Ei-uskova pappi?

Onko mielestänne normaalia ja miten tavallista, että seurakunnan pappi tunnustautuu ei-uskovaksi? Näitä juttuja kuulee aina välillä mutta vasta nyt ensimmäisen kerran kohtasin tällaisen papin. Juttelimme jonkin aikaa ja puhe eteni uskonkriiseihin ja vastaaviin. Yllättäen pappi ehdotti ratkaisuksi esittämääni pulmalliseen tilanteeseen ihan selvästi syntistä vaihtoehtoa. Taisin vähän tuhahtaa ja kysyin eikö pappi tiedä sen olevan Raamatun vastaista. Hän vastasi siihen että kuka sen mitenkin ymmärtää. Kysyin eikö hän tiedä kirjoitusten olevan 100% Jumalan sanaa. Kuulemma silti ihmiskäsien kirjoittamaa, muunneltua ja eri aikoina eri tavoin tulkittua. Lopulta kysyin uskooko hän Raamattuun ollenkaan ja mitä Jeesus hänelle elämässä merkitsee ja siihen kuului vastaus että ei perinteisessä mielessä, saattaisinpa joku pitää harhaoppisenakin.

Saako seurakunnassa toimiva pappi tunnustaa näitä asioita tavalliselle kirkon rivijäsenelle? Eikö epäuskoisen papin tulisi erota tehtävästään tai ainakin asettua sivuun siksi aikaa, kunnes saa ajatuksensa takaisin oikeille urille? Kyllä Herra voi auttaa myös elämässä kipuilevia pappeja jos he osaavat nöyrtyä ja tunnustaa epäuskonsa. Minusta tuntuu että tämä pappi on keskittynyt ihan muihin asioihin, kuin hyvässä uskonelämässä kilvoitteluun tai Jumalan mielen mukaiseen elämään. Mahtaako taustalla olla vielä muutakin ja nämä vain "jäävuoren huippu".