Mitä saisi olla?

Selvittäis(ruune) nyt ensin loppuun sen ruotsin- ja venäjänkielen aseman Suomessa. Kumpi oli oikeassa, ruune vai Makriina? Minä en tälläsyöntiä usko, että vallitsevana kielienemmistönä olisi ollut muu kuin Suomi, joskin pienen eliitin "harteilla" olikin makriinan tietojen mukaan 18>>luvulle ruotsi tai venäjä. En usko sitäkään, että yleisesti (enemmistönä)olisi koulua käyty muulla, kuin suomenkielellä, aluksi kinkereillä.

Minkähän erottelutempun tein?

kaluamaton-luu kirjoitti:

Selvittäis(ruune) nyt ensin loppuun sen ruotsin- ja venäjänkielen aseman Suomessa. Kumpi oli oikeassa, ruune vai Makriina? Minä en tälläsyöntiä usko, että vallitsevana kielienemmistönä olisi ollut muu kuin Suomi, joskin pienen eliitin "harteilla" olikin makriinan tietojen mukaan 18>>luvulle ruotsi tai venäjä. En usko sitäkään, että yleisesti (enemmistönä)olisi koulua käyty muulla, kuin suomenkielellä, aluksi kinkereillä.

Lue lisää

Asiahan on nyt niin, että Ruune puhui itsenäistyneestä Suomesta ja oudoksui suomen kielen aseman vahvistamista vasta 1922. Minä puolestani halusin muistuttaa, että Suomen suuriruhtinaskunnan kieli oli suomi, oli oma raha, omat lait ja oma postilaitos, oma asevelvollisuus.

Itsenäistyneessä Suomessa ei ollut omia lakeja ja asetuksia salamnnopeasti, ja uskon, että tämä kielikysymyskin oli yksi laki satojen muiden asetusten ja lakien joukossa. Siihen saakka oli käytettävä suuriruhtinaskunnan aikaisia lakeja, tosin "omia" nekin. Tuskinpa niissä hirveästi oli eroja, mutta mahtoi alkuaikojen kansanedustajilla olla paljon työtä ja oppimista, kun "kuiviltaan" joutuivat lainlaatijoiksi. Nyt en muista, milloin ensimäiset vaalit järjestettiin, alkuunhan oli sekin päätettävä, tuleeko Suomesta tasavalta vai kuningaskunta.

Sukunimilaki tuli varmaankin kielilakien kanssa samassa paketissa, koska sukutukijoiden kursseilla sain tietää, että sukunimen käyttö tuli 1922 pakolliseksi jokaiselle Suomen kansalaiselle.

Toivottavasti kuluvana vuonna saadaan tietoja ja muisteluksia vuosisadan alun ajoista ja tapahtumista. Yliopiston kirjastossa on mahdollista lukea lehtiä 1800-luvun puolelta saakka, ja ainakin aikaisemmin niitä saattoi tilata mikrofilmirullina kotipaikkakunnan kirjastoihin. Netissä on myös mahdollisuus tutkia vanhoja lehtiä.

Ruuneman kirjoitti:

Minkähän erottelutempun tein?

Etkö huomaa?

"Palstalla on monta kirjoittajaa, jotka tietävät ja osaavat paljon." Niin on.

Nyt puuttui vain lista "jyvät ja akanat".

Kumpaan ryhmään tunnet itsesi kuuluvan?

ps. taas erittäin valaiseva kirjoitus Makriinalta.

Makriina kirjoitti:

Asiahan on nyt niin, että Ruune puhui itsenäistyneestä Suomesta ja oudoksui suomen kielen aseman vahvistamista vasta 1922. Minä puolestani halusin muistuttaa, että Suomen suuriruhtinaskunnan kieli oli suomi, oli oma raha, omat lait ja oma postilaitos, oma asevelvollisuus.

Itsenäistyneessä Suomessa ei ollut omia lakeja ja asetuksia salamnnopeasti, ja uskon, että tämä kielikysymyskin oli yksi laki satojen muiden asetusten ja lakien joukossa. Siihen saakka oli käytettävä suuriruhtinaskunnan aikaisia lakeja, tosin "omia" nekin. Tuskinpa niissä hirveästi oli eroja, mutta mahtoi alkuaikojen kansanedustajilla olla paljon työtä ja oppimista, kun "kuiviltaan" joutuivat lainlaatijoiksi. Nyt en muista, milloin ensimäiset vaalit järjestettiin, alkuunhan oli sekin päätettävä, tuleeko Suomesta tasavalta vai kuningaskunta.

Sukunimilaki tuli varmaankin kielilakien kanssa samassa paketissa, koska sukutukijoiden kursseilla sain tietää, että sukunimen käyttö tuli 1922 pakolliseksi jokaiselle Suomen kansalaiselle.

Toivottavasti kuluvana vuonna saadaan tietoja ja muisteluksia vuosisadan alun ajoista ja tapahtumista. Yliopiston kirjastossa on mahdollista lukea lehtiä 1800-luvun puolelta saakka, ja ainakin aikaisemmin niitä saattoi tilata mikrofilmirullina kotipaikkakunnan kirjastoihin. Netissä on myös mahdollisuus tutkia vanhoja lehtiä.

Lue lisää

Ruune ei tajua, että kansankieli ja virasto kieli olivat tuolloin kaksi eri asiaa. Suuren enemmistön osaama kieli ei ennen 1922 ollut maan virallinen kieli johtuen Venäjän vallan aikaisesta hallitusjärjestelmästä ennen itsenäisyyttä. Lakeja säätävä senaatti muodostui kuudesta aatelisesta ja viidestä porvarisäädyn tai papiston edustajasta. Senaatin kielikysymyksessä oli kaksi vaihtoehtoa, ruotsi tai venäjä virastokielenä. Aleksanteri II:n päätös Suomen autonomisesta asemasta johti ruotsalaisuuden voittoon. Ruotsinkielinen aatelisto säilytti automaattisesti enemmistön, jolla ei ollut tarvetta puuttua kielikysymyksiin, varsinkin kun myös porvariston edustajat tuntuivat hallitsevan mainitun kielen erinomaisesti. Itsenäisen Suomen hallitukset joutuivat heti peräytymään kielikysymyksessä, niin Svinhufud kuin Paasikivikään eivät voineet viedä asiaa hallituksiensa käsiteltäväksi koska eduskunnat eivät olleet päätäntävaltaisia tässä kysymyksessä, Työväenpuolueiden edustajista suuri osa oli vangittuina ja vailla kansalaisluottamusta. Vasta vuonna 1922 kielikysymys ratkesi lain edellyttämällä tavalla.

Upea historian oppituntia teiltä molemmilta, siis sinulta ja Makriinalta, koska jotenkin tuo ruunemanin aloitus johti harhaan tämän kielikysymyksen vuoksi, ettäkö vasta 1922 olisi ollut suomenkielellä mitään "virkaa", kun muistelen Alexis Kivenkin historiikkia.

Itse kävin tavallisen kansakoulun 7 8, kuten ruunekin varmaan, joka mainostaa käyneensä supistetun (onkohan tuokin jotain itse korostusta, kun olisi käynyt jotain erikoista) kansakoulun, joka googlen mukaan on alle 25 oppilasmäärän koulu. Taisi meitä olla silloin enemmän,koska koulu oli kaksiluokkainen, siis 1-3 ja 4-7 mutta jatkokoulu käytiin Kirkonkylällä.

Minun luokalleni oli niin vähän tulijoita (2), joten pääsin kouluun 5-vuotiaana, koska osasin lukea paljolti siskoni ansiosta ja sillä "pötkinkin" aika pitkälle, koska isä edellytti, että läksyt luetaan myös ääneen, jolla hän korosti lukutaidon merkitystä. Samoin jouduimme lukemaan ääneen kirjoja vuoronperään ja ihmeellisesti minulle lipesi aika paljon, mutta on minusta tullutkin aika suulas!D

Kertotaulu oli myös jonkinlainen pravuuri, jota isämme kyseli jatkuvasti ja aina muistan, mitä on 6x9, koska se oli muka hankalin?

Todellakaan en muista, mitä kansakoulussa opetettiin, mutta oletettavasti lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan. Oliko siellä mukamas historiaa, koska sodista en muista, kuin Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja hänen ylösnousemisen. Talvi- ja Jatkosodasta ei tainnut kukaan nousta ylös, jotka siellä kuoli, mutta ei siitä kerottukaan..Myös ulkoa opettelu jostain virsistä ainakin tuotti ongelman, koska istuin jälkkärissä "ikuisuuden" ja virttä en unohda koskaan

Ainoa anteeks` antamus ,
ainoa synnin sovitus
ja ainoa tie armohon
Jeesuksen risti yksin on.

Näinköhän on? Oliko tuo jälkkärin paikka lapselle, jolla oli kotimatkaa 7 km kotiin kaikkien toisten jälekeen!? Vaikka susi olisi syönnyt?DD

vaalierkki kirjoitti:

Ruune ei tajua, että kansankieli ja virasto kieli olivat tuolloin kaksi eri asiaa. Suuren enemmistön osaama kieli ei ennen 1922 ollut maan virallinen kieli johtuen Venäjän vallan aikaisesta hallitusjärjestelmästä ennen itsenäisyyttä. Lakeja säätävä senaatti muodostui kuudesta aatelisesta ja viidestä porvarisäädyn tai papiston edustajasta. Senaatin kielikysymyksessä oli kaksi vaihtoehtoa, ruotsi tai venäjä virastokielenä. Aleksanteri II:n päätös Suomen autonomisesta asemasta johti ruotsalaisuuden voittoon. Ruotsinkielinen aatelisto säilytti automaattisesti enemmistön, jolla ei ollut tarvetta puuttua kielikysymyksiin, varsinkin kun myös porvariston edustajat tuntuivat hallitsevan mainitun kielen erinomaisesti. Itsenäisen Suomen hallitukset joutuivat heti peräytymään kielikysymyksessä, niin Svinhufud kuin Paasikivikään eivät voineet viedä asiaa hallituksiensa käsiteltäväksi koska eduskunnat eivät olleet päätäntävaltaisia tässä kysymyksessä, Työväenpuolueiden edustajista suuri osa oli vangittuina ja vailla kansalaisluottamusta. Vasta vuonna 1922 kielikysymys ratkesi lain edellyttämällä tavalla.

Lue lisää

Sinulla on tieto, minulla arvelut. Hyvin selvisi asian laita. Otan tiedon talteen sukutukimukseni historiaosuuteen.
Sen kuitenkin tiedän varmasti, että sekä suomea että ruotsia puhuttiin, Helsingissä parempi väki varmasti ruotsia enemmän.
Venäjän kieltä tyrkytettiin Helmikuun Manifestin jälkeen joka paikkaan, mm. rautateiden ilmoituskilpiin.
Tuona aikana keuhkotauti oli yleinen, ja sen aiheuttamaa limaa syljeskeltiin estoitta ympäriinsä. Julkisissa tiloissa oli sylkykupit, joita pyydettiin käyttämään.
Muistan itsekin lapsuudessani nähneeni sylkykupin oman kotikylän rautatieaseman odotushuoneessa uunin edessä.

Huom. ensiksi venäjäksi!

Nje plivatz na po -jotain sinne päin, kyrillisin kirjaimin.
Älä sylje lattialle
Spotta ej på golvet.

Tätä hokemaa on yleisesti lauleltukin Leharin operetin sävelin. Napautin Googleen, sieltä tieto.

