Rautalanka on hunajaa korville

Käsittämättömän kaunista musiikkia tuo rautalanka hyvän kitaristin soittamana mitä sitä ole Spotifysta kuunnellut ja tietysti Stratocasterilla (tai sen kopiolla) soitettuna. Omasta mielestäni kaikkein kauneinta musiikkia mitä kitaralla voi soittaa. Esa Pulliaisen kitarointia olen jo vuosia kuunnellut lumoutuneena. Hän on ilmeisesti Suomen tunnetuin ja paras rautalankakitaristi. Hank Marvin ja muut vastaavat ulkolaisista soittajista sitten tietysti tuttuja myös.

Tekisi itsekin mieli opetella tuota musiikkilajia soittamaan mutta olenkohan ehkä jo liian vanha siihen (50+) Tarjouksesta saisi Yamaha Pacificaa pienellä vahvistimella n. 240 e:lla joten olisiko sellainen hyvä hankinta aloittelijalle?
Ilmoita


Anna mennä vaan, kyllä sinä ehdit sitä opetella. Soiton opettelu on ihan alussa aika työlästä, mutta sinnikkyys palkitsee. Yamaha on hyvä valinta tarkoitukseesi ja joku simppeli vahvari siihen rinnalle. Rautalankakitaristit (kuten vaikkapa Pulliainen) ovat kyllä soundeistaan tosi tarkkoja tyylitaitureita ja saattaa olla, että edessäsi on riski joutua kamarunkkauksen pauloihin originaaleja nauhakaikuja metsästäessäsi ja juuri sitä tiettyä DOD kompuraa hakiessasi, mutta sen vältät kun keskityt soittamaan. Soittaminen on hyvä harrastus, joka pitää poissa pahan teosta myös meidät +50 vuotiaat koltiaiset :-)
Ilmoita
"Rautalanka on maailman kauneinta musiikkia"
Kyllä, mm. tämä musiikin laji on hyvää. Itse jostain 70-luvulta kunnellut Emmasta - Apacheen aika monenlaisia juttuja. Kyllähän sitä vielä noillakin kymmenillä (itsekin yli 50) voi oppia soittamaan, joskin haaveet ihmisten palvomasta Hank Marvinista tai (toiseen ääripäähän) Jimi Hendrixiin voinee unohtaa. Aika loppuu kesken... Tuolla youtubessa on jonkun verran mm. "How to play pipeline"- opetusvideoita, jossa aika tarkkaan näytetään kielten taivutukset & otteet. Käytäntö sitten lopultakin tekee sinusta tai minusta sen mahdollisen mestarin. Vaikka olen soittamisen suhteen teoreetikko, haluan silti rohkaista kokeilemaan. Aina tietysti parempi, jos saa kaverilta soittimen lainaksi + myöskin käytännön opetusta. Kirjastoilta saa myös päteviä kirjoja aiheeseen liittyen. Sitten tuossa ns. tyylipuhtaassa rautalangan soitossa tulee myös raha esteeksi eli jos sinun on välttämättä saatava vaikkapa ns. fiestan punainen starocaster, kuin esim Hank Marvinilla Shadowseissa on niiden hinta varsin kiitettävä. Muistaakseni v.62 strato täysin alkuperäisenä kampineen kaikkineen + hyvässä kunnossa on n.10000e:n peli. Eivät ne 60-luvullakaan halpoja olleet suomalaisten hankkiessa niitä ja usein soitin väsättiin koulun käsityötunneilla lopputuloksien vaihdellessa... Tiedän varmudella nimetä kaksi kuuluisaa bändiä, joissa tuo punainen strato toimi soittimena eli Strangers (suomen eka kitara), sekä Emmankin esittänyt The Sounds. Varminta tietoa historiikkiin löytyisi Jussi Raittiselta, joka itsekin toimi mm. Esquiresissa. Voin nyt suututtaa fanaattisimmat rautalanka-fanit, mutta muistettakoon, että tämä on vain yhden ihmisen näkemys aiheesta. Mutta, sinua aiheesta kirjoittanutta haluan rohkaista kitaran pariin & siunausta.
20 VASTAUSTA:
Minkä ikäisenä Jimi alkoi opettelemaan soittamista? Hän kuoli 27 -vuotiaana, joten hänellä kului alle 20 vuotta päästäkseen tasolleen.
Ehtii_ehtii kirjoitti:
Minkä ikäisenä Jimi alkoi opettelemaan soittamista? Hän kuoli 27 -vuotiaana, joten hänellä kului alle 20 vuotta päästäkseen tasolleen.
Hendrix alkoi soittaa kitaraa 15v Wikipedian mukaan (pitäisi tietää tällainen, kun kuuntelin Henkkaa about 30 v sitten, häpeän nyt...), mutta sitä ajoin edellisessä takaa, että Hank, sekä Jimi ovat ehkä ne tunnetuimmat stratolla soittaneet. Ja ikään kuin verrokkina, että mitä muutakin kitaralla saa ulos, kuin Apachea. Tuo oli ensimmäisiä, mihin tykästyin joskus aikoinaan. No, Jimi Hendrix taas on ihan eri sarjassa, kaikkihan eivät voi sietää koko miestä, mutta itselle hänen kitaroinnin kuuntelu avasi lisää, mitä populaarimusiikin tarkoitus lieneekin. Hauskaa ylipäätään, että peräti samassa biisissä voidaan liikkua rautalangasta psekedeeliseen (Esa Pullianen, Mikko Lankinen mm.)
seacher kirjoitti:
Hendrix alkoi soittaa kitaraa 15v Wikipedian mukaan (pitäisi tietää tällainen, kun kuuntelin Henkkaa about 30 v sitten, häpeän nyt...), mutta sitä ajoin edellisessä takaa, että Hank, sekä Jimi ovat ehkä ne tunnetuimmat stratolla soittaneet. Ja ikään kuin verrokkina, että mitä muutakin kitaralla saa ulos, kuin Apachea. Tuo oli ensimmäisiä, mihin tykästyin joskus aikoinaan. No, Jimi Hendrix taas on ihan eri sarjassa, kaikkihan eivät voi sietää koko miestä, mutta itselle hänen kitaroinnin kuuntelu avasi lisää, mitä populaarimusiikin tarkoitus lieneekin. Hauskaa ylipäätään, että peräti samassa biisissä voidaan liikkua rautalangasta psekedeeliseen (Esa Pullianen, Mikko Lankinen mm.)
Jimi Hendrxillä meni siis vain alle 10 vuotta oppimiseensa. Miksi ihmeessä häpeät sitä että kuuntelit silloin? Hendrix oli hyvin omaperäinen ja luova, ja turha verrata pulliaisiin.
Ehtii_ehtii kirjoitti:
Jimi Hendrxillä meni siis vain alle 10 vuotta oppimiseensa. Miksi ihmeessä häpeät sitä että kuuntelit silloin? Hendrix oli hyvin omaperäinen ja luova, ja turha verrata pulliaisiin.
Miksei sitä opi vaikka virtuoosiksi vielä 50-vuotiaanakin?

