Olin 15v. kun näin viimeksi isän ja nyt olen jo kolmen lapsen äiti 20 vuotta vanhempana. Olin ymmärtämätön teini joka suututti isän ja välit paheni, tuon tein ilkeyttäni suutuin ihan naurettavasta asiasta jota ei olisi pitänyt tehdä. Koko tuon ajan olen ajatellut, olisipa isä jolle puhua mutta ei ole. On tietysti olemassa mutta ei läsnä tai kuulolla, ei niin lähellä että voisin käydä. Haluaisin pyytää isältä anteeksi, mutta en tiedä saanko. Sillä isä poistui tuolloin enkä tiedä mihin, ei ole missään mitään tietoa, en voi soittaa en tavoita netissä, ei ole sosiaalisissa missään. huhujen mukaan asuu suomessa mutta missä?
Isä alkaa olla vanha mies, en tiedä kauanko vielä elinpäiviä on tai miten isällä menee. Kuulin että oli ollut sairaalassa ja sydän operoitu, vasta jälkeenpäin tuonkin. Minua pelottaa koska haluaisin nähdä isän mutta en tiedä hänestä mitään missä on. Olen etsinyt, mutta kadonnut todella hyvin, ei ole jälkiä missään. Varmasti on tietokone ja varmaan sähköpostejakin, mutta ei mitään tietoa mikä osoite, hankalaa todella. Isä ei ehkä halua nähdä minua tai lapsiani, hekään ei ole nähneet vaariaan. Tilanne on ikävä ja omaa syytäni kaikki, kun olimme pieniä siskon ja veljen kanssa. Isä leikki usein, teki kaikenlaisia naamareita jos jonkinlaiseen juhlaan. Piirsi meille, tai teki paperisia leluja, isä vei meidät nukkumaan piti seuraa ja nukahdimme siihen. Kun isä tuli töistä olimme laumana kimpussa ja isä oli väsynyt mutta silti jaksoi, kaikkia hyviä muistoja paljon siltä ajalta ja kaiken tuon myöhemmin tuhosin. Ja nyt kadun kaikkea sitä sanomaani mutta en voi tehdä muuta, en vain löydä missä isä on. Isä ei ole sellainen että antaa itsestään julki mitään, asuu hissun kissun jossakin vähin äänin ja elkein. Menee ja tulee kun tarvitsee, ainakin niin oli silloin ja siitä ei huomannut paljonkaan kun meni jonnekin. Mutta aina riitti aikaa leikkiä ja seurustella meidän kanssa, mutta nyt vaikka leikki ikä on mennyt ja jutut olisi toisenlaisia, on minulla paitsi ikävä niin hyvin paha olla. Kaipaan isää, isä jos satut lukemaan tämän voisitko vastata? Annatko minulle anteeksi kun pyydän, tuokin tieto auttaisi jaksamaan.
Isä alkaa olla vanha mies, en tiedä kauanko vielä elinpäiviä on tai miten isällä menee. Kuulin että oli ollut sairaalassa ja sydän operoitu, vasta jälkeenpäin tuonkin. Minua pelottaa koska haluaisin nähdä isän mutta en tiedä hänestä mitään missä on. Olen etsinyt, mutta kadonnut todella hyvin, ei ole jälkiä missään. Varmasti on tietokone ja varmaan sähköpostejakin, mutta ei mitään tietoa mikä osoite, hankalaa todella. Isä ei ehkä halua nähdä minua tai lapsiani, hekään ei ole nähneet vaariaan. Tilanne on ikävä ja omaa syytäni kaikki, kun olimme pieniä siskon ja veljen kanssa. Isä leikki usein, teki kaikenlaisia naamareita jos jonkinlaiseen juhlaan. Piirsi meille, tai teki paperisia leluja, isä vei meidät nukkumaan piti seuraa ja nukahdimme siihen. Kun isä tuli töistä olimme laumana kimpussa ja isä oli väsynyt mutta silti jaksoi, kaikkia hyviä muistoja paljon siltä ajalta ja kaiken tuon myöhemmin tuhosin. Ja nyt kadun kaikkea sitä sanomaani mutta en voi tehdä muuta, en vain löydä missä isä on. Isä ei ole sellainen että antaa itsestään julki mitään, asuu hissun kissun jossakin vähin äänin ja elkein. Menee ja tulee kun tarvitsee, ainakin niin oli silloin ja siitä ei huomannut paljonkaan kun meni jonnekin. Mutta aina riitti aikaa leikkiä ja seurustella meidän kanssa, mutta nyt vaikka leikki ikä on mennyt ja jutut olisi toisenlaisia, on minulla paitsi ikävä niin hyvin paha olla. Kaipaan isää, isä jos satut lukemaan tämän voisitko vastata? Annatko minulle anteeksi kun pyydän, tuokin tieto auttaisi jaksamaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.