Köyhä kokeili päivän luksuselämää
Tiinalla on työ, kiva koti, ystäviä ja harrastuksia. Silti hän on köyhä. Miltä Tiinasta näyttää varakkaiden yltäkylläinen maailma: shoppailusamppanjat, parin tonnin mekot ja hienostoillalliset?
Samppanjabaarin kalliihkot kuplat
– Herrajumala.
Niin, täällä tavaratalon samppanjabaarissa 12 senttilitraa listan halvinta tuotetta, Mercier Brut Rosea, maksaa 17 euroa. Sen aromissa on hiivaleipää ja aprikoosia, ja pieni lasillinen sitä on keskiluokankin ulottuvilla, jos keskiluokka joskus haluaa oikein hullutella.
Hakusessa: oma paikka
Ehkä selitys löytyy Tiinan henkilöhistoriasta. Katsotaan. Syntymä Lahdessa duunariperheeseen vuonna 1981. Koulumenestys heikohkoa: matematiikassa ongelmia, äidinkielestä hyviä numeroita. Taiteellista lahjakkuutta. Synnynnäinen kuulovamma haittasi meluisassa luokassa, joten Tiina oli tunneilla enimmäkseen melko pihalla.
Jotta päätyy köyhäksi, ei tarvitse erityisesti mokata. Tiina valitsi 16-vuotiaana käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen, ja jo alavalinta viitoitti tietä pieniin tuloihin.
Tiina hankki myynnin ammattitutkinnon aikuiskoulutuksessa ja teki töitä pienissä myymälöissä, kassamyyjänä ja kassavastaavanakin. Työ oli kivaa, mutta tenniskyynärpää pilasi uran.
– Siinä vaiheessa tuli lannistunut olo: mihin enää kelpaan? Miten muotoilen kauniisti työhakemukseen, että minulla on kuulovamma ja kelvoton toinen käsi, mutta ottakaa minut töihin?
Joka kuukausi riipii nähdä, miten vähän pakollisten menojen jälkeen jää, mutta pikkuhiljaa viivan alla kummitteleva velkasaldo pienenee. Siitä tulee hyvä mieli.
Esplanadin ostoskadulla Helsinki on luksuksimmillaan. Louis Vuittonin myymälässä asiakkaille riennetään avaamaan ulko-ovi, ja sisällä seisoo tummiin pukuihin sonnustautuneita miekkosia valmiina palvelemaan. Laukkuihin ja kenkiin ei ole kiinnitetty hintalappuja, joten asiakaskunta ei ilmeisesti kysele hintaa.
Koetan ajatella, että luksukseksi voivat riittää suklaalevy ja kirja kirjastosta.
Pienet tulot eivät välttämättä näy päälle. Tiinan kaltaiset viitseliäät vähävaraiset näyttävät huolitelluilta hyvin pidetyissä, vanhoissa vaatteissaan,
Yksi ajattelematon pizza tarkoittaa seuraavina päivinä pikanuudeleita. Hammaslääkärikäynti täytyy pihistää jostain muusta. Köyhän pitää tsempata koko ajan, ja kun peruspärjääminen vie suuren osan jaksamisesta, jää vähemmän aikaa pohtia yhteiskunnallisia asioita.
Omistusasunto on kuitenkin se juttu, joka tavallista suomalaista vaurastuttaa. Asuntojen hinnat ovat 90-luvun laman jälkeen nousseet tasaisesti. Lähivuosina kansalaiset perivät vielä lisää kämppiä suurilta ikäluokilta.
Samalla Suomi on jakautumassa yhä enemmän kahtia: niihin, joiden perhe selvisi lamasta kuivin jaloin ja joille on kertynyt omaisuutta. Heidän tuottonsa kasvavat entisestään, kiitos globaalin talouden. Toisaalta ovat ne, jotka eivät koskaan saaneet nousukautta takaisin.
Jos maailmat eriytyvät lisää, se ei tee hyvää yleiselle ilmapiirille. On ehkä vaikeaa nähdä toisia enää samanarvoisina lähimmäisinä.
Tiinalla on työ, kiva koti, ystäviä ja harrastuksia. Silti hän on köyhä. Miltä Tiinasta näyttää varakkaiden yltäkylläinen maailma: shoppailusamppanjat, parin tonnin mekot ja hienostoillalliset?
Samppanjabaarin kalliihkot kuplat
– Herrajumala.
Niin, täällä tavaratalon samppanjabaarissa 12 senttilitraa listan halvinta tuotetta, Mercier Brut Rosea, maksaa 17 euroa. Sen aromissa on hiivaleipää ja aprikoosia, ja pieni lasillinen sitä on keskiluokankin ulottuvilla, jos keskiluokka joskus haluaa oikein hullutella.
Hakusessa: oma paikka
Ehkä selitys löytyy Tiinan henkilöhistoriasta. Katsotaan. Syntymä Lahdessa duunariperheeseen vuonna 1981. Koulumenestys heikohkoa: matematiikassa ongelmia, äidinkielestä hyviä numeroita. Taiteellista lahjakkuutta. Synnynnäinen kuulovamma haittasi meluisassa luokassa, joten Tiina oli tunneilla enimmäkseen melko pihalla.