Kristiina23 kirjoitti:

Etkö huomaa?

"Palstalla on monta kirjoittajaa, jotka tietävät ja osaavat paljon." Niin on.

Nyt puuttui vain lista "jyvät ja akanat".

Kumpaan ryhmään tunnet itsesi kuuluvan?

ps. taas erittäin valaiseva kirjoitus Makriinalta.

Lue lisää

En missään nimessä halua ruveta väittelemään Makriinan kanssa. Erilaisia olemme kaikki tiedoiltamme ja taidoiltamme ja Makriina melkoinen mestari.
Innokas mukanaolija olen minäkin omine taitoineni ja puutteineni.

Suomi on tietysti ollut suomalaisten kieli aina. Jostain tuo virallistamisvuoden sain, 1922.

Vain itsenäinen maa voi kielensä virallistaa, näin ymmärrän.

Kun itsenäisyys saatiin v. 1917, niin itsenäisen Suomen ensimmäinen eduskuntakausi kesti vuoteen 1921 asti. Oli paljon tehtäviä kuten perustuslaki ym. ja kieli voitiin virallistaa vasta 1922.

En pyri olemaan mikään tietomestari vaan vaatimaton keskustelija muiden ohessa. Mukanaolo on päivissäni tärkeä.

Palstan kirjoitusten lukeminen ja omakin kirjoittaminen tuo sisältöä ja ihan viihdettä arkiini. Yrittäkää nyt sietää minua vielä jonkin aikaa.

Tämä palsta on mielenkiintoinen silloin, kun asioita pohditaan eri kanteilta. Kun Suomella nyt on 100-vuotisjuhlavuosi meneillään, saamme varmasti monista jo unohtuneista asioista valaistusta. Emmehän me kielikysymyksessäkään olleet väärässä, näkökulmat vain olivat erilaiset.
Suomen kansalaissota sekoitti alkukauden lainsäädännön ja eduskunnan työn, koska tosiaan monet vasemmistolaiset kansanedustajat olivat estyneet, kuten vaalierkki kertoi.
Kun katsoo nykyisten sisällissotien jälkeisten valtioiden toimia ja ja vihanpitoa, niin on oltava kiitollisia siitä, että suomalaiset olivat sen verran jäyhiä ja pidättyväisiä, että jaksoivat jatkaa työtään ja rakentaa yhteiskuntaa, vaikka sisuskaluissa yhä velloi katkeruus ja epäluulo. Jälkipolvet ovat jo löytäneet yhteisen sävelen. Erimielisyydet ratkotaan liittymällä poliittisiin puolueisiin ja jätetään asioiden selvittäminen poliitikoille.

Makriina kirjoitti:

Tämä palsta on mielenkiintoinen silloin, kun asioita pohditaan eri kanteilta. Kun Suomella nyt on 100-vuotisjuhlavuosi meneillään, saamme varmasti monista jo unohtuneista asioista valaistusta. Emmehän me kielikysymyksessäkään olleet väärässä, näkökulmat vain olivat erilaiset.
Suomen kansalaissota sekoitti alkukauden lainsäädännön ja eduskunnan työn, koska tosiaan monet vasemmistolaiset kansanedustajat olivat estyneet, kuten vaalierkki kertoi.
Kun katsoo nykyisten sisällissotien jälkeisten valtioiden toimia ja ja vihanpitoa, niin on oltava kiitollisia siitä, että suomalaiset olivat sen verran jäyhiä ja pidättyväisiä, että jaksoivat jatkaa työtään ja rakentaa yhteiskuntaa, vaikka sisuskaluissa yhä velloi katkeruus ja epäluulo. Jälkipolvet ovat jo löytäneet yhteisen sävelen. Erimielisyydet ratkotaan liittymällä poliittisiin puolueisiin ja jätetään asioiden selvittäminen poliitikoille.

