siis miten tämä on nyt mahdollista

Totta. Ja huomaathan että kysymyksessä on kaikissa tapauksissa 16 vuotias auto.
Esim. -01 Citroen C5 on ensimmäinen vuosimalli jossa kiistatta oli yllättävän paljon ongelmia. Ei onneksi ruostumisia ja moottoririkkoja mutta harmillisia pikkuvikoja sitäkin enemmän. En muista miksi tuon ajan Lagunat olivat huonossa maineessa. Molmepien mallisarjoijen viimeiset ovat olleet luotettavia.

Onneksi ranskikset ovat parantaneet noista ajoista kovasti ja ikävä kyllä monet ennen luotettavat kilpailijat ovat tulleet perävalot edellä vastaan.

2406 syö kallistuksenvakaajan pystytankoja ja takapään reaktiotankoja eli "aurauksensäätötankoja". Parin kympin osia ja helppo vaihtaa vaikka parkkipaikalla mutta noista se helposti pomppaa konttorilla jos pulikoita ei ole vaihdettu ajallaan.

Eipä noitakaan nyt ihan päivittäin tarvitse vaihtaa. Omaani meni välillä 300-380 tkm kaksi etupään "koiranluuta", ei yhtään reaktiotankoa. Kaikenlaista muuta sälää sitten kyllä sai uusia.

Tosi hölmö tutkielma jälleen iltiksessä. 406 pösöillä on tuon ikäisinä (16) ajettu usein 400t. Useimmat bemmarit ja audit ei oo sen ikäisinä enää liikenteessäkään.

Sitikassakin oli joku etulaakerin välys, suurin ongelma taisi olla se, että maahantuoja ei ollut kunnolla kontaktoinut katsastusviranomaisia siitä että rakenne on muuttunut. Ensimmäisissä C5:ssa oli kyllä sähkövikaa ihan huolella. Nykyisissä ei yhtä paljon. Itselläni meni kolmoiskopan C5:ssä 280t aikana joku kolmenkympin jousituspulikka ensin toiselta, sitten toiselta puolelta. Ja muutama sähkölaite, pakoputki, jarrulevyt taakse (ruosteessa, sanoi korjaamo, ja vaihtoi kysymättä). En löytänyt mitään sanottavampia ruosteita eikä myöskään koneessa tuntunut olevan mitään ongelmaa (e-HDI 1,6).

Vaihdoin pienempään Pököttiin, joka ainakin uutena on ollut ihan ehjä.

Ei kai auton paremmuus rakennu siitä, miten se läpäisee katsastuksen?

Itse arvostan enemmän käyttöominaisuuksia: Suomen olosuhteissa alustan ominaisuudet, talvilämpimyys ja talvitoimivuus muutenkin.

Kun tein omaan 20 vuotta vanhaan pösööni kaikki edellisten omistajien tekemättömät huollot ja korjaukset, on se läpäissyt viimeiset 5 katsastusta ilman huomautuksia, vaikka keskimääräinen hylkäysprosentti on yli 50.

406 osoittautui ainakin minulle erinomaiseksi valinnaksi. Minulla oli 406 ST 2.0 uudesta pitäen 1996–2013, lähes 17 vuotta. Ylivoimaisesti pisimpään minua palvellut auto! Murheet olivat vähäisiä eivätkä kaataneet talouttani. Kilometrit olivat varsin miellyttäviä: auto oli mukava, hiljainen ja ajo-ominaisuuksiltaan hyvinkin kilpailukykyinen. Kulkupuolikin oli minun kiireisiini ihan riittävä.

Tuo 406 oli viimeiset vuotensa 2008–2013 taloudessamme kakkosautona. Enimmät ajot ajettiin VW Golf Variantilla, joka oli tupla-ahdettuine 1,4 l -moottoreineen 2-litraista vaparia vähäruokaisempi (mutta silti suorituskykyisempi) ja 12 vuotta tuoreempana ajanmukaisemmin varustettu kuin 1990-luvun automaailmaa edustanut Peugeot.

Eläköitymisen myötä on kahden hengen ruokakunnassamme siirrytty yhden auton politiikkaan. Toissa vuonna oli 508 vakavasti ehdolla VW:n seuraajaksi eikä pettänyt odotuksia koeajollakaan, mutta kalliimman takavetoisen houkutus voitti taloudellisen ajattelun ja nyt mennään sellaisella, C-sarjalaisella. Pikemminkin tunteella kuin järjellä tehty päätös, mutta eipä ole toistaiseksi löytynyt aihetta katuakaan. Aika näyttää, onko vielä joskus syytä vaihtaa kolmisakarainen tähti leijonaan.

Minulla juuri tuollainen 2001 406 farkku. Ajettu alle 300 tuhatta km. Jos viitsii vähänkin huoltaa, ei tarvitse jännätä katsastuksessa. Jarrupalat ja käsijarrukengät on hyvä käyttää irti kerran vuodessa. Nivelien kunto on myös helppo todeta. Kun edestä laakerit vielä katsoo ja valot tarkastaa, on huoletonta ajaa katsastukseen.

Pikku Toyota komeilee listan parhaassa päässä, mutta on samalla muistettava, että pösön ajokilometreillä nekin ovat äkkiä paalissa ja jatkavat elämää hernekeittopurkkeina.