Minun esipolvitutkimuksessa on kaikki kirkonkirkojen kertomukset ihmisistä joista polveudun suoraan. Tässä silmääni osui erään pariskunnan epäonni minusta yksitoista sukupolvea taaksepäin. Kun ei maksamallakaan poikalapset jääneet eloon, vaan kuolivat kehtoonsa kaikki poikalapset vaikka kuinka maksoi kirkon kassaan?!
- Kirkonkirjoissa on monenlaisia kertomuksia. Tässä eräs
tarina henkilöstä josta polveudun suoraan 11 sukupolvea taaksepäin;
XI Iisakki Tuomaanpoika Krekola (2191),
Isäntä 1682-1713, s. 1663 Kurikka, konfirmoitu
1700-05, k. 1739 Kurikka. Iisakki
Tuomaanpoika sai vaimonsa Maria
Paavalintyttären kanssa kokea monet kovat,
suuret nälkävuodet(1694-97), suuren Pohjan
sodan kaikkine rasituksineen. Suurin suru
Iisakki Tuomaanpojalle ja hänen vaimollaan oli
kuitenkin se, että heillä ei ollut, vaikka olikin
monta lasta, poikaonnea. Kaikki poikalapset
kuolivat aina kehtoonsa. Suuren sodan ensi
vuonna 1700 joulukuussa syntyi ensimmäinen
poika, jokakuoli jo seuraavassa tammikuussa.
Maria-emäntä kävi kappelikirkolle
lahjoittamassa kolmekymmentä hopeaäyriä,
mutta vuoden 1704 alussa syntynyt poika kuoli
jo neljän kuukauden kuluttua. Isäntä Iisakki kävi
nyt itse viemässä kirkkoon uhrilahjana
kolmekymmentä hopeaäyriä, mutta saman
vuoden syyskuussa syntynyt poika kuoli jälleen
vuoden 1705 tammikuussa. Tyttäriä oli Iisakilla
kuusi Maria, Valpuri,Anna, Susanna, Liisa ja
Margareetta.
Monet vuodet sodan raskaita rasituksia
kestettyään Iisakki Tuomaanpoika kuoli vuoden
1713 lopulla.
Vanhemmat taulusta 97 Tuomas Yrjönpoika
Krekola, s. Abt 1640 Kurikka, k. 14.3.1697
Kurikka ja Liisa Antintytär, s. 1630 Ilmajoki, k.
1686.
t. jarinhotelli
- Kirkonkirjoissa on monenlaisia kertomuksia. Tässä eräs
tarina henkilöstä josta polveudun suoraan 11 sukupolvea taaksepäin;
XI Iisakki Tuomaanpoika Krekola (2191),
Isäntä 1682-1713, s. 1663 Kurikka, konfirmoitu
1700-05, k. 1739 Kurikka. Iisakki
Tuomaanpoika sai vaimonsa Maria
Paavalintyttären kanssa kokea monet kovat,
suuret nälkävuodet(1694-97), suuren Pohjan
sodan kaikkine rasituksineen. Suurin suru
Iisakki Tuomaanpojalle ja hänen vaimollaan oli
kuitenkin se, että heillä ei ollut, vaikka olikin
monta lasta, poikaonnea. Kaikki poikalapset
kuolivat aina kehtoonsa. Suuren sodan ensi
vuonna 1700 joulukuussa syntyi ensimmäinen
poika, jokakuoli jo seuraavassa tammikuussa.
Maria-emäntä kävi kappelikirkolle
lahjoittamassa kolmekymmentä hopeaäyriä,
mutta vuoden 1704 alussa syntynyt poika kuoli
jo neljän kuukauden kuluttua. Isäntä Iisakki kävi
nyt itse viemässä kirkkoon uhrilahjana
kolmekymmentä hopeaäyriä, mutta saman
vuoden syyskuussa syntynyt poika kuoli jälleen
vuoden 1705 tammikuussa. Tyttäriä oli Iisakilla
kuusi Maria, Valpuri,Anna, Susanna, Liisa ja
Margareetta.
Monet vuodet sodan raskaita rasituksia
kestettyään Iisakki Tuomaanpoika kuoli vuoden
1713 lopulla.
Vanhemmat taulusta 97 Tuomas Yrjönpoika
Krekola, s. Abt 1640 Kurikka, k. 14.3.1697
Kurikka ja Liisa Antintytär, s. 1630 Ilmajoki, k.
1686.
t. jarinhotelli
Vastaukset 3
Vanhimmat
Adventistipastoreilla on ollut usein lehtolapsia. Sapattimatkojen tulosta. Pastorin pikku veitikka ei lepää sapattinakaan. On ottanut mallia pastorilta itseltään.
Tuo nyt on höpönassu-juttuja.
t. jarinhotelli
Ei ole höpönassu-juttu, vaan ihan todellisesta elämästä. Monet adventtikirkon pastorit on pidätetty pastorin virastaan ja jopa esimiehen tehtävistä joksikin aikaa, kun housujen sepalus ei sapattimatkoilla ole pysynyt kiinni. Lehtolapsiakin on ollut. Nykyään taitavat pastorit olla tuhkamunia, kun ei tule lapsia omankaan vaimon kanssa, saati sen sapattisussun kanssa.