Oletteko ihastuneet sitten vasta kun toista ei enään tunnu kiinnostavan?
Kävimme aikaa sitten keskustelun, jossa kävi ilmi, ettei kumpikaan tahdo mitään. Olemme tavanneet pari kertaa pitemmällä kaavalla, jolloin minua alkoi ahdistamaan. Pelkäsin hänen haluavan jotain enemmän. Nyt aikaa kulunut, mutta hänestä ei ole kuulunut mitään.
Tajusin. Pelkäsin koko ajan itse ihastuvani. Kehoni suojeli minua tuntemasta tunteita, Olin varauksellinen. Nyt Muistan kaikki tilanteet, ja jälkikäteen pystyn havainnoimaan tilanteiden tunteet aika voimakkaina.
En uskalla ottaa yhteyttä. Hän puhui siitä, miten vastakkaisesta sukupuolesta tulee ongelma, kun hän heihin tutustuu siinä mielessä. En tahdo olla samanlainen ongelma kuin ne muutkin. Ongelma ilmeisesti oli se, että Nämä muut ovat ihastuneet, tai halunneet jotain enemmän.
En tiedä, mitä edes haluaisin.
Sen tiedän, että hän tulee ajatuksiin ja uniini alvariinsa.
Kävimme aikaa sitten keskustelun, jossa kävi ilmi, ettei kumpikaan tahdo mitään. Olemme tavanneet pari kertaa pitemmällä kaavalla, jolloin minua alkoi ahdistamaan. Pelkäsin hänen haluavan jotain enemmän. Nyt aikaa kulunut, mutta hänestä ei ole kuulunut mitään.
Tajusin. Pelkäsin koko ajan itse ihastuvani. Kehoni suojeli minua tuntemasta tunteita, Olin varauksellinen. Nyt Muistan kaikki tilanteet, ja jälkikäteen pystyn havainnoimaan tilanteiden tunteet aika voimakkaina.
En uskalla ottaa yhteyttä. Hän puhui siitä, miten vastakkaisesta sukupuolesta tulee ongelma, kun hän heihin tutustuu siinä mielessä. En tahdo olla samanlainen ongelma kuin ne muutkin. Ongelma ilmeisesti oli se, että Nämä muut ovat ihastuneet, tai halunneet jotain enemmän.
En tiedä, mitä edes haluaisin.
Sen tiedän, että hän tulee ajatuksiin ja uniini alvariinsa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Joo aina ku oon ollu ihastunut nii toista ei oo kiinnostanut, ei jaksa enää tuntea mitään.
Tunnistan tuosta osittain itseni. Toitotin heti alkuun, etten nyt just halua mitään tiivistä seurustelusuhdetta. Halusin sillä varmistaa itselleni pakotien, jos uusi treffikumppani ei vastaa odotuksiani (rima on valitettevasti aika korkealla). No, ei se henkilö ollut ollenkaan mun tyyppiäni - tupakoikin, mitä inhoan suuresti, koska itse en polta. Meillä oli kuitenkin kivaa yhdessä ja annoin hänelle toisenkin mahdollisuuden. Ja kolmannen ja ties kuinka monta sen jälkeen. Kiinnostusta oli ja on ehkä edelleenkin puolin ja toisin, mutta en silti vieläkään tiedä, mihin tämä johtaa. Tosiasia lienee kuitenkin se, että olen lopulta itse se ihastuneempi osapuoli ja nyt on alkanut pelottaa, mitä sitten tapahtuu, jos hän ei enää haluakaan tapailla minua.
Ei ole tyyppisesi, mutta olet mennyt ihastumaan häneen? Miksi? Mikä hänessä sen tekee?
Kysyn tätä myös itseltäni..
Aika kummallista, jaa minkalaisia mahollisuuksia annoit? Jos annoit mahiksia kerta tunteistaan niin kyllä se pitäs näyttää niin että toinen uskaltaa lähestyä kun voi luulla että toista ahistaa/ahisti, tilanteesta kans riippuu.
Mistä tiedät kuinka rakastunut se toinen sinuun voi olla?
Oletko saanut täysin suoraa vastausta täysin suoriin kysymyksiin?
Kuten sanoin, esim. toi tupakointi on ollut ehdoton ei. Tutustuin kuitenkin ihmiseen ja jätin lopulta ulkoiset seikat toisarvoiseksi. Kyllä niitä tunteitakin - ainaki jonkunlaisia - on ollut ja on edelleen. Asiaa on sivuttu keskusteluissa puolihuolimattomasti ja pystyyhän sen teoillaankin toiselle osoittamaan.
Joo no jos se toinen selvästi ei ole täysin tunteistaan kertonut niin voisithan vaikkapa kysyä että millaisia tunteita herätit hänessä ja siis kyllähän tupakoitsijalta voi pyytää että lopettaa, varmasti lopettaa jos se sinun mieliksi pitäis tehdä jos välittää.
Oletko itse kertonut hänelle selvästi että on tunteita etkä vaan tuudittaudu siihen että hän kyllä huomasi? Ja vaikka oiskin niin kyllä sinuna selvästi sanoisin ettei jää vaivaamaan, ja mitä tekoja pitäs tehdä, jos se toinen ei ole varma tunteistasi niin ei sitä uskalla tehä asioita kun toinen voi ahistua jos on vielä epäselvä tilanne, miksi tehdä vaikea asiasta, eikö joskus ole hyvä heittäytyä, tekee vaikka pelisäännöt selväksi settä testataan seurustelua ja jos ei onnistu niin jatketaan ystävinä ilman kaunoja.
Jos olet mielestäsi antanut mahollisuuksia mitä ne lieneekään niin sillon varmaan näet että ei ole paha ihminen.
Toinenkin voi olla siksi varovainen jos on aiemmin tullu huonoja juttuja, ei se tarkota välttämättä että ei ois itsevarma ihminen tai ettei välittäs ja haluais näyttää.
Itse ainakin jos en ole varma naisen tunteista en ala hirveesti tekeen mitään sellasta mikä vois ahistaa toista tai antaa väärän kuvan aikeistani, jos asia vaivaa niin puhu, uskon että varmasti ymmärtää kunhan vain sanot, se voi jopa olla pahempi että ei tiedä vaikka ei tuliskaan mitään.
Oletko sanonut hänelle tupakoinnista?
" Itse ainakin jos en ole varma naisen tunteista en ala hirveesti tekeen mitään sellasta mikä vois ahistaa toista tai antaa väärän kuvan aikeistani, '
Tämä
Kun on tullut paskaa niskaan juurikin sen takia että olin naisen mielestä liian innokas, kuitenkin tunteista uskaltanut kertoa.
Toisaalta miten sen nyt ottaa, onko esim rkkausrunojen kirjotitaminen toiselle sellanen teko mikä ei ahista?
Tai se että katsoo toista palvovasti?
Eipä siinä auta muu kuin joko otat yhteyttä tai unohdat. Ehkä sulla on vain sitä yhdessäoloa ikävä, kaveruutta? Ettet olekaan ihastunut. Unet nyt on mitä on, todellisuus on se mikä merkitsee.
Siis unohdan näillä näkymin. Mulla siinä menee kauan. Ei tämä ensimmäinen kerta tosin olisi.
Ulkopuolisena olen hyvä näissä asioissa. Omalla kohdalla tämä on mahdotonta. Tuntuu kuin toinen puoli aivoista suojelee minua häneltä laittamalla negatiivisia ajatuksia päähäni itsestäni, vähän hänestäkin. Toinen puoli taas yrittää sekoittaa minut niillä hyvillä hetkillä sekä varovasti hyväksyy ne.
En kykene ajattelemaan tätä, vaikka ajattelenkin paljon. Ironista.
"En tiedä, mitä edes haluaisin.", "Kehoni suojeli minua tuntemasta tunteita", "Pelkäsin koko ajan"
Sinä tiedät mitä haluat, mutta olet tottunut valehtelemaan itselle. Yritit suojella itsesi. Mutta silti kärsit nyt. Mieti nyt, kumpi voitti? sinun oikeat tunteet vai ne, jotka "laitoit päälle". Ei kannata päättää etukäteen, mitä aiot tuntea.
Ja se on yleistä. Monista tulee pelkureita edellisistä kokemuksista.
Oletko varma, että hänkin oli täysin rehellinen alussa? Oletko varma, että hän on vielä samalla linjalla? Ehkä hän ei ota yhteyttä juuri sen takia, että sinä olet osoittanut ettet halua enemmän? Hän mieti ettei sinua kiinnosta, sinä - ettei häntä kiinnostaa. Ja kaksi yksinäisyyttä ei voi tavata omien pelkojen takia.
Mitä jos niin?
Voi olla. Olen vain sen verran vanhanaikainen, että mies ottaa yhteyttä -mutta sen verran nykyaikainen, että olen itsenäinen nainen.
Olen tällä hetkellä lapsellinen ja naurettava varmaan itsesäälissäni, mutta pelkään enemmän pakkien saamista kuin kuolemaa. Parisuhde tulee hyvänä kakkosena..
Kiitos kuitenkin viestistä. Tykkään itsekin hiilostaa yleensä muita-paitsi itseäni sekä tunteitani sekoittavia henkilöitä
Moikka ystäväni :)
Meillä oli mukava yhdessä minunkin mielestä. Jos minun mielipide kiinnostaa, pitäisi jatkaa:) Pikkuhiljaa tilanne selviisi. Typerä oli lopettaa ennen kuin ymmärsimme mitä jokainen halua. Suhteen lopettaminen on helpoin keino. Kerran sinä valitsit hiljentää. En voinut pakottaa olla kanssani ja annoin sinulle mahdollisuuden olla vapaa. Minäkin en halua olla enää uhri ja ainut vastuussa kaikesta.
Surullista.
Hänki(n)tuntui, kuin olisi löytänyt hiekkalaatikolta kaverin jonka kanssa oli mukava leikkiä : )
Omituinen yhteys! Siksi tämä minua vaivaa..häon niin tuttu, tuntematon.
tää on kiva :)
Taas unta. Kolmena yönä peräkkäin.
Ensimmäisenä yönä kiihkeää lomamatka, jolloin sängystä löytyi yllättäen toinen nainen. Sen jälkeen suutuin, lähdin, ja loppuajan kiusasivat minua.
Toisena yönä heräsin taas todentuntuiseen uneen. Hän oli aamulla päälläni, ja suutelimme. Uni tosiaan tuntui aidolta. Heräsin kuitenkin peitto suuni sisällä-karvas kielari. Olin kuitenkin sellainen "saaneen onnellinen" koko päivän. Outoa.
Viime yönä unessani olimme sängyssä lusikassa. Sen jälkeen istuimme vierekkäin. Kerroin hänelle Nämä asiat, mitä tässäkin olen kirjoittanut. Meillä oli myös vauva siinä. Huone oli hämärä, sinisen sävyinen.
Tänään oloni on melankolinen.
En, en ihastu helposti. Harvoin kun elämässäni kerran ihastuin, sekosin.
Halusin, en saanut.. Mutta kukaan joka on ihastunut minuun ei ole herättänyt tunteita jälkeenkään päin.
Sen tietää sillä sekuntilla kun oikean ihmisen tapaa, minun mielestä oikean ihmisen..
Mutta tosiaan, ehkä hyvä suhde löytyisi siltä pohjalta että itsestä tuntuu oikealta, toinen pitäisi vaan saada ymmärtämään se että minäkin olen oikea hänelle.
Pahoittelut. Kuinka pitkälle pääsit tämän ihmisen kanssa? Oliko treffejä, vai ei mitään?
Itselleni muutama ihminen saanut pääni sekaisin. Mitään ei tapahtunut, ainoastaan voimakkaita tunteita koin itsessäni. Yhden kanssa ainoastaan oli jotain konkreettisiakin juttuja vähän..