http://www.iltalehti.fi/tyoelama/201702132200069824_tb.shtml
Työterveyslaitoksen professori toteaa aivan oikein, että työajan lyhentäminen ei aina kaikissa tilanteissa aiheuta tarvetta palkata lisätyövoimaa. Kokonaisuutena se kuitenkin sen tekee, koska on myös aloja, joissa työvoimaa on lisättävä, jos työajat lyhenevät. Sen lisäksi tulee kerrannaisvaikutus, eli työllistyneiden kasvanut ostovoima lisää kysyntää ja sitä kautta lisää työvoiman tarvetta palveluiden ja tavaroiden tuotannossa.
Mutta kun se kvartaali kusee.
Tässähän voitaisiin järjestää siirtymäaika, jona aikana, portaittain väheten, yhteiskunta tukee uusien palkattujen palkanmaksussa. Jos yritys tuen päätyttyä sanoo henkilöstöä irti muutaman vuoden aikana, osa tai kaikki tuki peritään takaisin.
Oma ongelmana tässä on tietenkin se, ettei meillä ole omaa valuuttaa suojaamassa savimajamaiden halpapaskalta. Jos olisi, me vain devalvoisimme ja hoitasimme työllisyytemme ja vientimme kuntoon, kuten kunniallisen kansallisvaltion kuuluukin.
Nyt, samoin kuin 1990-luvulla, tilannetta mutkistaa ulkomainen velka. Näppärät miehet rahalaitosten johdossa voisivat toki järjestellä niin, että se pääosin muuttuisi valtion ja keskuspankkimme velaksi, järjestelyin, joista EU:n pällien ei välttämättä tarvitsisi tietää mitään ennen FIXIT:iä.
Noin ei tietenkään tapahdu. Nykyisissä oikeistovässyköissä ei ole jääkärien henkeä eikä varsinkaan rohkeutta.
Mikäpä muuten lienee artikkelin kirjoittaneen Marko Simosen puoluekanta? Outoa on, että vaalirahoituksessa pitää selvittää sentin tarkkuudella, mistä kukakin mitäkin on saanut, mutta tiedonvälityksessä toimittajan ei tarvitse kertoa edes puoluekantaansa. Hän voi kirjoitella muka "puolueettomia" jutustelujaan ihan vapaasti ja osa lukijoistahan on joko liian nuoria tai vanhoja tai muuten estyneitä käsittämään alkuunkaan, milloin heitä vedätetään.
Työterveyslaitoksen professori toteaa aivan oikein, että työajan lyhentäminen ei aina kaikissa tilanteissa aiheuta tarvetta palkata lisätyövoimaa. Kokonaisuutena se kuitenkin sen tekee, koska on myös aloja, joissa työvoimaa on lisättävä, jos työajat lyhenevät. Sen lisäksi tulee kerrannaisvaikutus, eli työllistyneiden kasvanut ostovoima lisää kysyntää ja sitä kautta lisää työvoiman tarvetta palveluiden ja tavaroiden tuotannossa.
Mutta kun se kvartaali kusee.
Tässähän voitaisiin järjestää siirtymäaika, jona aikana, portaittain väheten, yhteiskunta tukee uusien palkattujen palkanmaksussa. Jos yritys tuen päätyttyä sanoo henkilöstöä irti muutaman vuoden aikana, osa tai kaikki tuki peritään takaisin.
Oma ongelmana tässä on tietenkin se, ettei meillä ole omaa valuuttaa suojaamassa savimajamaiden halpapaskalta. Jos olisi, me vain devalvoisimme ja hoitasimme työllisyytemme ja vientimme kuntoon, kuten kunniallisen kansallisvaltion kuuluukin.
Nyt, samoin kuin 1990-luvulla, tilannetta mutkistaa ulkomainen velka. Näppärät miehet rahalaitosten johdossa voisivat toki järjestellä niin, että se pääosin muuttuisi valtion ja keskuspankkimme velaksi, järjestelyin, joista EU:n pällien ei välttämättä tarvitsisi tietää mitään ennen FIXIT:iä.
Noin ei tietenkään tapahdu. Nykyisissä oikeistovässyköissä ei ole jääkärien henkeä eikä varsinkaan rohkeutta.
Mikäpä muuten lienee artikkelin kirjoittaneen Marko Simosen puoluekanta? Outoa on, että vaalirahoituksessa pitää selvittää sentin tarkkuudella, mistä kukakin mitäkin on saanut, mutta tiedonvälityksessä toimittajan ei tarvitse kertoa edes puoluekantaansa. Hän voi kirjoitella muka "puolueettomia" jutustelujaan ihan vapaasti ja osa lukijoistahan on joko liian nuoria tai vanhoja tai muuten estyneitä käsittämään alkuunkaan, milloin heitä vedätetään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.