Jumala luo uutta maailmanhistoriassa
Jumalan luomistyö
fsdfggg
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Raamattu avaa aina näköalan eteenpäin
Muinaisen historian tärkein tapahtuma ei ollut Kiinan tai Intian kulttuurin synty, ei Etu-Aasian suurten valtioiden muodostuminen, ei Egyptin nousu, ei Aleksanteri Suuren sotaretket, ei Rooman perustaminen. Keskeisin ja vaikutusvaltaisin tapahtuma oli Jumalan sanan tulo yhdelle ainoalle ihmiselle: ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle näytän” (1 Moos 12:1). Siitä alkaa Jumalan erityinen ilmoitus. Silloin täyttyi Jumalan aika ensimmäisen kerran. Jumala astui esiin salatusta majesteettisuudestaan ja otti lopullisella tavalla yhteyden langenneeseen ihmiseen. Alkoi se aika, joka täyttyi toisen kerran silloin kun Jeesus Kristus syntyi ihmiseksi ja sovitti ristillä Jumalan maailman kanssa. Silloin ihmisen synnin ja syyllisyyden tuskainen ongelma ratkaistiin Jumalan edessä.
VT:ssa katsotaan kauas eteenpäin. Sieltä aivan kuin nuoli lähtee lentämään ja saavuttaa lopulta maalin, suuren Jumalan tarkoittaman lopun, finiksen. Maailmanhistoria on suurta Jumalan suunnitelman toteutumista. Askel askeleella kuljetaan suurta täyttymystä kohden. Jo Abraham näki ennakolta Kristuksen päivät ja iloitsi (Joh 8). Samaa sanotaan Mooseksesta (Hepr 11).
Jumalan teot ovat aluksi huomaamattomia
Jumalan suuret teot alkavat ensin kovin vähäisestä. Jumala vain kutsui Abrahamin Kaksoisvirran maassa. Hän antoi Joosefin tulla myydyksi orjaksi. Hän johti, kun pieni vauva purjehti Niilin virralla kaislakorissa. Hän kuuli, kun lapseton vaimo, Hanna, itki kovaa kohtaloaan. Hän näki, kun nuori Daavid pakeni avuttomana Saulin vihaa. Hän oli lähellä silloinkin, kun psalmien rukoilijat purkivat tuskaansa ja kun profeetat varoittivat Jumalan kansaa luopumuksesta.
Kaikissa näissä tapauksissa kokija ja näkijä oli pieni ihminen, joka eli vain lyhyen ajan. Hän eli tavallista arkista elämäänsä äärimmäisen pienissä ja vaatimattomissa puitteissa.