Miten köyhät selviytyvät Suomessa?
Pitkittyneessä köyhyydessä elävien ihmisten hyvinvointia edistävät tulojen säännön-
mukaisuus, elämän ennakoitavuus sekä kokemukset autonomiasta ja elämän merki-
tyksellisyydestä. Köyhyyskokemuksista koostuva laadullinen seuranta-aineisto kertoo
myös, että merkityksellisyyden kokemukseen tarvitaan vastavuoroisia ihmissuhteita,
joista köyhät kokevat helposti puutetta.
Luonnossa minun on helppo unohtaa köyhyys, yksinäi
-
syys, ympäröivän yhteiskunnan hullunmylly, työssä ole
-
vat ja työttömät. Kaikki. Koen niin usein etten kuulu
minnekään. En jaksa kapinoida, taistella – vaikka halu-
aisin. Tämä yhteiskunta repeää liitoksistaan. Köyhyy-
teen tottuu ajan myötä, mutta yhteiskunnan epäoikeu-
denmukaisuuteen ei.
(Marleena vuonna 200
Magda silmukoi pätkätöiden ja työttömyyspäi-
värahojen välillä, ja siksi hänenkin elämänsä ra
-
kentuu lyhytjänteisen ajan varaan:
Olin silloin liiton päivärahalla ja aina kun otin 2:n päi-
vän tai viikon työn jouduin sellaiseen paperi pyrokrati-
an pyörteisiin päivärahat viivästyivät sen takia kun jou-
duin joka työstä pyytämään palkkatodistuksen sekä työ
-
todistuksen. (...) Sama laskeminen jatkuu, mihin raha
riittää. Niin kauan kuin työtöntä kohtellaan tälläin, et-
tei ole säännöllisiä tuloja, ajaa monet masennukseen ja
lopulta viimeiseen leposijaan. (...) Kysyisin asiantunti-
joilta onko tämä ihmisarvoista elämää, jatkuvaa epävar-
muutta tulevasta?
(Magda vuonna 2016
65-vuotias Kati-opettaja kirjoitti vuonna 2012,
että ”paljon ei ole kuudessa vuodessa tapahtunut
– ja kuitenkin on: elämä on ratkaisevasti erilais-
ta”. Tulot eivät nousseet, mutta ahdistavien ha-
kemusten ja selvitysten aika jäi vanhuuseläkkeen
myötä ja ”elämä on omissa käsissä”. Siitä hän ker-
toi seuraavasti:
Nyt rahaa ei ole enempää kuin ennenkään, mutta tie-
dän täsmälleen, minä päivänä ja kuinka paljon tulee
Vajaa 50-vuotias kymenjokilaaksolainen yksin-
huoltajaäiti Irina kirjoitti vuonna 2006 epävar
-
muuden sairastuttavasta voimasta
Viisas lääkäri, itsekin 3-lapsisen perheen isä näki jo pit-
kään, että lapsen sairauden lisäksi perheessä on jokin
muukin pielessä, vaikka emme tilanteesta koskaan pu-
huneetkaan. Kun sitten reilu vuosi eron jälkeen sairas-
tuin – tuli verenpainetta, sietämättömiä migreenikohta
-
uksia, selkäsärkyä, epämääräisiä vatsavaivoja – niin lää-
käri oli heti ajan tasalla. ’Ihminen kestää uskomatto
-
man paljon, mutta kun stressitilanne menee ohi, niin
elimistö reagoi sairastumalla. Sinä olet vahva ihminen,
kun olet jaksanut näin paljon. Joku toinen olisi sairas-
tunut henkisestikin.’ Silloin tuli sairaslomat ja tilapäi-
set lääkitykset ajallaan, selittelemättä. Lääkäri uskoi, et-
tä kun eroprosessi on mielessä työstetty, olen hyvinkin
työkykyinen. Ja oikea
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/130412/yp1602_isola.pdf?sequence=2
Pitkittyneessä köyhyydessä elävien ihmisten hyvinvointia edistävät tulojen säännön-
mukaisuus, elämän ennakoitavuus sekä kokemukset autonomiasta ja elämän merki-
tyksellisyydestä. Köyhyyskokemuksista koostuva laadullinen seuranta-aineisto kertoo
myös, että merkityksellisyyden kokemukseen tarvitaan vastavuoroisia ihmissuhteita,
joista köyhät kokevat helposti puutetta.
Luonnossa minun on helppo unohtaa köyhyys, yksinäi
-
syys, ympäröivän yhteiskunnan hullunmylly, työssä ole
-
vat ja työttömät. Kaikki. Koen niin usein etten kuulu
minnekään. En jaksa kapinoida, taistella – vaikka halu-
aisin. Tämä yhteiskunta repeää liitoksistaan. Köyhyy-
teen tottuu ajan myötä, mutta yhteiskunnan epäoikeu-
denmukaisuuteen ei.
(Marleena vuonna 200
Magda silmukoi pätkätöiden ja työttömyyspäi-
värahojen välillä, ja siksi hänenkin elämänsä ra
-
kentuu lyhytjänteisen ajan varaan:
Olin silloin liiton päivärahalla ja aina kun otin 2:n päi-
vän tai viikon työn jouduin sellaiseen paperi pyrokrati-
an pyörteisiin päivärahat viivästyivät sen takia kun jou-
duin joka työstä pyytämään palkkatodistuksen sekä työ
-
todistuksen. (...) Sama laskeminen jatkuu, mihin raha
riittää. Niin kauan kuin työtöntä kohtellaan tälläin, et-
tei ole säännöllisiä tuloja, ajaa monet masennukseen ja
lopulta viimeiseen leposijaan. (...) Kysyisin asiantunti-
joilta onko tämä ihmisarvoista elämää, jatkuvaa epävar-
muutta tulevasta?
(Magda vuonna 2016
65-vuotias Kati-opettaja kirjoitti vuonna 2012,
että ”paljon ei ole kuudessa vuodessa tapahtunut
– ja kuitenkin on: elämä on ratkaisevasti erilais-
ta”. Tulot eivät nousseet, mutta ahdistavien ha-
kemusten ja selvitysten aika jäi vanhuuseläkkeen
myötä ja ”elämä on omissa käsissä”. Siitä hän ker-
toi seuraavasti:
Nyt rahaa ei ole enempää kuin ennenkään, mutta tie-
dän täsmälleen, minä päivänä ja kuinka paljon tulee
Vajaa 50-vuotias kymenjokilaaksolainen yksin-
huoltajaäiti Irina kirjoitti vuonna 2006 epävar
-
muuden sairastuttavasta voimasta
Viisas lääkäri, itsekin 3-lapsisen perheen isä näki jo pit-
kään, että lapsen sairauden lisäksi perheessä on jokin
muukin pielessä, vaikka emme tilanteesta koskaan pu-
huneetkaan. Kun sitten reilu vuosi eron jälkeen sairas-
tuin – tuli verenpainetta, sietämättömiä migreenikohta
-
uksia, selkäsärkyä, epämääräisiä vatsavaivoja – niin lää-
käri oli heti ajan tasalla. ’Ihminen kestää uskomatto
-
man paljon, mutta kun stressitilanne menee ohi, niin
elimistö reagoi sairastumalla. Sinä olet vahva ihminen,
kun olet jaksanut näin paljon. Joku toinen olisi sairas-
tunut henkisestikin.’ Silloin tuli sairaslomat ja tilapäi-
set lääkitykset ajallaan, selittelemättä. Lääkäri uskoi, et-
tä kun eroprosessi on mielessä työstetty, olen hyvinkin
työkykyinen. Ja oikea
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/130412/yp1602_isola.pdf?sequence=2
Vastaukset 4
Vanhimmat
sä köyhyydessä elävien ihmisten hyvinvointia edistävät tulojen säännön-
mukaisuus, elämän ennakoitavuus sekä kokemukset autonomiasta ja elämän merki-
tyksellisyydestä. Köyhyyskokemuksista koostuva laadullinen seuranta-aineisto kertoo
myös, että merkityksellisyyden kokemukseen tarvitaan vastavuoroisia ihmissuhteita,
joista köyhät kokevat helposti puutetta
t ja työttömät. Kaikki. Koen niin usein etten kuulu
minnekään. En jaksa kapinoida, taistella – vaikka halu-
aisin. Tämä yhteiskunta repeää liitoksistaan. Köyhyy-
teen tottuu ajan myötä, mutta yhteiskunnan epäoikeu-
denmukaisuuteen ei.
yöttömät. Kaikki. Koen niin usein etten kuulu
minnekään. En jaksa kapinoida, taistella – vaikka halu-
aisin. Tämä yhteiskunta repeää liitoksistaan. Köyhyy-
teen tottuu ajan myötä, mutta yhteiskunnan epäoikeu-
denmukaisuuteen ei.
(Marleena vuonna 200
8.3.2017. klo 18.00
Feministinen katuparturointi leikkauspolitiikkaa ja rajoja vastaan
Uusin hitti, uusin trendi - joka on tullut jäädäkseen! Myös Turkuun!
Otetaan taas kadut haltuun naistenpäivänä - näinä synkkinä aikoina
tarvitaan enemmän yhteistyötä ryhmien välillä jotka arvostavat aitoa
tasa-arvoa ja vapautta.
Kun kapitalismi on kriisissä, trumpien, erdoganien, le penien,
orbánien
ja halla-ahojen lietsoma radikaalikonservatiivinen, naisvihamielinen,
nationalistinen ja rasistinen retoriikka valtaa entistä enemmän tilaa
maailmalla ja myös Suomessa. Keskeisimpiä seurauksia ovat köyhien,
työttömien, naisten, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen ja
rodullistettujen vapauksien rajoittaminen ja turvattomuuden
lisääminen.
Trumpin kaltaiset miehet eivät ole meidän johtajiamme. Eikä ole
myöskään Sipilä, Orpo tai Soini. Sipilän hallitus on ajanut
leikkauspolitiikkaa, joka on vähentänyt naisten vapautta, varsinkin
heikossa asemassa olevien naisten. Perussuomalaiset yhteistyössä
Kokoomuksen ja Keskustan kanssa ovat myös sulkeneet rajat ja ajaneet
läpi rasistisia lakimuutoksia. Ne vaikuttavat kaikkien ihmisten
elämään, mutta etenkin niiden, jotka elävät ilman turvapaikkaa.
Äärimmäisen tiukka turvapaikkapolitiikka ajaa ihmisiä takaisin
keskelle
kuoleman ja kidutuksen pelkoa, ja perheenyhdistämisen tekeminen
käytännössä mahdottomaksi rajoittaa useimmiten nimenomaan naisten ja
lasten liikkumisvapautta.
Meitä ei kiinnosta näennäinen tasa-arvo,
millä suomibrändi myy itseään ulkomaille, sillä samalla Suomi lähettää
ihmisiä kuolemaan ja kyykyttää suomalaisia matalapalkkaisia ja
työttömiä.
Otetaan yhdessä kadut haltuun, koska yhdessä olemme vahvoja. Näytetään
raivomme - vaikka naisen ei kuuluisi olla vihainen. Naisella on kaikki
syy olla vihainen tässä maailmassa, missä vahvat, varakkaat miehet ja
myös naiset allekirjoittavat papereita, jotka määräävät naisten kehon
rajoittamisesta ja joissa hyväksytään seksuaalista väkivaltaa.
Papereita, jotka määrittelevät jotkut maat terroristimaiksi ja haluavat
rakentaa muureja.
Täällä Turussa kävelemme vapaasti missä vaan. Kukaan
puoliso, fasisti, konservatiivi tai liikemies, ei määrää sitä, missä me
voimme olla. Emme hyväksy feminismin käyttämistä keppihevosena
rasismin oikeuttamiselle ”naisten turvallisuuden” nimissä. Feminismi ja
antirasismi leikkaavat toisensa, eikä kumpaakaan voi ajaa ilman toista.
Toisten turvallisuutta ei voida ostaa toisten turvallisuutta
uhkaamalla. Emme ole vapaita ennen kuin kaikki ovat vapaita.
Demokraattinen konfedralismi, missä vapaus ja demokratia toimii käsi kädessä toimii Rojavassa. Siellä naiset sekä miehet taistelevat yhdessä kansojen vapauden puolesta. YPJ eli Naisten Puolustusjoukot ovat nousseet esimerkillisesti koko maailman edessä tahoksi, jotka puolustavat kansojen ja ennenkaikkea naisten oikeuksia.
Naistenpäivänä 2017 mennään kadulle vaatimaan vapautta meille
kaikille.
Olemme sitten mitä vaan; matalapalkkaiset naiset, lesbot,
kaikenväriset
naiset, queerit, transnaiset, köyhät naiset, femmet, kodittomat, meidän
miespuoliset ystävämme ja tukijamme, homot, transmiehet ja ennen
kaikkea parturit!
Murskataan kapitalismi ja fasismi kaikkien tasa-arvon puolesta!
Kokoontuminen kauppatorilla klo 18.00
nähdään siellä ja marssitaan yhdessä vapauden puolesta!
Mielenosoituksessa mukana:
Vapaa liikkuvuus
Varisverkosto
KJAR ( Itä-Kurdistanin Vapaiden Naisten Yhteisö)
Aura-ryhmä
Vasemmistonuoret
Koulutuslakko
Kirjakahvila
DRRD Dirty River Roller De