On kuin kohtalon ivaa, kun menee hakemaan apua henkiseen hätätilanteeseen psykiatriseen sairaalaan, niin siellä laitetaan vastentahtoinen pysyvä neuroleptilääkitys, joka aiheuttaa vakavia sairauksia, jotka johtavat ennenaikaiseen hautaan. Siis tuhotaan ihmisen koko terveys. Vuosia sitten en tietänyt, mihin se johtaa. Nykyisin kyllä tiedän.
Psykiatria johtaa ennenaikaiseen hautaan
8996
8241
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joo. Tosin samankaltaista toimintaaesiintyy julkisessa terveydenhuollossa yleisesti. Jos ihmisellä terveysongelmia joita ei haluta tai pystytä hoitamaan niin tuhotaan terveyttä vielä lisää. Näin saadaan yhteisknnan kuluja pienennettyä.
Psykiatriassa se ongelma on juuri siinä että niitä ongelmia ei voi korjata, korkeintaan laastaria voidaan tarjota.Kun suurin osa ongelmista juontuu traumakokemuksiin lapsena joita ihmiset eivät itse edes muista.Tavallaan ne elämän kortit (ei täysin) jaetaan jo siinä kohtaa.Kuka sit selviää paremmin, kuka huonnommin, kuka ei ollenkaan..
Joo, nuo lapsuuden traumat ovat syynä aikamoiseen tuskaan myöhemmin. Jos lapsi saa riittävän annoksen rakkautta lapsuudessaan hän voittaa ulkoisten seikkojen aiheuttaman pelon ja on hyvinvoiva. Itse olen kaiketi unohtanut seksuaalisen väärinkäytöksen ja se jyllää alitajunnassani määräten koko elämän tunnetiloja. Olen myös tunnistanut erään pelon, joka syntyi TV:sta: Näin lapsena dokumentin natsien kuolemanleireistä ja muistan kuinka pelkäsin helvetisti, mutta kaikeksi onneksi rakkaus auttoi asiaa ja lopulta tartuin härkää sarvista ja aloin tutkia sotaa ja englantilaiset Spitfire - lentäjät olivat sitten ihailuni kohde. Muistan kuinka isäni kanssa mentiin katsomaan Battle of Britain elokuvaa ja olin hyvin helpottunut, kun elokuvassa näytettiin se kuinka englantilaiset pommittivat ensi kerran Berliiniä. Olin helpottunut vaikka tiesinkin sodan lopputuloksen ja kulun pääosin. Ei ole oikeastaan hyväksi lapselle olla varhaiskypsä, koska, kun tajuaa maailman julmuuden, niin lapsella ei ole menetelmiä vastata maailman julmuuteen. Kyllin voimakas rakkaus on tae hyvään elämään myös myöhemmin. Näin ainakin pääkohdin minusta on vaikuttavat säännöt ihmiselämässä ja yksilöitähän me tietysti olemme ja perheolot voivat olla myös traagiset.
Se on yllättävää monelle, koska eivät ymmärrä psykiatrian yhteiskunnallista tehtävää. Psykiatria ei ole auttamassa kohteitaan tai luokseen omasta aloitteestaan hakeutuvia. Psykiatrian tehtävänä on kontrolloida tai rangaista ihmisiä, jotka valittavat, ovat muiden edessä, häiritsevät ympäristöä, yhteisöä jne. tai ovat millä muulla tavalla tahansa ei-haluttuja. Tyypillisiä kohteita ovat köyhät, naiset, suruaan tai muuta henkistä pahoinvointiaan voimakkaasti ilmaisevat, tuottamattomat/työttömät, seksuaalivähemmistöt (aikaisemmin enemmän) sekä kasvavassa määrin rikoksiin syyllistyneet ja niin edelleen.
1920-luvulla psykiatriassa huomattiin, hieman sattumalta, että vaurioittamalla ihmisen aivoja, hänen itsetietoisuutensa ja ilmaisukykynsä vaurioituu. Ihmisestä tulee välinpitämätön, poissaoleva, passiivinen ja siten helposti kontrolloitava. Siitä oikeastaan alkoi tapa ihan suoraan vaurioittaa kohteiden aivoja. Alkuun käytössä oli insuliinishokki, sitten muistaakseni metrasolishokki, sen jälkeen tuli sähköshokki, joka on käytössä yhä kasvavissa määrin, lobotomia ja kemikaalit isossa määrin. Kemiallisia aineita käytettiin kohteiden lamaamiseen jo ennen 50-lukua, mutta isossa kuva myrkyttäminen alkoi klooripromatsiinin tultua markkinoille 1950-luvun puolivälissä. Sen jälkeen uusia merkittävän hermostomyrkyllisiä kemikaaleja on tullut markkinoille. Tunnetuimpana ja laajimmin käytettyinä SSRI-, SNRI-, SMS- ja vastaavat stimulanttiluokan aineen. Laajan ko. reseptihuumeiden käytön myötä toimintakyvyttömien määrä on räjähtänyt käsiin kaikkialla länsimaissa, Suomi mukaan lukien.
Näistä vaihtoehdoista olisi tosiaan vaikea tiukan paikan tullen valita. Miksi tarjolla on näin kamalia hoitoja, aivoihin käydään suoraan käsiksi. Voidaanko tässä hoitamisesta ylipäätään puhua? Olen murheekseni lukenut, että esim. skitsofreenikoiden keskimääräinen elinikä on laskenut sen jälkeen kun siirryttiin neurolepteihin. Erikoisia lääkkeitä. Mielestäni jo tältä pohjalta nykyistä lääkekeskeisyyttä pitäisi voida kyseenalaistaa.
Kaikenlaista sitä on ja löytyy psyk. saralta.
Eihän siitä kovin kauaa ole, kun homous hulluutta oli. Myös.
Joitakin psykiatreja näyttää aihepiiri edelleen kiinnostavan.
Joo muuten kysyttiin ekakäynnil, niin öööö...olette heteroseksuaalinen?
Psykiatri ainoastaan tällaista kysyy.
H- kysymyksen esitti talon johtava lääkäri.