Hyvälaatuinen automaattiohjaus hakusessa

Minulla on melko uusi plotteri, Furuno GP-1870F sen takia Furunon pilootti on tosin ollut mielessä. En vaan satu tuntemaan ketään jolla sellainen olisi.
Veneesssäni on hydraulinen ohjaus ja siksi tarkitus olisi hankkia sellainen pilotti joka suoraan siihen voi kytkeä. En ole hintoja kovin tarkoin vielä katsellut mutta pahaa pelkään että Furunot saattavat arvokkaita olla. Ehkä tässä kuitenkin saattaa olla väärä paikka mistä lähtee säästämään. Kiitos vihjeistä.

Minulla on ruoriohjaus kvadrantin kautta joten se ei ole ongelma. Kosterin muoto ei sinänsä tuottanut ongelmia tuuliperäsimen asennuksessa.
Nyt pitää mennä koisimaan kiitos toistaiseksi asiantuntevista kommenteista.

Kiitti tiedosta seppomartti. Edellisessä veneessäni oli myös ruoriohjaus ja siihen oli ruoripyörään kiinnitetty sellainen lisärauta pinnojen väliin. siihen lisärautaan sitten sai yhdistettyä sellaisen Helmsman pinnapilootin mutta se edellinen vene painoi vain 4,2 tonnia. Ei taida. sellainen systeemi nyt toimia.

Ei kestä pinna, eikä ruoripilotti, jos lähdetään isolle merelle. Hinkkaa itsensä hajalleen suhteellisen nopeasti. Satelliittikompassi mittaa veneen asennon kyllä kaikissa dimensioissa, eli pystyy samaan kuin "gyro" joka sekään ei kyllä tänä päivänä ole enää gyro vaan puolijohdekomponentti. Jos veneessä on hydrauliohjaus, on pilotin kytkeminen suhteellisen helppoa sitten. Furunon pilottia ei paljon näy huvivenepuolella, koska niiden pilotit on olleet aika järjeitä. Nyt on viimeisin malli hieman edullisempi ja sopii hyvin myös huviveneisiin. Hintatasokaan ei poikkea mainittavasti muiden merkkien hintatastosta. Furuno Navpilot 711C on se tuorein malli. Siihen kompassi ja sopiva moottori, niin homma on siinä. Pilotti kiinni plotteriin NMEA 2000 väylää pitkin ja alkaa pisteetkin kulkemaan oikein.

vanhami kirjoitti:

Ei kestä pinna, eikä ruoripilotti, jos lähdetään isolle merelle. Hinkkaa itsensä hajalleen suhteellisen nopeasti. Satelliittikompassi mittaa veneen asennon kyllä kaikissa dimensioissa, eli pystyy samaan kuin "gyro" joka sekään ei kyllä tänä päivänä ole enää gyro vaan puolijohdekomponentti. Jos veneessä on hydrauliohjaus, on pilotin kytkeminen suhteellisen helppoa sitten. Furunon pilottia ei paljon näy huvivenepuolella, koska niiden pilotit on olleet aika järjeitä. Nyt on viimeisin malli hieman edullisempi ja sopii hyvin myös huviveneisiin. Hintatasokaan ei poikkea mainittavasti muiden merkkien hintatastosta. Furuno Navpilot 711C on se tuorein malli. Siihen kompassi ja sopiva moottori, niin homma on siinä. Pilotti kiinni plotteriin NMEA 2000 väylää pitkin ja alkaa pisteetkin kulkemaan oikein.

