Siunauksesta ja kirouksesta

anttipr kirjoitti:

Nyt sitten tulee viimeinen kirjoitus tällä profetia-palstalla, joka edustaa hyvin pientä osaa elämän kokonaisuuteen vaikuttavista rakenteista (ihmiskunnan muinaisuus ym.) ja jatko tapahtunee laajemmassa yhteydessä, jos niistä nyt siten olisi tulevina päivinä kirjoitettavaa. Profetia-aiheet on minun osaltani käsitelty.

Lopuksi profetian alkuperäinen tarkoitus eli aito profetia, joka tarttuu ihmisen omakohtaiseen totuuteen. Kun ihminen on omalla tiellään tullut uskoon eli saanut sydämeensä tietoisuuden Kristuksen läsnäolosta ja hän opettelee kulkemaan tietänsä Kristuksen johdossa, alussa tarvitaan usein vahvistuksia tällä tiellä. Tässä yksi väline on profetia, joka vastaa suoraan Kristuksen tahtoa etsivän sydämen kaipuuseen ja vastaa suoraan siihen, mitä henkilö on jo pohtinut sydämessään. Näin hän saa vahvistuksen, jota hän on kaivannut. Näitä vahvistuksia voi tulla useampia, mutta sen jälkeen kun ihminen on oppinut seuraamaan sydämessään olevaa Kristusta, profetioita ei enää tarvita. Pelkkä sisäisen totuuden seuraaminen riittää sen jälkeen eli uskova alkaa kasvaa hengelliseen aikuisuuteen. Kaikista maailman ihmisistä uskoon tulee hyvin pieni osa. Suurin osa niistä, jotka etsivät oman sydämensä kautta esiin tulevaa omakohtaista totuutta, joutuu Jumalan valinnan mukaan selviytymään ”yksin” elämänsä tiestä. Uskonnosta ja rodusta riippumatta. Uskoon tulevat ihmisetkin ovat tässä ajassa merkki koko ihmiskunnalle ja uskoon tulee niin paljon ihmisiä kuin tämä merkki vaatii valoksi maailmalle. Globaali totuus ihmisen olemuksesta on syvemmällä tasolla.

Sitten siunauksesta ja kirouksesta, jotka ovat samantyyppisiä välineitä kuin profetointi tai rukous. Globaalilla tasolla ihmisen elämä kulkee sen mukaan, miten hän tulee parhaalla mahdollisella tavalla tietoiseksi todellista minästään. Tämä tapahtuu useimmiten erilaisten kärsimystilojen kautta. Jos ihminen tarvitsee vahvistusta tielleen, hän voi pyytää siunausta. Siunaus Jumalan suunnasta katsoen tarkoittaa sitä, että ihmisen elämä kulkee parhaalla mahdollisella tavalla oman todellisen minänsä löytämiseksi. Siunaus ei tarkoita ulkoista menestystä, elämää ilman vaikeuksia ja jopa elämää ilman täydellistä romahdusta, jonka kautta ihminen löytää syvemmän totuuden itsestään. Siunaus toimii välineenä tavalla samalla skaalalla kuin rukous. Jumalan ohjaama objektiivinen todellisuus kulkee kuitenkin kaiken taustalla niin kuin Jumala sen tahtoo kulkevan. Sitkeys ja positiivisuus vaikeuksien keskellä kasvattaa ihmistä parhaiten. Kirous siunauksen vastakohtana on jo vaikeampi asia. Alussa Jumala kirosi maan, mutta ei ihmistä. Aabramin kohdalla raamatussa on kyseenalainen lause, jossa siunataan niitä, jotka siunaavat Aabramia ja kirotaan niitä ,jotka kiroavat häntä. Siis ihmistä. Tämän perustaa ei selitetä ainakaan suoraan. Kirouksen langettaminen kuuluu tyypillisesti magian piiriin eli okkultismin ja salatieteiden piiriin, varsinkin jos ihminen langettaa sen toiselle ihmiselle. Kirouksen kaltaisia ilmiöitä on kaikenlaisia, mm Kennedyjen suvun kohdalla on epäilty kirousta. Ja jos ihminen kokee jatkuvasti valtavia vastoinkäymisiä, tuosta jotkut epäilevät kirousta. Asia ei kuitenkaan ole yksiselitteinen enkä osaa sen kummemmin sanoa tarkoituksella ihmiselle julistetun kirouksen syvintä olemusta eli missä on sen juuri.

Uudessa testamentissa on lause, jossa langetetaan kirous niille, jotka saarnaavat jotain muuta kuin mitä me olemme saarnanneet. He olkoon kirottuja. Käytännössä kaikki uskonlahkot ovat kirottuja, jos kaikki omasta mielestään oikeassa olevat vetoavat tähän. Jeesus kieltää kaiken kiroamisen ja kehottaa rakastamaan lähimmäisiä kuten vihollisiakin. Voi olla että Paavali on menettänyt tässä hermonsa seuratessaan seurakunnan kehitystä ja langettanut heikkona hetkenä kirouksen noille toisille. Aivan kuten Lutherkin hermostui juutalaisiin. Tai sitten lauseen takana on okkultismiin taipuvainen vallanhaluinen fariseus. Joka tapauksessa, jos tuota lausetta katsoo meditatiivisesti ihmisyyden mukaisen sydämen tasolla, huomaa nopeasti pimeyden tietoisuudessa eikä halua olla missään tekemisissä tällaisen kanssa. Oikea tapa suhtautua ihmisiin on ihmisyyden mukainen välittäminen. ja usko siihen että Jumala ohjaa kaikkea oikein. Suuri osa uskonnollisista ihmisistä suhtautuu tällaiseen ”Paavalin” suorittamaan kirouksen langettamiseen suruttomasti.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä