niin erilaisia, että eivät pysty ymmärtämään toisiaan. Riitaa syntyy väärinkäsityksistä vaikka toinen ei mitään pahaa tarkoittanutkaan omasta mielestään. Jotkut puhuvat leikillään asioita ja uskovat, ettei ne voisi satuttaa toista vaikka toista ne satuttavat. Joillekin elämä on hupia ja toisten satuttaminen kuuluu arkeen. Toiselle voidaan valehdella ja katsoa miten toinen kärsii. Pyritään laittamaan kaikki toisen syyksi, että itse ei olisi tehnyt mitään väärää. Jotkut ovat niin kieroja, valehtelijoita ja kaksinaamaisia, että aiheuttavat vain pahaa ympärilleen.
Jotkut ovat
tunnistaakoitsensä
21437
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ei se ihmisten erilaisuus, vaan puhumattomuus saa aikaan eniten ymmärtämättömyyttä. Nämä tapaukset ovat sitten asia erikseen: "Joillekin elämä on hupia ja toisten satuttaminen kuuluu arkeen. Toiselle voidaan valehdella ja katsoa miten toinen kärsii. Pyritään laittamaan kaikki toisen syyksi, että itse ei olisi tehnyt mitään väärää. Jotkut ovat niin kieroja, valehtelijoita ja kaksinaamaisia, että aiheuttavat vain pahaa ympärilleen."
Vaikka puhuisi ei se välttämättä auta. Toinen ei ymmärrä toista, eikä toisen ajattelua.
Se on vain oman tahdon asia haluaako ymmärtää ja rautalangastakin voi vääntää, että menee perille.
Jotkut eivät silti ymmärrä. Toisen luonne on tuuliviiri ja toinen tosissaan. Ei pysty ymmärtämään toisiaan.
Niinpä "parempaa päivän jatkoa" -nimimerkki pitää omaa ideologiaansa oikeana, vaikka risteäviä multiversejä on jatkuvasti kaikkialla. Hän vain päättää pysyä tutussa kieltoversessään.
Lapset eivät osaa tilanteessa oikeita sanoja järjestää vaan aiheuttaa kiusaa johtuen siitä, että eivät pysty tunnistamaan oikeaa tilannetta ja toimia oikein tilanteessa,pyrkivät olemaan hyviä lapsia oikeassa ja ohjaamaan mutta joskus asiat menee siten että aiheuttaa suuttumusta joka muuttuu kostoksi tai kiusaa.
Lapset eivät ole sosiaalisesti vahvoja, joten eivät kykene toimimaan oikein, sen vuoksi aikuisen on hoidettava tilanne ja lapsia ohjastava oikeaan toimiseen. Poliisikin toimii aikuisten riita tilanteissa ja lopulta oikeus toteutuu.
Jos lapsia ei kasvateta, sosiaaliset taidot puuttuvat aikuisena.
Lapsi oppii opiskelu eritavoin ja myös sosiaalisuuden eritavoin lapsen on tunnettava , että sitä pystyy tukemaan oikein.
terapiat ovat lapselle hyödyksi jos sitä suositellaan,siten saat kotio kysymällä oikeita ohjeita, millä tukea lastasi.
Kotona pystyt lapsen heikkouksia tukea kun saa oikeat välineet miten auttaa lastasi.
Miten lapsena kasvattamatta jäänyt aikuinen selviytyy oman lapsensa kasvattamisesta?
Jättääkö kasvattamatta ja tekee siis omasta lapsestaan itsensä peilikuvan?
Minulla anoppi ja appiukko entisiä maalaistaksikuskeja, jotka tietenkin tunsivat koko kylän asiat. Eläkkeellä nyt eivät vieläkään anna toisten elää omaa elämäänsä vaan jatkuvasti puuttuvat jo aikuisten lapsiensa elämiseen.
Aikamoinen niitti oli kun anoppi sanoi mieheni siskontyttärestä n.20 vuotias miksiei tuo kuuntele, ettei asu vanhempiansa lähellä. Hänellä kihlattu oma elämä alussa, kihlaus.... Mitäpä muuta kuin antakaa ihmisten henkittää!
Toiset oppivat aikuisena kun käyvät itsetutkiskelun ja ymmärtävät itseänsä. lapsena on vaikea tutkia pintaa syvemmälle ja uhmakaudet johtuvat iäntapahtuvasta kasvusta.
kaikista ei tule toistensa kopiota koska myös oppivat muiden virheistä näkemällä mutta kaikki ei näe, eikä ajattele seurauksia ja kaikille oma turvallisuus ja vastuu ei ole etusijalla.
Mitä paremmin ymmärtää lapsi kielen, sitä paremmin pystyy lapsi tulkitsee sanat oikein ja sanojen osaaminen ei takaa sanojen ymmärtämistä.
Toiset hyväksyy valheet koska itsekin valehtelee joskus se on keino välttyä ikävyyksiltä esim, lyödyksi tulemisen tai välttyä kohtuuttomia rangaistuksia.
Toiset käyttää hyödyntää joten vääristyy kasvaessa.
Kyllä isäni on vieläkin huolissani minusta vaikka olen 32v minusta kertoo vain siitä että välitetään. itselläni on vaikeuksia kertoa kun lopulta tulee saarnaa. Esim rahan käytöstä😂ostin 3000 lahjoja muille ja osa osamaksulla. paremmin ystäviä kaipaa, ettei kuule saarnaa.
Että kahden ihmisen puhumattomuus ja kommunikoimattomuus on kaiken pahan alku. Siitä seuraa väärinkäsityksiä jotka ehkä paisuvat ja paisuvat kunnes asiat on sellaisessa umpisolmussa että aukaiseminen on lopulta mahdotonta.
En usko erilaisuuden olevan negatiivinen asia silloin kun ollaan puheväleissä. Ilkeys on sitten taas ihan oma juttunsa.
Kaikki kulminoituu mielestäni puhumiseen, molemminpuoliseen yhteyteen.
Puhumattomuus on myös ongelma kun katselee lapsien toiset vain kertoo mitä pahaa tehtiin mutta ei tajuta kaksi tarvitaan aloitukseen.
Kysyessä kuulu mitä toinen oli tehnyt mutta kysyessä huomaa molempien näkökulmat.
Jos lapsena Einolle muodostunut omaatuntoa ja käytöskontrollia onko omasta lapsestaankin kasvattamassa yhteiskunnasta irrallista omatunnotonta häirikköä?
Onko parasta lastensuojelu ilmoitus tällaisesta jotta lapsi pelastuu ?
Onko läheisissään ns. ilmoitusvelvollisia? Jos on, niin en murehtisi toisten asioista vaan keskittyisin omaan elämääni.
Minusta se on kaikkien vastuulla. Nykyään voi ilmoituksen tehdä kuka vain. Tarhassa ja koulussa on siihen jopa velvoitteet
Jopa tarkka silmäinen ja kuuloinen naapuri voi tehdä ilmoituksen jos kuulee tai näkee jotain josta huolestua pitää.
En vaan ymmärrä asiayhteyttä. Kristallipallosta sensijaan ei näe.
Juttu! Saavat sitten tukea kasvatustyöhön ne, jotka sitä tarvitsee.
Kyllä ulkopuolinen koulussa päiväkodissa huomaa ja nykyään ongelma tuodaan esiin lapsen käytöksestä.
Eikä lapsen huono käytös automaattisesti johdu vanhemmista voi olla syy heikko, tietty osa alue oppimisessa esim sosiaalisuudessa ja oma vanhempikin voi olla myös heikko tietyssä osa alueessa mutta kehittynyt.
sinäänsä vanhempi voi olla hyvä vaikka ei kohtele ulkopuolisia hyvin mutta lapsiaan kyllä, johtuen menneisyydestä muiden kanssa.
Turhat ilmoitukset ovat laittomia.
Tuo on totta, että kovin eriluonteisten ihmisten on haastavaa ymmärtää toisiaan. Ei se kuitenkaan mahdotonta ole jos halua löytyy.
Niin kuin tuossa aiemmin joku kirjoitti on puhuminen kaiken a ja o. Joskus pitää vääntää rautalangasta, mutta parempi sekin kun kriisiyttää suhteen vaikenemalla.
Mä vähän tunnistan itseäni tuosta ap:n aloituksesta. Meilläkin hänen kanssaan jäi asioita puhumatta, hänellä luultavasti minusta kuvailemasi mukainen käsitys. Harmi.
Joskus pitää antaa olla eikä tonkia kipeitä asioita. Kun hetki oli selvittää, sen mokasin ja nyt on myöhäistä.