Sillä Jumalan valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa. 1 Kor. 4: 20.
Tämä on vakavaa puhetta. Jokainen tunnustanee sen omassatunnossaan todeksi. Se, joka kerran autuaana tahtoo istuimen edessä seistä, älköön ajattelemattomuudessaan unohtako tätä ja pyytäköön hän Jumalan Hengen apua vakavaan itsetutkisteluun. Tämänpäiväinen tekstimme sanoo: Jumalan valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa. Se on meille hyvin vakava muistutus, sillä jokainen ihmissydän on häijy ja pahanilkinen kappale, täynnä petosta, valhetta, vääryyttä ja ulkokultaisuutta, jonka, tähden meitä aina väijyy itsepetoksen suuri vaara. Omistamatta kristinuskon voimaa ja elämää tyydymme vain näennäiseen kristillisyyteen, pelkkiin tietoihin ja suun tunnustukseen. Sen takia Jumalan valtakunta ei ole sanoissa vaan voimassa. Se on sana paikallaan ja aikanansa sanottu. Se sopii hyvin meidän aikamme kristityille.
Tosin kyllä kaikkina aikoina joka paikassa löytyy heränneitten joukossa niitä, jotka pettävät itsensä ja tyytyvät pelkkiin tietoihin ja järjellisyyden ongelmiin. Heiltä puuttuu jumalisuuden voima ja heidän elämänsä on vain jumalisuuden varjo. Löytyypä kokonaisia seurakuntia, joissa kristillisen elämän suunta tavoittelee pelkkiä sanoja ja tekoja. Silloin on tarpeellista muistaa, että Jumalan valtakunta ei ole sanoissa vaan voimassa.
Korinton seurakunta, jolle Paavali kirjoitti nämä ankarat sanat, oli joutunut siihen tilaan. Apostoli sanoo: »Puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista.» Hän oli siis julistanut heille Jumalan pelastusneuvon heidän autuudekseen. Ja he olivat yksinkertaisuudessa vastaanottaneet ja olivat uskossaan autuaat. Mutta sitten siellä pääsi semmoinen henki, että melkein kaikki heidän huomiokykynsä kohdistui ainoastaan oppeihin ja opettajiin eikä sanan toteuttamiseen elämässä. Toinen sanoi: Minä olen Paavalin puolta. Toinen: Minä olen Apollon. Kolmas: Minä olen Keefaan. Neljäs: Minä olen Kristuksen.
Vähän he ajattelivat sisäisen elämänsä tilaa. Sanan toteuttaminen ja voima heidän sydämessään ja elämässään oli heikkoa, jonka tähden myös vallan kauheita asioita tapahtui heidän keskuudessaan. Mutta ei tämä suuresti heitä huolestuttanut, vaan sen sijaan he itsetyytyväisinä paisuivat pöyhkeiksi ja olivat mielestään vahvat ja rohkeat hyvinkin huonoissa olosuhteissa. Samassa luvussa, josta tekstimme on otettu, sanoo apostoli: »Te olette jo ravitut, teistä on tullut jo rikkaita, te olette ilman meitä päässeet kuin miksikin kuninkaiksi, Me olemme houkkia Kristuksen tähden, mutta te älykkäitä Kristuksessa, me olemme heikkoja, mutta te väkeviä; te kunnioitettuja, mutta me halveksittuja. Mutta minä tulen pian teidän luoksenne, jos Herra tahtoo, ja silloin minä otan selon, en noiden pöyhkeiden sanoista, vaan voimasta. Sillä Jumalan valtakunta ei ole sanoissa vaan voimassa.»
Jos tämä kuvaus semmoisenaan ei sovikaan kaikkiin, niin varmaa kuitenkin on, että me olemme rikkaammat sanoissa kuin voimassa. Jumalalle kiitos, että me olemme saaneet hengellistä opetusta. Me olemme sangen rikkaat Jumalan sanan ja tiedon aarteet ovat meille tarjona. Hengellistä tietoa on meillä paljon suuremmassa määrässä kuin mitä pyhimyksillä ennen muinoin oli. Saatamme yhtyä Piispa Pontoppidaniin hänen sanoessaan: »Esi-isämme toteuttivat Jumalan sanan elämässään suuremmassa määrässä kuin mitä heillä oli tietoja Jumalan sanasta, mutta me tiedämme enemmän kuin mitä me toteutamme. He muistuttavat heikkonäköistä, hedelmällistä Leaa, me hedelmätöntä, ihanaa Raakelia.» Siis toteuttakaamme elämässämme, minkä tiedämme! Sillä Jumalan valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa.