Tietenkin tommonen asenne nyt varmasti jo estää oppimasta vaikka mitä. Kitaransoitto on teknistynyt huimasti Hendrixin ajoista ja Jimin soitto on nykymittapuulla aika vaatimatonta. Onhan se toki oman aikakautensa hienoa taituruutta ja varsinkin fiilistelyssään omaa luokkaansa, mutta ei mitenkään erityisen vaikeaa teknisesti nykymittapuulla mitattuna.

Meillä on valtava määrä kaikenlaisia opetusvideoita ja vuosikymmenten esimerkit lukuisista kitarataitureista ja oppiminen on vaan mielestäni helpompaa tätä kaikkea taustaa vasten, kuin koskaan aiemmin. Youtubekin on täynnä kaikenlaista matskua. Jollain Hendrixillä oli vaan joitain esikuvia ja rajallinen määrä juttuja mistä ammentaa, kun meillä on taas aivan hurja määrä kaikkea mistä ammentaa.

Tärkeintä on tietenkin kova treeni. Ehkä tämä on kuitenkin se rajoittava tekijä vanhemmalla iällä, ettei vaan ole aikaa vääntää jo päivä aamuyöhön kello neljään, kuten jollain teinihevikitaristilla. Nää jannut treenaa aamusta iltaan, niiden elämässä ei ole paljon muuta kun se vääntäminen ja tietenkin se helvetinmoinen into näyttää maailmalle mitä osaa. Kitaristien taitotaso on varmasti noussut juuri tästä syystä, koska ennen kitaristit olivat aika raakileita taidoiltaan, kehittyivät vähitellen bändin mukana. Sitten alkoi tulla näitä nuoria jannuja, kuten Van Halen tai Rhoads, jotka treenasivat itsensä valmiiksi. Joku Hendrix taas nukkui ja kävi paskallakin kitaran kanssa ja suorastaan kasvoi siihen kiinni. Näin se taituruus syntyy.

Moniko viiskymppinen nukkuu kitara vierellään tai treenaa aamuyöhön?

Nuorella on tietenkin kehittyvät aivot, joka auttaa asioiden omaksumista. En kuitenkin lähtis sille linjalle, että viiskymppinen ei enää voisi kehittyä virtuoosiksi.
Eikös Stratocasterin tallamikrofoni ole vinossa korostaakseen diskantteja? Hendrixillä vasenkätisenä oli kitara ylösalaisin, joten mikrofoni korostikin sitten bassokieltä vai?
Ei hän ainakaan itse pitänyt itseään parhaana kitaristina.
orginelli kirjoitti:
Eikös Stratocasterin tallamikrofoni ole vinossa korostaakseen diskantteja? Hendrixillä vasenkätisenä oli kitara ylösalaisin, joten mikrofoni korostikin sitten bassokieltä vai?
Ei hän ainakaan itse pitänyt itseään parhaana kitaristina.
Juurikin näin.

Tuskinpa Jimi nyt niin mietti mitään paras juttuja, vaan teki omaa juttuansa rakkaudesta soittoon. Tää unohtukin sanoa, että hommaahan tehdään nimenomaan rakkaudesta ja ei skebaa turhaan naiseen verrata.

Jotkut toki lopetti soittamisen, kun näki Jimin soittavan ja toiset otti vaikutteita. Tämäkin on tärkeää eli ei masennu, vaan inspiroituu. Onhan se raskasta veivata jotain juttua edes takasin, eikä silti ole tyytyväinen. Palaset loksahtaa kuitenkin vähitellen paikalleen myös soittoa opetellessa.
En ainakaan muista nähneeni kenenkään lukuisista Hendrixiä imitoineista oikeakätisistä soittajista kääntäneen Stratocasterinsa tallamikrofonin väärinpäin saadakseen vastaavan efektin.
originelli kirjoitti:
En ainakaan muista nähneeni kenenkään lukuisista Hendrixiä imitoineista oikeakätisistä soittajista kääntäneen Stratocasterinsa tallamikrofonin väärinpäin saadakseen vastaavan efektin.
Onhan näissä Jimin stratoa imitoivissa Fendereissä käännetty tallamikki samalla tavalla. En tiedä sitten onko sillä soitossa nyt niin hirveän iso merkitys, että se olis aivan välttämätöntä Hendrixiä soittaessa.

https://kitarablogi.com/2016/02/09/testipenkissa-fender-jimi-hendrix-stratocaster/

Tuollasen ostinkin ja hyvä keppi, mutta myin pois, kun ei Henkkaa nyt niin kovin paljon tule soitettua. Suosittelen kyllä kaikille Henkkafaneille. Eikä ole paha hintakaan.

Tässä vielä oikeaoppisempi versio eli koko keppi on väärinpäin, eikä pelkkä lapa ja tallamikki.

