Tämä on testamentti, jota en koskaan uskonut joutuvani kirjoittamaan. Minut on kohdannut syvä suru. Sydämeni on murtunut, enkä tuskani määrää voi sanoin kuvata. Iso osa maailmaani mureni 28.2.2001, kun sain suureksi järkytyksekseni kuulIa Lahden MM-kisoissa antamani doping-näytteen olevan positiivinen. Elämäni pahin painajainen oli alkanut.
Olen elämässäni aina pyrkinyt itse vastaamaan teoistani ja elamääni koskevista asioista, ja niin teen myös nytkin. Huippu-urheilijana minun olisi itse pitanyt ottaa selville ja olla tietoinen saamani aineen johtavan positiiviseen dopingtulokseen. Nyt saan tästä valtavasta erehdyksestä maksaa kalliin hinnan. Mielessäni pyörii monia kysymyksiä, ja vaikka kuinka yritan kapinoida vastaan, en voi tapahtunutta muuttaa.
Uskon, etta Jumala tahtoi näin kohdallani käyvan. Sydämeni pohjasta haluan pyytää virhettani anteeksi Suomen kansalta ja koko urheilevalta maailmalta. Samalla esitän nöyrät kiitokseni kaikille tukijoilleni vuosien varrelta. Te olette perheeni ohella auttaneet minua jaksamaan. Nyt jos koskaan tuki on tarpeen.
Urheilu antoi minulle paljon, paljon se myöskin otti. Nyt ei ole enää kiire. Taistelu on ohi. On aika uuden elämän. Kauan sitten, kun pienenä poikana Tervanevalle ensimmaisen kerran jalkani upotin, alkoi elämässani suuri
seikkailu, josta tuli loputon tuska. Vajosin ja nousin, yhä uudestaan ja uudestaan. Tuhannet litrat hikea ja kyyneleitä saivat nyt surun sävyt. Sieltä ammensin myos vahvuuden, jonka avulla selviän tästäkin vastoinkäymisestä.
Hannes Heikura/HS
Vielä kerran korviini kantautuu tuon hiljaisen Tervanevan mystinen kutsu. Nöyränä, kiitollisena ja yksinäisenä vaellan sinne nyt vastatuulessa viimeisen kerran takaisin, polvistun, myönnän tappioni ja pyydän sielulleni rauhaa.’
Haapajärvellä maaliskuun 6. päivänä 2001
Mika Myllylä
Mika Myllylä kirjoitti tämän koskettavan ja rehellisen testamenttinsa jo viikon kuluttua dopingkärystään. Ainoana hiihtäjänä hän pyysi anteeksi. Hän ei vaatinut korvauksia maineensa menettämisestä. Tasan kuukausi sitten hän edelleen ainoana hiihtäjistä kertoi rehellisesti omasta EPO:n käytöstään. Kukaan muu hiihtäjistä ei tunnustanut vaikka jäivät selvästi valheistaan kiinni.
Myllylä oli ainoa, joka tunnusti ja hän jäi yksin. En voi välttyä ajatukselta, että hänet jätettiin täysin yksin niin Hiihtoliiton johdon kuin hiihtäjätovereittensa toimesta. Sen on täytynyt olla valtava taakka, kun itse uskomansa rehellisyys ei tuottanut muuta kuin yksinäisyyden tuskan keskellä.
Rehellisyys maan perii. Myllylälle se ikävä kyllä tarkoitti hautausmaata.
Muille ‘kohtalotovereille’ langetkoon häpeä.
http://www.sympatix.fi/blog/?p=23
R.I.P
Olen elämässäni aina pyrkinyt itse vastaamaan teoistani ja elamääni koskevista asioista, ja niin teen myös nytkin. Huippu-urheilijana minun olisi itse pitanyt ottaa selville ja olla tietoinen saamani aineen johtavan positiiviseen dopingtulokseen. Nyt saan tästä valtavasta erehdyksestä maksaa kalliin hinnan. Mielessäni pyörii monia kysymyksiä, ja vaikka kuinka yritan kapinoida vastaan, en voi tapahtunutta muuttaa.
Uskon, etta Jumala tahtoi näin kohdallani käyvan. Sydämeni pohjasta haluan pyytää virhettani anteeksi Suomen kansalta ja koko urheilevalta maailmalta. Samalla esitän nöyrät kiitokseni kaikille tukijoilleni vuosien varrelta. Te olette perheeni ohella auttaneet minua jaksamaan. Nyt jos koskaan tuki on tarpeen.
Urheilu antoi minulle paljon, paljon se myöskin otti. Nyt ei ole enää kiire. Taistelu on ohi. On aika uuden elämän. Kauan sitten, kun pienenä poikana Tervanevalle ensimmaisen kerran jalkani upotin, alkoi elämässani suuri
seikkailu, josta tuli loputon tuska. Vajosin ja nousin, yhä uudestaan ja uudestaan. Tuhannet litrat hikea ja kyyneleitä saivat nyt surun sävyt. Sieltä ammensin myos vahvuuden, jonka avulla selviän tästäkin vastoinkäymisestä.
Hannes Heikura/HS
Vielä kerran korviini kantautuu tuon hiljaisen Tervanevan mystinen kutsu. Nöyränä, kiitollisena ja yksinäisenä vaellan sinne nyt vastatuulessa viimeisen kerran takaisin, polvistun, myönnän tappioni ja pyydän sielulleni rauhaa.’
Haapajärvellä maaliskuun 6. päivänä 2001
Mika Myllylä
Mika Myllylä kirjoitti tämän koskettavan ja rehellisen testamenttinsa jo viikon kuluttua dopingkärystään. Ainoana hiihtäjänä hän pyysi anteeksi. Hän ei vaatinut korvauksia maineensa menettämisestä. Tasan kuukausi sitten hän edelleen ainoana hiihtäjistä kertoi rehellisesti omasta EPO:n käytöstään. Kukaan muu hiihtäjistä ei tunnustanut vaikka jäivät selvästi valheistaan kiinni.
Myllylä oli ainoa, joka tunnusti ja hän jäi yksin. En voi välttyä ajatukselta, että hänet jätettiin täysin yksin niin Hiihtoliiton johdon kuin hiihtäjätovereittensa toimesta. Sen on täytynyt olla valtava taakka, kun itse uskomansa rehellisyys ei tuottanut muuta kuin yksinäisyyden tuskan keskellä.
Rehellisyys maan perii. Myllylälle se ikävä kyllä tarkoitti hautausmaata.
Muille ‘kohtalotovereille’ langetkoon häpeä.
http://www.sympatix.fi/blog/?p=23
R.I.P
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hiihdon takia alkoholisoitunut ja itsarin tehnyt jamppa, joka yritti vielä vierittää kärynsä jopa itsensä jumalan harteille. En näe tässä casessa kuin komediallisia piirteitä. Syyyllistyi dopingin lisäksi muuten vielä useasti rattijuopumukseen ja pahoinpitelyihin. Todellinen sankari.
Kirvesniemi, Isometsä, Kuitunen, Jauho, Immonen. Toivottavasti he kokoontuvat ja muistelevat Myllylää ihmisenä.
Ohtonen, Kuitunen, Jauho, Harri, Isometsä, Similä hiihti Keuruulla, Italian veridoping kuru Punkkinen Mäkäräisen hiihdon valmenta ja hyvin hiihto kulkeekin, ....
Kirjoitelkaa asianosaiset jos unohdin ja avautukaa medialle. Juuhaukio voitlee kaikkia huuliaan, thyi.
Mikähän vitun idea on kaikki huumehörhöt pitää hiihdon parissa
Onko Kaisa seuraava Punkkisen uhri.
Anteeksipyyntö tulisi esittää niiden jotka rehellisen huippu-urheilijan ajoivat tekoon johon hän lopulta päätyi.
Ajojahti jota eri intressipiirit harjoittivat tätä huippulahjakasta ja rakkaalle lajilleen uskoutunutta mestaria kohtaan oli ja on vieläkin ajatellen raakaa ja epäinhimillistä ja kohdistui yksilöön jöka ei pystynyt itseään siltä suojaamaan.
Urheilujärjestöjen kilpailu rahasta ja asemasta, pohjallta poliittiset motiivit, kohdistuivat kilpaurheilijaan joka antoi kaikkensa odotettujen ja vaadittujen tulosten saavuttamiseksi.
Kohtuuton kohtalo perusrehelliselle miehelle.
Ilman aineitakin olisi pärjännyt, kuten muut suomalaiset ja norjalaiset huiput ovat näyttäneet. Myylekki joutui muuttamaan Epsanjaan pärjätäkseen, mutta saksalaisten valmennussysteemit tiedetään osaamattomiksi kerta kaikkiaan.
Ei ole olemassa huippu urheilua ilman aineita. Koska ihminen ei ole kone jonka saavutuksia voisi nostaa pilviin saakka.
Kaikki aineet ei vaan ole keksitty laittaa doping listalle. Kuka lie senkin listan määrää että oma veri on dopinkia??