Lue lisää

Pinna kestää kun pistetään kestämään. Meinaan ajaa ensi kesänä pitkää matkaa yli 40ft veneellä pinnaohjauksella.
Kirjoitin tahallani g-anturi enkä gyro. Suuntahyrrä, keinohorisontti, g-mittari ovat lentämisestä tutut. Miten kiihtyvyyttä parin kympin elektroniikkasirulla mitataan on käsityskykyni ulkopuolella, etenkin jos se tehdään 9:ssä suunnssa tai akselissa. 6 pystyn vielä kuvittelemaan. Mutta se kiihtyvyys on oleellisempaa autopilotin hyvälle toiminnalle kuin satelliitista saatava suunta- tai asentotieto Kuvitellaan esim. pystykiihtyvyyttä, mistä ihminen aavistaa veneen liikkeisiin tottumisen jälkeen, kuinka iso ja nopea korjausliike avotuulessa tarvitaan sekunnin sisällä. Suuntatieto on silloin edelleen muuttumaton. Satelliitista mitataan aallon korkeutta, mutta korkeuden muutoksesta satelliitin kautta olisi myöhäisempi ja epätarkempi. Jos satelliitti toteaa asennon muutoksen on tilanne sama kuin fluxgatellakin saatavassa tiedossa- liian myöhään.
Reiskan yhdellä g-anturilla "systeemi"-autopilotin kyvyt loppuvat Atlantilla 24-25 notsin myötätuulessa ja on siirryttävä käsiohjsukseen ainakin purjeajan ollessa reilu. Rajoittava tekijä ei kylläkään ole tuuli, mitä voi purjesäädöillä kompensoida, vaan aallokko.

seppomartti kirjoitti:

Pinna kestää kun pistetään kestämään. Meinaan ajaa ensi kesänä pitkää matkaa yli 40ft veneellä pinnaohjauksella.
Kirjoitin tahallani g-anturi enkä gyro. Suuntahyrrä, keinohorisontti, g-mittari ovat lentämisestä tutut. Miten kiihtyvyyttä parin kympin elektroniikkasirulla mitataan on käsityskykyni ulkopuolella, etenkin jos se tehdään 9:ssä suunnssa tai akselissa. 6 pystyn vielä kuvittelemaan. Mutta se kiihtyvyys on oleellisempaa autopilotin hyvälle toiminnalle kuin satelliitista saatava suunta- tai asentotieto Kuvitellaan esim. pystykiihtyvyyttä, mistä ihminen aavistaa veneen liikkeisiin tottumisen jälkeen, kuinka iso ja nopea korjausliike avotuulessa tarvitaan sekunnin sisällä. Suuntatieto on silloin edelleen muuttumaton. Satelliitista mitataan aallon korkeutta, mutta korkeuden muutoksesta satelliitin kautta olisi myöhäisempi ja epätarkempi. Jos satelliitti toteaa asennon muutoksen on tilanne sama kuin fluxgatellakin saatavassa tiedossa- liian myöhään.
Reiskan yhdellä g-anturilla "systeemi"-autopilotin kyvyt loppuvat Atlantilla 24-25 notsin myötätuulessa ja on siirryttävä käsiohjsukseen ainakin purjeajan ollessa reilu. Rajoittava tekijä ei kylläkään ole tuuli, mitä voi purjesäädöillä kompensoida, vaan aallokko.

Lue lisää

9 mittausta sisältää magneettikentän kolme komponenttia. Tuollaiset ovat tosiaan hyvin halpoja nykyään, halvimmillaan muutaman euron hintaisia.

Se, että jotain mitataan ei vielä tarkoita sitä, että mittausta käytetään jotenkin hyväksi. Samalla hinnalla saa tuon 9 mittausta kuin pelkän yhden suunnan kulmakiihtyvyysanturin (no siis gyron). En olisi lainkaan yllättynyt, jos Raymarinen Evo käyttäisi oikeasti vain kompassisuuntaa ja sen muutosnopeutta (siis gyrosta). Sillähän on saatu hyvin toimivia autopilotteja jo pitkän aikaa.

Gyro ja sateliittikompassi kykenevät aistimaan veneen kääntymisnopeuden heti (esim. 10 kertaa sekunnissa). Ainakaan perinteinen fluxgate ei tähän pysty, koska anturi on kelluva ja heiluu miten sattuu kuten kompassikin. Ei sitä voi lukea ilman reilua vaimennusta, joka tarkoittaa, että kääntyminen havaitaan vasta kun se on jo myöhäistä.