http://www.ebay.com/itm/An-original-1997-Jimi-Hendrix-Tribute-Stratocaster-/262852631817?hash=item3d333cdd09:g:FNQAAOSw2gxYowIF
seacher kirjoitti:
Hendrix alkoi soittaa kitaraa 15v Wikipedian mukaan (pitäisi tietää tällainen, kun kuuntelin Henkkaa about 30 v sitten, häpeän nyt...), mutta sitä ajoin edellisessä takaa, että Hank, sekä Jimi ovat ehkä ne tunnetuimmat stratolla soittaneet. Ja ikään kuin verrokkina, että mitä muutakin kitaralla saa ulos, kuin Apachea. Tuo oli ensimmäisiä, mihin tykästyin joskus aikoinaan. No, Jimi Hendrix taas on ihan eri sarjassa, kaikkihan eivät voi sietää koko miestä, mutta itselle hänen kitaroinnin kuuntelu avasi lisää, mitä populaarimusiikin tarkoitus lieneekin. Hauskaa ylipäätään, että peräti samassa biisissä voidaan liikkua rautalangasta psekedeeliseen (Esa Pullianen, Mikko Lankinen mm.)
Eikö oikea kitaraharrastaja voi häpeilemättä kuunnella Jimi Hendrixiä, mutta voi (saa) kuunnella Pulliaista, tai vaikka Lankista (koska tarpeeksi tuntematon) DD Naurettavaa
Ehtii_ehtii kirjoitti:
Jimi Hendrxillä meni siis vain alle 10 vuotta oppimiseensa. Miksi ihmeessä häpeät sitä että kuuntelit silloin? Hendrix oli hyvin omaperäinen ja luova, ja turha verrata pulliaisiin.
Valikoiva ymmärrys... Siis, Henkkaa kiitettävästi kuunnelleena pitäisi muukin trivia, kuin kitaran soitto tietää. Ajat muuttuu, vaikka joskus 1986-89 välillä piti kerätä pelkästään Hey Joesta about 20 versiota, tulin siihen tulokseen, että on sivistävää kuunnella muitakin. Myöskin porukka, jossa olin ei ollut terveellä pohjalla. En jaksa käsittää, miten jotain Pink Floydia esim. ei muka voi kuunnella, kuin pilvessä? Musiikkihan ne vibat antaa, kelle minkäkinlaiset. Pakko myöntää, että muutakin kuin tupakkaa kului Hendrixin kuuntelun aikoina, mutta raitistuttuani & taukoa pidettyäni löydän kyllä mitä erinäisimpiä soundeja ja ihan pelkästän hyvillä kuulokkeilla. Katsii kokeilla...
stonefree kirjoitti:
Valikoiva ymmärrys... Siis, Henkkaa kiitettävästi kuunnelleena pitäisi muukin trivia, kuin kitaran soitto tietää. Ajat muuttuu, vaikka joskus 1986-89 välillä piti kerätä pelkästään Hey Joesta about 20 versiota, tulin siihen tulokseen, että on sivistävää kuunnella muitakin. Myöskin porukka, jossa olin ei ollut terveellä pohjalla. En jaksa käsittää, miten jotain Pink Floydia esim. ei muka voi kuunnella, kuin pilvessä? Musiikkihan ne vibat antaa, kelle minkäkinlaiset. Pakko myöntää, että muutakin kuin tupakkaa kului Hendrixin kuuntelun aikoina, mutta raitistuttuani & taukoa pidettyäni löydän kyllä mitä erinäisimpiä soundeja ja ihan pelkästän hyvillä kuulokkeilla. Katsii kokeilla...
Häpeämisesi liittyy sitten vain omiin traumoihisi. Kuuntelin Jimi Hendrixiä, Pink Floydia ja lukemattomia muita jo paljon ennen sinua sekä pilvessä että ilman pilveä, eikä minulla ole häpeäongelmia kuuntelemisessani.
Ehtii_ehtii kirjoitti:
Häpeämisesi liittyy sitten vain omiin traumoihisi. Kuuntelin Jimi Hendrixiä, Pink Floydia ja lukemattomia muita jo paljon ennen sinua sekä pilvessä että ilman pilveä, eikä minulla ole häpeäongelmia kuuntelemisessani.
Voit nähdä asian kuten haluat. Eikä sekään haittaa, jos joku aineissa "kuuntelee" musiikkia muistamatta siitä juurikaan myöhemmin. Siis: Minulle on aivan sama, missä mielentilassa tuota juttua harrastaa, ja jos ei saa tuoda näkemystä, mitä vapautta on löytää mitä erinäisimmät jutut selvänä, niin voi voi. Liiankin monelta on jäänyt soittimet, koska fiilistä ei kuulemma löydy. Täällä Itä-Suomessa lepää muuten joitakin kymmeniä rock-tyyppejä mullan alla, joskin ukot ja pari muijaakin joi tai muuten peukaloi itsensä ennen aikaiseen hautaan. Itse näen tuon "stara-jutun" jonain muuna, kuin itsetuhoisena elämän tapana. Kyllähän sitä paitsi Stevie Ray Vaughankin soitti viimeiset ajat ilman rojua, enkä usko, että se hänen statustaan himmensi, eikä hän ole ainoa esimerkki. Toiseen ääripäähään, Pink Floydissa ollessa Syd Barret soitti samaa sointua lsd:ssä kiitettävän kauan samalla keikalla, kunnes bändiläiset kehottivat a.lopettamaan soiton, myöhemmin b.lähtemään bändistä. Että silleen... Tällä rautalngasta lähteneellä keskustelulla on ollut kiittettävästi kannanottoja, joskin kaino toive olisi, että jokaista mielipidettä kunnioitetaan. To be continued...
stonefree kirjoitti:
Voit nähdä asian kuten haluat. Eikä sekään haittaa, jos joku aineissa "kuuntelee" musiikkia muistamatta siitä juurikaan myöhemmin. Siis: Minulle on aivan sama, missä mielentilassa tuota juttua harrastaa, ja jos ei saa tuoda näkemystä, mitä vapautta on löytää mitä erinäisimmät jutut selvänä, niin voi voi. Liiankin monelta on jäänyt soittimet, koska fiilistä ei kuulemma löydy. Täällä Itä-Suomessa lepää muuten joitakin kymmeniä rock-tyyppejä mullan alla, joskin ukot ja pari muijaakin joi tai muuten peukaloi itsensä ennen aikaiseen hautaan. Itse näen tuon "stara-jutun" jonain muuna, kuin itsetuhoisena elämän tapana. Kyllähän sitä paitsi Stevie Ray Vaughankin soitti viimeiset ajat ilman rojua, enkä usko, että se hänen statustaan himmensi, eikä hän ole ainoa esimerkki. Toiseen ääripäähään, Pink Floydissa ollessa Syd Barret soitti samaa sointua lsd:ssä kiitettävän kauan samalla keikalla, kunnes bändiläiset kehottivat a.lopettamaan soiton, myöhemmin b.lähtemään bändistä. Että silleen... Tällä rautalngasta lähteneellä keskustelulla on ollut kiittettävästi kannanottoja, joskin kaino toive olisi, että jokaista mielipidettä kunnioitetaan. To be continued...
Puhuttiin pilvestä, eikä "rojusta". Monissa paikoissa maailmassa tuo on jo laillistettukin yleisen käyttämisen seurauksena, itseltäni iän karttuessa hiipui suurempi kiinnostus näihin.
Ehtii_ehtii kirjoitti:
Puhuttiin pilvestä, eikä "rojusta". Monissa paikoissa maailmassa tuo on jo laillistettukin yleisen käyttämisen seurauksena, itseltäni iän karttuessa hiipui suurempi kiinnostus näihin.
Niin, sori. Ehkä muutamat esimerkit läheltä nähtynä eivät saa minulta "siunausta" tuolle touhullle. Steviestä; alkoholisti + kovempaa huumetta, kuin pilvi, siitä tuo roju-nimitys. Ainakin täällä, missä asun olisi katasrofi laillistaa ns. tötsy. Osa siirtynyt spiidiin, mikä kielii jostain. Edesmennyt Lemmy toi kirjassaan ilmi suhteensa "swimbaan" korostaen vaikutuksen olevan yksilöllistä. Eli hän kesti, kaikki eivät. Minulta loppui kiinnostus, vaikkakin vika kerta pilvessä oli hauska. Ei vain tuntunut älykkäältä. Paremman jutun löysin vaeltamisesta; ruska-aikaan tunturissa näki värejä, joita olin etsinyt keinotekoisesti muuten, löytämättä kuitenkaan. Tais mennä ihan muihin asioihin; alun perinhän kyse oli musiikista, ei muusta, joten sori niille, jotka mahdollisesti kummastellen näitä juttuja luitte. Sinulle "Ehtii-ehtii": Hieno juttu, mihin tulokseen elämässäsi tulit & hyvää jatkoa muutenkin:) PS:Muut lukijat, jatkakaa kitaran kimpusssa, se palkitsee!
ohjesäännön.mukaan kirjoitti:
Eikö oikea kitaraharrastaja voi häpeilemättä kuunnella Jimi Hendrixiä, mutta voi (saa) kuunnella Pulliaista, tai vaikka Lankista (koska tarpeeksi tuntematon) DD Naurettavaa
Katso tuo video ja päättele, mitä ajoin takaa. https://www.youtube.com/watch?v=GWw55XhTehg Alkaa tuntua, että teistä muutamilla on aika valikoiva lukutaito tai -ymmärrys, kun otetaan sanoja sieltä ja täältä. Siis: Kyllä minun soittimissa voi samana päivänä kuulua aloittelijasta ammattilaiseen hyvinkin monen tyylistä kitaristia. sen verran olen kuitenkin tosikko, että soiton pitää myös joltain kuulostaa (melodia), siksi jokin Sepi Kumpulainen tai muut vastaavat saavat jäädä toisten kuultaviksi. En heitä tuomitse.
Stevie Rayllä oli tuossa oikeakätisessä stratossaan vasenkätisen straton kaula ylösalaisin, ja Dick Dalellä vasenkätinen strato kaula oikeinpäin, ja ylisuuri surffitukka.
stratosfääriä kirjoitti:
Stevie Rayllä oli tuossa oikeakätisessä stratossaan vasenkätisen straton kaula ylösalaisin, ja Dick Dalellä vasenkätinen strato kaula oikeinpäin, ja ylisuuri surffitukka.
Dick Dalelläkin on tavallaan kaula ylösalaisin, koska hänellä on vasenkätisessä stratocasterissaan kielet ylösalaisin, siten että ohuin onkin ylimpänä.
Dale käytti vasenkätistä stratoa jo 60-luvun alussa, mutta niinikään vasenkätinen Hendrix ei sellaista syystä tai toisesta hankkinut.
Stevie Ray Vaughn oikeakätisenä olisi voinut ottaa Dalen vasenkätisen kitaran ja soittaa sitä väärinpäin jolloin kielet olisivatkin olleet oikeinpäin, ja kitara olisi ollut samalla tavalla väärinpäin kuin Hendrixillä, mutta eri puolella.
kolmikosta kirjoitti:
Stevie Ray Vaughn oikeakätisenä olisi voinut ottaa Dalen vasenkätisen kitaran ja soittaa sitä väärinpäin jolloin kielet olisivatkin olleet oikeinpäin, ja kitara olisi ollut samalla tavalla väärinpäin kuin Hendrixillä, mutta eri puolella.
Ilahduttavaa, että ainakin kolme otti kantaa laittamaani juttuun. Suurin syy miksi sen tein oli se, että kun jotkut teistä ovat (ymmärrettävää sinänsä) uskollisia surf/rautalangalle, niin laitoin sillä silmällä, että asialla ovat varsin erityyliset kitaristit periaatteessa, mutta ainakin minusta juttu kulki hyvin. Tuohon Dickin tukkajuttuun etsin vastausta sitä kuitenkaan saamatta... Niin tai näin, moni juttu musiikissa on elpynyt parempaan, kun johonkin perinteiseen on sotkettu muitakin tyylejä. Yksi tutustumisen arvoisista voisi olla Jeff Beck - Rock 'n' Roll Party (Honoring Les Paul) DVD. Tuolla levyllä vierailee jos jonkin sortin artistia ja Jeff käy läpi aika monen tyyppistä juttua Apachesta lähtien.
soitellenrauhaan kirjoitti:
Miksei sitä opi vaikka virtuoosiksi vielä 50-vuotiaanakin?