Lue lisää

Kaukana ollaan yhteisistä säveleistä. Kun vihdoin saatiin eheytymistä ja hyvnvointia kaikille, miksi pitää ottaa kymmeniä tuhansia näitä omassa maassaan sotaa keskenään käyviä, täällä se sota jatkuu.

valitettavasti kirjoitti:

Kaukana ollaan yhteisistä säveleistä. Kun vihdoin saatiin eheytymistä ja hyvnvointia kaikille, miksi pitää ottaa kymmeniä tuhansia näitä omassa maassaan sotaa keskenään käyviä, täällä se sota jatkuu.

Lue lisää

Suomen sisällissota on käyty 100 v. sitten, tiedoksesi. Emme me sodi muiden maiden sisällissotia.

vaalierkki

Älä ounastele, koska ruunen kaipaamia aloituksia emme tee, mutta aivan omia ja mikä olisikaan paras, jos ruune ei tulisi sinne (maalaismiehineen) häiriköimään, kuten joskus tulee jopa Kahvipirttiin itkemään, nurkan taakse!?

Mutta jätetään ruune nyt rauhaan ainakin siksi aikaa, kun Pilmari on sairaalassa. Kyllä hän taas saa sitten kaipaamaansa huomiota, kun luin hänen runojaan tuolta "mis` aukee laaja Pohjanmaa" tyyliin! Tappelu kaveria hän kaipaa.

Tuo Ruuneman'in kehoittelu aloitteiden tekoon, on niin monesta asiasta riippuvaista. On päiviä ja ajanjaksoja, jolloin liikkuvaa ihmistä vetää ulos rientoihin, joko liikunnan ja virkistymisen tarve, tai välttämättömät hankinnat!

Kotona enimmäkseen istuskeleville, tulee aika pitkäksi odotella muidenkin aiheiden stimuloivia ajatusretkiä.
Toki aloitteentekijäkin elää kuin siivillä, jakaessaan mieltäkiehtovat elämyksensä/oivalluksensa muiden kanssa.

Aamupäivän puuhat ja kaupungilla asioiminen ,saa ikäihmisen iltaan mennessä jo väsymään, joten kuuma suihku meikämammalle ensin, ja sitten rentoa lekottelua TV:äärellä palstaa ehkä vilkaisten ♨️

Jotenkin säälittää tuo ruunemannin aloitusten kipeys, koska hän on kai niin yksin vain tietsikkansa turvin, jossa nuokkuu aina aamutunneille runoja rustaillen. Meillä toisilla on elämää, siis lapsia ja lapsenlapsia lähellä ja kellä kaukana, mutta kuitenkin muutakin kanssakäymistä, kuin tämä palsta.

Itse kyllä laistin toisen lapseni tapaamisen, joka oli Tanskasta käymässä täällä ja kävivät isänsä luona Espoossa. Katsoin parhaaksi, että se pieni hetki, jonka täti harvoin viettää siskonsa lasten kanssa ei sovi meikämummin vierailulle.

Kristiina23 kirjoitti:

vaalierkki

Älä ounastele, koska ruunen kaipaamia aloituksia emme tee, mutta aivan omia ja mikä olisikaan paras, jos ruune ei tulisi sinne (maalaismiehineen) häiriköimään, kuten joskus tulee jopa Kahvipirttiin itkemään, nurkan taakse!?

Mutta jätetään ruune nyt rauhaan ainakin siksi aikaa, kun Pilmari on sairaalassa. Kyllä hän taas saa sitten kaipaamaansa huomiota, kun luin hänen runojaan tuolta "mis` aukee laaja Pohjanmaa" tyyliin! Tappelu kaveria hän kaipaa.

Lue lisää

Nyt on Kristiinakin saanut "tartunnan" ,Arvostelee muita - Ollaan nyt vaan omissakuvioissamme ja jos on eriävä mielipide on kaikilla oikeus se sanoa -- mutta nimittelyt ei ole kenellekkään täälä "etuoikeus"
Ekit ja hän aloittajakin ovat oikeutettuja sanomaan sanansa Noon että Mitäsaisi olla ?
Sopua toistemme mielipiteisiin --tai pikkusen hinommin asian korjaamista jos mahdollisesti haluat opettaa meitä muita !!!
Oppimaton U.M

On minulla sentään täällä kummitytär, jonka lapsia hoivailin tänne tultuani. Lapsia on kolme ja lastenlapsia nyt viisi. Kyläkutsuja, synttäreitä ym. on jaksamisen mukaan.

Kummityttären aviomies täyti 60 ja annoin hänelle euroja vuosimäärää vastaavasti. Onnitteluruno oli seuraavanlainen.

Täs on Sinulle euro/vuosi
kun kohtalo mua niin kivasti suosi,
Sain elosi olossa mukana olla,
ei ole elo munkaan ihan hunningolla.

Tuosta saunapäivästä tuli mieleeni erään Paavo Pulkkisen muistelukset. Hän on kirjoittanut muistiin kuhmolaisen lapsuutensa ja vanhempiensa elämää 1800-luvun alkupuolelta. Kirja on saatavissa ainakin Suomen Sukuseurojen kirjastosta. Siinä hän kuvaili raatamista viljapellolla, risusavotassa, kaskenpoltossa ja muissa ankarissa olosuhteissa. Vaatetus oli kotikutoisesta kankaasta ommellut housut ja nuttu, sukkia ei ollut, lapset paitaressuina 7-8-vuotiaiksi. Työhön oli osallistuttava kuitenkin voimien mukaan, esim kalastamiseen kesäkaudet, talveksi suolattiin särjet ja ahvenet. Kalaan mentiin yöllä, tultiin aamulla kotiin, perattiin saalis ja suolattiin. Jalassa tuohivirsut ilman sukkia, nilkat ja sääret "variksenjaloilla" kirveleviä haavaumia täynnä. Leipä pettuleipää koko elämän ajan.

Työpäivää riitti aamuvarhaisesta iltamyöhään. Yllätyksekseni sitten luin, että joka ilta lämpesi sauna, jossa rasittuneita jäseniä verryteltiin. Kotiväki lämmitti savusaunan joka päivä, karjanhoidon. ruuanlaiton ja muun taloustyön lisäksi.

Puhtaus oli puoli ruokaa.

Huolimaton olin, paljon virheellisiä sanoja.

Oikein hyvä mielipide, tämänlaisia lisää ja palsta voisi tervehtyä!

Minä muistan ihminen susmorsii' ja olin hänen lähellään hänen viimeisinä hetkinään, tiedän hänen olevan sitä mieltä, että hänet voi pitää vieläkin mukana palstalla. Hän elää muistoissani ja hän on rehellisyydessään esikuvana ja elämisentaidon oppaana minulle niin kauan kuin elän.

Uuno Kailas oli mieluinen runoilija susmorsiamelle. Uuno Kailas. 'Karavaani' Tosin loppuvat askelet vaeltajilta, kukin vuorostaan nukkuvat syliin maan. Vaan katso; "Kaikki he kuitenkin mukana ovat."

Usein on susmorsian minunkin mielessäni täällä kirjoittaessani. Kyllä hän niin kuului palstalle, tullen joskus äänellään sanomaan rehellisen ja pelkäämättömän mielipiteensä,..ei hän juuri hymistellyt. Varsinaisen jyrkkä ei kuitenkaan ollut vaan, nätisti osasi joustaakin naisellisesti 😴

Juuri ajattelin sinuakin jjoutava kirjoittaessasi miten on vaikeaa lähteä yhteisestä kodista,...sen voi käsittää tuossa vaiheessa. Ihanaa, että molemmat saitte kokea toisenne,..sus niin kaipasi miehistä miestä tuhisemaan viereensä, hyvä niin ❤️
Sinulla Jjoutava on muisto Sus'in lämmöstä eväänä loppumatkalle!