Luin aamun 11.2. Ilkan kuvauksen Seinäjoen teatterin näytelmästä Täällä Pohjantähden alla ja kauhistuin. Esityksessä ei kirjoittaja (Puumalainen) nähnyt ainoatakaan puutetta, ei edes siihen suuntaan viittaavaa. Teksti oli järkyttävää kehumista vailla uskottavuutta. Ei ainakaan sen ansiosta teatteri täyty. Saattaa olla että kirjoittajan on sokaissut pauke, valot, nokkela lavastuskikkailu sekä Linnan teksti, mutta teatteriarviointi oli mahtaileva kuin teinitytön superlatiivien tulvai jostakin bändistä. Kyse ei ollut kritiikistä, vaan tolkuttomasti mainostamisesta. Arviointi edes oman kylän lehdessä ei tarkoita sitä, että esitys kehutaan estoitta. Ammattinsa osaava kriitikko pysyttelee tasapuolisuudessa ja silti tohtii kyseenalaistaa.
Superlatiivien kunniamarssi
Haliwilivoo
4107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sama jäi mieleeni
Liikaa ylisanoja.
Onkos aloittaja ollut katsomassa? Samaten kuin kommentoijakaan?
Minulla on liput vasta parin viikon päähän, mutta kolme tuttavaani ylisti vielä enemmän.
En ole lukenut Ilkan juttua näytelmästä. Mutta noin yleisesti ja kokemusperäisesti voin todeta että ei koskaan eikä minkään paikallisen lehden arvostelua paikallisen teatterin näytelmästä pidä ottaa vakavasti. Piirit on pienet ja kaikki tuntee kaikki näissä keskinäisen kehumisen kerhoissa.
Tämän keskustelun aiheena olleen näytelmän nähneenä voin lyhyesti ja kohteliaasti todeta että näytelmä oli pitkä. Ja sen kyllä huomasi
Esitys menettelee, mutta lehtikirjoitus ei ole enää kritiikkiä. Sellaista kehumista ei nykyään usko kukaan.