kirkosta eroamisen välissä olisi yhtäläisyysmerkki.
Jos Jeesus olisi kuulunut johonkin puolueeseen, mikä puolue se olisi ollut?

Nyt se on katsottu, mitä sanassa sanotaan ; itsenäisyyspäivä on suomen kansallispäivä, jota vietetään 6 joulukuuta 1917 tapahtuneen itsenäistymisen kunniaksi.
Suomen siniristilippua alettiin käyttää 28.5. 1918 alkaen ,guuglen mukaan.
Sen tarkempia aikoja ei ole. Tai en viitsinyt selata...

Näkyy olevan luvussa kuka mihinkin kuuluu... teen taas poikeuksen ,, kuulun kirkkoon enkä ole aikeissa erotakaan. Siihen meidän nuoruuden aikaan käytiin vihillä, niin mekin. kaikki lapset ja lasten lapset on kastettu ja lapset aviossa.
Nykynuorilla on omat versionsa kaikesta ja ne tulee hyväksyä- kas kun maailma on muuttunut !
Ehkä enempi tapa ja kulttuuri oli että noin silloin meneteltiin. Eikä tuota uskonasiaa mitenkään tungeta esille jokainen voi elää omassa uskossaan. Tärkeintä kun itse tietää tekevänsä oikein ja omantuntonsa mukaan.
Pahinta on kun uskon varjolla voi varastaa tai raiskata, niitä tosi kiihkoilijoita löytyy joka lähtöön. Nähty on.
Nyt alkaa Kaisan hiihto- paras alkaa tuijottaa tv:tä. Muuten eilen oli putous todella hauska ,sai kyllä nauraa.... Moi !

Hei vaan pirttiläisille! Poikkesin katsomaan, mitä tänne kuuluu, kun en itse ole enää aktiivinen kirjoittelija.

Olen keskittynyt seuraamaan vanhenemista aivan läheltä, kun asun palvelutalon lähellä. Kohta kai siellä olen itsekin, mutta sitä ennen voin ottaa havaintoni huumorin kannalta.
Olin toissa sunnuntaina tapaamassa tuttaviani, jotka asuvat kyseisessä palvelutalossa. He olivat tilanneet minullekin ruokailun ja menimme yhdessä ruokasaliin. Tervehdin vanhuksia ohi kävellessäni. Tervehdin myös hieman kauempana keinutuolissa istuvaa mummoa, mutta hän ei vastannut eikä reagoinut mitenkään tervehdykseeni. Ajattelin, että mummo taitaa elää omissa maailmoissaan ja keskityin syömiseen.
Kun sitten vein tarjottimeni takaisin, huomasin että keinutuolissa istuva mummo olikin nukke! :) Tai mistä sen tietää jos kuolleista mummoista jotkut täytetään ja laitetaan istumaan sinne tänne. Tämäkin nukke oli ehkä alkuperäisen talon vanha emäntä. Ökytalojen emäntiä ei noin vaan hävitetä, kyllä niitä on kunnioitettu ja pelätty! :)

Teräsvaarejakin on vielä aivan ilmielävänä. Tapasin eilen lenkiltä palatessani vaarin, joka nojasti sillan kaiteeseen ja lepuutti selkäänsä.
Tänä aamuna tapasin saman vaarin, samassa paikassa, samassa asennossa, lepuuttamassa selkäänsä. Kysyinkin häneltä, onko hän seissyt siinä eilisestä lähtien! Ei nyt aivan, hän vastasi, mutta penkit puuttuvat näin talvella kävelyreitin varrella ja 90-vuotias tarvitsee lepotaukoja. Naureskeltiin siinä yhdessä näille vanhuuden tuomille "lahjoille". Ehkä hänetkin täytetään sitten aikanaan ja laitetaan nojaamaan ja lepäämään sillan kaidetta vasten.

Olen ehtinyt tavata yli 80 vuotiaan mummelin joka menee hurjaa vauhtia potkurollaattorilla keskustaan. Käy ostoksilla, reppu selässä ja kassi rollaattorin korissa. Kunto hänellä on varmasti parempi kuin nykynuorilla. Mummon näkisin täytettynä rollaattorin jalaksilla ostoskeskuksen ulkopuolella kylän keskustassa.

Jään miettimään, voisinko palvella täytettynä vaikka variksenpelättinä jollakin viljelmällä. - Hyvää ystävänpäivää toivotellen /MdK

Sairas mielikuvitus, ihmisiäkö täytettäisiin.

Kello oli jo yli 8 kun aamulla heräilin. Muisti toimi. Oli sunnuntaiaamu. Vääntäysin siitä väkisin hereille vaikka pieni siivu unta olisi vielä sopinut.

Viimeisestä aamukahvihetkestä on kai viitisen vuotta. Kun vieraita tuli, he keittivät, nuo tutut itselleen kahvia. Join seurana. Iltapäivää se oli.
Aamiaisen ja päivällisen jälkeen oli kiire jo päiväunille. Unirytmini on tärviöllä.

Pynttäsin työvaatteita päälle. Puuhasin työmaalla lauhasta säästä huolimatta lämpö ei pysynyt haalareissa sisällä, sellaisessa hommassa.

Edesmennyt sisareni oli syvästi uskonnollinen ihminen. Urhea pieni nainen kasvatti suuren perheen aikuisikään. Tosin mieskin joskus oli töissä.
Hyvin me toimeen tultiin. Perustelin oman vakaumukseni. Ei ristiriitaa.

Sitten vaan odottelemaan sitä huomisen lämpäaaltoa. Huonompi juttu ajoteiden kannalta katsottuna. Loska lentää ainakin työstäpaluuliikenteessä.

Olihan se muutos kun eläkepaperini sain työkyvyttömänä, vähän ennen oikeata eläkeikää. Kyllä se vapautuminen "työn orjuudesta" oli tarpeen. Vaikka aika hyvin toivuin vaivoistani, se kesti kuitenkin muutaman vuoden.

Tuntuihan se hyvältä osittaisen toipumiseni jälkeen kun sai suunnitella ja tehdä lähes mielensä mukaan. Ei mitään äveriästä elämää, mutta kuitenkin ilman työelämän aikatauluja. Pikkuhiljaa peuhasin mökilläni kesäisin useita kuukausia yhteen menoon. Harrastuksia, joihin aikaa oli ennen hyvin rajoitetusti, sai nyt mielin määrin suunnitella ja toteuttaakin. Silloin toteutui kalastukset, marjastukset ja sienestykset ihan perin juurin. Enpä ehtinyt valitella. Ei ollut tietokonettakaan aikaa "lyhemmäksi" nyppimässä. Tietokoneen hankin varsin myöhään. Olin jo kerran päättänyt, etten tarvitse mokomaa vekotinta. Se ostokseni tapahtui varmaan mielenhäiriöstäni. Niin vain eväiden ostoreissullani kävelin operaattorin puotiin ja varttitunnin kuluttua kauppa oli tehty. En kyllä nytkään kadu tätä ostosta. Onhan tälle hyötykäyttöäkin. Tänne palstoille ilmestyin opettelujen jälkeen pikkuhiljaa. Kyllä ne vahat kirjoittajat ja nimimerkit olivat jo vanhoja silloin. "Dokumenttien" muistuttajat ja käyttäjät olivat jo kauan aineistojaan koonneet. Eihän se ole harmituksen aiheeni, hyvinhän tänne on ehtinyt.

Tällaisia mietteitä ja muisteluja tuli mieleeni. On se vaan ollut kohtuullisen hyvää aikaa. Ja hyvää on huomennakin, lämpenee. Yksi pieni päänsärkyni poistui tänään iltapäivällä. Tihku- ja räntäsade ennen pakkasia muurasi auton ovet kiinni ja lukotkaan eivät toimineet. Tällaista ei ole minulle ennen sattunut, vaikka 50 vuotta on jonkinlainen kottero ollut. No tänään käväisi lämpimän puolella ovet ja lukitukset pelaavat. Tietysti olisin saanut aiemminkin autoni ovet auki, mutta kun ei välttämätöntä tarvetta ollut, niin odotin luontoa avuksi.

Tähän kirkkoon kuuluvia taitaa olla noin 70% Suomen kansalaisista, mutta ei se kuuluminen kirkkon tee kansalaisia yhtään sen paremmaksi ihmisiä. Kyllä noita lain ja järjestyksen rikkojia on missä porukassa tahansa, mielestäni kun elää lakien ja hyvien tapojen mukaan ei sitä keneltäkään tarvitse pyytää syntejä anteeksi.
Sitten noista puolueista, jos olet tunnollinen Suomen kansalainen ja käyt kaikissa vaaleissa äänestämässä joudut äänestämään peeriaatteitasi vastaan, ainakin presidentin vaaleissa. Niin minulle ainakin on käynyt vaikken olekkaan demari. Muuten olen aina äänestänyt duunareitten edustajia. Kunnallisvaaleissa jopa itseäni.

Huomenta. Sanon heti muistaessani, että oikein hyvää ystävänpäivää kaikille! Siis huomennahan se on, vaikka eilen tulikin nuo ystävänpäivä tanssit tanssittua.
Samalla laitan ystävänpäivä (aaton) aamukahvit tippumaan. Pöydälle toin lakkakermakakun odottelemaan-- saa ottaa tänäänkin, eikös se "aatto ole juhlista jaloin" sanoivat ennen ! Suolaista lohipiirakkaa-ihan itse tehtyä !
Ehkä emäntämme saapuu samassa oven avauksessa kun ulos hämärään lähden...saa nähdä ! Jumpalle seuraavaksi ja sitten ystävänpäiväjuhlaan esittämään senioritanssia. kiirettä pitää joutua paikasta toiseen. Pysyypähän nivelet notkeina-jos pysyy ?
Onhan tuo puolue asia oma asia, miksi sitä pitäisi jollekin satunnaiselle kyselijälle selittää. Saamme kuulua mihin haluamme. Ja siksihän niitä on useita että voi mieleisensä valita Ja sillä siisti.
Nyt on jouduttava ja kivaa ystävänpäivää huomeseksi. Oikeastaan kaikkien päivien tulisi olla ystävänpäiviä !!
Näköjään ryöstö taas tapahtunut nimimerkissä..............MK.

Huomenta viikon alkuun helmikuun puoltaväliä jo lähestytään, pari viikkoa ja talvikuukaudet ohi.
Kevättä sitten odottamaan ja päivittelemään sen tulemista rytisten tai sitten kylmänä ja ikävänä.
Tuo viimeinen virke ei toivottua ja aina se kesäkin on tullut.
Vilkasta keskustelua uskonnosta palstalla, se on hieman kiihkoa aiheuttavaa ja jätän sen puhumisen tähän.

