Miten tähän nyt sitten pitäisi reagoida? Onko valmentaja katkeroitunut jostain vain pitääkö kerätä kolehti vai pitääkö alkaa mielistelemään.
Miksi ihmeessä lähdetään sinne valmennustehtäviin - yleensä tällaisen sanojat ovat niitä, joiden oma poika on myös valmennettavana.
Onko valmentajien asenne pielessä tai yhteishenki yms.
Monen vuoden kokemuksella olen huomannut, että seurojen omat valmentajat (ulkopuoliset - eli eivät ole junnujen isiä) eivät tällaisia möläyttele.
Miksi ihmeessä lähdetään sinne valmennustehtäviin - yleensä tällaisen sanojat ovat niitä, joiden oma poika on myös valmennettavana.
Onko valmentajien asenne pielessä tai yhteishenki yms.
Monen vuoden kokemuksella olen huomannut, että seurojen omat valmentajat (ulkopuoliset - eli eivät ole junnujen isiä) eivät tällaisia möläyttele.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ilmaista työtähän ne junnuvalmentajat pääsääntöisesti tekevät. Ne jotka ovat mainitsemiasi "seurojen omia" valmentajia tekevät valmennustaan myös lähes talkoilla ja heille iso hatunnosto. Luulen että jos tässä jotain katkeruutta on niin se johtuu siitä että vain harvat vanhemmat ovat valmiita tekemään talkoilla joukkueen eteen mitään eli valmentamaan, huoltamaan, jojoksi tai vaikka keräämään rahaa joukkueelle. Eli ei ainakaan kannata syyttää huonosta asenteesta jos lupautuu vuodeksi johonkin talokootehtävään joukkueessa kun näillä toimihenkilöillä on varmasti ihan samalla tavalla perheet ja siviilityöt kuten niilläkin jotka ei viitsi laiskuuttaan lähteä toimintaan mukaan. Ja kysymyksesi siitä että miksi jotkut lähtevät sitten sinne valmennustehtäviin on lähinnä apsurdi. Jos kukaan ei lähtisi miten joukkueiden kävisi?