3-akseliset kiinteällä anturilla (esim Nexus HPC) varustetut fluxgatet pystyvät ilmeisesti parempaan kuin nuo kelluvat (esim Raymarinen ennen Evoa olleet anturit) eli kompassitietoa ei tarvitse suodattaa niin paljoa.

Joka tapauksessa fluxgatessa ei ole suoraa mittaustapaa kulmakiihtyvyydelle, vaan se pitää laskea kahden peräkkäisen kompassisuunnan erosta. Gyro mittaa suoraan kulmakiihtyvyyttä ja sateliittikompassi tietää hyvin tarkasti kummankin antennin liikevektorin, josta voi suoraan laskea kulmakiihtyvyyden.

Joakim1 kirjoitti:

9 mittausta sisältää magneettikentän kolme komponenttia. Tuollaiset ovat tosiaan hyvin halpoja nykyään, halvimmillaan muutaman euron hintaisia.

Se, että jotain mitataan ei vielä tarkoita sitä, että mittausta käytetään jotenkin hyväksi. Samalla hinnalla saa tuon 9 mittausta kuin pelkän yhden suunnan kulmakiihtyvyysanturin (no siis gyron). En olisi lainkaan yllättynyt, jos Raymarinen Evo käyttäisi oikeasti vain kompassisuuntaa ja sen muutosnopeutta (siis gyrosta). Sillähän on saatu hyvin toimivia autopilotteja jo pitkän aikaa.

Gyro ja sateliittikompassi kykenevät aistimaan veneen kääntymisnopeuden heti (esim. 10 kertaa sekunnissa). Ainakaan perinteinen fluxgate ei tähän pysty, koska anturi on kelluva ja heiluu miten sattuu kuten kompassikin. Ei sitä voi lukea ilman reilua vaimennusta, joka tarkoittaa, että kääntyminen havaitaan vasta kun se on jo myöhäistä.

3-akseliset kiinteällä anturilla (esim Nexus HPC) varustetut fluxgatet pystyvät ilmeisesti parempaan kuin nuo kelluvat (esim Raymarinen ennen Evoa olleet anturit) eli kompassitietoa ei tarvitse suodattaa niin paljoa.

Joka tapauksessa fluxgatessa ei ole suoraa mittaustapaa kulmakiihtyvyydelle, vaan se pitää laskea kahden peräkkäisen kompassisuunnan erosta. Gyro mittaa suoraan kulmakiihtyvyyttä ja sateliittikompassi tietää hyvin tarkasti kummankin antennin liikevektorin, josta voi suoraan laskea kulmakiihtyvyyden.

Lue lisää

Haluat väittää, että Raymarin käyttäisi vain suunnan muutosnopeutta hyväksi ja muut 8 kiihtyvyysmittausta jäisivät hyödyntämättä?. Olisi aika erikoinen bluffi. En tiedä mutta kuvittelin, että esimerkkini vertikaalikiihtyvyys olisi hyvä esimerkki siitä, missä autopilotin g- anturi olisi suuntatietoa parempi. Toinen olisi pitkittäisakselin ympäri kiihtyvyys eli kallistusnopeus. Aalto ensin kohottaa, sitten kallistaa ja sitten suunta muuttuu. Kompassit havaitsee vain viimeisen ja sen vuoksi suuntatieto on aina hitusen liian myöhäinen. Yleensä korjausliike on lisäksi paitsi myöhässä myös hieman vajaa ja seuraa uusi korjaus. Ja kiemurtelu alkaa kun keli kovenee.
Vastaväitteet ovat tervetulleita.

seppomartti kirjoitti:

Haluat väittää, että Raymarin käyttäisi vain suunnan muutosnopeutta hyväksi ja muut 8 kiihtyvyysmittausta jäisivät hyödyntämättä?. Olisi aika erikoinen bluffi. En tiedä mutta kuvittelin, että esimerkkini vertikaalikiihtyvyys olisi hyvä esimerkki siitä, missä autopilotin g- anturi olisi suuntatietoa parempi. Toinen olisi pitkittäisakselin ympäri kiihtyvyys eli kallistusnopeus. Aalto ensin kohottaa, sitten kallistaa ja sitten suunta muuttuu. Kompassit havaitsee vain viimeisen ja sen vuoksi suuntatieto on aina hitusen liian myöhäinen. Yleensä korjausliike on lisäksi paitsi myöhässä myös hieman vajaa ja seuraa uusi korjaus. Ja kiemurtelu alkaa kun keli kovenee.
Vastaväitteet ovat tervetulleita.

Lue lisää

Kyllähän ne 3 magneettikentän voimakkuutta on pakko käyttää, jotta saa kiinteällä anturilla mitattua magneettisen suunnan. Se siis korvaa vanhan keinuvan 1-akselisen anturin.

Kallistus olisi mielenkiintoinen lisä autopilottiin. Onko olemassa AP:tä, joka osaisi ylläpitää vakiokallistumaa? Tämähän olisi erinomainen kryssillä ja miksei myös vaikkapa reippaamalla spinnulegillä.

Ei tietysti ole mahdotonta, että EVO käyttää muitakin mittauksia. Niiden kunnollinen hyödyntäminen vaatisi anturifuusion, joka tietysti onnistuu nykyiselle laskentateholla helposti. Silloin siis anturi tietäisi jatkuvasti sekä asentonsa että nopeutensa. Tuossa pystysuuntaisessa kiihtyvyydessä ongelma on anturin sijainti, joka voi vaihdella paljonkin veneestä toiseen. Samoin eri veneet reagoivat hyvin erilailla aaltojen kohotuksiin ja kallistuman muutoksiin.

Ei olisi mitenkään poikkeuksellista, että tuo 9 vapausastetta olisi pelkkää mainosmiesten puhetta. Eihän se edes olisi valhe, sillä varmasti tuossa sellainen anturi on, kuten vaikkapa melkein kaikissa kännyköissä. Se miten AP:n ohjelmisto sitä käyttää on aivan toinen juttu.

Minulla ei ole kokemusta EVO-pilotista, mutta tutut ovat sitä pitäneet hyvänä, kuten minäkin pidän edellisen sukupolven pelkällä gyrolla varustettua.

Kuten yllä kirjoitin, oli tavoitteesi alussa saada autopilotti moottorilla ajoon. Siihen pinnapilotti hyvin pystyy, samoin kuin suunnan säilyttämiseen purjeiden laskussa ja nostossa. Kävin pinnapilotilla soolona Norjassa, Tanskassa ja Puolassa Baltic 33:lla. Toimi kohtuullisesti tuuliperäsimen täydennyksenä vaikkei tietenkään ole riittävä kovaan keliin. Kastuessa se Helminen pimeni paluumatkalla. Mutta jos Scyllassa ei ole pinnaa niin pinnapilottia ei kannata pohtia.

Tsekkaa samantien vaikka siellä Tukholmassa käydessä Garminin kai vuosi sitten markkinoille tullut autopilotti. On ainakin ensin tehty hydrauliohjaukselle, joskin osaa muitakin toimilaitteita ohjata. Itse tässä vakavasti harkitsen päivityspaketin hankkimista vanhaan Nexus-pilottiin. Nexuksen pahiten ajastaan jäänyt osa on sen vanha fluxgate-kompassi.

Kun ei ole tiedossa vene eikä pilotin yksityiskohdat nii ei kukaan halua kommentoida. Yritän kuitenkin.
Todennäköisesti olet väärillä jäljillä. Minulla on sama systeemipilotti g- anturilla, nimi taisi olla gs1 ja Autohelm 6000 lienee Raymsrin 6000 nykyään, tai oli 10v. sitten. Jos olet säätänyt reagoinnin vilkkaimmaksi, muistaakseni No 3, eikä ole hyvä niin seuraava kohde on ruorikoneisto. Jos ääriasennosta toiseen on enemmän kuin 1 -1.5 kierrosta ja pilotti ajaa ruorikoneiston kautta niin siitä seuraa liikaa hitautta. Jos pilotti ajaa kvadrantin kautta niin lyhennä matkaa akseliin. Ja viimeinen vaihe on peräsimen teho. Monien vanhojen venetyyppien peräsimet näyttää nykysilmin todella tehottomilta. Fluxgatekompassin vaihtaminen johonkin kalliiseen on virheinvestointi, jos ohjauksessa on yllä kuvaamiani tehottomuuden siemeniä.

