Aikovat Ruotsissa sellaista lakia, että lihavan lapsen voisi ottaa vanhemmiltaa huostaan jotta elintavat parantuisivat. No senhän tietää että jos naapurissa tuollainen menee läpi niin parin vuoden päästä se on käytäntö Suomessakin.
Lihavien lasten huostaanotto
reino
291587
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Onneksi Ruotsissa on herätty lasten terveyden vastuuttomaan tuhoamiseen. Lehdessä kertoivat, että joitain huostaanottoja on jo tehty. Esimerkkitapauksena tyttö, joka painoi kaksinkertaisesti tyypillisiin ikätovereihinsa nähden. Rasvaprosentin on täytynyt olla vähintään viidenkymmenen luokkaa. Syyte törkeästä pahoinpitelystä vanhemmille ei olisi lainkaan liioiteltu.
Toivottavasti myös Suomessa herätään näkemään ongelma. Mutta montako avutonta lasta vastuuttomat vanhemmat ehtivät sitä ennen invalidisoida?
"Mutta montako avutonta lasta vastuuttomat vanhemmat ehtivät sitä ennen invalidisoida?"
Sehän riippuu ihan siitä kauanko kestää että ongelmaan aletaan puuttua. Joka vuosi suomessa satojen lasten vanhemmat pilaavat lastensa tulevaisuuden tietoisesti, harkitusti ja valitettavasti aivan laillisesti. Lisäksi tuhannet lapset lihovat vanhempien välinpitämättömyyden takia. Tilanne on suomessa tiedossa neuvoloiden henkilökunnalla ja sosiaaliviranomaisilla. Vaikka lakia muutettaisi, useimmilla kunnilla ei tällä hetkellä olisi resursseja alkaa puuttumaan näin suureen ongelmaan. Ei tämä ole ainoa ongelma jossa nykyisten säästöbudjettien takia aiheutetaan yhteiskunnalle moninkertaiset kulut tulevaisuudessa.
Jep, YHTEISKUNNAN vika...Voi hemmetti!
Tilanteen aiheuttavat vanhemmat pakkotyöhön ja maksumiehiksi lasten tarvitsemalle hoidolle.
Ei tosiaankaan ole yhteiskunnan vika, että ihmiset ovat välinpitämättömiä. Lihavuudesta on tietoa saatavilla, siitä tulee lähes viikoittain ohjelmaa ja samoin ongelmat on kans kaikkien tiedossa.
Tämä yhteiskuntahan on koko asetelman rakentanut. Ydinperheet on rikottu, sekä äidit että isät paiskivat töitä ja mukulat käy pistelemässä hampurilaisia poskeensa. Pistäkääpä käsi sydämelle: kuinkahan teiltä hommat sujuvat/sujuisivat tänä päivänä näissä asetelmissa? Toista se oli ennen: kotona syötiin kotiruokaa ja vanhemmilla oli aikaa opettaa ruoanlaittotaitoja lapsilleen.
Ja minulla ei ole mukulan mukulaa, mutta näin sivusta onkin helppo asiaa analysoida.
Turha se on yhteiskunnan syyksi laittaa sitä, että jotkut - yleensä lihavat - vanhemmat syöttävät jälkikasvunsa säkeiksi. Yhteiskunta ei särje ydinperheitä, vaan ihmiset itse ottavat avioeroja ja solmivat suhteita. Eikä mikään estä uusperheen vanhempia tai yksinhuoltajaa antamasta lapsille terveellistä ruokaa järkeviä määriä.
Toki lapsi voi käydä joskus hampurilaisravintolassa vanhempien tietämättä, mutta ei lapsilla yksinkertaisesti ole niin paljon rahaa omasta takaa, että he voisivat syödä itsensä ylipainoisiksi. Vanhemmat ne ruoat ostavat ja antavat rahat mäkkäriaterioihin. Ei yhteiskunta.
Turha valittaa mistään yhteisten aterioiden ja kotiruoan puuttumisesta. Ne ovat ihmisten omia valintoja. Pitää laittaa sitä terveellistä kotiruokaa ja vaatia lasta tulemaan päivälliselle kello se ja se joka päivä. Sen jälkeen on säännölliset ruoka-ajat ja terveellistä kotiruokaa. Ei sitä mikään epämääräinen yhteiskunta estä.
Lihavuuden yksi psyykkisistä oireista on syyttää muita omasta lihavuudestaan, mutta pitäkää nyt herranjestas joku tolkku mukana.
Kirjoitit lasten yleisestä ylipainosta. Siihen voidaan vaikuttaa valistuksella silloin kun lasta ei tarkoituksella lihoteta. Ei hieman lihavia lapsia tarvitse huostaanottaa.
Huostaanottoa tarvitsevat sairaan lihavat lapset ovat usein alle kouluikäisiä joilla ainakin toinen vanhemmista on kotona lasten kanssa. Paljon työtä tekevä ei pysty kovin paljon pientä lastaan lihottamaan jos lapsi on päivät hoidossa. Tarvitaan siihen lihottamiseenkin aikaa. Taustalla saattaa olla lieviä mielenterveysongelmia joita ei välttämättä huomaa muusta kuin lapsen lihottamisesta. Kukaan tervejärkinen ei lihota esim. 3-vuotiasta yli 30 kiloiseksi. Huostaanotto pitäisi tehdä jo alle kouluikäisenä jolloin lapsen elämänlaatuun voidaan vaikuttaa ajoissa.
mutta ei kai tuo nyt niin yleistä ole, omassa ympäristössäni en ole havainnut vastaavaa? Näillä palstoilla vaan tuntuu että kaikki lihavat pistetään niin maan rakoon että sääliksi käy!
Komealle miehelle tiedoksi, että jos nyt tähän ääriesimerkkiin ei nojauduta, kyllä tällä nykykulttuurilla on osansa väestön paino-ongelmiin, sano sie ihan mitä tykkäät.
Itse olen 164 cm pitkä ja painan 71 kg: ylipainoa hivenen, mutta ei siinä määrin että todellisuudentajuni olisi kadonnut ja pitäisi omalta osaltani syytellä yhteiskuntaa. Olen kotiruoan äärellä kasvanut ja vasta kolmikymppisenä e-pillereiden myötä kymmenen vuoden aikana pikku hiljaa pulskistunut parikymmentä kiloa. Nykyään lihominen on helpompaa.
Totta kai lihominen on helpompaa, kun ruokaa on yllin kyllin ja työ on istmaluonteista. Mutta ihan itse sinä valitset kaupasta ne ranskanleivät ja rasvaiset juustot, kun minä valitsen ruisleivän ja sulatejuuston. Ja ihan itse sinä jäät iltaisin löhöämään telkkarin ääreen, kun minä lähden lenkille.
Samassa yhteiskunnassa me kaikki joudumme elämään, eivätkä kaikki silti ole ylipainoisia. Eivät edes kaikki, joilla on siihen perinnöllistä taipumusta, kuten minulla, jolla sixpack erottuu, vaikka molemmat vanhemmat ovat reippaasti ylipainoisia.
Revi siitä.
että faktan mukaan suomalaisten lasten keskuudessa lihominen alkaan kouluiässä. Toinen kriittinen ikä on teini-ikä, mikä nyt on ihan ymmärrettävää hormonitoimintoineen ym. Mutta mitä se koulu aikaan saa, että pitää ruveta lihomaan? Siel kun istut kiltisti pulpetissas ja syöt ravitsevaa ruokaa, liikuntaa on tarjolla välituntisin ja liikuntatunneilla?
Tuppaako ne vanhemmat ruokaa suuhun vaikka kouluaterian pitäisi riittää?
Samassa yhteiskunnassa me kaikki joudumme elämään, mutta kun me kaikki emme ole samanlaisia - voitko ymmärtää tämän?
Itselläni on sivuopintojen kautta varsin hyvä tietämys siitä ravinnosta mitä ihminen tarvitsee ja myös liikunnan merkityksestä, mutta ongelmaksi muodostuu elämän arvot: lähdenkö lenkille vai käynkö tapaamassa äitiäni, lähdenkö lenkille vai laitanko ruokaa seuraavalle päivälle ettei tarvitsisi käydä ostamassa einestä, lähdenkö lenkille vai siivoanko retuperällä olevan huushollin, lähdenkö lenkille vai olisiko apen vuoro... Löytyyhän näitä Duracell-pupuja, mutta itse työpäivän päätteeksi minulle riittää yksi velvollisuus, sitten rentoutuminen ja hyvä yöuni.
Ja mitä miettivätkään perheenäidit ja isät, joilla jälkikasvua huolehdittavanaan?
"mutta ei kai tuo nyt niin yleistä ole, omassa ympäristössäni en ole havainnut vastaavaa?"
Lasten tarkoituksellinen lihottaminen ei luultavasti ole edes yhtä yleistä kuin lasten seksuaalinen hyväksikäyttö. Insesti aiheuttaa yleensä vain henkisiä traumoja. Lihottaminen aiheuttaa henkisten kärsimysten lisäksi terveydellisiä seuraamuksia. Siksi lihottamisen tulisi olla lain mukaan vähintään yhtä vakava rikos kuin seksuaalinen hyväksikäyttö.
Minähän en tietenkään voi mitään sille, jos sinä koet olevasi laiska. Jos et halua liikkua, niin kannattaisi suunnitella päivän ravintotottumukset sen mukaan.
Minä muuten luokittelen urheilemisen luokkaan "rentoutuminen" enkä luokkaan "velvolisuus".
Käsittääkseni esikoulussa liikutaan sekä sisällä että ulkona paljon enemmän kuin koulussa, jossa tosiaan istutaan lähinnä pulpetissa. Liikuntaa on koulussa vain 2h/vko. ja siitäkin usein laistavat juuri ne, joille se olisi eniten tarpeen. Kouluruoka on sinänsä ihan terveelistä, vaikkei ehkä kovin hyvää. Lihottaminen tapahtuu koulun ulkopuolella tai mahdollisesti joillakin myös niin, että vanhemmat antavat lapselle rahaa pikaruokaan ja karkkiin kouluaikana.
"Minähän en tietenkään voi mitään sille, jos sinä koet olevasi laiska". No ethän sinä voikaan ja tottahan tuo tavallaan onkin :)
Sen verran kuitenkin totean, että kyllä vastaavanlaisia fiiliksiä on varmasti monella muullakin, eli tuntuu että ei ehdi, ei jaksa. Ajoin takaa sitä, että jossain on menty vikaan kun työ/arki vie kaikki mehut - siitähän se kierre sitten alkaa: sitä lihoo ja lapset lihoo mukana.
En minäkään aina ole ollut "laiska".
Tämä pohdinta ei kyllä oikeastaan sovi enää tämän otsikon alle, menee asian vierestä, kun tarkoitus on keskustella tarkoituksellisesta lihottamisesta. Pyydän anteeksi että olen vienyt keskustelua väärään suuntaan.
Olette saanut minut uskomaan, että lapsiansa tarkoituksella lihottavia vanhempia todella löytyy, vaikka se uskomattomalta tuntuukin.
Tottahan se on lastensuojelullinen asia, joskin toivoisin löytyvän lapselle vähemmän kipeitä ratkaisukeinoja kuin huostaanotto.
"Minähän en tietenkään voi mitään sille, jos sinä koet olevasi laiska". No ethän sinä voikaan ja tottahan tuo tavallaan onkin :)
Sen verran kuitenkin totean, että kyllä vastaavanlaisia fiiliksiä on varmasti monella muullakin, eli tuntuu että ei ehdi, ei jaksa. Huono omatunto kalvaa kaiken aikaa kun tuntuu ettei kykene riittävästi huolehtimaan omasta ja läheisten hyvinvoinnista. Ajoin takaa sitä, että jossain on menty vikaan kun työ/arki vie kaikki mehut - siitähän se kierre sitten alkaa: sitä lihoo ja lapset lihoo mukana.
En minäkään aina ole ollut "laiska".
Kyllä koulutkin ovat töpeksineet: vielä muutama vuosi sitten löytyi monesta koulusta oma karkkikioski. En tiedä nykytilaa, mutta olen siinä käsityksessä että niistä on jo enimmiltään luovuttu - toivottavasti.
Tämä pohdinta ei kyllä oikeastaan sovi enää tämän otsikon alle, menee asian vierestä, kun tarkoitus on keskustella tarkoituksellisesta lihottamisesta. Pyydän anteeksi että olen vienyt keskustelua väärään suuntaan.
Olette saanut minut uskomaan, että lapsiansa tarkoituksella lihottavia vanhempia todella löytyy, vaikka se uskomattomalta tuntuukin.
Tottahan se on lastensuojelullinen asia, joskin toivoisin löytyvän lapselle vähemmän kipeitä ratkaisukeinoja kuin huostaanotto.
Sori toisto, ekan viestin ilmestyminen eetteriin kesi jonkin aikaa :)
puoli asiassa on se että varsinkin pienten lasten huostaan otto on todella traumatisoivaa. Vaikka kuinka tapahtuisi lapsen parasta ajatellen niin pieni lapsi traumatisoituu joutuessaan eroon vanhemmistaan.
Ja tällä hetkellä nuo huostaanotto asiat on muutenkin ilmeisesti miten sattuu, resussit puuttuvat.
Vaikka vastuu on vanhemmilla on kyllä nyky-yhteiskunnankin otettava oma osansa syyllisyydestä kantaakseen.
Vallalla on minä/minulle-kulttuuri joka ei todellakaan jätä sijaa lapsien tai perheen huoltamiselle ja se jokapäiväinen kotiruoka ja huolto yleensä jää naisen harteille kaiken muun lisäksi.
Eivät asiat hoidu syyllistämällä eikä lasten kotoa riistolla vaan tuella ja oikean avun mahdollistamisella.
Mikä ihmeen yhteiskunta on se, joka on jotenkin syyllinen lasten lihomiseen. Kuka ja missä on tehnyt ne päätökset, joiden takia lapsi lihoo? Vanhemmat, kun ovat antaneet liikaa epäterveellistä ruokaa. Ei mikään yhteiskunta pakota jollain minäminulle-taialla antamaan sitä ruokaa liikaa. Jos yhteiskunta olisi syypää, niin miten ihmeessä on olemassa normaalipainoisia lapsia? Samassa yhteiskunnassahan ne ja niiden vanhemmat elävät.
Mutta kyllä yhteiskunta ottaakin vastuuta vastuuttomien vanhempien puolesta - huostaanotolla.
jotta perheen rahat riittävät asumiskustannuksiin, lasten harrastuksiin (sukset, monot, luistimet, vaatteet - jotta ei tulisi kiusatuksi, polkupyörät, rullaluistimet plaa plaa plaa). Ja tervetuloa Mac Donaldsit ja Hesburgerit (tuottavaa toimintaa josta valtio saa osansa), mikroateriat, sipsit, suklaat ym. äidin korvikkeeksi kun lapsi palaa koulusta kotiin.
Tällä hetkellä em. tilanteessa elänyt ja nyt lapsia tekevä sukupolvi on suurelta osin uusavutonta ja jatkaa samaa trendiä edelleen. Nyt voitaisiin ehkä vaikuttaa näiden lasten ja seuraavan sukupolven hyvinvointiin lisäämällä ravitsemuskasvatusta ja köksää. Nämä lapset ovat lihavia, mutta oikeaa tietoa saadessaan enemmistö saattaa kääntyä oikealle tielle: mahdollisuudet teini-iässä tosin riippuvat paljon näistä uusavuttomista vanhemmista. Valistusta, valistusta...
Ruotsissakin huostaanotot koskevat vanhempien lihottamia erittäin lihavia lapsia. Ei niitä jotka syö hieman epäterveellisesti. Omasta kokemuksesta tiedän että on vanhempia jotka yrittävät kaikin keinoin saada lapsistaan mahdollisimman lihavia. Heiltä pitäisi ottaa lapset pois.
tuohon. Yksi miljoonasta voi olla tuon kaltainen vanhempi. Mikäli tämän typpisiä tapauksia on paljon, on jonkin sairauden pakko olla takana - no mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet, mutta myös lapsen fyysinen sairaus on mahdollinen: yhtenä mahdollisuutena esim. rokotteet? Minä en kerta kaikkiaan usko että oltaisiin tässä mallissa!
Itse tiedän vain yhden tapauksen josta voin varmuudella sanoa että lasta lihotetaan tarkoituksella. Kun erittäin lihavalle lapselle jatkuvasti tyrkytetään herkkuja vaikka lapsi ei itse niitä haluaisi, eikö silloin voida puhua tarkoituksellisesta lihottamisesta? Suuriakin määriä epäterveellistä ruokaa syövällä lapsella voi olla aliravitsemustila ja siksi lapsi suostuu syömään niin paljon. Kun lisäksi pidetään huoli siitä että lapsella riittää tekemistä jossa ei tarvitse liikkua, on lopputulos jokaisen täysjärkisen tiedossa. Monta erittäin lihavaa pientä lasta olen myös nähnyt, joista voi päätellä etteivät he ole tulleet niin lihaviksi ihan normaalilla ruokinnalla. Kouluiässä lihovien lasten kohdalla on yleensä kysymys vanhempien välinpitämättömyydestä. Kun alle kouluikäinen on erittäin lihava, ei ole kysymys vain välinpitämättömyydestä. Ei alle kouluikäinen yleensä käy itse mäkkärissä syömässä tai hae kaupasta suurta määrää epäterveellistä ruokaa.
Itselläni riittää aikaa lapsille ja kotiruoan valmistukseen, vaikka teen hyvin todennäköisesti pidempää työpäivää kuin sinä. Ruoan valmistukseen menee yllättävän vähän aikaa ja jos elää niin kiireistä elämää, ettei esimerkiksi ehdi perunoita keittämään, niin saa syyttää vain itseään. Niin kiireistä elämää ei elä kukaan vaan laiskuus on syynä moiseen.
Kaupoissa tosiaan myydään mikroaterioita ja suklaata, mutta minua HITTO SOIKOON ärsyttävät kaikenlaiset valittajat, jotka ostavat niitä lapsilleen kasoittain vain sen takia, että niitä satutaan MYYMÄÄN KAUPOISSA. Itse ainakin pystyn ihan hyvin kävelemään niiden ohi ilman, että lappaan niitä kilokaupalla kärryihin.
Kerroit myös, että lapsien palatessa koulusta kotiin, odottavat siellä sipsit ja suklaat. Mistä ne ovat ilmestyneet sinne? Onko kenties yhteiskunta tiputtanut ne postiluukusta? Et taida oikein hoksata, että vastuuttomat vanhemmat ne itse sinne raahaavat ja näin aloittavat pilaamaan lapsien elämän.
Aikuiselle ihmiselle 8 tunnin yöuni riittää mainiosti ja useimmilla töissä menee työmatkoineen vajaa 10 tuntia päivässä. Harvalla menee noin paljon, mutta uskon, että sinullekin jää 6 tuntia vapaa-aikaa. Eikö siinä ajassa ehdi kokata terveellistä ruokaa puolen tunnin ajan? Lomapäiviäkin on useimmille suotu, mutta lihavilla vanhemmilla taitaa silloinkin olla "kiireitä".
Lasten valistaminen ei auta, vaan vaikutus on kohdistettava vanhempiin. Lihavat aikuiset kasvattavat lihavia lapsia. Jos aikuinen ei kuitenkaan ymmärrä lihottamisen pilaavan lapsen elämää, on huostaanotto ainoa keino.
Huostaanotto ei tunnu järkevältä yleiskeinona, koska ainakin suomalaisittain toteutettuna se on erittäin kallis, hankala ja työläs prosessi.
Minä ehdottaisin että sovittaisiin jokin tietty painoindeksiraja, jonka jälkeen perheellä olisi velvollisuus käyttää ravintoterapeutin palveluksia. Esimerkiksi niin, että terapeutin kanssa laadittaisiin kuukaudeksi ruokalista ja sovittaisiin tietyistä kielletyistä ruoka-aineista tai tavoista. Jos vanhemmat eivät noudattaisi ohjetta, he syyllistyisivät PAHOINPITELYYN ja asia käsiteltäisiin sen mukaan.
Terapeutti tukisi perhettä ainakin vuoden tai kunnes lapsen painoindeksi olisi normaali (tai ainakin alle 30). Tämän jälkeen olisi puolen vuoden välein kontrolli.
Pakollinen ravintoterapeutin käyttö on muuten hyvä ratkaisu paitsi että kalliiksi sekin tulee. Mistä saadaan rahat?
Ehkä joku yhdistys voisi kerätä rahaa lihavien lasten pelastamiseksi?
eikä todellakaan tule yhtä kalliiksi (rahallisesti eikä myöskään lapsen tasapainon kannalta) kuin huostaanotto.
Kiitos Sinulle!
Tietenkään huostaanotto ei voi olla pääasiallinen keino lasten lihomista vastaan taisteltaessa. Ensisijassa pitää tietenkin pyrkiä siihen, että vanhemmat hoitavat lapsen terveellisen ruokinnan. Vasta jos se ei selvästi onnistu, tulee ryhtyä pakkotoimiin.
Jos vanhemmat tuomitaan vankeuteen lapsensa pahoinpitelystä,tulee silloinkin helposti huostaanotto eteen.
Ehdin jo ehdottamaan jonkin aikaa sitten lihavien lapsien huostaanottoa kuten myös muutama muu valveutunut henkilö tällä palstalla. Onneksi Ruotsissa ollaan otettu sarvista härkää ja tehty ainoa oikea ratkaisu.
Ketjun aloittaja myös totesi, että kohta käytäntö on täällä Suomessakin. Itse arvelen samaa, sillä yleensä Suomi on seurannut Ruotsia muutamia vuosia perässä kaikissa edistysaskeleissa.
Vastustan kyllä suurelta osin tällaista ajatusta lihavien lasten huostaanotosta!
Tehköön rakas naapurimaa miten haluaa mutta Suomen oloissa ei tuollainen tule onnistumaan.
Tällainen huostaanotto toimisi ehkä joissain harvoissa marginaalitapauksissa mutta kovin laajamittaista tuosta ei kyllä saa tekemälläkään!
Liian monta mutkaa matkassa. Ensinnäkään Resurssit eivät ikinä riittäisi tuollaiseen. Perheväkivaltaa, alkoholismia, nuorisorikollisuutta ja mielenterveystapauksia on niin paljon ettei tuollaiselle riitä aikaa tai rahaa.
Olen samaa mieltä siittä että joissain harvoissa tapauksissa tuo ehkä toimisi mutta kovin laajasti tuota ei kyllä voisi lähteä toteuttamaan.
Annan pari esimerkkiä.
Tapaus jossa tuollaista huostaanotto menettelyä voisi toimia olisi esim.
Jos ongelmaperheeseen kuuluva pieni lapsi (alle 10-vuotias) lihoisi todella huomiota herättäviin mittasuhteisiin. Tällöin voidaan olla varmoja siittä että lapsi itse ei voi mitenkään vaikuttaa omaan lihavuuteensa(ruokavalioon/liikuntaan) ja voidaa olettaa että lihomisen syy on löydettävissä perheen vanhempien ongelmista.
Mutta jos ajatellaan toisenlaista tapausta jossa esim. Keskiluokkaisen (ns. "kunniallista elämää" viettävän) perheen 12-17-vuotias lapsi sattuu olemaan huomattavan lihava niin tilanne on aivan toinen. Tällöin ei ensinnäkään voida olettaa että pelkästään vanhemmat olisivat vastuussa lapsen lihavuudesta. Heidän elämäntapansa tietenkin vaikuttavat mutta koska lapsi on jo hieman vanhempi hän on osittain itsekkin jo vastuussa itsestään ja lihavuus saattaa olla hänelle esim. tietoinen valinta. Lapsi voi siis jo itse vaikuttaa siihen mitä syö ja miten liikkuu. Jos perhe on vielä kaikinpuolin "yhteiskuntakelpoinen" on aika hankalaa edes miettiä minkäänlaista huostaanottoa.
Tosi on, että lihavan lapset elämäntavat ovat perittyinä vanhemmilta; oletteko joskus nähneet täydellisen (joskin synnyttäneen) vartalon omaavan naisen ja urheilullisen miehen, joilla on lihava lapsi? Ette.
Lihavat (ei siis pyöreät vaan lihavat) lapset ovat surullista katsottavaa, ja asiaan pitää puuttua. Emmehän halua, että tulevaisuudessa Suomi luokitellaan maailman lihavimmaksi maaksi johtuen vuonna 1995 ja myöhemmin syntyneistä ihmisistä.
Minä ainakin äänestän tämän lain puolesta.