Päivän sana

Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä. Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu.
Luuk. 12:6

Pyhä huolettomuus on kristityn oikea olotila. Saamme murehtia, jos niin tahdomme tai emme muuta osaa. Tarpeen se ei kuitenkaan ole. Saamme kerätä varastoa pahan päivän varalle, jos niin haluamme, mutta sekään ei ole välttämätöntä. Jumala on meidän Jumalamme ja hän pitää meistä joka tapauksessa huolen.

Jumala ei unohda yhtä pientä lintua, kuinka hän silloin voisi unohtaa luomansa ihmisen? Voimme kokea itsemme yksinäisiksi, hylätyiksi ja unohdetuiksi. Mutta Jumala on laskenut jokaisen hiuksemmekin. Kaikki elämässämme on hänen hallinnassaan.

Mitään suurta emme tavoita murehtimalla, mutta elämänilon voimme löytää jättämällä murheemme Jumalan huoleksi. Meillä on elävä Jumala, Kaikkivaltias, armollinen ja rakastava Isä. Eikö maallinenkin isä huolehdi lapsestaan mahdollisimman hyvin? Voisiko Taivaallinen Isä siten mitenkään unohtaa meidät hätäämme tai yksinäisyyteemme?

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä huolta
0<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Srosta kirjoitti:

Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä. Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu.
Luuk. 12:6

Pyhä huolettomuus on kristityn oikea olotila. Saamme murehtia, jos niin tahdomme tai emme muuta osaa. Tarpeen se ei kuitenkaan ole. Saamme kerätä varastoa pahan päivän varalle, jos niin haluamme, mutta sekään ei ole välttämätöntä. Jumala on meidän Jumalamme ja hän pitää meistä joka tapauksessa huolen.

Jumala ei unohda yhtä pientä lintua, kuinka hän silloin voisi unohtaa luomansa ihmisen? Voimme kokea itsemme yksinäisiksi, hylätyiksi ja unohdetuiksi. Mutta Jumala on laskenut jokaisen hiuksemmekin. Kaikki elämässämme on hänen hallinnassaan.

Mitään suurta emme tavoita murehtimalla, mutta elämänilon voimme löytää jättämällä murheemme Jumalan huoleksi. Meillä on elävä Jumala, Kaikkivaltias, armollinen ja rakastava Isä. Eikö maallinenkin isä huolehdi lapsestaan mahdollisimman hyvin? Voisiko Taivaallinen Isä siten mitenkään unohtaa meidät hätäämme tai yksinäisyyteemme?

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä huolta

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu