Kekkosen aikana toimi hyvä veli-verkosto jonka etu ei ollut sama kuin maan etu. Koivisto lopetti sen.
Kekkosen aikana oli "maan tapa" sensuroida kaikki Neuvostoliittoa koskeva kielteinen julkisuus. Koivisto lopetti sen.
Viimeisiä kekkoslaisia tekoja oli 1981 presidentinvaalikampanjassa se kun Väyrynen neuvotteli Vladimirovin kanssa siitä, että ulkomaankauppaa hankaloitetaan N-liiton kanssa ja "pelastavana enkelinä" paikalle saapuu Karjalainen ja pelastaa Suomen. Tällä yritettiin pelata peliä Koivistoa ja Virolaista vastaan. Koivisto voitti ja poliittinen pelaaminen "mustine hevosineen" päättyi siihen.
Koivisto moraaliltaan vankkana parlamentarismin kannattajana vaati itseltään enemmän parlamentaarista moraalia kuin muilta. Vaikka hän olisi lain mukaan voinut asettua ehdokkaaksi kolmannelle kaudelle, ei hän siihen ryhtynyt koska katsoi tulevan lain sitovan moraalisesti itseään. Kuvitteleeko joku, että esimerkiksi Väyrynen olisi toiminut samoin?
http://personal.inet.fi/koti/jukka.tarkka/suomettajan....htm
Kekkosen aikana oli "maan tapa" sensuroida kaikki Neuvostoliittoa koskeva kielteinen julkisuus. Koivisto lopetti sen.
Viimeisiä kekkoslaisia tekoja oli 1981 presidentinvaalikampanjassa se kun Väyrynen neuvotteli Vladimirovin kanssa siitä, että ulkomaankauppaa hankaloitetaan N-liiton kanssa ja "pelastavana enkelinä" paikalle saapuu Karjalainen ja pelastaa Suomen. Tällä yritettiin pelata peliä Koivistoa ja Virolaista vastaan. Koivisto voitti ja poliittinen pelaaminen "mustine hevosineen" päättyi siihen.
Koivisto moraaliltaan vankkana parlamentarismin kannattajana vaati itseltään enemmän parlamentaarista moraalia kuin muilta. Vaikka hän olisi lain mukaan voinut asettua ehdokkaaksi kolmannelle kaudelle, ei hän siihen ryhtynyt koska katsoi tulevan lain sitovan moraalisesti itseään. Kuvitteleeko joku, että esimerkiksi Väyrynen olisi toiminut samoin?
http://personal.inet.fi/koti/jukka.tarkka/suomettajan....htm
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eihän Väykkä pyrkinyt vaikeuttamaan idän-kauppaa, vaan edistämään sitä, josta Karjalainen olisi saanut kunnian.
Samalla olisi edistetty länsikauppaakin. Kysymyshän oli siitä, että Suomi olisi ostanut Neuvostoliitosta lisää öljyä ja välittänyt sen suoraan länsimaihin, koska ei itse tuotuja määriä enempää tarvinnut. Karjalaisen olisi saanut tuosta sopimuksesta kunnian, kuten totesitkin.
Mutta toimintatapana Väyrysellä kuitenkin oli tyypillinen kepumoraalittomuus. Miksi hän muuten olisi kiistänytkään asiaa, ellei se olisi ollut hieman valonarka?
Kiistikö tuon tarkennetun toiminnan vaiko sen, mitä avauksessa väitettiin eli että olisi ensin pyrkinyt vaikeuttamaan idänkauppaa?
Muistaakseni kiisti ja kielsi Jukka Tarkan julkaiseman kirjeen sisällön. Sanoi muunmuassa, ettei siinä tarkoitettu, mitä siinä luki.
Tarkan kirjoitus vuonna 2001 Kanava-lehdessä on epätarkka, eikä anna suoraa vastausta kysymykseeni. "Kiisti kaiken" sopii jonkin amatöörisyytetyn taktiikkaan oikeudenkäynnissä, mutta on hieman epäuskottava Väyrysen kaltaisen taktikon argumentiksi.
Nolointahan Väyrysen kannalta oli, että hänen väitettiin yrittää nostaa Karjalainen presidenttiehdokkaaksi mustana hevosena valitsijamiesten suorittamassa vaalissa. Ei sekään laitonta ole, mutta moraalitonta. Arvelen hänen keskittyneen tähän syytteeseen ja viitanneen juuri siihen sanomalla, "että kirje ei tarkoittanut sitä, mitä siinä luki". Voin olla väärässäkin, mutta en viitsi ryhtyä googlaamaan Väyrysen vastineita ja mahdollisia muita juttuja asiasta.
Minusta Suomen ulkopoliittinen linja ei muuttunut missään olennaisessa, kun Kovisto tuli presidentiksi. Ehkä Koiviston linja oli pidättyväistä varovaisuuslinjaa, kun Kekkonen harjoitti aktiivisempaa ja aloitteellista ulkopolitiikkaa. Kekkonen oli siis rohkeampi kuin Koivisto. Tässä mielessä linjat olivat erilaisia.
Kekkosen aika oli ulkopoliitisesti sata kertaa vaikeampi kuin Koiviston. Kekkosen aikana NL:n johdossa oli kaiken aikaa enemmän tai vähemmän hulluja tai puolihulluja. Koivistolle siunaantui NL:n johtajaksi ensi kertaa koko NL:n historian aikana tolkussaan oleva mies eli Mihail Gorbatchov. Koivistollakin riitti sitten viime tipassa tärkeimmällä hetkellä sitä rohkeutta, kun YYA-sopimus pantiin sytykkeeksi takkaan ja Suomi liitettiin läntiseen kerhoon eli EUhun.
Sisäpoliittisesti kepulaiset käyttivät presidentinvaltaa häikäilemättä hyväkseen ja Kekkonen itse pyrki hallitsemaan kaikkia asioita. Koivisto kunnioitti parlamentarismia eikä ollut vihkitynyt samassa määrin poliittiseen juonitteluun kuin kepulaiset. Tämä johtui varmaan osin Koisviston poliittisesta historiasta. Hänhän ei ollut mitenkään näkyvä puoluepoliitikko vaan demareita johti hänen päämisterikausinaankin Rafael Paasio ja Kalevi Sorsa. Koivisto ja varsinkin Väyrynen edustivat täysin erilaista poliittista kulttuuria ja miesten oli silmin nähden vaikea sietää toisiaan. Tosin Väyrystä sietivät huonosti myös monet hänen poliittiset vastapelurinsakin sekä Väyrysen omassa puolueessa Johannes Virolainen, joka edusti Koiviston tavoin parlamentaarista linjaa. Itsekin olen vasta jälkeenpäin havainnut tarkemmin, että Virolainen oli Kepussa melkeinpä ainoa tolkullinen poliitikko.
Osa Tarkan kannanotoista kannattaa jättää huu haaks omaan arvoonsa. Täytyy muistaa et tuolloin oli kylmänsodan aika.
Niin aina. Mikä ei miellytä omaa näkemystä, kannattaa leimata huuhaaksi.