Tullaksemme toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, jotta kasvaisimme hedelmää Jumalalle. Room. 7: 4.
Kun uskova sielu on kuoletettu laista, joka oli hänen ensimmäinen miehensä ja on Kristuksen kuoleman osallisuuteen tullut, on hän avioliitossa hänen kanssaan ja Hänen ylösnousemiseensa osallinen. Kristus on, apostolin vertauksen mukaan hänen laillinen aviomiehensä, ja on uskovalla siis oikeus pitää itseänsä vapaana entisen miehen liitosta, lain liitosta ja vaatimuksista, sillä tämä liitto on kuoleman kautta purettu.
Onko varmaa, että olen vapaa lain ehdoista ja tuomioista? Voinko siihen luottaen elää ja kuolla? Nämä ajatukset kiusaavat usein uskollisten sydämiä. Tekstissämme sanoo apostoli, että aivan niin kuin vaimo ensimmäisen miehen kuoltua on vapaa toiseen avioliittoon, niin voimme mekin olla turvassa. Sillä kuoleman kautta me olemme laillisesti erotetut edellisen liiton ehdoista ja tuomioista. Aadamista eli lainliitosta ovat uskovaiset siirretyt Kristukseen eli armoliittoon. Kristus on seurakunnan pää eli aviomies.
Vertaus yljän ja morsiamen, miehen ja vaimon suhteesta toisiinsa esiintyy Raamatussa usein ja kuvaa Herran suhdetta uskollisiinsa. Niin kuin Aadamilla oli vaimo, joka oli otettu hänen kylkiluustaan, samoin oli Kristuksella oleva »morsian», hänen ruumiinsa uhrin hankkima. Ei ainoastaan Salomon korkeassa veisussa ja 45:nnen psalmin morsiusvirressä, vaan monin paikoin Uudessa testamentissa puhutaan yljästä, jolloin seurakuntaa verrataan Kristuksen morsiameen. Kun apostoli Ef. 5:ssä on puhunut miehen ja vaimon suhteesta toisiinsa, sanoo hän lopuksi: »Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.»
Mutta huomattava on, että vaikka uskolliset, liittonsa kautta Kristuksen kanssa, eivät enää ole lain alaiset, niin eivät he kuitenkaan, apostolin sanojen mukaan, ole ilman Jumalan lakia, vaan tottelevat Kristuksen lakia. Sillä kun synnin ja kirouksen raskas taakka on pois otettu, niin rakkaudessaan Kristukseen he onnellisina ja mielellään ottavat lain hänen kädestään. Heillä on »halu Jumalan lakiin» ja sydämestään sanovat: »hänen käskynsä eivät ole vaikeat.»
Kun Lutherille selveni lain merkitys liittona ja elämän ojennusnuorana, sai hän siitä sellaisen kevennyksen ja ilon sydämeensä, että hän luuli kävelevänsä paratiisin katuja. »Kuinka rakkaat minulle ovat hänen käskynsä, kaikki syntini, puutteeni ja vikani ovat anteeksi annetut, omistan ikuisen armon ja olen ikuisesti vapaa lain tuomiosta!»
»Jotta kasvaisimme hedelmää Jumalalle.» Tässä tapaamme taas järkemme mielestä tuon villiuskoisen opin, josta Luther sanoo Gal. 2: 19 johdosta, että jos järki saisi vallan tuomita, niin suurempaa harhaoppista ei maan päällä olisi ollut kuin Paavali, joka opettaa, että meidän pitää olla kuoletetut laista kasvaaksemme hedelmää Jumalalle. Maailma ajattelee, että meidän tulee päinvastoin olla lujasti lain sitomia, jotta kasvaisimme hedelmää Jumalalle, jotta voisimme tehdä hyviä tekoja, ja että laista vapautuminen on kaiken pyhyyden hävittämistä.
Mutta apostoli Paavali opettaa päinvastoin. Hän sanoo, että vasta sitten, kun olemme laista kuoletetut, saatamme kasvaa hedelmää Jumalalle. Tämä on erikoisen tärkeä opetus. Kaikkien kristittyjen, varsinkin nuorten ja kokemattomien tulee kiinnittää siihen huomiota.
Voidaksemme elää todella pyhitettyä elämää, täytyy meidän olla kuoletettuna laista, niin että omatuntomme on vapautettu sen vallasta ja tuomioista. Ja meidän on elettävä vapaassa emme armossa.
Me emme tee Jumalalle niitä hyviä tekoja, joita lain alaisina teemme, vaan teemme ne itsellemme. Ne ovat itsekkyyden tekoja, joita paikan toivossa teemme pahaa välttääksemme. Eikä se ole tosihurskautta, johon Jumalalla olisi mielisuosio, enempää kuin miestä voi ilahduttaa vaimon palvelukset, joita hän tekee pakosta miehen vallan alaisena, sillä mies odottaa ennen kaikkea häneltä rakkautta.
Siis kaikki se, minkä lain alaisina teemme, ennen kuin olemme uskossa Kristukseen yhdistetyt, olkoonpa kuinka hyvää ja hurskasta tahansa, on ylpeyden, itserakkauden, omanhurskauden tahi muiden lihallisia vaikuttimien synnyttämää kuollutta työtä. Ja semmoisten vaikuttimien aikaansaamat parhaimmatkin työt ovat Jumalalle kauhistuksena. Hän, sydänten tutkija, tahtoo rakkautesi.
Mahdotonta on rakkauden innoittamana katsoa lakiin, joka uhkaa ja tuomitsee meitä. Mutta kun olemme lain tuomioista vapautetut, armoitetut ja autuaat uskossa, silloin on Jumala ja hänen lakinsa meille suloinen. Rakastamme ja tottelemme Jumalaa sydämen halusta, silloin kasvamme hedelmää Jumalalle. Tämä on sekä autuuden että pyhityksen ainoa oikea tie.
Kun uskova sielu on kuoletettu laista, joka oli hänen ensimmäinen miehensä ja on Kristuksen kuoleman osallisuuteen tullut, on hän avioliitossa hänen kanssaan ja Hänen ylösnousemiseensa osallinen. Kristus on, apostolin vertauksen mukaan hänen laillinen aviomiehensä, ja on uskovalla siis oikeus pitää itseänsä vapaana entisen miehen liitosta, lain liitosta ja vaatimuksista, sillä tämä liitto on kuoleman kautta purettu.
Onko varmaa, että olen vapaa lain ehdoista ja tuomioista? Voinko siihen luottaen elää ja kuolla? Nämä ajatukset kiusaavat usein uskollisten sydämiä. Tekstissämme sanoo apostoli, että aivan niin kuin vaimo ensimmäisen miehen kuoltua on vapaa toiseen avioliittoon, niin voimme mekin olla turvassa. Sillä kuoleman kautta me olemme laillisesti erotetut edellisen liiton ehdoista ja tuomioista. Aadamista eli lainliitosta ovat uskovaiset siirretyt Kristukseen eli armoliittoon. Kristus on seurakunnan pää eli aviomies.
Vertaus yljän ja morsiamen, miehen ja vaimon suhteesta toisiinsa esiintyy Raamatussa usein ja kuvaa Herran suhdetta uskollisiinsa. Niin kuin Aadamilla oli vaimo, joka oli otettu hänen kylkiluustaan, samoin oli Kristuksella oleva »morsian», hänen ruumiinsa uhrin hankkima. Ei ainoastaan Salomon korkeassa veisussa ja 45:nnen psalmin morsiusvirressä, vaan monin paikoin Uudessa testamentissa puhutaan yljästä, jolloin seurakuntaa verrataan Kristuksen morsiameen. Kun apostoli Ef. 5:ssä on puhunut miehen ja vaimon suhteesta toisiinsa, sanoo hän lopuksi: »Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.»
Mutta huomattava on, että vaikka uskolliset, liittonsa kautta Kristuksen kanssa, eivät enää ole lain alaiset, niin eivät he kuitenkaan, apostolin sanojen mukaan, ole ilman Jumalan lakia, vaan tottelevat Kristuksen lakia. Sillä kun synnin ja kirouksen raskas taakka on pois otettu, niin rakkaudessaan Kristukseen he onnellisina ja mielellään ottavat lain hänen kädestään. Heillä on »halu Jumalan lakiin» ja sydämestään sanovat: »hänen käskynsä eivät ole vaikeat.»
Kun Lutherille selveni lain merkitys liittona ja elämän ojennusnuorana, sai hän siitä sellaisen kevennyksen ja ilon sydämeensä, että hän luuli kävelevänsä paratiisin katuja. »Kuinka rakkaat minulle ovat hänen käskynsä, kaikki syntini, puutteeni ja vikani ovat anteeksi annetut, omistan ikuisen armon ja olen ikuisesti vapaa lain tuomiosta!»
»Jotta kasvaisimme hedelmää Jumalalle.» Tässä tapaamme taas järkemme mielestä tuon villiuskoisen opin, josta Luther sanoo Gal. 2: 19 johdosta, että jos järki saisi vallan tuomita, niin suurempaa harhaoppista ei maan päällä olisi ollut kuin Paavali, joka opettaa, että meidän pitää olla kuoletetut laista kasvaaksemme hedelmää Jumalalle. Maailma ajattelee, että meidän tulee päinvastoin olla lujasti lain sitomia, jotta kasvaisimme hedelmää Jumalalle, jotta voisimme tehdä hyviä tekoja, ja että laista vapautuminen on kaiken pyhyyden hävittämistä.
Mutta apostoli Paavali opettaa päinvastoin. Hän sanoo, että vasta sitten, kun olemme laista kuoletetut, saatamme kasvaa hedelmää Jumalalle. Tämä on erikoisen tärkeä opetus. Kaikkien kristittyjen, varsinkin nuorten ja kokemattomien tulee kiinnittää siihen huomiota.
Voidaksemme elää todella pyhitettyä elämää, täytyy meidän olla kuoletettuna laista, niin että omatuntomme on vapautettu sen vallasta ja tuomioista. Ja meidän on elettävä vapaassa emme armossa.
Me emme tee Jumalalle niitä hyviä tekoja, joita lain alaisina teemme, vaan teemme ne itsellemme. Ne ovat itsekkyyden tekoja, joita paikan toivossa teemme pahaa välttääksemme. Eikä se ole tosihurskautta, johon Jumalalla olisi mielisuosio, enempää kuin miestä voi ilahduttaa vaimon palvelukset, joita hän tekee pakosta miehen vallan alaisena, sillä mies odottaa ennen kaikkea häneltä rakkautta.
Siis kaikki se, minkä lain alaisina teemme, ennen kuin olemme uskossa Kristukseen yhdistetyt, olkoonpa kuinka hyvää ja hurskasta tahansa, on ylpeyden, itserakkauden, omanhurskauden tahi muiden lihallisia vaikuttimien synnyttämää kuollutta työtä. Ja semmoisten vaikuttimien aikaansaamat parhaimmatkin työt ovat Jumalalle kauhistuksena. Hän, sydänten tutkija, tahtoo rakkautesi.
Mahdotonta on rakkauden innoittamana katsoa lakiin, joka uhkaa ja tuomitsee meitä. Mutta kun olemme lain tuomioista vapautetut, armoitetut ja autuaat uskossa, silloin on Jumala ja hänen lakinsa meille suloinen. Rakastamme ja tottelemme Jumalaa sydämen halusta, silloin kasvamme hedelmää Jumalalle. Tämä on sekä autuuden että pyhityksen ainoa oikea tie.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oi Herra! Sinun lakisi vaatii meiltä pyhyyttä ja puhtautta. Siinä me puutumme ja saamme omaksemme kuoleman tuomion. Mutta Herra Jeesus, sinä lain ja kaiken vanhurskauden täyttäjä, opeta meitä uskossa sinua etsimään ja joka päivä uudellensa omistamaan, jotta sinun kuolemasi ja ylösnousemisesi olisi vanhurskautemme ja elämämme. Kirjoita Hengen laki sydämiimme, että se meitä synnin ja kuoleman laista vapauttaisi! Amen.