Töitä olisi, vaan liian kaukana!

Mulle tulee päivittäin ilmoituksia työkeikoista... Ne vain kaikki ovat liian kaukana minusta. HSL:n alueen ulkopuolelta. Niihin vaaditaan autoa.

Tänään aamulla tuli viesti yhdestä vanhasta työpaikastani. Kiva työpaikka, jonne olisin voinut mennä sen tuttuuden vuoksi. Hyvät kivat työkaverit. Ongelma vain oli se, millä menen. Aikaakin siirtymiseen olisi ollut vain kaksi tuntia. Jos olisi auto, se ei olisi ollut ongelma eikä mikään. Olisin vain syönyt aamupalan ja lähtenyt ajelee sinne päin. Niinhän minä aikoinaankin tein. Tunnin ajelu Helsingistä pois päin ei kauaa kestä, koska ruuhkat ovat yleensä toiseen suuntaan!

Minulla oli autosäästöjä. Minulla oli tarkoitus säästää rahaa niin, että viimeistään tämän vuoden keväällä olisi auto. Sitten tuli tämä unettomuus, johon en saanut apua. Jouduin työttömäksi, rahat loppuivat pikkuhiljaa. Te-toimistossa käsittelyt ovat kestäneet tolkuttoman kauan. Niin kauan, kuin käsittelyt ovat kesken, en voi hakea päivärahaa kassasta. Nyt on jo helmikuu. Toimeentulotukea taas ei ole voitu myöntää, koska "minulla on varallisuutta". En edes tammikuussa saanut, vaikka siinä kuussa rahat loppuivat kaikki. Syynä: Tammikuun alussa tililläni oli varsin hyvin rahaa. Ei siinä huomioida sitä, että vuokraan ja sähköönkin täytyy jäädä jotain. Toisekseen kun se "säästökin" oli alunperin autoa varten. Nyt on maksettu sillä rahalla kaksi vuokraa... Sosiaalineuvoja oli tyytyväinen: hyvä kun olet suorittanut velvollisuutesi, se on hyvä merkki!

Onhan se niin hieno juttu, kun olen velvollisuuteni suorittanut, mutta kun pitäisi syödäkin jotain.... Ja töitä olis, mutta en niitä pysty enää köyhyyden vuoksi vastaanottamaan. Olen siis kirjoilla vuokratyöfirmassa, jossa olisi keikkoja joka ikiselle päivälle, jos vain niitä pystyis ottamaan vastaan. Alkuunhan niitä oli HSL:n alueellakin.