Mukavaa Mdk-Mdk, kun pirtissä piipahdit ja mielikuvitus lentää, kuten pirtin alku aikoina.
En arvaile onnistuisiko tuo kuvaamasi ihmisen täyttäminen, mutta toivon, että koskaan sellaista ei tapahdu.
Kamalaa olisi nähdä pilven reunalta itsensä varisten pelokkeena.
Ei kai tuota kukaan nyt tosissaan ota;)

Kiitos meri-kukka, asia tuli hoidettua ja siltä osin viisaampia ollaan.
Kaisan hiihto ei nyt täysin onnistunut, yritystä kyllä oli.
Putouksesta näen pienen osan, sauna vuoro juuri silloin.

Toivotaan nyt, että se lämpö ylttää sinne hurskaisen pihaankin, että palelu lakkaa, meillä täällä yksi plussa aste, hyvä alku lämpö aallolle;)

Puskasuleimalla hyvä kysymys viestin lopulla, siinäpä pohtimista kaikilla.
Oma kantani on mielessä.

Poikani toi vanhan koneensa minulle pelikoneeksi ja siitä into hommata tämä kone syttyi, taisi olla vuosi 2002.
Kovin hyväksi käyttäjäksi en ole oppinut, syy lyhyt pinna, mutta ne tärkeimmät asiat pystyn hoitamaan.
Aikaa menee tässä istuen liian kanssa, mutta aika kuluu, jos pitkältä alkaa tuntumaan.
Olen usealla keskustelu palstalla poikennut, mutta tämä Suomi 24 sitten omalta tuntui.

Tuo poliittinen näkökanta ei pirtissä ole ollut kovinkaan esille tuleva, kai kirjoittelut aiheineen jotakin paljastaa, mutta häiriöksi ei ole ollut.
Jotakin puoluetta, suuntaa, kaikki jotka äänestävät, kannattaa, mutta se ei kuulu mielestäni kenellekään.
Samaa mieltä Laten kanssa, laki ja sen mukaan eläminen on kaikille sama ehto ja vaatimus.
Suvaitaan ihmiset ihmisinä.

Tänään taas kerho ja nyt luovutamme liki sata paria vauvan sukkia jaettavaksi Suomen 100-vuotta juhlavuoden kunniaksi tänä vuonna syntyville vauvoille.
Tämä pieni osuus osallistumisesta meidän kädentaitajilta.
Vaarista vauvaan, kaikki sukkansa tänä vuonna saavat.
Ulkoilemaan kaikki kynnelle kykenevät, varmasti jo kevät tuoksuu;)

Aurinkoista ehtoopäivää.

Hiki tuli kun kävin Takataskusta sapuskaa hakemassa.
Oli hyviä kalapihvejä nammm.

Nyt on mieledtäni nuo tv.
-ohjelmat menneet semmosiksi ettei tidä mitä oikein katsoisi;(

Onneksi on vara vaihtaa kanavaa;)

En ota kantaa noihin äänestys juttuihin,vois tulla kova keskustelu;)

KAILILLE HYVÄÄ HUOMISTA YSTÄVÄN PÄIVÄÄ.
näkyillään...

Johan painovirhe paholainen teki temppujaan;))))

Ennusteiden mukaan sääilmat tulivat, jonkin verran aurinkoa, 5 C ja vesivanat alkoivat kaduilla virrata. Oli loskaista väliin teilläkin. Annoin autonkotterolleni liikuntaa, kun se nyt kohmeesta selvisi ja päästi sovinnolla sisälle. Porttipuistoa kävin katselemassa. Ei heräteostoksia tarttunut mukaani.

Hyötykäytössähän käden taidot ovat SkillaNin kerholla. Jossain sentään joukolla talkoissakin puuhataan.

Olen kyllä rampannut turhankin paljon erilaisia keskusteluja ja blogeja. Jonkin aikaa se jaksoi kiinnostaa, mutta sitten olen todennut että ne on nähty. Ne vain toistavat kukin omaa ympyräänsä. Jos ihmettelee kielenkäytön ärhäkkyyttä täällä ikäihmisten pastoilla, niin kyllä se sinne keskimaille mahtuu. Jatkuvasti törkeämpääkin löytyy. En nyt säiky näitä, olenhan elämässäni monenlaista kuullut ja tavannut. Muutoin näihin kiinnostumiseni alkaa laantua. Kaipa se selailu menee "tutustumisen" piikkiin. Kun se on hoidettu, voi sen jättää. Paras keskustelupasta oli "Näkökulma." Alkoi sielläkin sanansäilä viuhua turhankin ärhäkästi. Kaipa ylläpitäjät kyllästyivät ja lopettivat koko pastan.

Joo...mitä ja ketä äänestän ja kannatan. Kyllä se riittävästi on jo tullut esille. Jos ei, niin ei tarvitsekaan. En sen tarkemmin ryhdy täällä esittäytymään.
"Pakanaksihan" olen jo ilmoittautunut, vaikka ei kirkosta eroaminen välttämättä ole uskosta eroamista. Teki miten teki, eihän enää ole jalkapuu ollut pitkiin aikoihin käytössä uskon asioiden hoidossa.

Täytyy tänään jatkaa sitä eilistä juttua. tuli kiire lopettamaan.
MdK-MdK kirjoitteli täytytyistä ihmisistä, eihän sellaista tietenkään ole tehty, mutta onhan niitä ihmisiä balsamoitu säilyvät ne ihan ittensä näköisinä jopa vuosisatoja. Minäkin yhden nähnyt Moskovassa. Kyllä niitä varmaan voi säilyttää istuvassakin asennossa.
No se niistä kuvottavista ihmisistä, ei ne minua ainakaan kuvottanut.

Tänään tosiaan kaunis ja melko lämmin päivä ei vielä hellettä mutta lämpöä kylläkin ainakin 4 astetta.
Lähikaupassa kävin ihan kävellen, tuli ulkoitua ainakin 100 metriä mutkan kautta. Silakkapihvejä tänään paistoin, voissa kun paistaa ja tilliä väliin jauhon sekaan mausteita ja eikun pannuun.
Huomenna menen parturiin ja illalla sitten konserttiin jossa kuullaan
Edith Piafin laulelmia.
Eihä noissa kulttuuritapahtumissa usein tule käytyä, mutta kun ystävä pyysi lupasin.

Hyvää Ystävänpäivää pirttiin, kirjoittajille kuin myös muuten kurkkaaville.
Päivä on valennut, tuuli puhaltelee melkoisen lempeänä, neljän asteen lämmöllä.
Kadut taas kerran mustana ja kovin vähiin nuo lumetkin häviää.
Tapojansa noudattaen helmikuu vielä talven merkit ehtii näyttää, vaikka kiirettä pitää, kun aurinko jo päivällä kovasti lämpöä antaa.
Palstalla jatkuu kiihkeä ilmapiiri edelleen, aina vaan löytyy jotakin kiistan poikasta, milloin mistäkin, mutta jospa se onkin sitä keskustelua tämän ikäisten kesken;)

Samoja metrejä nuo minunkin kauppareissut sisältää, kuin Latella.
Hyvilläni olen, kun pieni kauppa tuohon lähelle tuli, siitä saan melkein kaiken tarvitsemani jutut.

Nuo uskon asiat, kuin puolue kannat on kyllä jokaisen omia valintoja ja niihin ei pitäisi olla kenelläkään oikeutta puuttua.
Facebookissa saimme paljon kiitosta sukka urakasta, kiva että näitä talkoita arvostetaan.
On alkanut tuntemukset näiltä osin häviämään, jokainen vaan sitä omaa napaa tuijottaa, kuitenkin olisi paljon tehtävää tämänkin päivän suomessa, paljon olisi autettavia, tosi tiukalla olevia.
Tämä sukka projekti ei nyt mitään hätää poista, ei ollut tarkoituskaan, vaan on ele huomioinnista 100-vuotis juhlavuodestamme.

Aurinkoinen on mieli ja aurinko noussut sitä lisäämään, samaa mielen iloa hurskaisellekin.
Tuo pukeutuminen, sen pitää olla sellaista, että ei kiristä, ei tarvitse koko ajan varoa, eli että voi rennosti istua ja astua.
Tuonne raitille kun lähtee, voi vähän vilkaista onko samaa paria sukat ja kengät, mutta sinnekin kelpaa ihan oikealla;)

Minulla punakynä väärät sanat merkkaa ja sillä kyllä työtä tällä koneella riittää, jatkuvasti on korjattavaa, toivottavasti ei pirttiin asti paljon kerkeä.
Nuo murteen rippeet niitä virheitä paljon tekee ja minä kaiketi olen niin nopea kirjoittaja, että kirjaimetkin väärin päin menee, hih nopea hyvinkin;)

Eilen jo mieli teki parvekkeelle istumaan, mutta jätin vielä, onhan tätä kevättä sielläkin istumiseen edessä.
Tänään sitten laulaen iloa aikaan saamaan ja halauksia vastaan ottamaan, meillä on tapana aina tavatessa halata, jos nyt ei kovin tautista aikaa ole.
Rutistan nyt teitä kaikkia pirtin oven avaajia, tahdotte tai ette, viettäkää mukava ystävänpäivä.

Hauskaa huomenta!
Kuu köllöttää tyytyväisen näköisenä taivaalla, ja aurinkokin lienee herännyt, koska koko taivaanrantaa ympäröi kullanpunertava rinki.
Ei pauku pakkanen, vaan ihan lämpöisiä asteita lämpömittari näyttää.
Niinhän sen kaiken järjen mukaan pitäisikin; sehän on lämpömittari eikä kylmyysmittari.

Hätää kärsivien virastossamme ei enää peilikaapina takana majaillutkaan se kaamea noita-akka, joka piti tapana pelästyttää pahanpäiväisesti viraston naispuolisen asiakkaan.
Nyt siellä oli vallan kaapannut niin mahdoton karvapää, ettei sitä voinut nauramatta katsella. Päivä siis on alkanut lystikkäissä merkeissä.

Oikein lystikästä ystävänpäivää Teille kaikille!

Aamukierroksellani olen netissä ja mahdollisia uutisia onkimassa. Pirttiin poikkesin ja nyt muistankin: toivon hyvää ystävänpäivää ! Meinasi lipua ohi. Se kai johtuu siitä, että tämän hyvän päivän toivottaminen - ei siinä mitään pahaa ole - mutta paljolti se tuntuu mielestäni näissä puitteissa muodolliselta jutulta.

Eilisessä kirjoituksessani oli kosolti virheitä, ainakin kirjaimia puuttui, mm.ällä. Sattuuhan sitä! Aurinko paistaa, pistän takkia niskaani ja ulos asioille ja kävelylle!

