löytän itseleen ominaisen mallin / merkin mutta älypuhelimensä käytössä lienee monilla o opittavaa. " viitaten " edeliseen erilliseen juttuni älypuhelinta " rakastavista " olen itse käyttäytynyt siten jos minulta kysytään mm. " kiva nähdä pitkästä aikaa ja mitä kuuluu " niin kysyjä vaikka on vapaa-ajalla vastaa jokaiseen älykännykkänsä soittoääneen. Joten en suostu " uhriutumaan " enkä edes loukkaantumaan kyseiesellä oikeasti ei ollut käytökseensä nähden mitään oikeasti kiinostusta toisen ihmisen " kuuntelemisesta "
Kuunteleminen on arvoväritteistä toimintaa jos oikeasti on kiinostunut : mitä toiselle kuuluu ja miten toinen voi yms. Kysyjät jotka kysyvät vain jotain kysyäkseen eivätkä malta olla vastaamatta käännykkäänsä, on " hyökkäys " joka tukahduttaa kaiken kommunikaation alkuunsa. Olenkin toiminut sitten että jättänyt ns. kysyjän seurustelemaan kännykkänsä kanssa ( tässä ei ole kyse mistään seurustelusuhteesta jne ) vaan normaalista kanssa käymisestä ihmisten kesken.
Voisin verrata tätä siihen että kaksi ihmistä kohtaa toisensa, toinen kysyy että sopiiko sinulla viikonloppuna että mennään vaikka iltapäiväteelle. Toinen vastaa että hyvin vaikean oloisena : että ei osaa sanoa vielä ( siis ei pysty sopimaan eikä tehdä päätöstä ) vaan vastaa edelleen että " katsotaan jos hänellä on jotain muuta menoa jne. Toisin sanoen on jo arvottanut mielessään kysyjän ja todennut että hänellä ei ole kykyä tehdä sopimusta tässä kun hänellä voi olla viiikonloppuna " jotain muuta " tarkoittaen jos mitään viihdyttävämpää mm. joku ei soita tai joku ei tule käymään jne. Niin siinä tapauksessa sitten voidaan mennä iltapäiväteelle.
Tässä vaihessa olen tehnyt jo oman päätöksen ja totean että , osaan käydä yksin elokuvissa, ostoksilla, kahvilla ja iltapäiväteelläkin joten, älä turhaan sovi mitään jää vaan odottamaan jos sitten viikonloppuna on jotain " mukavampaa " En ole kenenkään vararengas enkä anna kohdella itseäni siten " jos ei ole jotain mukavampaa " niin sitten. Nykyisin hyvin harvoin enää noin käy elämässäni. Turhat tuttavat ovat jääneet jonnekkin.
Kuunteleminen on arvoväritteistä toimintaa jos oikeasti on kiinostunut : mitä toiselle kuuluu ja miten toinen voi yms. Kysyjät jotka kysyvät vain jotain kysyäkseen eivätkä malta olla vastaamatta käännykkäänsä, on " hyökkäys " joka tukahduttaa kaiken kommunikaation alkuunsa. Olenkin toiminut sitten että jättänyt ns. kysyjän seurustelemaan kännykkänsä kanssa ( tässä ei ole kyse mistään seurustelusuhteesta jne ) vaan normaalista kanssa käymisestä ihmisten kesken.
Voisin verrata tätä siihen että kaksi ihmistä kohtaa toisensa, toinen kysyy että sopiiko sinulla viikonloppuna että mennään vaikka iltapäiväteelle. Toinen vastaa että hyvin vaikean oloisena : että ei osaa sanoa vielä ( siis ei pysty sopimaan eikä tehdä päätöstä ) vaan vastaa edelleen että " katsotaan jos hänellä on jotain muuta menoa jne. Toisin sanoen on jo arvottanut mielessään kysyjän ja todennut että hänellä ei ole kykyä tehdä sopimusta tässä kun hänellä voi olla viiikonloppuna " jotain muuta " tarkoittaen jos mitään viihdyttävämpää mm. joku ei soita tai joku ei tule käymään jne. Niin siinä tapauksessa sitten voidaan mennä iltapäiväteelle.
Tässä vaihessa olen tehnyt jo oman päätöksen ja totean että , osaan käydä yksin elokuvissa, ostoksilla, kahvilla ja iltapäiväteelläkin joten, älä turhaan sovi mitään jää vaan odottamaan jos sitten viikonloppuna on jotain " mukavampaa " En ole kenenkään vararengas enkä anna kohdella itseäni siten " jos ei ole jotain mukavampaa " niin sitten. Nykyisin hyvin harvoin enää noin käy elämässäni. Turhat tuttavat ovat jääneet jonnekkin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.