Kiitos vastauksesta seppomartti! Työyksikkö on peräsinakseliin varren kautta kiinni, ja peräsin ei mielestäni ole liian pieni. Ongelma on, että vene saa kääntyä turhan paljon, ennen kuin pilotti aloittaa vastaliikkeen. Seurauksena on S-muotoinen vanavesi. Käsiohjauksella pääsee paljon pienemmin ruori- ja suunnanmuutoksin. Tähän kaipaisin parannusta. Vanhami oli joku vuosi sitten kannalla, kun systeemissä ilmeni häikkää, ettei noin vanhaa systeemiä kannata korjata. No, sain sen kuitenkin itse kuntoon. Pelaa taas hyvin, mutta taitaa olla vanhentunutta tekniikkaa?

seppomartti kirjoitti:

Kun ei ole tiedossa vene eikä pilotin yksityiskohdat nii ei kukaan halua kommentoida. Yritän kuitenkin.
Todennäköisesti olet väärillä jäljillä. Minulla on sama systeemipilotti g- anturilla, nimi taisi olla gs1 ja Autohelm 6000 lienee Raymsrin 6000 nykyään, tai oli 10v. sitten. Jos olet säätänyt reagoinnin vilkkaimmaksi, muistaakseni No 3, eikä ole hyvä niin seuraava kohde on ruorikoneisto. Jos ääriasennosta toiseen on enemmän kuin 1 -1.5 kierrosta ja pilotti ajaa ruorikoneiston kautta niin siitä seuraa liikaa hitautta. Jos pilotti ajaa kvadrantin kautta niin lyhennä matkaa akseliin. Ja viimeinen vaihe on peräsimen teho. Monien vanhojen venetyyppien peräsimet näyttää nykysilmin todella tehottomilta. Fluxgatekompassin vaihtaminen johonkin kalliiseen on virheinvestointi, jos ohjauksessa on yllä kuvaamiani tehottomuuden siemeniä.

Lue lisää

Tarkoitat varmaankin S1G-ohjausyksikköä? Veneessäni on luultavasti alkuperäinen eli 2005 Raymarinen AP S1-ohjausyksiköllä. Usein puhutaan sen olevan ST6000, koska näyttö/käyttöpaneeli menee tuola nimellä (minulla ST6002). Muutama vuosi sitten päivitin tuon S1:n S1G:ksi lisäämällä siihen gyron. Gyro voi olla joko ohjausyksikön sisään tuleva, erillinen tai kompassin yhteydessä oleva.

Ennen gyron asennusta oli käytössä vain "Response level" 1, 2 tai 3. Gyron asennuksen jälkeen säätö jatkui myös välille 4-9 ja Autolearn tuli käyttöön. Minin veneelle Autolearn astetti "Response levelin" 8:ksi, mutta mielestäni se on turhan rivakka ja aktiivinen. Käytän yleensä 4:sta ja vasta hyvin hankalissa oloissa korkeampaa.

Gyron lisääminen paransi AP:n toimintaa aivan valtavasti. Nyt sitä voi käyttää käytännössä aina ja perhe ei valita. Ennen tuli heti kommenttia, kun AP ohjasi ja vene alkoi mennä epämukavasti monissa oloissa.

Manuaalin mukaan http://www.vagant.brongers.biz/uitrusting/ST6002 Autopilot manual.pdf

Adjusting performance – S1G, S2G and S3G systems
S1G, S2G and S3G systems have 9 levels of response:
• level 9 to 7 give the tightest course keeping and greatest rudder activity
(and power consumption). This can lead to a rough passage in open waters as
the SmartPilot may ‘fight’ the sea.
• levels 6 to 4 should give good course keeping with crisp, well controlled
turns under normal operating conditions.
• level 3 to 1 minimizes the amount of pilot activity. This conserves power, but
may compromise short-term course-keeping accuracy.