Ensimmäiseksi käyn Meri-kukan lohipiirakan kimppuun, sehän käy ihan lounaasta ja jälkkärksi lakkakermakakkua kahvin kanssa. Lohta ja lakkoja, sopii aina juhlahetkeen ja varsinkin tähän juhlavuoteen. Aina minua naurattaa tuo Muorin Takatasku, oikea taikatasku, sieltä ei herkut lopu, olikos se ruokapalvelun nimi...niin muistelen.

Aurinko on hellinyt täällä etelärannikollakin, plussalla mennään , ihan bonusta kertyy mieleen ja D-vitamiinia saa ilmaiseksi imaistuksi ihon läpi. Mummoriesu taitaa asua naapurina, kun samanlaisissa sävyissä on minunkin taivaani näyttäytynyt. Koetan kamerallani vangita tunnelmia ja näkymiä. Ystävänpäivätekstariin liitin hauskan kuvan hangella piipertävistä pikkujyrsijän jäljistä, joiden keskelle oli osunut peuran sorkan jälki aivan sydämenmuotoisena. Sen lähetän tänne kahvipirttiinkin.

Hetken olin ymmällä, mihin virastobyrokratian rattaisiin Venlastiina-parka on joutunut , tukkakin kauhusta noussut pystyyn, peilikaappi sentään antoi vinkin. Minä kerran Hotelli Helpotusta etsiessäni eräässä saksalaisessa museossa kyselin WC:tä ihan kunnollisella pitkänä koulussa luetulla saksan kielellä, mutta kaikki vain pyörittelivät päätään. Englanniksikin yritin dabljuusii...mutta ei. Sitten muistin, että kaikkien pikkuloitten ovilla lukee siellä Toiletten.

Säteilevän kaunista ystävänpäivää, ystävyydellä R.

Minäkin pelastaudun Kahvipirtin ystävälliseen ilmapiiriin, missä saa höpöttääkin niin pal kuin sielu sietää😍
Koko päivä on mennyt Jorvin sairaalan sekaannuksissa, ensin peruivat ajan ja sitten soittivatkin, kun oli jo ostosmatkalla, että etkö sä tulekaan,..lääkäri odottaa, kun lähtee huomenna matkoille.
Voi jösses, onneksi en ruokia ollut ostanut vaan sakset ja timjamin, jun painelin Jorviin ja siellä labraan kamalan pitkiä matkoja! Huh, sitten odotella tulokset ja lääkäriä:..... ja nyt tulee hyvät uutiset ((😁😄😍
Kasvain on pienentynyt puolella!
Enää 1 hoitotiputus torstaina, ja sen jälkeen kokoontuu asiantunt. teami ja päättää jatkosta. Hyvältä tuntuu, lääkärikin oli tyytyväinen kuntooni, ehkä tässä vielä kesänkin saa kokea ❤️

Soppaa pitääkin nyt lämmittää, lounaan söin jo aikaisemmin päivällä,...ja illan otan ihanan rennosti, moikka!

Kyllä ihmettelin että on kahvipirtin väestä tullut tosi nirsoja..livenä moiset herkut olisivat loppuun jo ajat sitten, ainakin miellä, ei koskaan jää pöydille pyörimään .
Ramoona sentään ymmärtää hyvän päälle......
Mitä ihanin sää tänään,pilvetön taivas, 4-5 päivällä. Ihana kevään tuoksu ja lämmin tuuli. Mitähän tämä tietää kevätkesän kuukausiksi ? Ei halua ajatella, että toukokuussa lunta puskee kun pitäisi puiden lehtiä tehdä. No, jätän ennustukset sikseen.
On se aina ilo saada hyviä tuloksia ja ennusteita vaikeankin sairauden kanssa. Jaksamista ja positiivista mieltä toivottelen Sini-sirkulle. On nykyisin tuo hoito ja lääke asiat edistyneet huomattavan paljon ja on tietoa ja ohjeita saatavilla, erilailla kuin esim.10 v.sitten.Varsinkin syövistä ja pahanlaatuisista tiedetään paljon.

Kohta ystävänpäivä lopuillaan. kortteja ei tule laitettua, sensijaan kauniita kukkaviestejä olen laitellut aika monille, voi samalla kirjoittaa kiireisimmät asiat. Taitaa olla naisten juttu, tuskin miehet moiseen ryhtyvät. Iloisina kyllä vietin vastaan ottavat hekin.

Nyt tarinat seis ,kivaa ehtoota itsekullekin tahollaan. Ennen lähtöä kahmaisen ison lohkareen ainakin tuota lohipiirakkaa-tykkään siitä niin , teen kanssakin se on hyvää.
Moi!

meri-kukka:"Kyllä ihmettelin että on kahvipirtin väestä tullut tosi nirsoja..livenä moiset herkut olisivat loppuun jo ajat sitten, ainakin miellä, ei koskaan jää pöydille pyörimään ." Se on niin, että mielikuvitukseni ei pysty ymmärtämään noin hienoja herkkuja koska ole mitään omakohtaista kokemusta. En siinä sen suurempaa sorsimista ollut.

Onhan se helpotus kun lääkäriltä tulee hyviä uutisia. Minulle ilmestyi syöpä n. 14 vuotta sitten. Ei siinä välitöntä hätää ollut, mutta eipä sitä saanut karkuunkaan päästää. Leikkausten jälkeen se melko pian uusiutui. Lääkäri esitti, että on olemassa hoito, joka ei varmuudella takaa tulosta, mutta voisi sitä koetella. Kokeiltiin kymmenen hoidon sarja, jossa pieni määrä tuberkuloosi
bakreeria ruutattiin kohteeseen. Idea oli se, että elimistö tehostetaan vastustamaan annettua bakteeria ja se samalla hoitaa pois syövänkin. Ihme kyllä, se tehosi. Seuranta on vuosittain ja 10 vuotta mennyt niin, että syöpä on hylännyt minut.

Eipä meillä yhtään ystävänpäivä korttia lähetetty, eikä yhtään tullut. Se koko päivä on melko tuore tapaus. Hitaimpiin, kuten minuun, se ei ole ehtinyt täysin juurtua. Nyt on aikani lopettaa, onhan tämä toinen kerta Pirtissä tänään.

Huomenta, nyt sitten kuuden asteen pakkasesta, kovin seilaa nuo säät ja liukasta riittää.
Kylvetty sepeli taas jään alla, kovasti varovaisen näköistä liikkumista tuolla kadulla näkyy olevan.

Minä muutaman kortin laitoin, tulee vaan mieleen edes joskus ne kauempana olevat ystävät, olenhan muutenkin sitä lajia ihminen, joka tunteilen kaikella tapaa.
Kohde paremmin mielessä, mitä teksti viestillä olisi.

On se harmittavaa, kun tuo muisti ei meinaa matkassa pysyä, niitä turhia matkoja ja kertauksia niitä sitten hampaat irvessä joutuu tekemään.
Mielestäni luen kaikki viestit tarkkaan pirtin kohdalla, mutta miten jäi tuo lohipiirakka huomioimatta, no nyt huolimattomuus sitten tuli siinä, että herkutta jäin, kiitos kuitenkin tarjouksesta meri-kukka, tuo toistekin;)

Tuo pelottava syöpä melkein joka nurkan takaa kurkkii, vielä olen säästynyt, tietääkseni, eihän sitä koskaan tiedä mistä puhkeaa.
Nyt lehdessä kertoivat Noro viruksen paikkakunnalle saapuneen ja käsien pesua kehotettiin lisäämään.
Sekään tauti ei ole minuun vielä koskaan pesiytynyt, jospa välttyisin myös nyt.
Onnittelut sini-sirkulle taudin puolittamisesta, kyllä se myönteinen asenne varmaan sinulla hyvä lääke on, iloinen mieli taudin hoidon lisäksi apu on.
Onpa sinulla kauniin värinen tukka, ihastelen aina tuota tasaisesti harmaantunutta hiuslaatua.
Itselläni hyvin kirjavasti harmaus edistyy, no ehkä kampaaja auttaisi, mutta en siihen lähde.

Miksi häntä koipien välissä pirttiin tulet Kristiina23, en mitään kamalaa sinun ole huomannut tekevän, se miten joku reakoi aloitukseesi ei ainakaan minua haitannut.
Suoria puheita ei pitäisi pahaksi katsoa, ilkeys on erikseen, annetaan olla , uusia aloituksia vaan kehiin, riidoista huolimatta.

Auringon antamat vitamiinit on minulle tähän asti riittänyt, nyt sitten D-vitamiinia vuoden annoksen tilasin, kun joka paikassa sen tärkeydestä puhutaan.
Itsepäinen olen ja en ole mitään näitä tuotteita liioin nauttinut, nyt sitten katson mitä nämä kapselit aikaan saa.
Ikuistin minäkin kameraani eilisen taivaan rannan, oli niin punaisen kaunis, jos olisikin lahjoja laittaa kankaalle, mutta eipä riitä taito siihen hommaan.
Mummoriesun lailla huokaan, jospa olisi taiteilija, mutta siinäkin olen samaa mieltä, että Luojamme kätten jälkiä on kovin vaikea matkia.
Katselin eilen miten naakka taiteili jäätiköllä, luisteluksi meni senkin liikkuminen:)

Linkin kuuntelin ja jalka vippasi soiton tahtiin ja Venlastiinan hommiin sanon, että lystiä olla pittää, elämä sujuu paremmin;)

Kauniina päivä taas alkaa, aurinko kirkastaa tienoon, mitäpäs tässä onkaan muuta, kuin katselemaan päivän tuomaa, heippa!

Tulinpa katsomaan mitä pirttiin kuuluu, tämänpäivän osalta ainakin vielä hiljaista. Ajattelin kuitenkin panna lusikkani soppaan, vaikken soppaa keittänytkään. Syötiin osin eilistä, tuli helpolla valmiiksi.
Katselin sitten sitä ampumahiihtoa, ei sielläkään oikein hyvin mennyt, tosin Laukkanen taisi tehdä talven parhaansa, ollessaan 4, mutta se Mäkäräinen ampui aika huonosti ja oli 15.
Sitten aloin tiskaamaan päivän tiskejä, totesin päivän hommat olevan siinä.
Katselin sitten käsiäni ja ajattelin on hyvä kun ei ole tiskikonetta kädet pysyvät puhtaina ja pehmeinä.
Kyllähän noista syöpähoidoistakin useampi nykyään selviää, niin minäkin olen selvinnyt, kontrolli pelaa ja tähänasti selvinnyt jo yli 15 vuotta.
Tsemppiä vaan sini-sirkku ja muutkin.
Apteekissa taas asioin, kyllä sinne useampi kymppi menee kerralla, kun molemmille hoidan nekin hommat, mutta yhteisestä kukkarosta kaikki maksamme.
Aamulla muutama aste pakkasta, päivällä plussan puolella, ei taida kunnon talvea tullakkaan enää.
Vanhemman pojan nuorimmainen poikkesi meillä, täytti tänään16 vuotta, tuli koulusta suoraan ja viihtyi muutaman tunnin.
Eilen myötäjäispoikamme kävi ja nuormman poikamme tytär tulee ensiviikolla kun hänellä on talviloma. Kyllä ne kaikki käyvät, myös vanhimman pojan tytär tulee ensiviikolla, asuu Helsingissä ja käy Kauppaopistoa ja hiihtoloma odottaa häntäkin.

Hyvä keli täällä, pikku pakkanen muuttui päivällä lämpimän puolelle ja aurinkokin näyttäytyi.

SkillaN mainitsi vitamiinien hankinnastaan. Ensimmäisen kerran minäkin otin D-vitamiinin käyttöön syksyllä. Lääkärin kehotuksesta se tapahtui kun muun asian takia olin vastaanotolla. Marketissa täällä vitamiineja myynnissä. Eiköhän liene samoja kuin apteekissakin ja paljon halvempiakin.

Liikenne- ja viestintäministeriö on askarrellut uudistuksia liikennesääntöihin ja liikennemerkkeihin. Laki on tulossa lausuntokierrokselle. Luin tästä juuri netistä. Siitä oli myös keskustelu. Kyllähän siinä kunnolla tuuletettiin esitystä. Minustakin siinä on hyvin kyseenalaisia suunnitelmia. Entinen tahti: kun näyttöjä pitää tehdä, tehdä tohotetaan ja sitten perutaan. Eipä näillä "uudistuksilla" olen paljon merkitystä meikäläiselle. En nyt tätä asiaa enempää esittele. Tuleehan joskus esille - tai sitten unohdetaan.

Eipä tänään ihmeempiä tapahtunut. Meni "hurskaisittain" talviloman merkeissä. Toki markettireissu tuli tehtyä ja hiukan pappojen kanssa suutaan soitettua päivän kevennykseksi. Se on tänään jo loppukuukausi menossa ja kevään merkkinä enskuun alussa voi autoihin kesärenkaat vaihtaa.

Huomenet, nyt pilviseen kahdenasteen pakkaseen heräsin, no eihän se aina voi aurinkoista olla.
Eilen kävin kaupalla ja kaksi kukkamultapussia vetelin kotiin, on ne hyvät nuo pyöräkassit.
Se alkaa taas ne kukka asiat tulla mieleen, aurinkoiset säät sen halun herättää;)
Leikkelin tomaatin siivuiksi ja piilotin multaan, näin neuvoivat Facebookissa, kokeilla pitää itääkö.
Huomioin taas nuoren miehen, hän joka aamu ikkunan ohi kulkee, sateenvarjo roikkuu kädessä paistoipa vaikka aurinko.
Vara ei venettä kaada, niinhän sanotaan.
Ohut lumikerros on peittänyt mustat kadut, nyt niitä jäätiköitä ei välttämättä osaa kiertää.

Minulle tuli postiluukusta nuo vitamiinit, vuoden tarve 36,00 euroa.
Toivottavasti kuntoa kohentaa, eilen kävellessä tuntui paremmalta askeltaa, mutta ei kai nyt muutama kapseli oloa voi kohentaa?
Olin huomaavinani jostakin, että se verotusta koskeva uudistus vedettiin pois, siis veneiltä ja moottoripyöriltä, näinkö unta?
Puhuitkin toisesta lakiehdotuksesta ynnämuu, onhan siinä taas ainakin kokouspalkkioita tuhottu, kun miettimässä iso porukka.

Hiihtoloma vieraita ei tiedossa, omille mökeilleen menevät, hyvä niin siellä ainakin sitä ulkona oloa riittää, kun jääkiekkoa saavat pelata, nuorimmainen suvussa sen harrastuksen parissa.
Oiva tiskikone se onkin, mikä kädetkin hoitaa, aika usein se meilläkin toimii.
Konetta kerran viikossa kumminkin on käytettävä, ettei kuiva putkisto.
Minulla yksi kelan korvattava lääke, ei taida se oma vastuukaan kertyä tällä menolla.

Noita kauniita illan ruskoja olen minäkin ihastellut ja kuviakin olen ottanut, tänään ei sellaisia näy.
Noin ne työt riittää, kun välillä purkaa, niin teen minä myös käsitöiden kanssa;)
Eipä noita ryhmiä näy täälläkään ja en usko naisten juoruilevan sen enempää kuin miehetkään, asioita kertovat ja selvittävät, ovat huolissaan ihmisistä ja heidän voinnistaan.
Meillehän neuvotaan, että pitäisimme huolta toisistamme, ehkä nämä ryhmät juuri näin tekevät;)
Kohta on helmikuun tuiskut myöhässä, jäävätkö sitten maalikuulle?

Tänään sellainen päivä, että teen sitä mihin käsi tarttuu, pitäisi kyllä perunan ostoon mennä, 0,29 euroa ilmoittavat tarjouksesta, aika iso on venymä perunan kilo hinnassa onkin, kallein kilo hinta 1,49 euroa.
Minkä laatuista tuo tarjous peruna onkaan, sitä ei tiedä kuin kokeillen.
Sian potka ja rintapalat myös tarjouksessa 2,99 kilo, jos vaikka uunilihan tekisi.
Näillä suunnitelmilla päivä menee, illalla tiedän mikä tuli todeksi;)
Hyvin suunniteltu, hyvän tuloksen antaa, näin nyt kaikki suunnitelmia tekemään;)

Päivää että pätkähtää;)

Tässä on ollut kaikelaista menoa,toissapäivänä tuolla Ystäväpirtillä oli semmonen hellittely päivä,hidettiin käsiä ja hiuksia ja mitä kaikkea lie ollutkaan.

Eilen oli sitten jalkahoito vuorossa.
Tänään on men tävä kauppaan kun "joku" on taas käyttänyt kaiken maidon.

_2c mittarissa.
näkyillään...

Hiihtolomat ja laskiaiset on minulla taakse jäänyttä elämää. Ei täällä ole paljon luntakaan, tekolumille tehdyille kaduille pitäisi mennä. Pulkkamäki saattaisi löytyä, mutta eipä huumorintajuni riitä mennä sinnekään liuvuttelemaan.

Hurskainen katselee kaupan hintoja, niin kyllä minäkin. Se on totta, että perunan hinnoilla on paljon hajontaa. Ihan hyviä perunoita saa irtomyynnistä vähän päälle puolen euron, jos haluaa maksaa, löytyy niitä puolentoista euron hinnallakin, säkeittäin ostettuna saa n.0, 30 e/kg. Ostan laarista valikoiden ja jauhoista laatua. Eipähän perunat kovin paljoa ruuan hintaa nostakaan.

Tämäkin päivä jää historiaani hiljaisena päivänä. Ei tapahtunut mitään erikoisen merkittävää. Jos ei ollut riemukasta juhlittavaa, niin ei myöskään murheita märehdittäväksi. Näinkin on aivan hyvä, näin päivät häipyvät muististakin. Muistini pitäisi yltää n.25 000 päivään vaikkei aivan alusta laskisikaan. Vain hyvin harvat päivät ovat saaneet aikaan sellaisen elämyksen, jonka muistaa monia vuosikymmeniä. Niitäkin on. Eikun uuteen päivään!


.

Huomenta hieman harmaaseen aamuun, lunta on hieman satanut ja taas hiekotus piilossa.
Ampulanssi hujelti juuri ikkunan edestä, varmaan joku liukastellut, tai kolari tullut.
Kyllä näkyy varovaisesti astelevia ihmisiä pitkin päivää, kun tähän istun ja ulos katselen.
Jopa tuli ensimmäinen sepeli traktori näköpiiriin, on ollut kova kulutus tänä vuona tuolle tuotteelle.

Vähän tuota perunaa yhdellä ihmisellä menee, mutta kun ei kellaria ole, on aina kaupan varastoihin turvauduttava.
On minulla pakkasessa pieniä määriä uutta perunaa, niitä suurempaan hätääni voin keittää.
Mitään ihmettä ei minunkaan eiliseen kuulunut, penkkari ajeluja katsoin ja sainpa suuni makeaksi, kun meille karkkeja heittivät.

Muorilla maito varkaita usein käy, minulta maitoa menee hyvin vähän, noita mehuja kulutan sitäkin enemmän, omatekoisia siis, siinä tietenkin se sokeri vaara, mutta muuten en sitten makeaa paljon syö.
Olisipa tässäkin talossa hemmottelu tila, jossa hoitoja saisi, kauemmaksi on mentävä ja paljon euroja vaativat.

On siellä hurskaisella mukavan tuntuista, kun uunissa tuli lämpöä antaa, se on ihan toisen oloista, kuin patterien lämpö.
Riittäähän siinäkin ajankulua, kun aina on jotain hukassa, kyllä sitä väliin minä myös kadonneita tavaroita etsin, löytyyhän ne lopulta, kun oikeasta paikasta osaa katsoa.
Minulla on linnunlaulu kasetti, mutta eipä ole sitä tullut kuunneltua, oppia ottaakseni.

Minun kalenteri taitaa hupsutella, kun laskiais sunnutain 26 päivän pyhäksi näyttää ja tiistaille 28 päivä laskiaistiistain?
En minä niitä laskiaisen riemuja koe, joten olkoon milloin vaan ja hernesoppaa söin joulun jälkeen niin paljon, että nyt ei maistu.

Tänään menen kellariin ja kannan pelakuuni ylös, leikkelen ja katson onko niistä elolle kehittyvää.
Aika homma siinäkin, en muista pesinkö syksyllä kaikki ruukut, harmitta jos joudun pesu hommiin.
Menen pyykkitupaan jos pesemään joudun, kotona pienissä tiloissa on hankala isoja ruukkuja pestä.
Kyllä se aikamoinen touhu on taas edessä noiden "viljelysten" kanssa, mutta tämä tauti ei koskaan vaan pois mene, vaikka lopputuloskaan ei aina tuota mielihyvää.
Hyvä ulkoilu sää olisi, mutta eipä houkuta tuonne liukkauteen lähteä, jarruja en voi kenkiin laittaa, kun polvet ei niitä salli, joten kotona päivän taas viihdy.
Leppoisaa päivää teille ystävät ja kylänmiehet/naiset.

Tulin kertomaan että olkaa varovaisia, ettei käy kuten minulle. Eilen palailin ystävän luota tullakseni kotiin, kas vaan kun pihassa oli niin ylen liukas jäinen kohta. se viskasi jalat alta ja kaatua rojahdin vasemmalle kyljelleni. Käsi jäi tosi pahasti alle. laukut ja päähineet lensi jonnekin. Piti hetken haukkoa henkeään ja kokeilla pitääkö edes jalat ja entäs se käsi.....
kyynät taive mustana,sormet ei liiku ja eipä juuri kättäkään liikutella.....
Koko talven olen pitänyt liukuesteitä. Eipähän eilen ollut kun kylään olin menossa. No opiksi olkoon minulle, sitä "sakakavalaa" jäätä kun on milloin missäkin. kuten heidän pihassaankin. Asian hyvä puoli on että ei ollut oikea käsi- sitten sitä vasta olisi avuton. Ajan kanssa paraneehan tämä-kai !

Olisi taas ollut hyvät eväät murtua luita-nimittäin reiteenkin sattui vietävästi.....

Aika kuluu. Minunkin syöpäleikkauksesta tulee jo 4 vuotta. onneksi ei ainakaan vielä ole näyttänyt uusimisen merkkejä. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Totta on että nykyisin on hyvät lääkkeet ja hoidot, tutkimuksissa on edistytty paljonkin.

Kaikilla tahtoo iän mukana tulla kaikenlaisia "kylkiäistä" niin ettei se vanhuus tule yksin. Itsekkin nautin 10 eri pilleriä päivän mittaan ja kaikki ehdottomasti vain lääkärin määräyksestä. Sydän, verenohennus ja flimmeri lääkkeet pitääkin ottaa täsmällisesti oikealla ajallaan, eikä silloin kun sattuu muistamaan. Muuten voi käydä aika köpelösti...
No,, nythän tyhjensin koko "sydämeni"tänne, vaikkei ollut tarkoituskaan.
Elän silti tosi hyvää ja täysipainoista elämää yhdessä tämän "kalan" kanssa joka kohta viettää synttäreitään-kala kun on, keväällä syntynyt.
Ja itsekin voin hyvin,kuten sanoin on hyvät lääkkeet,jokaiselle täsmälääkkeet,kun vaan ohjeita noudattaa. Nykyisin laitetaan erittäin suuri osuus noille perintötekijöille monissa sairauksissa varsinkin juuri näissä.
harvemin nähneet tuttavat sanovat että: sinähän olet ihan terveen näköinen !!!
Hyvä niin. Ehän sitä tiedä 4 vuoden kuluttua kun olen Skillanin ikäinen, olenko jo haudassa maannut kauankin ?
Mutta päivä kerrallaan iloisena jokaisesta aamusta elellään ja keksitään kaikenlaista kivaa..... nokka tuulta päin. MOI !

Aamupäivää.

Toiset kaatuilee ulkona,mutta minä kompuroin sisällä;(
Viime yönä menin nurin tuossa lattiallani,kun en ottanut keppiä käteeni kun nousin sängystäni,sekös peijooni tietti työtä että pääsin ylös.
Tuo vasen takajalka kun on sen selkäleikkauksen jälkeen herennyt keljuilemaan.

Joku tuttu sanoi minulle tässä talvella että istun vielä pyörätuolissa,nohnsittenhän istun.

Eipä kummempia kuulu.
näkyillään...

Vaikka olen muutaman kunnon kupsahduksen kokenut jäisillä poluilla, en ole niin paljon viisastunut että olisin liukuesteitä tms. hankkinut. Ei ole sellaista sattunut, että luuni olisivat rusahtaneet, ikä pahempia venähdyksiäkään.

Kat.leija kirjoitti että"kun kerran ne jättää laittamatta niin silloin TIETYSTI kaatuu." Eikös se siinä juuri ole tyrkyllä, on ehtinyt oppia luottamaan liukuesteisiin ja kun ne unohtuukin niin ylläri koittaa. Jos malttaa olla riittävän huolellinen liukkailla, saattaa sillä pitkälle potkia ehjänäkin. Takuuta ei tietysti ole millään konsteilla. En hanki liukuesteitä ja alkaahan tuo talvikelikin olla lopussa.

Perintötekijöistä puheenollen, olen suvussani jo yli -ikäinen miespuolisten joukossa. Isä, sedät, enot, ukki, velipoika, ja muutama serkku on taipaleensa päättänyt nuorempana kuin nyt olen. Naispuolisista kyllä löytyy sitkeämpiä. Enpä vedä sen pitemmälle ennusteita. Eipä tuo minua rassaa, vaikka perintötekijät eivät pitkiä jatkoja lupailisi. Tietysti sitä joskus on miettinyt, että miksi näinkin kauan on rimpuillut? Ehkäpä vanhemmalla sukupolvella ollut vieläkin vaikeampaa ja työteliäämpää elämänmeno, vaikka ei tässä ole itsekään edes hopelusikka suussa syntynyt. Ruoka on saattanut olla monipuolisempaa kuin vanhemmilla ja meikäläinen on päässyt paremmin nauttimaan terveydenhuollostakin. "Vanhoilla eväillä" todennäköisesti loppu olisi jo ehtinyt koittaa. Voi tuntua synkeätä jaarittelultani, mutta elämäähän se on ja kyllä se vielä sen arvoiseltakin tuntuu.

Tänäänkin oli kelpo keli, sumuista kylläkin ja lämpimän puolella. Hyvin talvi menee!

Kerrankin aamu joka on sumuisempi kuin pää. Tämä aamu oli sellanen. Isäni sanoi tällästä, päivällä tehtyä tupsimista kyhnimiseksi.
Ankara fyysinen työ, sotavuodet huolineen söivät isän olemuksen kuihtuneeksi.
Suorilta jaloilta hän lähti, Paitojaan hän pesi karjakeittiössä sydänkesällä kun noutaja tuli. Sydänveritulpan kanssa ei aina neuvotella.

Toukokuun poikia. Lähtö kesäkuussa. Välissä 73 vuoden elämä suuren perheen huoltajana. Sellaista elämä on.

Viikonloppuja ihmiset!

Sumuista ja kosteaa ollut, välillä tihkua satanut. Kyllä huomasimme liukkauden kun kävimme ensin kaupassa ja senjälkeen kukkakaupassa. Täytyy sanoa varovainen piti olla etenkin kukkakauppaan mennessä, meillä on yhdet liukuesteet, mutta ei niitä ole koskaan käytetty sellaiset oikein isopiikkiset joten ne olisi ulkona laitettava jalkoihin, no olisihan siellä penkki pihan perällä. Täytyy vain koputtaa puuta ja olla varovainen, ei vielä kaaduttu.
Kukkakaupasta tilasimme kukkalaitteen huomista varten, yhteinen ystävämme nukkui pois ja huomenna siunaustilaisuus. Hän oli saman ikäinen kanssani ja olimme koulukavereita, myehemmin oli yhteisiä harrastuksia meidän ja hänen välillään ja olimme yhteydessä jos ei muuten niin puhelimen välityksellä.
Tässä ynnämuu puhuu sukulaistensa pois nukkumisesta. meitä oli yksi toistatusinaa minä se kolmastoista. nyt meitä on elossa minä ja yksi sisar joka on 5 vuotta minua vanhempi,toinen sisareni eli 86 vuotiaaksi. kaikki muut ovat kuolleet, kolme veljeäni eli 82 vuotiaaksi ja minä nyt olen vanhempi kuin ne veljet olivat, ei paljon mutta kuitenkin. Varmaan niilä muilla veljillä myö sota vaikutti, olihan niistä 6 veljeä sodassa ja siellä vanhin veli kuolikin. Tästä nyt tuli sellainen ikävä juttu ,mutta niin on tapahtunut, kaikkihan tältä aikanaan lähtee, kukin omalla vuorollaan.
Mutta eletään päivä kerrallaan.

Huomenta, taas viikonlopussa ollaan ja helmikuu on kääntynyt loppu puolelle, kevät jo pilkistelee;)
Sää hyvän puoleinen, tuuli taitaa tuivertaa, mutta vain pari astetta pakkasta.
Hiihtolomat alkavat ja hiihtäjät laduille kaipaavat, taitaa vaan tuo lumen puute menoa estää.

Taidanpa olla sukuni vanhemmasta päästä, muutama serkku muutaman vuoden vanhempia, talon asukkaistakin olen varmaan vanhin.
Ei sitä vaan meinaa muistaa tuotakaan asiaa, mutta rehellisesti olen ikäni saanut, kai ihan ylpeä voisin olla.
Liukasta on ja eiköhän ensi-apu asemilla se ole huomattu.

Tiukkaa ja kovaa työntekoa se oli meidän ikäisten vanhempien aika, harva pitkästä iästä sai nauttia.
Työtä sitä on tehnyt meidänkin sukupolvi, mutta on noita joitakin helpotuksia työn tekoon tullut ja terveyden hoitokin kehittynyt.
Kyllä se niin sanotusti saappaat jalassa pois lähtö olisi onnellista, ajattelen, että nukkuessa saisi viikatemies minulle tulla.
Asia mikä tapahtuu minulta kysymättä.

On se tuo ikäkaari jatkunut, isäni kuoli 67 ja äiti 76 vuotiaana, reippaasti olen ohittanut nämä iät.
Totta tuo, että ravintoon on kiinnitetty enemmän huomiota ja terveys on myös saanut lisää hoidon puolelta.
Silti tuntuu, että vaivat on lisääntyneet, onko elintaso sairauksista kyse.

Nuo kaatuilut, mitä muori, Katleija ja meri-kukka on joutunut kokemaan on pelottavia, siinä saattaa mennä luita siihen malliin, että ikuinen vaiva tulee.
Yhteen aikaan, kun lenkillä joka aamu kävin ystävättäreni kanssa, olin vähän päästä kumossa, mutta kai ne luut sen verran vahvat on, että nurin menoista ei säikkyneet.
No onhan sitä "vylliäkin" ympärillä, ehkä sekin suojasi.
Ystävätär kaatui postia hakiessaan ja ranne murtui, ei kuntoon saatu.

Kai ne tauditkin on tulleet voitettavaksi ja onneksi aika usein ne voitetaankin, kuin juuri tuo pahamaineinen syöpä.
Kortit elämälle jossakin jaetaan, ei kysytä minkälaiset kukin haluaa, onnella voi hyvätkin saada.
Hyviä esimerkkejä paranemisista paljon, jopa pirtin piirissä, onnea vaan kaikille eteen päinkin.
Koko ajan lääketiede kehittyy ja tiedä vaikka sata vuotta tässä elellään;)
Tulevaa ei siltä osin kannata miettiä, suunnitelmia vaan tulevaan, ei auta jäädä miettimään kovin vakavia.
Parantumista meri-kukka, ja muori, ja varoen eteenpäin.

Minulla siivous ja pyykkipäivä, matot jo kaiteella, illan sauna sitten palkitsee nämä touhuilut.
Hain eilen kukkaruukut kellarista ja olinhan hyvilläni, kun kaikki oli pesty ja putsattu, näin ruukkaan yleensä tehdä, mutta muistini ei tätä kertonut;)
Nyt sitten pikkuhiljaa multaa niihin laittamaan ja uuden elämän kasvua seuraamaan.
Mukavaa viikonlopun alkua .

Pikaisesti lukasin ja pikaisesti muutama sana ennen hammashoitolaan menoa.
Skillanille, minä uskon kehon painolla olevan osuutta luittemme vahvuuteen. Luut näes vahvistuvat kantaessaan painoa.
Usein osteoporoosi on laihojen vanhusten vitsautena, kun luusto ei joudu minkäänlaiseen rasitukseen varsinkin vähän liikkuvilla vanhuksilla.

Voihan se noinkin olla, esitän kuitenkin toisenlaisenkin näkemyksen asiasta. Luista, meinaan. Eräs lääkäri laittoi minut luuntiheys tutkimukseen. Siitä syystä kun ranteet ja jalat on ohuet, kai normaalit mutta pieniluinen ,tai miten sen nyt ilmaisisi....
Eikä painoa ole liikaa. Vastaus tuli aikanaan. Ikään nähden normaalia vahvemmat luut niin siinä sanottiin.
Enempi uskon siihen että mitä suuhunsa pistää. Ruova tässä talossa sanoi syövänsä niin paljon maitotuotteita että hänellä on vahvat luut. Vaikka maidolla eläisi eihän se riitä- kuten ainakin Katleija tietää, kalkki tarvitsee monta muuta ainetta imeytyäkseen. Esim K-vitamiinia jota on monissa vihreissä kasveissa joissakin paljonkin. Omat luut on todistetusti kunnossa, muuten "viime nurinlento esityksessä" olisi tullut reisiluun kaulan murtuma, käsivarsi olisi paketoitu, ainakin ne. Nyt vaan komeat mustelmat ja turvotus jotka häipyvät aikanaan.
Jälleen meni jutut sairauskertomuksiin. Niin nythän pitää sanoa että terveyden hoito eikä sairauden hoito. Positiivisesti ilmaistuna.
Omasta sisarus sarjasta- viidestä- poissa on vanhin ja nuorin. Kukahan seuraavaksi.
Äitini kuoli reilut10v itseäni nuorenpana .
Varmaan pian murtuu se elämän ensimäinen luu kun näin puhun....

Pistäydyin eilen tuolla naapuripalstalla pikaisesti. Eka viesti jonka avasin sivusi taas pirttiä. jäi täysin epäselväksi puhutaanko pirtissä, vai eikö puhuta, asiaa vai ei , juttuja pitkiä vai lyhyitä, arkisia ,mitättömiä, oliko sopivia vai eikö...hetken huuli pyöreenä mietin ja sitten totesin : kiitti, tämä riitti.
Tarkkaan kuitenkin seurattu on pirtin oven käyntiä.
Aurinkoinen sää täällä joten kävelylenkki on tehty. Eihän jaloissa mitään vikaa ole mustelmia vaan . hyvää tekee,vilkastuttaa verenkiertoa tuo liikkuminen ja samalla mustelmatkin häipyvät nopeammin.
Viikonlopun tunnelmia kaikille tasapuolisesti.

Lumihiutaleita hiljalleen,,,, huomenta lumi sateisesta Savosta.
Puhtaan valkoinen on luonto ja varmaan vaara vaanii jäätikön alla pientä matkaajaa, suurempaakin.
Jokohan nyt helmikuu tapansa näyttää, pääsepä innostuneet lunta kaivanneet laduille ja lapset pulkkamäkiin, hiihtolomien aikaa elellään.

Ampulanssi taas menee jollekin apua antamaan, onneksi säästyit suuremmilta vammoilta meri-kukka.
Geeneissä kaiketi myös nuo luiden vahvuudet meille tulee, en tiedä asiasta mitään, onnellinen kuitenkin olen, että ei ihan pienet kolaukset ole luita rikkonut.
Tuo ruoka puolikin minulla sitä, kun mieli tekee jotakin sitä laitan, marjat vihannekset ja hedelmät vakiona, maitoa juon vähän.
Voi kuuluu talouteeni rasvan antajana, tämä tarve tuli aikoinaan silmäsairauteni jälkeen, kun näköni heikentymiseen todettiin voin puute.
Se aika oli sitä kortti aikaa ja vielä puutetta kaikesta, voistakin.
Kohtuudella sitä käytän, pääasiassa paistamiseen ja leipomiseen.

Tuo pirtin esiin vetäminen on yleistä palstalla, mutta haittaa se ei tee, onhan siellä joskus puolesta puhujiakin;)
En tiedä kuinka paljon antavampaa on tuo toisten mollaaminen, kuin pirtin arjen kertominen.
Monen moisia kirjoittajia palstalle mahtuu, on niitä jotka huomiota hakevat, milloin pilkun ja muiden virheiden maininnalla ja jollakin oman itsensä nostaminen, olkoon, ollaan me pirtissä vaan arjesta ja elämästä haastavia;)

Olen kuullut, että kehotetaan hyppimään juuri noiden luiden vahvistamiseksi, olkoon nyt vaikka huumoria, mutta kyllä minä uskon tämän pyöreän olemuksen luita suojaavan.
En ole vielä mitään apuvälineitä käyttänyt liikkuessani, sauvat kyllä ostin avuksi, jos joskus epäily syntyy, että en pääse ilman apua liikkumaan.

Hermostuen ei asiat yleensä koskaan hyvin meni, maltti on valttia hurskainen;)
En jaksa uskoa noihin kaiken maailman mainoksiin, sen verran olen kokeillut ja pettynyt, että en helpolla mene tilaamaan tai ostamaan heti kohta mainostettua uutta tuotetta.
D-vitamiinin kohdalla nyt poikkeuksen tein, oliko niin, että sen puute myös silmiin vaikuttaa?
Lehtien kanssa olen sitten aina ja aina sortunut, kun yrittää olla kiltti ja vastata ei kiitos ja kauppaaminen vaan jatkuu, tulee sanottua aika useinkin ok.
Sittenpä laskuja vaan tippuu, ja uusien lehtien peruuttaminen käynnistyy;)
Enpä voi syyttää kuin itseäni.

Nyt on helppoa, siivoukset tehty, pyykit kuivamassa ja ruokaa valmiina, kai pitäisi keskittyä suunnittelun puolelle, mitä seuraavaksi?
Onhan noita pieniä ideoita pääkopassa, jospa niitä yrittäisi toteuttaa, voi olla, että ei synny mitään.
Iloa elämäänne, kuka sitä mitenkin etsii, ulkoilu voi olla yksi ilon tuoja.

Kyllä vanha sanonta pitää paikkansa, vahinko ei tule kello kaulassa. Eilen aamulla kävin vessassa istuin kai liiaan kauan pytyllä, voi olla, että jopa nukahdin, kun siitä lähdin oli oikea jalka niin puutunut ettei yhtään kestänyt astua jalan päälle samassa kupsahdin nurin ja oikea polvi sattui kynnykseen.
No eilen aamupäivällä menimme hautajaisiin siellä se äityi kipeämmäksi kun kävelimme hautapaikalle. Idealisiteen laitoin jo eilen aamulla, mutta ei se paljon auttanut.
Nyt levon kannalla koko päivä, ehkä tarvitsen apua pojiltani illalla kauppareissuun, olisi kai parempi etten sinne yksin klenkkaa. Tiedän, että pojat auttaa, asuvatkin hyvin lähellä. Varaisi sitten vähän enemmän ettei heti tarvitse mennä uudestaan.
Vettä satanut ja muutama aste lämmintä. Lumet aika vähissä.

Late kertoi jalan puutumisesta kauan kestäneen "istunnon" seurauksena. On se tuttua minullekin. Kun istun puuhastelemaan tähän pöytäni ääreen, lukemaan tai kirjoittamaan, on minulla paha tapa nostaa oikea jalka toisen päälle retkottamaan. Kyllähän se muutaman minuutin menettelee ilman seurauksia, mutta joskus saattaa tuntikin samassa asennossa mennä hujahtaa huomaamattani. Siitäpä jos pikaisesti ponnahtaa pystyyn, voipi käydä kalpaten. Jalka on tunnoton pökkäle, joka ei kannattele mitään. En ole vielä täysin nurin kupsahtanut, mutta läheltä piti tapauksia on tullut. Varmaan tämä herkkyys liittyy heikentyneeseen verenkiertooni. Ja sama syy lienee etten opi.

Olen huomannut ketjuja joissa, Pirttiä ja täältä ilmestyneitä viestejä on käsitelty. Eipä noissa kovin pahoja heittelyjä ole ollut. Joku on puolustanutkin ja jotkut eivät pidä Pirtissä kirjoittavien tyylistä. Minusta menettelee normaalina erilaisuutena, onhan aina mielipiteitä jos vaikka minkälaisia.

Tänään oli vetisensorttinen päivä, vesitihku kuritti lumenrippeitä. Melkeinpä tupatöissä päivä hukkaantui. Oli sentään lepopäiväkin, sunnuntai.

Meno päällä viikonloppua olen viettänyt, paluu kotiin on aina mieluisaa. Lapsuudenystäväni kanssa on turistu mahdottomasti, sillä puolella kun ei pausseja tunneta😊
Lopulta joudun muistuttamaan, että on minun vuoroni saada vähän äännähtää.
Mutta melko tuloksemattomaksi kuiskaukseni jää.

Vilkaisin palstaakin kun kotiuduin, mutta hurjan kiivasta väittelyä on svedu aiheesta taas käyty.
Miksiköhän aloituksia aiheesta viitsitään tehdä, tulos painuu aina ---- mutapohjaan.

Historian kulkua kun ei vihapuheilla voi muuttaa, sapekkaat puheenvuorot rumentavat vain palstailmapiiriä.

Mukillisen vihreää teetä nautiskelin tässä hunajan kanssa. Latella on jalka kipeytynyt, kyllä hiljaiseloa on hyvä ylläpitää nyt että paranee.

Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa, kiva istua tv:n ääreen vilkkaan maratooniseurustelun jälkeen. 🍯🍎🍔 moikka 😊

Huomenet helmikuun viimeisen viikon alkuun, uusi koskematon viikko alkamassa.
Tuulinen sää, neljä astetta pakkasta, sen verran satoi lunta että lumi auroille ja hiekoittajille työtä.