Tietenkin tommonen asenne nyt varmasti jo estää oppimasta vaikka mitä. Kitaransoitto on teknistynyt huimasti Hendrixin ajoista ja Jimin soitto on nykymittapuulla aika vaatimatonta. Onhan se toki oman aikakautensa hienoa taituruutta ja varsinkin fiilistelyssään omaa luokkaansa, mutta ei mitenkään erityisen vaikeaa teknisesti nykymittapuulla mitattuna.

Meillä on valtava määrä kaikenlaisia opetusvideoita ja vuosikymmenten esimerkit lukuisista kitarataitureista ja oppiminen on vaan mielestäni helpompaa tätä kaikkea taustaa vasten, kuin koskaan aiemmin. Youtubekin on täynnä kaikenlaista matskua. Jollain Hendrixillä oli vaan joitain esikuvia ja rajallinen määrä juttuja mistä ammentaa, kun meillä on taas aivan hurja määrä kaikkea mistä ammentaa.

Tärkeintä on tietenkin kova treeni. Ehkä tämä on kuitenkin se rajoittava tekijä vanhemmalla iällä, ettei vaan ole aikaa vääntää jo päivä aamuyöhön kello neljään, kuten jollain teinihevikitaristilla. Nää jannut treenaa aamusta iltaan, niiden elämässä ei ole paljon muuta kun se vääntäminen ja tietenkin se helvetinmoinen into näyttää maailmalle mitä osaa. Kitaristien taitotaso on varmasti noussut juuri tästä syystä, koska ennen kitaristit olivat aika raakileita taidoiltaan, kehittyivät vähitellen bändin mukana. Sitten alkoi tulla näitä nuoria jannuja, kuten Van Halen tai Rhoads, jotka treenasivat itsensä valmiiksi. Joku Hendrix taas nukkui ja kävi paskallakin kitaran kanssa ja suorastaan kasvoi siihen kiinni. Näin se taituruus syntyy.

Moniko viiskymppinen nukkuu kitara vierellään tai treenaa aamuyöhön?

Nuorella on tietenkin kehittyvät aivot, joka auttaa asioiden omaksumista. En kuitenkin lähtis sille linjalle, että viiskymppinen ei enää voisi kehittyä virtuoosiksi.
Ei aivan pidä paikkaansa, jos on todella lahjakas, nopea sormistaan ja hyvä oppimiskyky niin voi tulla virtuoosiksi, itse treenasin viisikymppinen uuteen harrastukseen jonka kuulemma voi vain nuoret taitaa ja nyt voin kehua itseäni ja vertaistaan hakea mutta se oli kovan työn takana.
+Lisää kommentti
Tuosta genrestä sen verran,että vaikka se monella nopealla twist-kompilla kipinä rautalankaan herää, suosittelen silti kuuntelemaan muutakin tahtilajia (twistiinkin kyllästyy). Useimpien jumaloima Esa Pulliainen pisti 80-luvulla Topin aikaan Agentsissa shown pystyyn soittamalla CCR:kin esíttämän Suzie Q:n. Kyllä siitä yhtäaikisesta kielten taivuttelusta kera kammen löytää nuorena nukkuneen Hendrixin. Se juuri Esasta juuri tekeekin monipuolisen kitaristin ja on hän sitä itsekin tuonut esiin haastatteluissa, ei siis jäädä moneen kertaan kopioituihin juttuihin, vaan lisätään siihen muutakin. Mikä sitten surkuhupaisaa suomalaisesaa rautalangassa, niin paljon haukutut ja myös levyjä myyneet "aloittelijat" 60-luvulla svengasivat paljon paremmin, kuin studiotasoiset miehet esim. Heikki Laurila. En saa cd-kokoelmaa mieleen; kaksi tai kolme levyä oli, mutta kävi kyllä siedätyshoidosta kuunnella boxi läpi. Keräilijöille tuollaiset on tietty must. Oon kohta 52 ( ja ei oo rokkaajaks), mutta tuollaisen 37-38 vuoden kokemuksella väittäisin, ettei tämä isänmaallinen kaiutettu musiikki häviä koskaan; aina tulee sukupolvi, joka sen löytää. Sitten ilo-uutinen gospel-musiikin ystäville; kaksi rautalanka/fiftari-tyylistä musiikkia soittavaa bändiä on; Wonderful Land, sekä Maisa & Original Sound. Toinen tullut nähtyä livenä ja kyllähän oli meininkiä! Suosittelen kuuntelemaan kumpaakin.
Ilmoita
Ruokahalun kasvaessa voi sitten alkaa kuuntelemaan kitaran lisäksi muutakin... Ukot Jet Harris & Tony Meehan olivat alkujaan Shadowsissa, mutta tekivät sitten bändistä lähdettyään 1963 kappaleen Diamonds. Erikoisen siitä tekee kuusikielinen fenderbasso, jossa vibrakampi. Noita ei käsittääkseni ole paljoa tehty... Jos tuo äsken mainittu kiinnostaa, niin youtubessa löytyy: https://www.youtube.com/watch?v=vHyTN5DQT6E Ruotsalainen Spotnicks teki myös kyseisen kappaleen, itse asiassa kakarana kuulin sen ennen noita aaveita... Hyviä rumpaleitakin tuohon lajiin kuuluu mm. edesmennyt Mel Taylor Venturesissa. Eräs täysosuma on mielestäni tämä https://www.youtube.com/watch?v=3bKG0p6Tv9Q Antoisia kuuntelukokemuksia:)
2 VASTAUSTA:
Pitää muistaa myös Ennio Morriconen loistelias sähkökitarankin hyödyntäminen.

