"En halua hyvää kuolemaa, haluan hyvän elämän."

ovat asiat mielestäni kohdallaa, mitä mieltä olette?

Elämää on eläkkeelläkin!
Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.
Mummous on yksi, erittäin tärkeä osa minua.
Lapsenlapset asuvat kuitenkin Belgiassa, joten konkreettinen mummottelu jää vähäisemmäksi.
Vapaana Kansalaisena , Anjakaarinana, arkielämääni mahtuu monia asioita, joista blogissani kerron. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ei pidä ottaa liian vakavasti!
Haluan jakaa kokemuksiani ja näkemyksiäni kanssasi elämäni arjesta ja juhlasta miettien aina välillä tätä ihmisenä olemista. Tuttuja juttuja monille. Olisin kiinnostunut kuulemaan sinun näkemyksistäsi ja kokemuksistasi kertomistani asioista.
Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.
Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/AnjakaarinaEtämummeli

Oli niin pitkä mutta luin melkein kokonaan.
Siihen asti kun hengitän ja elän haluan elää kivuttomana mahdollisimman mukavasti. Olen nähnyt kuolemaa ja kuolevia, kaikki on sitten myöhäistä kun vetää viimeisen henkäyksensä, ei tarvitse enää auttaa.
Tuo pisti silmään että itsekin olen syyllistynyt sellaiseen että vieläkö kannattaa tällä iällä istuttaa kuusiaita jota olen aina halunnut, tai omenapuu.
Moni muukin asia mikä oli nuorempana tärkeää ei enää tunnukaan kovin tärkeältä.
Itsemääräämisoikeutta saattaa olla paperilla mutta ei käytännössä.
Moni dementoinut vanhus viis veisaa itsemääräämisoikeudesta, kunhan elämä sujuu muuten mukavasti.
Kyllä itsemääräämisoikeus kannattaa sivuuttaa jos siitä on haittaa vanhuksen turvallisuudelle.
Ei näihin asioihin löydy yhtä hyvää ratkaisua.

Voe mahoton nyt tuo anjakukkahattutäti pilas valvanteen sanoman.
tiä o alakanunna olemaan mainoslinkkeja omille sivuille ja tavaroille mie en kehtoo avata linkkilöit

Alotus oli asiaa ja oman äitini loppuunasti hoitaneena tierän tilanteen missä vanhemman ja huolehtivan lapsen tahto on vastakkain.
Kun vanhus syyttää yli päänsä puhumisesta ja huolehtijalla on koko yön pelko ja sääli persuksissa vanhemman tilasta.
Jomman kumman on annettava periksi , kumpa ihmisellä olis se katkasija mistä tunteet vois kääntää pois päältä .
Mä todella haluisin kuulla kaikkia tyydyttävän ratkasun tähän asiaan , niin ettei kummankaan tarviis olla allapäin.
Näis hommis jompikumpi huijaa ,painostaa tai liiottelee omaa oloaan , tulikirjaimin on muistissani sanat,älä huoli iskä kyl mä pärjään .

"hauraiden, vanhojen ihmisten vapauttamiseen tarvitaan oikeaa asennetta, ammattitaitoa ja hyvää johtamista."

Mikseihän tällaiset Valvanteen kaltaiset professorit istu niissä pöydissä, jossa vanhustenhoitoa suunnitellaan, mahdollistetaan ja johdetaan. Siis ihan siellä pääkallopaikalla. Kauniita sanoja, visioita ja teorioita on helppo kirjoittaa hänen, jolla ei ole vastuu taloudesta ja toiminnasta, toiminnan järjestämisestä yhä kiristyvillä voimavaroilla. Kuinka hyvin tämä Valvanne tunee tämän päivän vanhusten hoidon ruohojuuritason ja ne ongelmat, joiden parissa siellä painitaan tänä päivänä. Toivotan tervemenoa katsomaan.

Se nyt vaan sattuu olemaan niin, että dementoivat sairaudet ovat eteneviä sairauksia, johon ei parantavaa hoitoa ainakaan toistaiseksi ole.
Se johtaa vääjäämättömästi siihen kohtaan elämässä, ettei enää ymmärrä päättää asioistaan järkevästi, ylipäätään ollenkaan.
Jos vaikka vanhus haluaa kiivetä keittiötikkaita pitkin kaapinpäälle, niin pitäisikö itsemääräämisoikeuden nimissä kotihoitajan katsella vieressä touhua ja jos sattuu putomaan, niin sitten vaan selittää, että kun on itsemääräämisoikeus, en voinut puhua häntä luopumaan omasta tahdostaan.

Osuva otsikointi! Kukin toteuttaa sitä omalla tavallaan.

Omien vanhempieni kohdalla näin kaksi vähemmän hohdokasta kohtaloa.
Jos itsarin jättää vaihtoehdoista pois niin kaikkesta muusta ei voi itse päättää mutta voi yrittää vaikuttaa.
Minä olen valinnut oman tapani ja vaimoni omansa, minun periaatettani ohuesti sivuavan.
Olemme kiitollisia jokaisesta nykyisen laatuisesta päivästä.
Kun tapaturmat jättää pois vaihtoehdoista niin pahin tiedossani oleva uhka on, etten sen toteutuessa ehdi leikkauspöydälle. Hyvä niin.
Vaimoni tiedossa oleva viive on pari kuukautta. Voisi olla huonomminkin.