Noita aina äänessä olevia löytyy joka puolelta ja kun aina ovat vielä oikeassa, kaiken tietävät, kyllä siinä joskus turhaantuu.
Hyvä on silloin malttaa mielensä ja antaa asioiden niin olla.
Minä en tuota teen juontia ole oppinut, kahvia aina pitää olla;)

Nuo oireet jalkojen kohdalle on tuttuja minullekin, heti kohta jos reisi pahasti painaa johonkin, alkaa jalka turtua ja minulla nuo polvi taipeet ottavat tiukalle kauan istumisen jälkeen, suoraksi pääseminen vie aikaa ja kipuakin tuottaa.
Näitä kupsuja sitä on aina vaan enemmän odotettavissa mitä vanhemmaksi tullaan, jäykkyys ja muut vaivat niitä tuo tullessaan.
Rasittaminen ei varmaan ole hyväksi, lepuuta vaan jalkaa ja ole iisisti Late, toipumisia toivotan.

Nuo geelit ei minullekaan ole toivottavaa tulosta antanut, olen niiden tehoon yrittänyt joskus uskoa.
Ikäviä nämä iän tuomat vaivat ovat, mutta eipä mahda mitään, niiden kanssa elämän loppuun mennään.

Huomasin tässä äskettäin, kun tanssimaan musiikki laittoi, se sujuikin kohtalaisesti, kovin rajuja pyörähdyksiä en uskaltanut yrittämään, mutta vielä se lanne keikkui;)
Tykkäsin kovasti tanssimisesta nuorena ja hyvin silloin sujuikin, sitten se on jäänyt vähemmälle ja nyt juuri koskaan en tanssi.
Pienikin liikkuminen varmaan hyväksi olisi, katselin Aira Samulin tanssi ohjeita, ei ne kovin vaativia ole, uskoisin jaksavani minäkin.
Eipähän sitä tiedä, miten hyvin vielä osaisikaan ja pystyisi jos hyvä viejä kohdalle sattuisi.
Upeita ja taitavia tanssijoita nyt monta Tanssii tähtien joukossa, Laura aivan mahtava ja Pepe myös.
Nuo nuorten toilailut hyvinkin pienen porukan aikaan saamia, kyllä nuoret ymmärtävät oikealla, miten eläminen toteutetaan niin, että se on tervettä elämistä.
Lapsenlapseni myös ovat taitureita ruuan laitossa ja erikoisesti leipomisessa.

Oikein hymyn huulille toi, kun kuvittelin miten mummoriesu siellä tuvan poikki liitelee ja askareitaan tekee musiikin tahtiin, niin pitäisi meidän kaikkien tehdä, eipä jalat puutuisi;)
Tanssahdellen vaan eteenpäin, Late, ynnämuu, hurskainen, meille mummoille pokkaus ja mukana ollaan;)

Nyt kuitenkin omenapiirakan tekoon ja sitten kerholaisille tuoretta maisteltavaa kahvin höysteeksi.
Pitää silittää nuo aikaan saannokseni ja vien ne arvosteltavaksi toisille kerholaisille.
Päivä jo valennut, siitä sitä sitten iltaa kohti suunnistetaan, olkoon päivänne onnellinen;)

Lunta tulvillaan on raikas talvisää...
Maa, taivas, talot ja metsät ovat valkoisia. Mieleen tuli runonpätkä "puhdas on pulmunen lumella". Ei näy pulmusia eikä muitakaan lintuja. Niitä ja niiden lauluja tuppaa tulemaan joskus ikävä.
Polvivammainen puoliskoni rullasi rollaattorillani kahvikupin ja pulla-asetin kanssa oman läppärinsä ääreen ja höpöttää kaiken aikaa istuessaan minua vastapäätä. Aiheena ovat tien toisella puolella jököttävät mainokset, joissa isokokoisesti tyrkytetään sitä sun tätä. En tiedä, onko lähikauppa paikkakuntamme edullisin rahanpyydys, mutta sen piha on pitkin päivää täynnä autoja. Se saattaa tarkoittaa, että siellä kannattaa poiketa kauempaakin.

Postilaatikko kolahti. Mainoslehtiä tuli melkoinen pakka.
Onneksi Late taisi muistaa, että minä opin viisivuotiaana lukemaan. Ainoatakaan mainosta ääneen lukematta hän selasi pinon läpi.

Jesses! Jäätiin suistamme kiinni! Sitä se teettää, kun on kaveerattu tammikuusta 1952 asti; yhteisiä muistoja ja ystäviä on paljon. Nythän sitä on aikaa istua muistelemassa.
Vaikka toisaalta olemme erilaisiakin, olemme kyllä yhtä kaheleita, kun sille päälle sattuu. Toinen meistä osaa mököttääkin, ja toinen murjottaa. Viimeisin mökötyksen aihe oli se, että en saanut matkatoveria erittäin edulliselle matkalle maahan, jossa emme ole käyneet.
Asia on poissa päiväjärjestyksestä, mutta vielä en ole tunnustanut ymmärtäväni, että minun, rollaattorin tai sauvojen kanssa matkustaminen ei ole sellaista herkkua kuin terveen kanssa.
Koska minä olin niin pönttöpää että jätin ajokorttini uusimatta, jäänevät niin Pohjois-Karjalan kuin Lapin-matkatkin tekemättä. Kilometrejä niillä kertyisi sen verran, että varakuskillekin olisi hommia...

Terveiset koko KAHVIPIRTIN POPPOOLLE!
Kiitos, että olette olemassa.!

Eihän sitä vahinkoja tulisikaan jos etukäteen tietäisi.Toimisikin ihan toisin. silloin kun itse kävelin keskustaan ei ollut yhtään liukasta ei mennessä eikä tullessa. Kuitenkin yksi jäinen nokare lipesi jalan alla ja se oli menoa se. Nyt on koko kyynärtaive mustana ja tiettyjä liikeitä tai nostamista ei passaa tehdä... muuten kuuluu ulahdus....

Ramoonalle: ei se minunkaan mieheni senioritansseihin lähde. Vaikka muuten yhdessä käymme pyörähtelemässä. Paikka on ikäihmisille suunnattu ja musiikki sen mukaista.
Eilenkin lauloi "Pikku syntisen " ja aina tulee mieleen "venlan kaveri". siksi kun hän kerran niitä sanoja kyseli.
Siellä tapaillaan tuttuja, vaidetaan kuulumisia, haastellaan hauskoja, ja tietenkin kahvitellaan yhdessä. Tulee niin fyysinen kuin psyykkinen puoli hoidetuksi samalla. Virkistävää !
Senioritansseihin menen naisporukalla. 2 miestä on siinä ryhmässä. Jossain ryhmässä paljonkin. Yhdessä tehdään päivän tai kahden matkoja joissa kokoontuu koko itäsuomen seniorit. 1-2 kertaa vuodessa Ja ohjaajat opastaa uusia juttuja. Onhan se hyvää aivoillekin, tuo uuden oppiminen. Niin kauan kun jaksaa ja kiinostaa lähteä.
Kerran olimme Tampereen Pirkkahallissa, meitä oli 1500 tanssijaa. ohjaajat ja muu väki päälle.
Se oli koko suomea käsittävä tapahtuma silloin.
Tätä selitystä jatkuisi vaikka kuukausi.....

Kuulun niihin jotka välillä lukea pajattaa toiselle. Viimeksi aamulla kysyin luenko ? kuunteletko? Juu lue vaan vastattiin minulle. Samaan aikaa hän puhui jotain (luulin hänen kommentoivat TV ohjelmaa...... Ethän tuota edes kuuntele, ärähdin ja katsoin häntä. Vasta silloin huomasin hänen puhuvan puhelimeen.... Kyllä nolotti. Näissä nyky kännyköissä on tosi hyvä kuuluvuus................

Täällä on valkoinen kaunis lumipeite. puut todella kauniita, kunnes tuuli tekee tehtävänsä.
On ihanaa tulla pirttiin. Ei tarvitse pelätä ,aina voi omana itsenään astua sisään ja olla kuin kotonaan.
Nauttia pirtin lämmöstä ja mukavista ihmisistä ja vakaasta ilmapiiristä. Heippa.
Tuo loppuosa tarkoitti samaa kuin edellisessä viestissä: Kiitos kun olette olemassa.

Eipä ole tullut liityttyä eläkeläisjärjestöihin. Pari kertaa olen ollut kutsuttuna kuulostelemassa. Toinen kerta tuli siitä kun eräs eläkeläisaktiivi pyysi kyytiä järjestönsä tilaisuuteen. Ei minulla ole mitään vastaan eläkeläisjärjestöjä, varmaan ihan hyvää toimintaa. Minusta on vain tuntunut, että en tarvitse lisää ajanvietettä. Harrasteluja on ollut riittävästi.

Kesäisin täällä on käytössä joenvarressa tanssilava. Kerran viikossa pitävät tanssit. Kolehti kerätään soittajille, pitäähän siihen joku ropo heittää. Limsaa, olutta ja makkaraa on myynnissä. Siellä olen käynyt soittoa kuuntelemassa. Tosin aivan viimevuosina harvemmin. Olen huono tanssimaan, enkä ole ollut kovin innokas harjoittelemaankaan. Tavoitteeni on, että kerran vuodessa tanssilattialle sotkeennun. Siinäpä se harrastus.

Eipä ole tullut matkoja toteutumisasteelle suunniteltua. Kyllähän mielessä on käynyt, että vähintäin kylpylämatka pitäisi tehdä. Sulien maiden aikaan sekin olisi parempi. Pohjois-Karjalan maakuntamatka kyllä nousee mielessäni kummittelemaan. Täytyisihän vielä ainakin kerran katsella vanhat maisemat ja ne harvat tutut. Jos sittenkin vielä kerran! Ajomatka on kyllä silmilleni rankka,
mutta mikäs pakko se on yhtenä päivänä perille rutuuttaa. Voihan välillä katsoa majapaikan, yöpyä ja edetä "lomaillen." Se täytyy ratkoa, kun ajankohta tulee ja mikä tilanne on silloin. Mökkini sijainti on niin syrjäinen, että ilman autoa se on ylen työlästä.

Aamusta tuli vähän lunta, päivällä se melkein lähti. Nyt hämärissä on taas ripotellut, mutta ei kinoksia.

Tuosta tanssimisesta minullakin kulunut muutama vuosi, viimeksi kun yhdessä menimme laivalla Tallinnaan, siinä on aina ihan kuin lavatanssit ja hyvää musiikkia. tuli siinä aina muutama kierros tehtyä. Nuorempana olin kova tanssimaan ja vielä vähän vanhempanakin. Nyt vain jäänyt eikä nyt oikein kävisikään kun tuon polveni satutin.
Tuli mieleen se kirjoitukseni jossa etsin pikku syntistä, kyllähän se löytyi maarit antoi linkin ja niin Esko Rahkonen sen lauloi. Oikein komia valssi tuli oikein suosituksi, vielä nytkin sitä kuuntelen you tubesta.
mknimimerkki, mahdatko olla maarit1.
Kaivoin sen ketjun esille facebookista. oli yli kolmesataa kirjoitusta
vieläkin.
Niinhän se täälläkin kävi, että aamulla satanut lumi kähti, mutta nyt taas muutama sentti tullut.
Ei tarvinnut ulos linkuttaa, eilen se vanhempi poika tuli ja kävi kaupassa ja toi listan mukaan. tänään jo hänen vaimonsa soitti ja kysyi tarviiko mitään kaupasta tuoda, no ei tarvinnut. Ei ainakaan mitään huomennakaan puutu,
jos ei polvi parane niin apu on lähellä.

Huomenta harmaaseen aamuun, pakkasta viisi astetta.
Mieli maata mataa, syytä en tiedä, tuntuu kuin kaikki olisi ohitettu, ei mitään haaveita, suunnitelmia enää.
Kai se näin pitääkin olla, ikä vie turhat rehkimiset ja puuhastelut, sitä asettaa asiat tämän päivän tasolle.
Kapina mieli kuitenkin vielä elää ja ehkä tästä montusta ylös noustaan;)
Ikävästi aloitin aamuni, mutta eipä tiedä iltaa kohti voi olo korjaantua.

Tanssit on tanssittu, Pikku syntisenkin tahtiin ja olihan se mukavaa aikaa.
Aika aikaa kutakin.
Onkos noro virus hurskaisen eloon pesiytynyt, sitähän on liikkeellä paljon, varoa pitää ja käsien pesua tehostaa.

Noin se matka on suunniteltava, jos sinne" korpeen" aiot matkata, onhan mahdollista yöpyä ja nautiskella matkan varrella olevista nähtävyyksistä.
Loppusuoralla on minunkin yhdistys hommani, aika menee ohi, mutta onhan tätä jo kestänytkin, vuoro toisillakin toimia.

Kiva tuo tanssiharrastus, minulta jäi vähäiseksi ja nyt kokonaan unohduksissa, aika on mennyt noiden kädentaitojen parissa.
Voi viedä aikaa tuo paraneminen, mutta hyvä, että mustelmilla pääsit meri-kukka.

Täällä maa taas melko mustana, kadut ainakin ja aivan jäätiköllä ovat.
lehdessä joka päivä katujen huonosta hoidosta valitetaan, totta onkin.
Eihän ne joka kohtaan ehdi tien hoitajatkaan ja jos vielä säästöliekillä yritetään, tulokset sitten tämän tapaiset.
Hiekka traktori tuossa juuri ohi menee, mutta kun keli jatkuvasti muuttuu saa tuota toivotonta työtä aina vaan tehdä.
Pitkä on yhteinen taipaleenne Late ja Venlastiina, toivottavasti yhä jatkuu vielä, kauan, kauan.

Mitähän kivaa tähän masentavan viestini perään laitan, no ainakin se on iloinen asia, että kevät tulee, ei kysele mielialoja, ja näyttää tämäkin päivä auringolle luvan antaa paistaa;)

Lumihiutaleita hiljalleen, sataa maahan lumivalkoiseen........todellakin.
Aikansa kutakin ,( sanoi pässi kun päätä leikattiin. )Niinhän se elämä menee.

Kirjoitus tyylistä ja tavasta erotan vakikirjoittajat, vaikka nimmari puutuisi. Kuten minulta tuosta edellisestä sekaisesta kirjoituksesta. Ilmankos Late Maaritykkösiä kaipaili. Ikävä kyllä en ollut hän.
Juuri puhelin soi kirjoituksen aikana ja jos aikaa menee, ettei koneella tee mitään ,kirjautuminen poistuu. en viitsinyt enää muuta kuin kokeilla jotain todistaakseni etten ole robotti.. ..
Mutta helppo on kuitenkin erehtyäkin. Hyvin voi mennä kaapin taa piiloon ja pitää vaikka liikenteen laskentaa.
Siitä tulikin mieleen nuo Älynuket, joita myydään olikohan se saksa ja joku muu euroopan maa, Lapsille siis. Nuket kuulee, näkee-siis kamerat ja vakoilulaitteet nuken sisällä.
kiellettyjä alkavat olla kun keksivät, mitä ne pitää sisällään.
Kaikkea sitä kuuleekin, noin salakuuntelulaitteita kaupattiin perheille julkisesti.

Nyt päivän rietoihin mukaan. Eiliset jumpat jäi väliin ja monta muutakin asiaa viikonloppuna. Parannellaan vaan kättä. ja polvikin paranee aikanaan. tervehtymistä kaikille sairaille toivotaan: pikaisesti.
Heippa. Vielä; puut evät voi enää kauniimmiksi tulla vitivalkoisessa lumiharsossaan !

Kyllähän kirjoittajien tyylistä ja sisällöstä melko hyvin voi päätellä usein esiintyvän kirjoittajan. Mitäpä hyötyä arvailuilla on? Ja voihan päätellä harhaankin. Niinpä en ole paljon mokomaa pohdiskellutkaan. Selvintä on kun kirjoittaa rekatulla tai muutoin vaki-nimmarilla. Koska "puskasta" kirjoittava, usein "suorasuu", haluaa pysyä piilossa, on luontevaa sijoittaa heidät samaan limppiin sen enempää vaivautumatta arvuutteluihin. Huomasin mknimimerkin ja kirjoittajan. Näitä joutuu tekemään kun rekkaus katoaa.

hurskainen ja Skillan pohtivat erilaisina ilmaantuvia päiviä. Näin olen minäkin huomannut, eikä se mitenkään liity "väärällä jalalla ylösnousuun." Joskus vain tuntuu, että kaikki menee yhdeksi töpeksimiseksi ja on parempi heittäytyä längilleen ja pistää ylimääräiseksi ettoneeksi. Sitä nyt ei vielä voi nimittää masennukseksi, vaan ehkä kehon pieneksi kapinaksi ja pään "kovalevyn" tilapäiseksi rasitushäiriöksi. Toisena päivänä pyyhkii paremmin, tai ainakin toisella viikolla ja jos ei silloinkaan, niin toisena vuodenaikana. Ainakin toivottavasti.

Tänään oli pikkupakkasta, aurinko hehkutti niin, että kadulla ihan vesi virtasi. Ihan hyvä talvipäivä viluisellekin.

Kaunis oli helmikuinen talvipäivä, näyttikin oikein talvelta. Aamulla oli pakkasta päivemmällä aurinko lämmitti joten taisi nollassa olla, oikein siellä vesikon roiskui. Tosin vain ikkunasta katsottuna.
Polvi vieläkin senverran kipiä etten tuonne ulos lähde, riittää kun tällä sisällä klinkkaan. Ei hätää kun huolto pelaa.
Niin minä eilen kaivelin sitä aloitustani Tyttö kadulta kaupunkin kadonnut ja sieltä sen Maaritin löysin, hän sen Pikku syntisen lauluun linkin laittoi ja Esko Rahkonen sen lauloi.
Kyllähän me sen muistamme kun olimme retkellä Peurungassa ja ylikypsä oli orkesterilta tilannut Pikku syntisen, siellähän me sen komian valssin tahdissa tanssimme koko porukka. Tuo pikku syntisen etsintä alkoi lähes kymmenen vuotta sitten, eli maaliskuussa 2007.
Ei kai siitä mitään vahinkoa tullut vaikken sinua meri-kukka tyylistäsi tunnistanutkaan. Kiva kun taas kirjoittelet pirttiin.

Huomenta tänne, nyt sitten uuteen pirttiin jatkamaan viestittelyä, pirtti numero 126 /2017 odottaa kävijöitä.

Ynnämuun toteamuksiin, näin se on ,päivät eivät ole veljeksiä, eilen mieli musta, tänään jo valoa näkyy;)
Paras vaan hyväksyä nämä oman mielen aikaan saannokset.

Minä parvekkeella jo pyykkiä kuivatin ja tuoksu huumaava,

Taisinpa minäkin Laten kanssa Pikku syntisen tahtiin tanssahdella, voi niitä aikoja, kivoja muistoja.

Minä jo hiirenkorvista tuolla uudessa pirtissä puhuin, vielä aika monta päivää siihen menee, nautitaan nyt valkoiseen pukuun pukeutuneista koivuista.
Täällä ei sitä nautintoa tällä kertaa ole.

Oikeassa olet hurskainen, ei tässä auta suremaan jäädä, elämää vaan mieleisekseen muokkaamaan, katsotaan nyt mihin vie.
Varmaan on jäseniään katkoneita runsain määrin ensi avuissa, on tuo keli niin vaarallinen ollut ja jatkuukin samana.
Käsien pesua ja isojen joukkojen kiertämistä, sellaista se nyt on, kotona kun pysyy, ei taudin luulisi tulevan.

Nyt jatkoja uudessa pirtissä.

Aamupäivää pirttiin!
Sää on todennäköinen, mutta jo toistamiseen tuosta lähes ikkunamme alta vaelsi eloisa jono päiväkotilapsia kirkkaissa kelta-vihertävissä liiveissään ja monenkirjavissa päähineissään..
Olkoon päivä valkoinen, harmaa tai vaikka minkä värinen tahansa, tuo likimain aikamiehen polven korkuisten naperoitten ponteva marssi tuo ilon rintaan.
Pari kertaa päivässä nuo ihanat naperot ilahduttavat meitä edestakaisella paraatillaan.

Pitäisi kyllä saada kunnon kamera, että harmaitten päivien varalle olisi valokuva, jota katsoessaan kaatosadekin alkaisi tuntua päivänpaisteelta.
********

Ja sitten vakinaisiin nimimerkkeihin:
Jostakin syystä ei alkuperäinen nikkini Venlastiina aina kelpaa jollekin kahvipirtin nurkan takana vaanivalle takapirulle, ja silloin on keksittävä jokin tilapäinen tunnus.
Puskasuleima on sellainen, mutta se peijakkaan takapiru väittää joskus, ettei passaa käyttää jo käytössä olevaa nikkiä. Sitten se pirulainen keksityttää monenmoisia allekirjoituisia.
Jollen olisi näin hemmetin hieno nainen, keksisin kyllä sellaisen nimimerkin, että kaiken maailman takapirut ja muut ilkiöt punastuisivat...
**********

Lämpimin terveisin: Venlastiina

Ja taas tämä läppärini pahahenki on omatoimisesti änkenyt mukaan.
Hyvin haalealla on jopa potretti ja nikki askarreltu kirjoitelmani alle.
Sininen LÄHETÄ-laatikko on kaiken alla.
Ei auta peruuta-komennus.
Jos ei nyt tekemäni ylimääräisen poistoyritys ei onnistu, alan pikkuhiljaa uskoa, ettei kiusaajasta pääse eroon muuta kuin lopettamalla kirjoittelu.
Mutta lukemassa ainakin käyn!
Sama kuin yllä