Joakim1 kirjoitti:

Tarkoitat varmaankin S1G-ohjausyksikköä? Veneessäni on luultavasti alkuperäinen eli 2005 Raymarinen AP S1-ohjausyksiköllä. Usein puhutaan sen olevan ST6000, koska näyttö/käyttöpaneeli menee tuola nimellä (minulla ST6002). Muutama vuosi sitten päivitin tuon S1:n S1G:ksi lisäämällä siihen gyron. Gyro voi olla joko ohjausyksikön sisään tuleva, erillinen tai kompassin yhteydessä oleva.

Ennen gyron asennusta oli käytössä vain "Response level" 1, 2 tai 3. Gyron asennuksen jälkeen säätö jatkui myös välille 4-9 ja Autolearn tuli käyttöön. Minin veneelle Autolearn astetti "Response levelin" 8:ksi, mutta mielestäni se on turhan rivakka ja aktiivinen. Käytän yleensä 4:sta ja vasta hyvin hankalissa oloissa korkeampaa.

Gyron lisääminen paransi AP:n toimintaa aivan valtavasti. Nyt sitä voi käyttää käytännössä aina ja perhe ei valita. Ennen tuli heti kommenttia, kun AP ohjasi ja vene alkoi mennä epämukavasti monissa oloissa.

Manuaalin mukaan http://www.vagant.brongers.biz/uitrusting/ST6002 Autopilot manual.pdf

Adjusting performance – S1G, S2G and S3G systems
S1G, S2G and S3G systems have 9 levels of response:
• level 9 to 7 give the tightest course keeping and greatest rudder activity
(and power consumption). This can lead to a rough passage in open waters as
the SmartPilot may ‘fight’ the sea.
• levels 6 to 4 should give good course keeping with crisp, well controlled
turns under normal operating conditions.
• level 3 to 1 minimizes the amount of pilot activity. This conserves power, but
may compromise short-term course-keeping accuracy.

Lue lisää

Tässä viel S1(G):n huoltomanuaali, josta näkee hyvin eri gyrovaihtoehdot: http://roxima.altervista.org/blog/wp-content/uploads/2014/07/smartpilot-S1-S1G-_service_manual.pdf

Joakim1 kirjoitti:

Tässä viel S1(G):n huoltomanuaali, josta näkee hyvin eri gyrovaihtoehdot: http://roxima.altervista.org/blog/wp-content/uploads/2014/07/smartpilot-S1-S1G-_service_manual.pdf

Lue lisää

Kiitos Joakim, olen tosilaiska lukemaan manuaaleja mutta täytyy terästäytyä ja katsoa löytyykö respons level 4-9 ja miksei autolearn kytke korkeampia arvoja. Viimeksi kun tarkistin ARC:ssa oli 3 päällä ja oletin sen maksimiksi,ei tosin ollut kovaa keliäkään. Sähköähän minun ei tarvitse säästää.
Menneisyydessä rudder ja yaw nuppeja säädeltiin käsin. Liikaa kääntämällä syntyi siniaaltoista käärmettä vähäisessä tuulessa. Liian vähän kovassa kelissä tuotti samaa mutkittelua.
Ajamme samalla autopilotilla, paitsi että onneksi valitsin gyromallin heti uutena.

Mietin aivan samaa asiaa. Jos on hydraulinen ruoriohjaus ei pinnapilotti vaan voi olla se oikea ratkaisu. Minulla on tämä samainenSimrad AP24 jonkin aikaa ollut käytössä ja olen todella tyytyväinen siihen. Aikaisemmissa veneissäni oli käytössä erimerkkisiä pinnapilotteja ja kyllä totuus on että ne vaan purjen nosto/lasku tilanteessa oli hyödyksi, niin ja kun pitkillä yksinpurjehduslegeillä veskissä piti käydä. Ei taida yksikään pinnapilotti purjehduksen avustajana toimia. Moottoriajossa kyllä ovat käteviä. Olen kerran pläkässä Visbystä Maarianhaminaan pinnapilotilla tullut kun aikataulu pukkasi päälle. Sillä kertaa melkein pinnapilottiini rakastuin =)