Mate in Vintlant Metsämme saadaan kasvamaan lisää

evp.majuri kirjoitti:

Näin aterioitsimista odotellessa muutama sana metsästä, se kun meidän ykköstuotteitamme, mitä moninaisemmin. Kun tuhkaa yhä enemmän vuosivuodelta saatavilla, sitä alettu käyttämään metsänlannoituksessa, ja yhä tulee kiihtymään käyttö, hyväksi havaittu. Metsäojitus ja lannoitus, sitä metsä kaipaa, ei saa olla metsissä vesi pinnalla seisauksissa, silloin vaatii ojitusta. Sitten arvokkaat suot ym kesteikot asia erikseen.

Aiemmin kun metäojitukset aloitettiin -60 luvulla suuremmassa mittakaavassa, ojansyvyydeksi määriteltiin silloin 60 cm kivennäsimaille, ja 80 cm suomaille. Nykyisin ja kaivurikauden aikaan ojien syvyydet kasvaneet. Silloin metsäoja tehtiin ojauroilla, joita telataraktorit "pillarit" veti, vinssaten, se kaatoi kiivun kahtapuolta, ei kuin peltovältti, vain toiselle puolen. Oja-auran kiivu piti suomailla aina välein katkaista lapiopelillä, jotta pääsi pintavedet valumaan ojaan. 1970 -luvulla alettiin oppimaan hudraulikaivureittten teko, lähinnä este oli hudraulipumpussa, jotta saatiin siihen riittävästi tehoa. Nykyisin niiden ohjaus on kehittynyt joustick tyyppisiksi, pienet nappulat joita painellaan, ja tankoa kääntäen saadaan koneet elämään.

Tuhka aina metsään, ei ainakaan perunapeltoon missään nimessä, se perumaa tuottaa sitten rupipottuja, sama on hevosenlannalla.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan tuhka voi jopa nelinkertaistaa metsän kasvun Lapissa.
”Koivuhakkeen tuhka lisäsi männyn kasvua yhdestä kuutiometristä 3–4 kuutiometriin hehtaarilla Sodankylän eteläosissa sijaitsevalla Vuojärven koealalla”, Luken erikoistutkija Rovaniemeltä kertoo. Lapissa suometsän tuhkalannoituksella on saatu suhteellisesti yhtä suuria kasvunlisäyksiä kuin Keski-Suomessakin.

Lannoittaminen lisää merkittävästi puuston kasvua jo 800 astepäivän keskimääräisellä lämpösummakertymällä, johon ylletään lämmenneiden kasvukausien ansiosta jopa Keski-Lapissa. Aiemmin on vallinnut virheellinen käsitys siitä, ettei metsän lannoittaminen pohjoisessa olisi järkevää.

Lannoituksen ulottamisella Lappiin on jo kiire, sillä teollisuuden kasvava puunälkä edellyttää ainespuun korjaamista enenevissä määrin myös pohjoisen turvemaiden männiköistä. Luken laskelmien mukaan potentiaalisia lannoituskohteita löytyy Lapin ojitetuilta ja typpirikkailta turvemailta 300 000–400 000 hehtaaria. Lapista voitaisiin saada jatkossa lähes miljoonan kuutiometrin vuotuinen lisä tähänastiseen neljän miljoonan kuutiometrin ainespuukertymään, mikäli turvemaille levitettäisiin tuhkaa.
Helikopteri se avainsana lannoituksessa, tuo pienen näköinen pörriänen ottaa 1000 kg kantamuksen, kolme lannoituslentoa hehtaaria kohden.

Luken mukaan paras tuotto tuhkalannoituksesta saadaan, kun puuston tilavuuden kasvun lisäksi kuitupuuta paisuu harvennuksen jälkeen tukiksi ja samalla päätehakkuu aikaistuu. Tuhkalannoitus on todettu kannattavaksi jopa viiden prosentin korkokannalla laskettuna.
Kun eletään markkinataloudessa, aina laskelma mukana, miten on kannattavaa. Ja metsänhoito on kannattavaa, vaikkei tulos heti näy, mutta alkaa näkymään jo piankin, kun puut oikenee, ja alkaa rungot kasvamaan, puut tervehtyy kun alkaa valoa saamaan harvennuksen ja risusavotoinnin ansiosta, siihen pläjäys " rautaa maksaa ja vitamiinia"
tuhkan muodossa.


Oma savotointi on kongiksessa, ei muuta kuin aloitus, ja kohta perään lopetus, se nykyään nopeaa puun siirtyminen tienvarteen pinoon. Enään ei mennä moottorisahan kanssa puunjuurelle ja kohta huutaen" PUU KAATUU", kuin pienemmissä mittakaavoissa vain.
Tuo "kaatohuuto" oli tärkeä, ja jopa pakollinen, kun useita metsureita oli paikassaan, muitakin kulkijoita saattaa olla.

Sepä siitä !
Jatkoja ! Ulkoilkaa, kuka kynnelle kykenee.
Itse lähden loppu valoisan ajaksi ulkoileen myös.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä