Laskurin taustalla olevien selvitysten mukaan naudanlihan ja maitotuotteiden tuotanto kuormittavat Itämerta eniten. Suurin osa mereen päätyvästä rehevöittävästä kuormituksesta tulee rehuntuotannosta, sillä sekä eläinten laiduntaminen että rehun kasvattaminen vaativat tilaa.
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005078809.html?utm_medium=social&utm_content=www.hs.fi&share=49b299886e8b94f412ba4c860cd8a056&utm_source=facebook&utm_campaign=facebook-share
Ei taida olla mitään, mitä kepuelätit ei tuhoaisi
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005078809.html?utm_medium=social&utm_content=www.hs.fi&share=49b299886e8b94f412ba4c860cd8a056&utm_source=facebook&utm_campaign=facebook-share
Ei taida olla mitään, mitä kepuelätit ei tuhoaisi
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kansa on ryhtynyt jo äänestämään suullaan. Kaikki suomalaiset haluavat syödä nykyään vihanneksia. Koko maata ravistelee jo ankara kurkkupula. Ilmiö on leviämässä ympäri Euroopan. Isossa-Britanniassakin on pula erityisesti jäävuorisalaatista ja parsakaalista.
Lautasellinen salaattia ja välillä kun ryyppää vettä päälle, niin siitä ei murkina parane.
Itse asiassa Suomessa on syöty hyvin ympäristöystävällisesti jo vuosisatoja. Meillähän ei suosittu karjankasvatusta, vaan syötiin pitkään leipää johon laitettiin pettua puolet.
Pettu ei aiheuta yhtään päästöjä, päinvastoin, puu jonka nilasta pettu jauhetaan on hiilivarasto, ja voidaan sitten käyttää vaikka pettua syöneen arkkulaudoiksi. Silloin aikanaan kun leipään pantiin sitä pettua puolet, elinikä oli keskimäärin siellä 40 vuoden paikkeilla, arkkuja piti valmistaa tuhka tiheään, vainajia kun ei tuhkattu. Eikä ollut päästöjä. Muualta kuin suolistosta. Pettu pierettää, niin sanoo sana.
Eläintuotteita kun opittiin käyttämään, ryyppäämään piimää ja vetämään läskiä leivän päälle, ja kun leivästäkin se pettu pudotettiin pois, niin elinikä alkoi kohota. Päästöt myös.
Se on kumma juttu, kun ihminen elää pidempään, niin se päästää päästöjäkin enemmän kuin lyhyempään elävä.
No nyt se ihminen sitten saastuttaa, tai jonkun mielestä ei se ihminen vaan se eläin jota ihminen syö. Sitä vaan ihmettelen, että miten helkkarissa se eläin jonka minä syön saastuttaa enemmän kuin se eläin jota en syö. Kertokaa se minulle. Ja miten se pelto, jossa kasvaa kauraa saastuttaa enemmän, jos sen kauran syö eläin, kuin jos siitä tehdään nyhtökauraa ja minä syön sen. Nämä on outoja juttuja nämä tilastot. Vai onko se tämä vihreys. Kauraa ei pidä syödä vihreänä, eikä rukiin torajyviä.
Ainakin Pohjanmaan rannikolla on hoidettu lehmiä yli oman tarpeen jo vuosisatoja, koska siellä riitti ennen erillistä heinänkasvatustakin matalia vesijättöjä, josta saatiin karjalle rehua myös talveksi. Tiedä sitten, saatiinko myös lihaa, koska lehmikarja oli pääasiassa maidontuotantoa varten ja keväällä jo perin laihaa. Sen muistan omasta nuoruudestani 1960-luvulta, että liha ei kuulunut maataloissakaan päivittäisiin aterioihin.
Petunkäytöstä muistelen kuulleeni, että keskiverto perhe söi männyn päivässä. Ei tietenkään koko puuta, vaan juuri sen nilakerroksen nuoremmasta männystä. Arkut tehtiin kai vahvemmasta puusta. Oli erityiset arkkumestarit kylillä, kun tapana oli taivuttaa laudat vielä enemmän ruuminmuotoisiksi kuin nykyisin. Pettuaikana niitä ruumiita kyllä tulikin.
1500 luvun Kustaa Vaasan aikaansaamilla uudisasutusalueilla, Uudellamaalla, Pohjois-Pohjanmaalla, Keski-Suomessa ja Pohjois-Savossa viljely oli pitkälti kaskiviljelyä, Uudellamaalla siirryttiin nopeammin peltovilejelyyn ja karjatalouteen.
Kaskiviljely oli yllättävänkin satoisaa, huuhtaruis antoi nykyisenkin mittapuun mukaan hyviä satoja. Mutta vain sen yhden kerran, sitten kaskeen laitettiin naurista ja ruis taas uuteen kaskeen. Metsään siis tarvittiin paljon. Taloja siirrettiinkin aina vaan kauemmaksi erämaahan. Joku onnetin joutui suuntaamaan aina Rautavaaralle saakka.
Peltoviljely lisäänytyi sitä mukaa kun metsät oli poltettu, Varsinaissuomesta alkaen lännestä itään ja Karjalan kannakselta sitten länteen ja pohjoiseen. Sarkajako ja maan yhteisomistus ei oikein tukenut peltoviljelyä, Isojako muutti sitä sitten 1700 luvunlopulta lähtien kun tilukset jaettiin talojen kesken ja talollisille tuli kullekin omat pellot. Karjatalous yleistyi pääasialliseksi maatalouden suunnaksi noilla pohjoisemmilla uudisasutusseuduilla vasta 1860 luvun suurten nälkävuosien myötä kun havahduttiin viljanviljelyn epävarmuuteen hallaisessa maassa. Saarijärven Paavo kuvaa noita nälkävuosia.
Onhan se hyvä että vaan kepulaiset saastuttaa Itämerta. Kok, SDP ym puolueiden ja puolueettomat eivät saastuta. Joten aika pieni kuormitus tuon yhden puolueen porukalta tulee.
Kaupoissa näyttää olevan lihatiskeillä tuottajan tila, siis missä nyt tiskejä enää on. Selvitä puoluekanta ja osta vaan ei kepu tilan tuotteitta sillä se maailma paranee.
Ainakin kanapaketeissa näkyy olevan merkittynä tilan nimi. Pakko kai tietoon on luottaa. Googlaamalla näkee, onko kyseessä aktiivipoliitikko, ehkä Facebookistakin.
Suomessa kasviruoka tuottaa suurimman hiilijalanjäljen.
Vastikkeettomat maataloustukiaiset saastuttavat talouden.
Tukiaismaatalous saastuttaa maan ja vesistöt.
Ihmettelen asiaa. Suuresti. Onko niin kuin sanotaan, vai sanotaanko noin jotta totuus ei olisi niin helppo havaita`?
Pohjustukseksi ympäristökeskusten mittausfaktaa. Typen päätöjä seurataan vesistöjen nitraattipitoisuutta mittamalla
Suomessa mittausjaksolla 2012-2015 nitraatin vuotuiset keskipitoisuudet eivät ylittäneet EU:n nitraattidirektiivin raja-arvoa (25 mg/l) yhdessäkään joessa, järvessä tai rannikkovedessä. Korkeimmat arvot mitattiin jokien suulla ja rannikkovesissä suurimpien Suomenlahden rannikkokaupunkien (Helsinki, Turku, Kotka) edustalla. Mielenkiintoista on se, että kaupunkien yläpuolisessa vesistössä veden nitraattipitoisuudet olivat selkeästi alempia kuin kaupunkien ranikkovesissä.
Nitraattipitoisuuden nousu maatalouden vuoksi siis tarkoittaa, että mm. Helsingissä ja Turussa on hyvin voimakkaat maatalouskeskittymät. Oma empiirinen havaintoni ei tue tuota, vaan paremminkin väittäisin näissä kaupungeissa olevan ihmisasutuskeskittymiä. Mittaukset ja etenkään Hesari eivät valehtele, joten kait se on uskottava, että maamme päästöjä aiheuttava maatalous keskittyy suuriin kaupunkeihimme. Eihän ole mahdollista, että typen lähteistä olisi esitetty väärää arviota?
Pohjanlahteen laskevien jokien kohdalla vastaavaa ilmiötä ei ollut, niissä nirtraattipitoisuus oli alimmassa liuokassa. Ei myöskään sisämaan vesistöissä missään mitattu yli 10 mg/l pitoisuuksia. Tämä on sikäli omituista, että ns. maitotalouden sanotaan olevan vielä muuta maataloutta runsaspäästöisempää. Kuitenkin tuolta "maitosuomesta" laskevien jokien ja seillä olevien vesistöjen typpipitoisuus (nitraattiarvot) ovat kertaluokkaa alemmat kuin ns. kasvinviljelyalueella, Varsinaissuomessa ja Uudeltamaalla. Ja näilläkin alueilla siis typpipitoisuus kasvaa vasta aivan jokien suistoalueella, siis kaupunkien vaikutusalueella.
Voisiko selittää onko päästöjen mittauksessa jokin virhe kun ne eivät tue uutisointia. Miksi typpipitoisuus, siis nitriitin osuus vedessä, kasvaa vasta vesistöjen kohdatessa kaupunkialueet?
nämä trollaajien keskinäiset keskustelut..
Et siis kykene ottamaan asiaan mitään kantaa??
Pääkaupunkiseudun kahden jätevedenpuhdistamon päästöt (Viikki & Suomenoja) ovat noin 500 000 kg typpeä vuodessa kummankin, siis yhteensä 1 000 000 kg. Tiedot löytyvät ympäristökeskuksen sivuilta.
Pelloilta valuvan typen määrä on enimmillään 0,8 kg/ha vuodessa, nykyisillä viljelymenetelmillä sitä on saatu alennettua. Tuosta voi ihan perusmatematiikalla laskea kuinka paljon peltoa tavitaan Pääkaupunkiseudun kuormitusta vastaavien päästöjen aikaansaamiseen.
Melkoisia lukuja.
Kun joki lähtee jostain sisämaasta kohden merta, niin lienee aika selvää, että lähtöpisteessä on typpi- ja fosfotikuormitus on vähäisempi kuin loppupäässä, jos oletetaan, että maataloutta harjoitetaan joen varrella suunnilleen saman verran. Kun vesi virtaa, se vie mukanaan typpeä ja fosforia ja sitä tulee koko joen matkalta tasaisesti. Kun joki ei virtaa taaksepäin, niin osa sonnasta valuu kohden merta ja samalla vähentää alkupään kuormitusta. Ne valuvat muiden riesaksi. Jos näin ei tapahtuisi, typpi ja fosfori jäisivät vain päästöjen aiheuttajan kiusaksi.
Suurten kaupunkien kohdalla pistekertymät voivat olla tietysti isoja. Tähänkin on yksinkertainen selitys. Kun on paljon väkeä, päästöjä tulee, vaikka puhdistus olisi muuta maata tehokkaampaa. Jos tätä verrataan vaikkapa autojen päästöihin, Helsingin pistekuormitur olisi suuri, vaikka puolet autoista olisi sähköautoja. Haja-asutusalueilla päästöt ovat laveammalla alueelle, koska niin ovat autotkin. Jos maaseudulla on yhtä paljon autoja kuin suurissa kaupungeissa, mutta ei lainkaan sähköautoja, niin maaseudun autoista aiheutuvat päästöt olisivat kaksi kertaa suuremmat kuin kaupungeissa.
On hyvä muistaa, että Hesari on media, joka välittää tietoa mm. tutkimuksesta. Sehän on hyvä, että oikeaa tietoa välitetään. Maatalousministeri Tiilikainen nimitteli kyseistä tutkmusta tutkiskeluksi, vaikka samaan hengen vetoon sanoikin, että tutkijat ovat alansa asiantuntijoita. Tutkimustulos ei vaan eihan miellyttänyt maatalousministeriämme. Totuus toisinaan kirpaisee. Eivät maatalousyrittäjätkään pitäneet tutkimusten tuloksista ja vielä vähemmän siitä, että niistä kerrotaan julkisuudessa.
Tutkimustulosten luotettavuus ja oikeellisuus ovat asioita, joita on vaikea puntaroida maallikoiden kesken. Kyse on tieteellisestä tutkimuksesta ja tieteellisyyteen kuuluu avoimuus ja läpinäkyvyys. Tiedeyhteisössä kuka tahansa voi siis kyseenalaistaa esitetyt tulokset esittämällä perusteluja niiden oikeellisuutta vastaan. Perusteluiksi ei silloin riitä se, että tulokset eivät jonkun mielestä olleet kivoja.
Tuossa edellä on esitetty tutkimuksen taustamateriaalin faktoja. Hesari esittää tulkintansa faktoista, tarkemmin niihin tutustuessa tulkinta saatta olla toinen kuin Hesarin. Esimerkiksi se, että Helsinki on yksi maamme suurimmista maatalouskekittymistä, koska vesistöjen (siis lähinnä Vantaanjoen) typpipitoisuus ennen Keimolaa on noin 10 mg/l kun se Kruunuvuorenselällä on jo yli 20 mg/l. Lähellä EU:n direktiivin ylärajaa.
Mielipidepankin "teoria" typpipitoisuuden noususta sonnan valumisen vuoksi ei oikein tue tuota, eihän Vantaanjokeen laske siinä loppumatkalla kuin Keravanjoki, joten kyllä se lisätyppi tulee Vantaan ja Helsingin alueelta. Onko se sitten maatalouden aikaansaannosta, siltä näyttää ainakin Hesarin uutisoinnin perusteella. Uskokaamme näin olevan. Silloin johtopäätös on selkeä: Vantaa ja Helsinki ovat suuria maatalouskeskittymiä.
Toki muitakin tulkintoja typen hypähdyksellisen lisääntymisen aiheuttajista saattaisi mieleen tulla. Ei olla kuitenkaan ilkeämielisiä eikä kyseenlaisteta tuota uutista.
Näihin tutkimusten taustamateriaaleihin kannattaa tutustua, ne avaavat usein mahdollisuuden tulkita asioita toisin kuin tutkimuksesta uutisoinut media on tulkinnut.
Helsinki on sinällään ratkaissut oman sonnan valuttamisensa fiksusti. Näitä ravinteiden pitoisuuksia kun mitataan ns. sisäaluevesiltä, siis aivan rannikolta, niin Helsinki on vetänyt paskaputkensa pään ulommalle aluevedelle saakka, Harmajan eteläpuolelle, josta näitä pitoisuuksia ei enää säännöllisesti mitata, ne eivät siis näy rannikon mittaustuloksissa. Itämertahan nekin kuormittavat, ja aikalailla, mutta rannikon ongelmat saadaan näyttämään muiden aiheuttamilta. Fiksuu veto, vai onko?
Kun jättää aivan etelä jo lounaissuomen laskuista pois. Niin muualla maaseutu on jo niin harvaan asuttua. Että siellä ei paljon saaasteita synny. Että noiden jokien kuormittajat ovat niiden varsilla olevat kaupungit, ja kuntakeskukset.
Ainakin keskisuomen maaseutu, alkaa olla jo niin harvaan asuttua. Että voi sanoa että luonto turmelee, ennen olleet niin kauniit kylät. Kun roskapuuta leppää ja horsmaa kasvaa kaikki entiset kauniit kylätiet ja pihat. Jopa vanhempien varastojen ja aittojen läpi kasvaa leppää ja risukkoa. Kun ovat kasvaessaan repineet katot hajalle.
Tuo päässyt tapahtumaan siitä syystä, kun väki on vanhentunut, osa kuollut.
Ei yksin elävä 80 sairas mummu pysty hoitamaan enää ympäristöään.
Ottakaa Vihreät joskus kantaa oikeaankin asiaan, kuten tämä. Sillä tuota teidän paasaamaa pelkisteen nokkosten syöntiä, ei enää usko kukaan.
Sillä reilua sonninlihaa se on joka miehen tielläpitää, ja sitä täytyy saada nyt ja aina.
Jokien kautta mereen valuvan ravinteen alkuperä on hieman vaikea löytää, maatalous on laitettu syntipukiksi, pelloilta kun valuu vedet keväisin ojia myöten vesistöihin ja niiden mukana ravinteita.
Eteläsuomessa maaperä on jo itsessään sen laatuista, että siitä huuhtoutuu paljon typpeä ja muita ravinteita vesistöön. Ihan ilman maatalouttakin. Helsingissä kun rakenustyömaalla kaivetaan, niin siitäkin maankäsittelystä sateisella kelillä ja loskatalvina, niinkuin nytkin, lähtee melkoinen ravinnepäästö. Ja Helsingissähän rakennetaan paljon, ja sitä myöten kaivetaan paljon. Sen vuoksi, ja tietty myös muiden hulevesien ja ihan jätevesien vaikutuksesta, sitä typpeä sitten on siinä Helsingin edustalla suuret pitoisuudet, suuremmat siis kuin muualla maan vesistöissä. Ei se maataloudesta ole peräisin kuin osin. Onhan siinä Vantaanjoen varrella maatilojakin. Nurmijärvellä ja niillä tienoin. Vaan suurempi määrä tulee näistä muista syistä. Lentokentän ja katujen suolat oma juttunsa sitten. Suolauksen seurausena vesistöihin valuu moninkertainen määrä suoloja esim. kauhisteltuun Talvivaaraan verrattuna. Eihän se mitään, kun se menee Vantaanjokeen, eikä Kainuun vesiin.