Miksi eläin on sinulle ihmistä tärkeämpi.
Minulle se aina on ollut mutta en puhu vaan koirista vaan kaikista eläimistä yleensä. Tottakai ne omat ovat olleet määrääviä mutta edelleen pidän huolta linnuista, oravista ja raportoin niitä- ja harakoita syövistä kanahaukoista kun tiedän niiden liikkeistä.
Onko ihmistä joka kokee samoin? Esim. tänäpäivänä koira on mulle elintärkeä. Ilman sitä olisin jo selästäni leikattu kahteenkin kertaan, ilman sitä en jaksaisi mieheni aivoinfarktin jälkeen muutoin rajoittunutta elämää.
Koira on mun rakkain ystävä, puhun sille, ymmärrän sen tarpeet ja hoidan sen hyvin.
Saan niin paljon siltä että ihminen joka vain kohtelee koiraa koirana ei saa vastalahjaksi sitä rakkautta mitä minä saan. Jos nyt multa kysytään kuka on sinun rakkain, vastaisin koira.
Rakastan sairasta miestäni kyllä ja lapsiani jotka eivät tarvitse minua enää. Mutta koira on se jonka kanssa käydään puhetta päivittäin ja kaiken aikaa.
Sitten pelataan palloa/keppiä/lumipalloa aina sen mukaan mitä sää antaa periksi. Sitä tehdään tunnin verran jolloin se on hyvin tyytyväinen oloonsa. Koira tarvitsee ton riehumasession jotta se on sitten tyytyväinen lopun päivää.
Vasta nyt kolmivuotiaana se alkaa näyttää merkkejä siitä että se rauhoittuu.
Pariin vuoteen asti se oli melkein riiviö, mutta nyt ilman sitä on vaikeaa kuvitella olemassa ollenkaan. Voi olla että olen jotenkin jumissa näissä jutuissa mutta olen edelleen sitä mieltä "että minä pidän enemmän eläimistä kuin ihmisistä".
Lapset elävät omaa elämäänsä, kuka mitenkin. Nähdään silloin tällöin ja mieheni sairaus on ns. hoidossa.
Mutta koira pitää huolta nyt minusta sekä henkisesti että ruumiillisesti, samoin minä siitä.
Voi olla että jotain järkytän mutta siitäkään viis.
Minulle se aina on ollut mutta en puhu vaan koirista vaan kaikista eläimistä yleensä. Tottakai ne omat ovat olleet määrääviä mutta edelleen pidän huolta linnuista, oravista ja raportoin niitä- ja harakoita syövistä kanahaukoista kun tiedän niiden liikkeistä.
Onko ihmistä joka kokee samoin? Esim. tänäpäivänä koira on mulle elintärkeä. Ilman sitä olisin jo selästäni leikattu kahteenkin kertaan, ilman sitä en jaksaisi mieheni aivoinfarktin jälkeen muutoin rajoittunutta elämää.
Koira on mun rakkain ystävä, puhun sille, ymmärrän sen tarpeet ja hoidan sen hyvin.
Saan niin paljon siltä että ihminen joka vain kohtelee koiraa koirana ei saa vastalahjaksi sitä rakkautta mitä minä saan. Jos nyt multa kysytään kuka on sinun rakkain, vastaisin koira.
Rakastan sairasta miestäni kyllä ja lapsiani jotka eivät tarvitse minua enää. Mutta koira on se jonka kanssa käydään puhetta päivittäin ja kaiken aikaa.
Sitten pelataan palloa/keppiä/lumipalloa aina sen mukaan mitä sää antaa periksi. Sitä tehdään tunnin verran jolloin se on hyvin tyytyväinen oloonsa. Koira tarvitsee ton riehumasession jotta se on sitten tyytyväinen lopun päivää.
Vasta nyt kolmivuotiaana se alkaa näyttää merkkejä siitä että se rauhoittuu.
Pariin vuoteen asti se oli melkein riiviö, mutta nyt ilman sitä on vaikeaa kuvitella olemassa ollenkaan. Voi olla että olen jotenkin jumissa näissä jutuissa mutta olen edelleen sitä mieltä "että minä pidän enemmän eläimistä kuin ihmisistä".
Lapset elävät omaa elämäänsä, kuka mitenkin. Nähdään silloin tällöin ja mieheni sairaus on ns. hoidossa.
Mutta koira pitää huolta nyt minusta sekä henkisesti että ruumiillisesti, samoin minä siitä.
Voi olla että jotain järkytän mutta siitäkään viis.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.