https://www.youtube.com/watch?v=h1PfrmCGFnk
Kyllä, on ollut kestosuosikki kymmenet vuodet. Useita esittäjiä kuulleena parhaana pidän Hugo Montengro and his Orchestraa, mutta tää nyt vain yksi näkemys. Tarantinon elokuvissa on myös ainakin musiikkipuoli hyvää, jos itse elokuvien ei anna häiritä. En hauku niitä, hyvin tehtyjä, mutta alituiseen ei viitsi tuota väkivallalla mässäilyä katsoa.
+Lisää kommentti
Onhan se mukavaa kuunnellakkin,pikkasen vielä mukavempaa soittaa itse,ja tehdä erilaisia omia "versioita" muunkintyylisistä vaikkapa vanhoista kappaleista.Tietokonepohjaisella kotistudiolla kyllä todellakin hauska harrastus.Laitanpa tänne linkin vaikkapa tuosta:https://www.youtube.com/watch?v=R-1aJO8EdL4
1 VASTAUS:
Hyvä, tuo ei ole mitään huumemusiikkia
+Lisää kommentti
Sitähän se, sitten jos mennään vähän eri genreen, mutta kitarointi pysyy saman kaltaisena olisi tässä yksi:https://www.youtube.com/watch?v=Vwwb0FvEkS4 Rauhaa...
Ilmoita
Itse en tykkää mutta makuja on monia. Toisilla se maku on päin peetä ;-)

Ei vaan oikeasti ihan hyvä etteivät kaikki tykkää samanlaisesta musiikista. Tylsää olisi jos joka puolella kuulisi vain samanlaista musiikkia.
Ilmoita
Olen kuunnellut The Shadows yhtyettä upeaahan se niitten musiikki on . Tänään kuuntelin ensi kerran kun Esa Pulliainen soittaa kitaraa. Kumpa olisin aiemmin ,niin mahtavan hienosti soittaa
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Rautalanka on hunajaa korville

Käsittämättömän kaunista musiikkia tuo rautalanka hyvän kitaristin soittamana mitä sitä ole Spotifysta kuunnellut ja tietysti Stratocasterilla (tai sen kopiolla) soitettuna. Omasta mielestäni kaikkein kauneinta musiikkia mitä kitaralla voi soittaa. Esa Pulliaisen kitarointia olen jo vuosia kuunnellut lumoutuneena. Hän on ilmeisesti Suomen tunnetuin ja paras rautalankakitaristi. Hank Marvin ja muut vastaavat ulkolaisista soittajista sitten tietysti tuttuja myös.

Tekisi itsekin mieli opetella tuota musiikkilajia soittamaan mutta olenkohan ehkä jo liian vanha siihen (50+) Tarjouksesta saisi Yamaha Pacificaa pienellä vahvistimella n. 240 e:lla joten olisiko sellainen hyvä hankinta aloittelijalle?

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta