MS-tautia sairastava vanhus ja kärttyisyys

Sanot sille, että nyt pidät turpas kiinni, että olet sen verran vanha akka, että tuollaista paskaa et kuuntele enää hetkeäkään tai käännät huumoriksi ja sanot joka väliin jotain vitsikästä. Ne yleensä auttaa, mutta tietenkin sanomiset pitää sopia sun luonteeseen. Sinä olet käyttäytynyt asiallisesti ja fiksusti, eikä sinun toiminnassa ole varmasti mitään vikaa. Katkera ja kateellinen asiakas purkaa pahaa oloansa sinuun. Oikeaa toimintamallia ei voi antaa vaan pitää toimia vaistojen mukaan, jokainen asiakas kun on oma yksilönsä. Oma persoona on työkalu joka kehittyy kokemuksen myötä. Yleensä haastavista asiakkaista tulee myös niitä tärkeimpiä, jotka jäävät mieleen koko elämäksi.

Voi kumpa välttyisi kaltaisiltanne hoitajilta!

Heippa vaan ,tääl yksi ms sairastava kirjoittaa sivustolla, lomalla kylläkin. En tiedä miksi tääl pyörin sivustolla. Mutta jäin ihmetteleen toistenkien kohtaloa tämän helvetin taudin kanssa!

Anteeksi kun minua nauratti tuo kertomuksesi kohtalontoverini kanssa! (toki vaikeampi)



Kyllä mielestäni ihminen "peilaa" sitä sairaana vanhanakin mitä oli nuoruudessakin! Ei se ole käyttäytyminen tuossa iässä keksittyä..

Tämä nyt oli mun mielipide, sanoudun irti vastuuseen johtuvista lausunnoista.

Tämä oli minulle ainakin opetus/luettava opas jonka muistan jos tilanteeni pahenee joskus. Voimia sinulle, ei ole helppo työ.

Pitäiskö oikeesti vaan korotetulla äänellä huutaa: turpa kiinni, minä hoidan nyt taloutta!!!

Kiitos kommenteistanne.

Olen luonteeltani sellainen, että en itse pysty karjumaan turpaa kiinni. En ole karjunut omille lapsillenikaan aikoinaan. Olen luonteeltani ystävällinen ja huomasin että jäärä nauttii kun saa kertoa vanhoja juttuja ja osittain halusi kuulla minunkin elämästäni. Nyt jäärän mielestä hän saa roiskia ympäriinsä ihan mitä haluaa. Kyllä aiemmin kevensin tilanteita huumorilla ja kerroin pari vitsiäkin.

Kehuu itseään. Ollut pikkupomon paikalla ennen sairauseläkettään, joka alkoi jo 90-luvun alussa. Siis kouluttamaton ihminen, tuohon aikaan työelämässä pääsi eteenpäin noin. Käytös korskeaa ja moukkamaista ollut nähtävästi jo nuorempana.
Olen itse markkinointialan koulutuksen saanut, yo-pohja ja muita opintoja takana. Nykytilanteessa en saa muita töitä kuin näitä paskapätkiä. Kyllä tilanteen pitäisi jo olla lukijoille selvä. Osaamattomat joutuvat näihin hommiin jos haluavat töitä tehdä. En todellakaan mainostanut itseäni ammattilaiseksi.
Luojan kiitos sopimukseni loppuu helmikuun lopussa. Kysyttiin jatkohaluja mutta kieltäydyin. Tässä vaiheessa vain tarvitsin näitäkin rahoja. Nuorin lapseni on armeijassa eikä miestä ole.

Siispä nyt vkl aloitin siten, että kysyn joka asian haluatko-muodossa. Yritti kysyä miten päiväni on mennyt. Vastasin että ihan hyvin kiitos. En kysellyt hänen päivästään. Kommentteihinsa vastasin jaaha ja ahaa ja niin jne.

Nyt jopa kiittää pari kertaa. Hymyä en enää kasvoilleni viitsi läväyttää. Yhden epähuomiossa tehdyn todella pienen virheen halusi korjattavan. Istun paikallani katse liimaantuneena telkkariin kunnes on aika alkaa viedä häntä sänkyyn. Kun yrittää äristä niin en reagoi mitenkään.
Seuraa kyllä silmä kovana mistä voisi antaa palautetta.
Kun tässä iässä itse roudaa noin liikapainoista ihmistä telineen avulla sänkyyn niin tulee niin hiki että yölläkin tein 15 minuutin lenkin takki auki ulkona. Ei mulla voimat meinaa nytkään riittää. Itse hän on kasa liikkumatonta lihaa, läskiä ja luuta. Lihasvasteita ei enää ole juuri ollenkaan.

Onni että jäljellä on enää 4 kertaa ja edelleenkin pidän suuni kiinni ettei päästä taas kurjiin tilanteisiin. Ajattelin aiemmin että voihan sitä ihmisen oloa ja mieltä samalla kohottaa keskustelemalla. Se vain johti siihen, että tulimme hänen puoleltaan liian läheisiksi ja hän alkoi omistaa minut.

Olen rukoillut nyt ennen näiden keikkojen alkamista ja rukoilen vastakin.

Kiitos tosiaan tuestanne, kommentoijat.

Enää kolme kertaa jäljellä. Työaikahan tässä duunissa on 22-24. Jäärä taistellut itselleen erioikeuden noin myöhäiseen maatepanoon. Sitä on jaksanut kehua ja selvittää kyllä riittävästi.

Eilen linjani jatkui. Puolen tunnin jäljeen kysyi miksi olen niin pahalla tuulella ; onko hän sanonut jotain. Vastasin etten ole pahalla tuulella. En tosiaan olekaan. Osaan kyllä irrottautua tilanteesta niin, etten puhise ja luo vihaisia katseita. Opin sen eläessäni alkoholistin kanssa. Tiedän, että viha ja paheksunta näkyy. Minä olen vain hiljaa.
Oli kysynyt jotain, mm. olenko pelannut snookeria. Vastasin vain, että en. Mainitsi katsoneensa jonkin leffan. Sanoin: vai niin.

Sänkyyn roudattaessa halusi sekaantua sängyn kaukosäätimen hallintaan. Annoin sen hänelle sanomatta mitään, kun sitä kerran pyysi. Nostotelineen käyttö sujui loistavasti nyt kun en kuuntele enää hänen ohjailuaan. Hänen vasempansa on tietysti minun oikeani kun vastatusten ollaan telinettä käytettäessä.
Sitten kysyy onko hän tehnyt nyt jotain kun ... keskeytin, sanoin ääntäni hieman korottaen että älä nyt ala jankuttaa. Ihan hyvin siis pystyinkin!

Tein oikein kun aloin kovettaa itseäni. Jäärä ihmetteli jo aiemmin miksi henkilökunta koko ajan vaihtuu ja avustajia vilisee. Avustajalla ei tarvitse olla koulutuspohjaa. Hoitajat on asia erikseen. Teki mieli sanoa että se mahdollisesti johtuu hoidettavien omasta käytöksestä osin. Peiliinkatsomisen paikka.

Hänellä kusikatetri jonka keräyspussi tyhjennetään ämpäriin ja siitä pönttöön. Olin nähtävästi ainoa ämpärin pesijä, koska nyt se todella haisee, kun jätin muillekin mahdollisuuden tähän tiskiin.

Kun tulin yöllä kotiin, niin oloni oli melko kevyt ja tyytyväinen.
Minua ei ole palkattu pitämään seuraa hänelle, vaan hoitamaan hänet sänkyyn.

Kyllä olen tyytyväinen itseeni siinä mielessä, että pystyn ilman vihaa ja raivoa irrottautumaan tilanteesta ja vaikeasta ihmisestä. Teen vain sen työn, jota varten minut on palkattu. En tee enää mitään extraa, josta ei ole sovittu. En keitä kanamunia enkä paista lihapullia yömyöhään. Autoin häntä siis aiemmin, mutta nyt loppui. Tulimme näköjään liian tutuiksi.
Asiakkaan kohdalla sairaus on tehnyt tuhoja jo yli 20 vuotta, joten uskon ettei hänen tyytyväisyytensä sentään minusta riipu tai johdu. Hän valittaa asioista joka tapauksessa. Ainoat asiat jotka häntä kiinnostavat, ovat telkkari ja ruoka. Niillä se tyytyväisyys syntyy, ei minun avullani.

Tiedän MS-taudista melko paljon erään sukulaiseni kautta, mutta minulta ei avustajan roolissa enää löydy terapia- tai keskusteluapua. Ei ole minun työtäni eikä ole koulutustakaan. Enkä toivottavasti joudu enää kertaakaan siivoamaan hänen ulosteitaan ja hoitamaan peräpukamiaan. Ne teen tietysti taas mikäli vahinko sattuu telinesiirron yhteydessä.

Kyllä tulevaisuus saattaa pelottaa joitakin, mutta pelko seurana on vaikea elää. Saattaa käydä niinkin, että kuolla kupsahtaa vaikka huomenna. Ei sydän syrjällään elämisessä mielestäni ole paljoa mieltä.

Sairauksia olen saanut jo kerättyä itsekin ja niistä kolmeen syön loppuikäni lääkkeitä. Niiden ei pitäisi aiheuttaa invaliditeettia, mutta koskaan ei tiedä, mitä huominen tuo.
Omien lasteni kanssa olen sopinut tietyistä toimenpiteistä kohdallani, mikäli oma tilanteeni synkkenee kestämättömäksi. He ovat lupauksen antaneet.

Hyvää jatkoa kaikille ja kiitos minuun kohdistuvista toivomuksistanne.

Sen verran vielä lisään, että luonteeni mukaisesti yritin olla tälle asiakkaalle ystävällinen aiemmin. Nyt myöhemmin ymmärsin, että hän taisi tulkita sen siksi, että minut on palkattu muun työn ohessa miellyttämään häntä, viihdyttämään keskustelemalla ja kuuntelemaan juttujaan. Hänhän oli tämän erioikeuden yöpalvelusta itselleen saanut.

Tämän jälkeen en enää palaa kommentoimaan tätä asiaa.
Olen vain tyytyväinen, että tekemäni sopimus loppuu.