Jotta päätyy köyhäksi, ei tarvitse erityisesti mokata. Tiina valitsi 16-vuotiaana käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen, ja jo alavalinta viitoitti tietä pieniin tuloihin.
Tiina hankki myynnin ammattitutkinnon aikuiskoulutuksessa ja teki töitä pienissä myymälöissä, kassamyyjänä ja kassavastaavanakin. Työ oli kivaa, mutta tenniskyynärpää pilasi uran.
– Siinä vaiheessa tuli lannistunut olo: mihin enää kelpaan? Miten muotoilen kauniisti työhakemukseen, että minulla on kuulovamma ja kelvoton toinen käsi, mutta ottakaa minut töihin?
Joka kuukausi riipii nähdä, miten vähän pakollisten menojen jälkeen jää, mutta pikkuhiljaa viivan alla kummitteleva velkasaldo pienenee. Siitä tulee hyvä mieli.
Esplanadin ostoskadulla Helsinki on luksuksimmillaan. Louis Vuittonin myymälässä asiakkaille riennetään avaamaan ulko-ovi, ja sisällä seisoo tummiin pukuihin sonnustautuneita miekkosia valmiina palvelemaan. Laukkuihin ja kenkiin ei ole kiinnitetty hintalappuja, joten asiakaskunta ei ilmeisesti kysele hintaa.
Koetan ajatella, että luksukseksi voivat riittää suklaalevy ja kirja kirjastosta.
Pienet tulot eivät välttämättä näy päälle. Tiinan kaltaiset viitseliäät vähävaraiset näyttävät huolitelluilta hyvin pidetyissä, vanhoissa vaatteissaan,
Yksi ajattelematon pizza tarkoittaa seuraavina päivinä pikanuudeleita. Hammaslääkärikäynti täytyy pihistää jostain muusta. Köyhän pitää tsempata koko ajan, ja kun peruspärjääminen vie suuren osan jaksamisesta, jää vähemmän aikaa pohtia yhteiskunnallisia asioita.
Omistusasunto on kuitenkin se juttu, joka tavallista suomalaista vaurastuttaa. Asuntojen hinnat ovat 90-luvun laman jälkeen nousseet tasaisesti. Lähivuosina kansalaiset perivät vielä lisää kämppiä suurilta ikäluokilta.
Samalla Suomi on jakautumassa yhä enemmän kahtia: niihin, joiden perhe selvisi lamasta kuivin jaloin ja joille on kertynyt omaisuutta. Heidän tuottonsa kasvavat entisestään, kiitos globaalin talouden. Toisaalta ovat ne, jotka eivät koskaan saaneet nousukautta takaisin.
Jos maailmat eriytyvät lisää, se ei tee hyvää yleiselle ilmapiirille. On ehkä vaikeaa nähdä toisia enää samanarvoisina lähimmäisinä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Köyhä kokeili päivän luksuselämää
Tiinalla on työ, kiva koti, ystäviä ja harrastuksia. Silti hän on köyhä. Miltä Tiinasta näyttää varakkaiden yltäkylläinen maailma: shoppailusamppanjat, parin tonnin mekot ja hienostoillalliset?
Samppanjabaarin kalliihkot kuplat
Niin, täällä tavaratalon samppanjabaarissa 12 senttilitraa listan halvinta tuotetta, Mercier Brut Rosea, maksaa 17 euroa. Sen aromissa on hiivaleipää ja aprikoosia, ja pieni lasillinen sitä on keskiluokankin ulottuvilla, jos keskiluokka joskus haluaa oikein hullutella.
Hakusessa: oma paikka
Niin, täällä tavaratalon samppanjabaarissa 12 senttilitraa listan halvinta tuotetta, Mercier Brut Rosea, maksaa 17 euroa. Sen aromissa on hiivaleipää ja aprikoosia, ja pieni lasillinen sitä on keskiluokankin ulottuvilla, jos keskiluokka joskus haluaa oikein hullutella.
Hakusessa: oma paikka
Ehkä selitys löytyy Tiinan henkilöhistoriasta. Katsotaan. Syntymä Lahdessa duunariperheeseen vuonna 1981. Koulumenestys heikohkoa: matematiikassa ongelmia, äidinkielestä hyviä numeroita. Taiteellista lahjakkuutta. Synnynnäinen kuulovamma haittasi meluisassa luokassa, joten Tiina oli tunneilla enimmäkseen melko pihalla.
in ostoskadulla Helsinki on luksuksimmillaan. Louis Vuittonin myymälässä asiakkaille riennetään avaamaan ulko-ovi, ja sisällä seisoo tummiin pukuihin sonnustautuneita miekkosia valmiina palvelemaan. Laukkuihin ja kenkiin ei ole kiinnitetty hintalappuja, joten asiakaskunta ei ilm
Siinä vaiheessa tuli lannistunut olo: mihin enää kelpaan? Miten muotoilen kauniisti työhakemukseen, että minulla on kuulovamma ja kelvoton toinen käsi, mutta ottakaa minut töihin?