Minä olin jo lapsena täysi surkimus ja häviäjä. Minulla ei ollut edes yhtään lelua ja ruuaksi sain pelkkää kaurapuuroa ja näkkileipää. Ainoa ilonpilkahdus oli kun pitkän kärttämisen jälkeen sain lemmikiksi kultakalan, mutta sekin hukkui.
Surkea tapaus
Säälittäväsurkimus
8123
2Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Että silleen
Yritin kerran hirttää itseni, mutta köysi katkesi ja satutin pääni.
Lähdön aika ei vielä ollut käsillä. Nouse ja kävele, hymyile.
Sain minä kerran naistakin, mutta samalla sain myös kupan ja enhän minä surkimuksena kehdannut/uskaltanut mennä lääkärille ajoissa ja niinollen minulla ei ole nykyisin terskaa enää käytännössä katsoen lainkaan.
Elin ensimmäiset 78 vuotta masentelevana mut silti toisia ihmisiä hyväksikäyttävänä paskiaisena. Tuhosin monien viattomien naisten mielenterveyden ja elämän.
Sitten 79v. aloin saada rihman päästä kiinni. Nyt 94 v. autan jo muitakin fantsuvalehtelijoita nousemaan pois elämisen suosta.
Ei työtä, asunto, rahaa ja aina kun yritän eteenpäin elämässäni, niin joka luukulla sanotaan, että maahanmuuttajat ovat etusijalla.
Autonikin on niin surkea romu että kerran kun yritin tahallani kaahata poliisin tutkaan niin poliisi pysäytti minut ja tivasi tiukkaan sävyyn että miksi minä matelen muuta liikennettä tukkimassa.
Minulla taas tuli aina ulosteet housuun koska pidätyskyky oli olematon. Kongitiivinen oppiskykyni oli idiootin tasoa. Munaa sain vain isältäni ja ajokoiralta. Ruma mulkosilmä olen edelleen. Sitten keksin, että liityn vasemmistoliittoon ja nyt olen edennyt sen puolueen puheenjohtajaksi.