Kuinka kertoa lapsille ateisteista?

Mun luokse saa kaikki tulla käymään jotka paskantaa kultaa�

Omia lapsia ei ole mutta kyllähän sitä on silti lasten kanssa tekemisissä. Sukulaisen lapselle kerran kerroin kun tuli puhe uskonasioista, että on ihmisiä, jotka uskovat ja ovat vakuuttuneita, että Jumala on kaiken luonut ja myös koko avaruuden ja että ihmisen elämä ei pääty kuolemaan vaan jatkuu toisessa maailmassa. Kerroin myös että on niitä, jotka eivät usko Jumalaan ja elämään kuoleman jälkeen vaan ovat sitä mieltä, että kaikki on tullut tyhjästä.

- Mitäs arvelet, jos joku väittäisi, että tämä kivi on tullut tähän tyhjästä?
- Kuka väittää niin?
- No niin minustakin. Mutta mitä sitten sanot, jos joku väittää, että koko maailma on tullut ei mistään?
- Etkö kuunnellut mitä sanoin?
- (-; He eivät kuitenkaan itse pidä tuosta nimityksestä, vaan he kutsuvat itseään ateisteiksi.
- Ilmoja pidellyt.

Vaikkapa näin: Kun kerrotaan satuja jättiläisistä, niin ihmniset tietävät että ne ovat mielikuvitusolentoja. Jotkut ihmiset eivät vielä aikuisenakaan tajua, että jumalatkin ovat satuolentoja, niin kuin enkelitkin.

Näitä ihmisiä kutsutaan uskovaisiksi, koska kyse on uskosta, uskomuksesta, ei tiedosta, koska ei ole todisteita.

Niitä jotka tajuavat, että jumalat ja enkelit ovat mielikuvitusolentoja kutsutaan usein ateisteiksi. Minäkin olen ateisti. (Enkä ole robotti.)

Raamattu vai Tetris, kummassa on selvempi juoni ja lopputulos?

Kuka tämän kiven on tehnyt? - Mitä väliä sillä on , siinä se vaanny jököttää.

Avaaja: Voit kertoa lapselle ateisteista parhaiten tekemällä vertauskuvan esimerkiksi siitä etteivät kaikki aikuiset usko Joulupukkiinkaan.

Kun kerroin lapselle perusjuttuja kristinuskosta - paratiisista, puhuvasta käärmeestä, taikapuun hedelmästä, perisynnistä, luciferista, neitseellisestä syntymästä, puhuvasta aasista, kolminaisuusopista, epäkuolleesta ylösnousseesta joka oli itse oma isänsä ja kaikkitietävästä kaikkivaltiaasta joka ei tiedä mitään, eikä mahda mitään edes omien tekojensa seurauksille - niin tämä pudisteli epäuskoisena päätään ja ihmetteli että "onks oikeesti olemas niin tyhmii aikusii että ne uskoo tollasta?"

Valitettavasti on.

"Tässä eräs ehdotus:
- Mitäs arvelet, jos joku väittäisi, että tämä kivi on tullut tähän tyhjästä?
-
- No niin minustakin. Mutta mitä sitten sanot, jos joku väittää, että koko maailma on tullut ei mistään?
-
- (-; He eivät kuitenkaan itse pidä tuosta nimityksestä, vaan he kutsuvat itseään ateisteiksi."

Yritätkö olla hauska käyttämällä ironiaa vai luuletko oikeasti, että ateisti ja kreationisti on sama asia?

Lapsille voi reilusti kertoa, että on olemassa paljon ihmisiä, jotka ovat silkkaa ilkeyttään niin rationaalisia, etteivät osaa pitää totena väitteitä ja tarinoita asioista, joista ei ole näyttöä.

Vaikea olisi selostaa seitsenvuotiaalle, että tietokone on tullut tyhjästä ilman tekijää. Sitähän se tarkoittaa että alussa ei ollut mitään ja sitten kulua kauan aikaa ja sitten vain kaikkea on olemassa.

<< Muistelisin nähneeni opuksia tai ainakin niiden ilmoituksia, joissa on ollut jotain sensuuntaista kuin "Kuinka kertoa lapsille Jumalasta" tms. Mutta eikö olisi tarvetta myös opukselle: Kuinka kertoa lapselle ateisteista? >>

Toki on tarvetta. Eihän lapsille asioiden kertomista tule karttaa. Pitää vaan miettiä sopiva taso, miten asiasta puhuu. On siis erittäin hyvä kertoa lapsille, että keskimääräisesti älykkäämmät ihmiset harvemmin uskoo, että koko Jumala-tarina on totta alkuunkaan.

<< Tässä eräs ehdotus:
- Mitäs arvelet, jos joku väittäisi, että tämä kivi on tullut tähän tyhjästä?
-
- No niin minustakin. Mutta mitä sitten sanot, jos joku väittää, että koko maailma on tullut ei mistään? >>

Niin, tämä on varmasti juuri se infantiili ajattelumalli, miten uskonnot ylipäätään on olemassa. Voi siis olla varsin vaikea selittää lapsen ajattelumallilla lapsen ajattelumallia vastaan oleva ajattelumalli. Toki minä ainakin yrittäisin tuottaa uutta näkökulmaa noin lapselliseen virheargumentaatioon esim. näin: jos kerran oletetaan, että mitään ei voi tulla olevaiseksi ilman tekijää, niin mistä tämä tekijä on sitten tullut. Jos taas vedotaan, että ko. tekijä on ollut aina olemassa, niin eikö Maailmakin voisi olla ollut aina olemassa (jonkinlaisessa muodossa). Lapsi tuskin pystyy tätä kokonaan tajuamaan, kun ei pysty kaikki aikuisetkaan, mutta siinäpä olisi sitten kuitenkin jälleen kerran kerrottu lapselle todellisesta argumentaatiosta ja tiedon loogisuudesta esimerkki.

Ylipäätään on mielestäni hyvä kertoa lapselle, että oikeasti sängyn alla ei asu mörköjä. Väitettä on hyvä vahvistaa sillä, että koko maailmanhistoria ei tunne tapausta, että tällainen mörkö olisi ikinä nähty - eikä suuri osa aikuisistakaan (juuri tästä havaintojen puuttumisen syystä) usko tuollaisiin mörköihin ollenkaan. Ehkä sitten ainakin jossain vaiheessa (mikäli tämä ei luonnostaan muuten selkene) on syytä kertoa, ettei sitä joulupukkiakaan ole oikeasti olemassa. Aikuiset ne vaan ostaa lahjoja muksuille ja juksaa heitä muka jollain valkopartaisella ukolla.

No, miten sitten aikuisia juksataan ? Niin, kyllähän suuri osa aikuisistakin on varsin herkkäuskoisia: monet uskovat asioihin, joista ei ole todisteita. Ei se lapsen mielikuvitukseen perustuva maailma kovin helposti kehity reaalimaailmaksi. Jotkut uskovat ufojen käyvän Maassa tämän tästä, toiset uskovat homeopatian parantavan joidenkin loitsujen säestämänä. On myös suuri määrä ihmisiä, jotka uskovat edelleen valkopartaiseen havaitsemattomaan hahmoon - aikuisilla tuo valkoparta ei vaan enää oikeastaan koskaan ole joulupukki, mutta oma vastaava heilläkin on. Niin ja, sitten eri puolilla maailmaa uskotaan, että se pilven päällä olevalla hahmolla onkin musta parta - ja jos sillä väittää olevan valkoinen, niin sitten nämä kaksi kantaa sotivat verisesti keskenään (joskus myös fyysisesti). Toki jotkut väittävät, että siellä on useampi hahmo: joista jollakin on nuttura ja jollakin monta kättä. Yhtäkään näistä ei kuitenkaan ole koskaan nähty - kuten ei mörköjäkään. Silti pienet ihmiset pelkäävät sängyn alla olevia mörköjä tai pilven päällä olevia "mörköjä".

Älykkäämmät toki näkevät, että nuo kaikki ovat satuja. Ei niitä mörköjä ole sängyn alla eikä pilven reunalla.

Mitä jos vain kertoisit että on erilailla uskovia ihmisiä, ja sitten niitä jotka eivät usko mihinkään uskontoon. Ja että suurinosa näistä erilaisen katsomuksen omaavista tulee hyvin toimeen keskenään, ilman tarvetta vääristellä ja vähätellä toisiaan. Ja että kaikissa ryhmissä on kuitenkin vähemmistönsä, joilta edellä mainittu ei onnistu.

"Kuinka kertoa lapselle ateisteista?"

Ethän sinä kuitenkaan kerro ateisteista lapselle mitään. Sen sijaan sätkit selälläsi lattialla ja jokellat hänelle suu vaahdossa puhuen kielillä siansaksaa. Itsekontrollin takaisin saatuasi selität lapselle, että tuo oli ihan normaalia ja tervettä touhua, jonka sai aikaan olemattomalta vaikuttava suuri henki.

Sitten kerrot lapselle, että oli reilua tappaa muuan Jeesus vain siksi, jotta muut ihmiset saisivat ns. Jumalan luomat vikansa anteeksi (toisaalta tuo Jeesus vain näytteli kuollutta, mutta ei se mitään). Tämän jälkeen leikitte loppupäivän muita parempaa ihmistä ja luulette elävänne ikuisesti. On se eri jännää :D