Olkoon kuitenkin meistä kaukana se ajatus, että meillä on tarpeeksi uskon julistusta, että meiltä puuttuu pyhityksen oppi ja että tämä olisi nyt korvattava voimakkaammalla lain ja pyhityksen julistuksella. Ei, tuo halveksittu saarna, uskon julistus ainoastaan antaa Hengen, elämän ja voiman.
Missä ei ole jumalisuuden voimaa ja todistusta, siinä puuttuu usko, ja elämä Kristuksessa. Vika on siinä, ettemme anna sanan päästä sydämiimme, emmekä sovelluta ja toteuta sitä, vaan otamme sen vastaan ainoastaan ymmärryksellämme käyttääksemme sitä opin selvittelyyn. Kaikki aikamme menee aseiden takomiseen, kiillottamiseen ja järjestämiseen. Ja kun emme käytä aseitamme vihollista vastaan, niin vihollinen anastaa maan sillä aikaa, kun me järjestämme aseitamme.
Jos harrastuksemme ainoastaan oppeihin ja tietoon niin pääasia: katumus, usko, pyhitys, sydämen luottavaisuus, ilo, elämä, rakkaus, tutustuminen Jumalaan Kristuksessa ja siitä lähtevä todellinen pyhitys, johon sana meitä kehottaa, unohtuu. Silloin olemme vaarassa menettää myös opin, oikean, puhtaan opin. ja tällä tavalla menetämme pääasian. Jumalan valtakunta ei silloin ole meissä, sillä Jumalan valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa.
Tämä on vakavaa puhetta. Jokainen tunnustanee sen omassatunnossaan todeksi. Se, joka kerran autuaana tahtoo istuimen edessä seistä, älköön ajattelemattomuudessaan unohtako tätä ja pyytäköön hän Jumalan Hengen apua vakavaan itsetutkisteluun. Tämänpäiväinen tekstimme sanoo: Jumalan valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa. Se on meille hyvin vakava muistutus, sillä jokainen ihmissydän on häijy ja pahanilkinen kappale, täynnä petosta, valhetta, vääryyttä ja ulkokultaisuutta, jonka, tähden meitä aina väijyy itsepetoksen suuri vaara. Omistamatta kristinuskon voimaa ja elämää tyydymme vain näennäiseen kristillisyyteen, pelkkiin tietoihin ja suun tunnustukseen. Sen takia Jumalan valtakunta ei ole sanoissa vaan voimassa. Se on sana paikallaan ja aikanansa sanottu. Se sopii hyvin meidän aikamme kristityille.
Tosin kyllä kaikkina aikoina joka paikassa löytyy heränneitten joukossa niitä, jotka pettävät itsensä ja tyytyvät pelkkiin tietoihin ja järjellisyyden ongelmiin. Heiltä puuttuu jumalisuuden voima ja heidän elämänsä on vain jumalisuuden varjo. Löytyypä kokonaisia seurakuntia, joissa kristillisen elämän suunta tavoittelee pelkkiä sanoja ja tekoja. Silloin on tarpeellista muistaa, että Jumalan valtakunta ei ole sanoissa vaan voimassa.
Korinton seurakunta, jolle Paavali kirjoitti nämä ankarat sanat, oli joutunut siihen tilaan. Apostoli sanoo: »Puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista.» Hän oli siis julistanut heille Jumalan pelastusneuvon heidän autuudekseen. Ja he olivat yksinkertaisuudessa vastaanottaneet ja olivat uskossaan autuaat. Mutta sitten siellä pääsi semmoinen henki, että melkein kaikki heidän huomiokykynsä kohdistui ainoastaan oppeihin ja opettajiin eikä sanan toteuttamiseen elämässä. Toinen sanoi: Minä olen Paavalin puolta. Toinen: Minä olen Apollon. Kolmas: Minä olen Keefaan. Neljäs: Minä olen Kristuksen.
Vähän he ajattelivat sisäisen elämänsä tilaa. Sanan toteuttaminen ja voima heidän sydämessään ja elämässään oli heikkoa, jonka tähden myös vallan kauheita asioita tapahtui heidän keskuudessaan. Mutta ei tämä suuresti heitä huolestuttanut, vaan sen sijaan he itsetyytyväisinä paisuivat pöyhkeiksi ja olivat mielestään vahvat ja rohkeat hyvinkin huonoissa olosuhteissa. Samassa luvussa, josta tekstimme on otettu, sanoo apostoli: »Te olette jo ravitut, teistä on tullut jo rikkaita, te olette ilman meitä päässeet kuin miksikin kuninkaiksi, Me olemme houkkia Kristuksen tähden, mutta te älykkäitä Kristuksessa, me olemme heikkoja, mutta te väkeviä; te kunnioitettuja, mutta me halveksittuja. Mutta minä tulen pian teidän luoksenne, jos Herra tahtoo, ja silloin minä otan selon, en noiden pöyhkeiden sanoista, vaan voimasta. Sillä Jumalan valtakunta ei ole sanoissa vaan voimassa.»
Jos tämä kuvaus semmoisenaan ei sovikaan kaikkiin, niin varmaa kuitenkin on, että me olemme rikkaammat sanoissa kuin voimassa. Jumalalle kiitos, että me olemme saaneet hengellistä opetusta. Me olemme sangen rikkaat Jumalan sanan ja tiedon aarteet ovat meille tarjona. Hengellistä tietoa on meillä paljon suuremmassa määrässä kuin mitä pyhimyksillä ennen muinoin oli. Saatamme yhtyä Piispa Pontoppidaniin hänen sanoessaan: »Esi-isämme toteuttivat Jumalan sanan elämässään suuremmassa määrässä kuin mitä heillä oli tietoja Jumalan sanasta, mutta me tiedämme enemmän kuin mitä me toteutamme. He muistuttavat heikkonäköistä, hedelmällistä Leaa, me hedelmätöntä, ihanaa Raakelia.» Siis toteuttakaamme elämässämme, minkä tiedämme! Sillä Jumalan valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa.
Olkoon kuitenkin meistä kaukana se ajatus, että meillä on tarpeeksi uskon julistusta, että meiltä puuttuu pyhityksen oppi ja että tämä olisi nyt korvattava voimakkaammalla lain ja pyhityksen julistuksella. Ei, tuo halveksittu saarna, uskon julistus ainoastaan antaa Hengen, elämän ja voiman.
Missä ei ole jumalisuuden voimaa ja todistusta, siinä puuttuu usko, ja elämä Kristuksessa. Vika on siinä, ettemme anna sanan päästä sydämiimme, emmekä sovelluta ja toteuta sitä, vaan otamme sen vastaan ainoastaan ymmärryksellämme käyttääksemme sitä opin selvittelyyn. Kaikki aikamme menee aseiden takomiseen, kiillottamiseen ja järjestämiseen. Ja kun emme käytä aseitamme vihollista vastaan, niin vihollinen anastaa maan sillä aikaa, kun me järjestämme aseitamme.
Jos harrastuksemme ainoastaan oppeihin ja tietoon niin pääasia: katumus, usko, pyhitys, sydämen luottavaisuus, ilo, elämä, rakkaus, tutustuminen Jumalaan Kristuksessa ja siitä lähtevä todellinen pyhitys, johon sana meitä kehottaa, unohtuu. Silloin olemme vaarassa menettää myös opin, oikean, puhtaan opin. ja tällä tavalla menetämme pääasian. Jumalan valtakunta ei silloin ole meissä, sillä Jumalan valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Opeta meitä, Herra Jeesus, kuulemaan ja kätkemään sanasi. Ilmoita meille yhä enemmän sitä salattua viisautta, että sinun täydellisyydestäsi saisimme armon armosta. Lähetä rakkautesi tuli sydämiimme, niin että eläisimme vanhurskaudessa ja pyhyydessä kaiken elinaikamme! Amen.
Jatkuu...O.Pelton sivustolla.