Heippa 😊
Kolmisen vuotta sitten sairastuin ahdistushäiriöön ja vei aikansa nousta siitä ahdingosta 😐 viimeiset pari vuotta mennyt hyvin, välillä pienempää ahdistusta tai suurempaa, muttei mitään mistä ei olisi selvinnyt ☺️
Kuukausi sitten se perhana iski takaisin lähes yhtä kovana kuin silloin joskus ja vei pohjan taas koko elämältä 😥 koulu jäi tauolle ja mitään ei kiinnosta tehdä tai mihinkään ei halua mennä 😥 lisäksi pelkään koko ajan että kohta päässä sekoaa 😣 olen vuosia syönyt citalopramia 10mg ja vajaa kuukausi sitten se nostettiin 20mg, ja välillä ollut ihan ookoo päiviä ja nyt taas parin päivän ajan tuntunut kovempaa ahdistusta heti herätessä 🙄
En millään haluaisi alkaa mitään lääkkeitä vaihtelee tms joten vertaistukea ja kokemuksia muiden ns takapakeista on tervetullutta 😊
Kolmisen vuotta sitten sairastuin ahdistushäiriöön ja vei aikansa nousta siitä ahdingosta 😐 viimeiset pari vuotta mennyt hyvin, välillä pienempää ahdistusta tai suurempaa, muttei mitään mistä ei olisi selvinnyt ☺️
Kuukausi sitten se perhana iski takaisin lähes yhtä kovana kuin silloin joskus ja vei pohjan taas koko elämältä 😥 koulu jäi tauolle ja mitään ei kiinnosta tehdä tai mihinkään ei halua mennä 😥 lisäksi pelkään koko ajan että kohta päässä sekoaa 😣 olen vuosia syönyt citalopramia 10mg ja vajaa kuukausi sitten se nostettiin 20mg, ja välillä ollut ihan ookoo päiviä ja nyt taas parin päivän ajan tuntunut kovempaa ahdistusta heti herätessä 🙄
En millään haluaisi alkaa mitään lääkkeitä vaihtelee tms joten vertaistukea ja kokemuksia muiden ns takapakeista on tervetullutta 😊
Vastaukset 64
Vanhimmat
Ahdistus on kokolailla tulevaisuuden pelkoa. Kun ajattelee tarkemmin, pelko on turhaa. Ei ole pelättävää.
Jos ahdistuksen syyhyn pystyy vaikuttamaan, niin sehän on ensisijainen juttu. Liikunta, ruokavalio ja sos.kanssakäyminen vähentää myös ahdistusta. Kämpille ei kannata missään tapauksessa yksin jäädä.
terapia (parhaimmillaan psykoterapia) on erittäin hyödyllistä. terapiaa saa oman kunnan/kaupungin mielenterveystoimistosta psyk. sairaanhoitajan kanssa ja se on maksutonta.
Minkälaista on tuo terapia kunnallisesta mielenterveystoimistosta, eihän
psykoterapiaa sieltä saa?
Ei mun tietääkseni saa 🤔
Käyn joka viikko hoitajalle juttelemassa 😊 tunnin kävely lenkki joka aamu ja sen jälkeen kahville paikalliseen kauppakeskukseen.. köyhyys rajoittaa vähän tuota ruoka puolta 🤔 itsehoito kirjoja kun lukenut yms... Olot vaan heittelee päivästä toiseen miten sattuu...
Tuliko elämääsi joku asia, joka (mahdollisesti) toi ahdistuksen takaisin ?
Saisitko työstettyä sitä asiaa pois ajatuksistasi ?
Älä anna periksi kuitenkaan ! Noususuuntaan, rauhallisuuteen, toivon mielialojesi kehittyvän !
Mahdollisesti tuo koulu minkä aloitin syksyllä 🤔 nyt alkanut miettimään sen lopetusta kun ei vain pysty keskittymään mihinkään 😣 eikä alakaan ole minua kiinnostava.. mitään muuta en keksi kun tässä on asioita miettinyt...
Ahdistukselle on mielestäni tyypillistä tuo että välillä on hankalampia vaiheita. Ja ainakin minä haluaisin aina nopeasti eroon ahdistuksesta. Usein mulle huonommat vaiheet tulee silloin kun olen jotenkin unohtanut itseni. Toisin sanoen kun oppisi kelpaamaan itselleen ahdistuneenakin ja antaisi päivittäin aivoille muutakin tekemistä kuin pohdintaa siitä miksi ahdistaa. Hyvä että lääkettäsi on nostettu ja odottele rauhassa että alkaa auttamaan. Ahdistus ei ole vihollinen, löydät sen hyväksymiseen paljon konsteja. Suosittelen kirjaa ahdistuksesta vapaaksi ja joustava mieli. Voimia! Olet täysin normaali ja hyvä juuri tuollaisena. :)
Kiitos ihanasta viestistä 😊 ahdistus ei ole vihollinen, se potkii kyllä hyvin pepulle 😁 ja pakottaa muuttaa asioita, välillä vaan joutuu etsii kauan mikä nyt on pielessä ja pelko siitä muistanko nyt oikeita asioita 🤔 kirjan olen just viikko sitten lukenut, oli loistava 👍😊 sit pitäisi saada aikaiseksi toteuttaa niitä tehtäviä mikä onkin tosi hankalaa 😣 tuntuu ettei aika riitä (vaikka kotona olenkin) ja parempana päivänä ne tuntuu ns turhalta ja ne unohtuu 😐
Muutanko oikeita asioita siis 😁 tuli kirjoitus virhe 🙄
Onko se todellakin niin, että ahtistukseen aino apu on lääkkeet?
Mitä vaihtoehtoja on?
Ei varmasti ole ainoa apu ☺️ Itsellä alko vain niin pahana etten olisi päässyt alkuun mitenkään ilman lääkkeitä ja oma kärsivällisyys on huono ja halusin nopeasti tästä eroon, minkä olen nyt huomannut mahdottomaksi 😂
Hei, itselläni ahdistuneisuuden laukaisi ilmeisesti opiskelu. Lääkkeitä on tässä 2 vuoden aikana vaihdeltu mutta aina välillä se ahdistus kietoo valtaansa. Nyt kolmas ahdituspäivä menossa, sitä ennen kuukausi täysin normaalia oloa. Tsemppiä. Täällä meitä on muita kanssakärsijöitä:)
"kiva" kuulla 😊 juuri tuossa meni viikon verran suht hyvin ja parempaan päin, kunnes tuli taas pariksi päiväksi karsea ahdistus 😕 onneksi taas helpottaa... Kylläpäs se nyt kovin taistelee vastaan 🤔 kyllä se tästä, kun löytyy oikea suunta elämälle taas 😊
Itselläni on se tilanne, että joudun varmaan syömään ahdistuslääkkeitä monia vuosia. Se ei haittaa kunhan se ahdistus pysyisi poissa. Tätä kirjoittaessa 6 ahdistuspäivä menossa. Yleensä on mennyt ohi jo tässä vaiheessa. Miten sinulla ahdistus oireilee? Itsellä puristaa rintaa ja tuntuu ettei saa kunnolla henkeä. Samanlaista vuoristorataa tämä on minullakin, yleensä noin kuukausi-kaksi ilman ahdistusta ja taas 3-6 päivää ahdistuksen kanssa. Pääsin kaksi kuukautta sitten psykoterapiaan jossa yritetään hoitaa tätä. Minäkin sanon, että ollaan täysin normi-ihmisiä jolla sattuu olemaan tällainen sairaus. Itsekään en meinaa millään hyväksyä tätä, olenhan muuten "normaali". Sen hyvän puolen olen ahdistuksesta löytänyt, että kun ei ahdista niin elämää osaa arvostaa. Kahvikuppi aamulla ja uintireissu tuntuu luksukselta. Pääasia että on hyvä olo. =) Tsemppiä taas!
Minä myös syön lääkkeitä vaikka lopun elämääni kunhan vain pystyn sitä elämään ja ahdistus pysyisi suht aisoissa ☺️ oireena on myös rinnan puristus, levottomuus/jännitys/kolotus...
Normaaliksi myös koen itseni ja asioilla ja harrastuksilla käynyt ilman ongelmia, nyt ehkä vähän jännittää menot kun on vielä niin epävarma olo, että pärjääkö 🤔 hyvinä päivinä ei paljoa tule mietitty tätä ja huonoina taas analysoi jokaista oloa..
Minäkin unohdan ahdistuksen olemassa olon kun on olo normaali. "Kiva" kuulla että jollakin muullakin puristaa ja ahdistaa henkeä. Olen ollut huomaavinani että ahdistus mielletään niin monenlaisiksi oireiksi. Se on hassua kun kaikki eivät ymmärrä että se ahdistus ei välttämättä helpota siellä lenkillä tai hengitysharjoituksella. Jos helpottaisi miksi olisin kuudetta päivää ahdistunut=) Itsellä myös sama opiskeluissa. Kun ahdistaa on todella vaikea olla koulussa. Sitä vaan yrittää pinnistellä mutta pahimman ahdistuksen aikaan opiskelu on mahdotonta. Tulevaisuus pelottaa koska olen "aikuinen" alanvaihtaja ja tätä ei ole saatu kuriin 2 vuodessa. Kun valmistun pitäisi päästä töihin. Mitäs sitten kun ahdistus iskee siellä? Tulee tekstiä kun en ole aiemmin palstoille kirjoitellut. Muistelin että et ollut halukas vaihtamaan lääkettä. Jonkun verran kannattaa odotella ja katsoa isommalla annoksella vanhalla lääkkeellä koska minulla kokeiltu 4 eri ssri-lääkettä ja kaikista tuli eri sivuoireita. Mutta nämähän ovat yksilöllisiä. Jokaiselle sopii eri lääke, toiset eivät saa mistään lääkkeestä sivuoireita.
Ei helpota ei hengitysharjoituksilla tms 😕 lenkki ehkä vähän jos ei oo kova ahdistus päällä 😊 Itsellä töissä on ollut helpompaa kun voi tehdä ja jutella niitä näitä, mutta koulussa kun paikallaan täytyy olla niin on liikaa aikaa miettiä oloja 🙄 päätin nyt kuitenkin laittaa koulun tauolle ja katsoa töitä, koulutukseni on omaehtoinen niin koulupäivää ei ole kuin kerran viikossa.. yleisesti kaipaan joka päiväksi tekemistä 😊
Lääkettä en tosiaan halua vaihtaa, juuri niiden sivuoireita yms takia ja kuitenkin meni parin vuoden hyvin pienellä annoksella kun niin ehkä tää nosto nyt auttaisi, ei ainakaan joka päivä enää ole tuskainen olo 👍
Mikä lääke sinulla on nyt menossa? Onko sulla myös jännittynyt olo ahdistuksen aikana ja levoton? Ihan kun olisi menossa tyyliin isoon leikkaukseen olo? 😂 Onko ollut rauhoittavaa käytössä? Entä miten yöt tai aamut sujuu?
Tuo on totta, että tekeminen helpottaa. Siksi olen koulussa pysynytkin ja ei olisi enää vuottakaan niin saisin uuden ammatin. Essitalopraami menee tällä hetkellä annoksella 15mg. Olen todella "ongelmallinen" lääkkeen noston kanssa. Kun lääkkeen "normi" annostus tulee vastaan en voi paljon nostaa enää. Reagoin voimakkaasti "isompiin" annoksiin vaikka jollekin 30 mg essitalopraamia ei olisi mitään.Pahimpaan ahdistukseen otan silloin tällöin yhden Temestan. Niitä ei kuitenkaan voi jatkuvasti käyttää niiden koukuttavuuden takia. On levoton olo ahdistuksen aikana ja kokoajan toivoo että se loppuisi. Yleisesti nukun hyvin yöt mutta monesti herään aamulla ahdistukseen silloin kun on ahdistusjakso päällä.=(
Itselläni auttaa monesti se että pidän rauhoittavan mukana koulussa. Tiedän että "apu" on lähellä jos tulee paha paikka. Oletko itse saanut rauhoittavia? Niissäkin on niin paljon erilasia lääkkeitä. Olen muutamia testannut ja Temesta toimii minulla.
Oletko puhunut avoimesti ahdistuksestasi? Itse olen pitänyt sen omana ja lähipiirin tietona ja minusta onkin tullut aikamoinen tarinoiden sepittäjä kun en pääsekään sovittuun tapaamiseen tms. Se ei tunnu mukavalta. Niinä aikoina tuntuu että elämältä putoaa pohja=(. Pahinta on se että ikinä ei voi tietää milloin ahdistus iskee. En häpeä tätä mutta tiedän että kaikki eivät ymmärrä "ahdistusta" sairautena niin parempi sanoa migreeni tms.
Sä kirjoitat suoraan mun ajatukset jne 😂 itsellä käytössä opamox 15mg ja joskus, mutta onneks harvoin on ollut pakko ottaa puolikas..
Mulle kanssa aamut pahoja jos on ahdistus kausi ja jos ei ahdista paljoa niin sit on semmosta outoa raskasta oloa ja kolotus ylävartalossa 🙄 välillä voi olla ettei ole mitään ja on normaali olo 😊 vaikea ajatella noin kun kuukausi sitten oli vielä normaali 😂 oli vain hämärä muistikuva tästä kaikesta 😯
Perhe tietää ahdistuksesta ja pari ystävää, muuten ei paljoa ole ystäviä kun ne jäivät pojan synnyttyä ja nyt näin aikuisena niitä ei noin vain saakaan 😕
Sama täällä ystäviä on vaan muutama ja vaimo joutuu joskus kuuntelemaan tätä ahdistuspuhetta kun kuitenkin takana jo yli kaksi vuotta ahdistusaikaa.
Mainitsit ylävartalon kolotukset. Itselläni on niin, että kun ahdistusta on takana noin kolme päivää, rintaranka on jo mennyt jumiin ja rustot kipeytyneet. Vaikka itse ahdistus hellittää jää muutamaksi päiväksi kolotus rintaan. Saattaa olla että sulla on samalla tavalla. Se mitä Artsi6756 kirjoitti on totta että ahdistuksessa yläkroppa on jumissa. Tarkkailepa ja huomaat aika varmasti että pidät hartioita "lysyssä" ahdistuksen aikana.
Itseasiassa tulin juuri OMT fysioterapiasta jossa avattiin rintarankaa. Henki kulkee taas paremmin. Nyt 7 ahdistuspäivä ja tuntuu että alkaa ahdistus hellittää. Vielä sellainen heikko olo käsissä ja jaloissa ja pientä ilman puuttumisen tunnetta hengitettäessä.
Fysioterapeutti suositteli, että jätän tällä viikolla uimiset väliin ja käyn vain kävelyllä koska koko ylävartalo oli niin pahasti jumiutunut, että se tarvitsee vähän lepoa ennen kuin taas voin uida rintauintia.
Se mitä vertaistukena suosittelen sulle, että älä odota milloin ahdistus menee pois. Se menee kun menee. Otetaan vastaan mitä tulee ja pärjätään sen kanssa parhaamme mukaan. Itselläni tämä oivallus kesti 2 vuotta=).
Kyllähän tätä on oppinut tässä parin vuoden aikana käsittelemään ja hyväksymäänkin omalla tavallaan 😊 silloin kun lievää ahdistusta niin potkii hyvin tekemään ja muuttamaan asioita 😂 mutta kun kovaa niin tuntuu vajoavan jonnekin epätoivon rajamaille 🙄 on tämä kyllä aika kelju sairaus mutta sillä mennään mitä saadaan 😊
Jumissa on ylävartalo kyllä ja hieroja pitäisi varata ja saada aikaiseksi mennä salilla, mutta sekin on yksinään vähän tylsää 😂
Mulla myös mies joutunut aika paljon kuuntelemaan ja ymmärtämään olojani ja välillä oikein harmittaa kun tulee hänen niskaan kaikki kaadettu 😕
Niinhän sitä kaataa pahan olon läheisiin sillon kun oikein vastustaa. Mulla on muuten sama juttu, kun ahdistus hellittää on tekemässä ja suunnittelemassa kaikkea. Sitten taas kun ahdistus nappaa kiinni voi kaupassa käyminenkin olla haaste😐.
Ymmärrän hyvin että, yksin ei salille jaksa mennä varsinkin jos yhtään ahdistaa. Psykoterapeutti sanoi mulle että silloin kun ahdistaa ei saa jäädä piiloon vaan Ikäänkuin kurkottaa maailmaa kohti. Mutta kun silloin se on vaikeinta ikinä😔
Itse tosiaan kävelen ja uin ja ne joskus helpottaa.😊
Niin pitäisi tehdä ja mennä mutta ei se oikein tuskaisena onnistu 😂 tänään ollut ihanan hyvä päivä, lisää uskoa ja toivoa ❤️ huomenna itsellä hoitoneuvottelu ja toive olisi kiva saada lähete psykoterapiaan 😊 itse tiedän olevani kiltti ja liikaa muita huomioiva ja siten jätän itseni aina huomiotta 😕 myös isän kuolema jäi käsittelemättä muutama vuosi sitten, niin olisi kiva saada puhua asioista ja saada uutta näkökulmaa 😊
Kirjoitinpa tuossa kännyllä viestiä mutta se ei ikinä lähtenyt matkaan. Kolmisen vuotta vanha kännykkä jumittaa aina välillä.
Mahtavaa kuulla, että sulla oli eilen hyvä päivä. Toivon todella, että niitä tulee paljon paljon lisää sulle. :) Jokainen joka kokee puristavaa fyysistä ahdistusta tietää miten hyvä silloin on kun ei ahdista.
Ikävä kuulla isäsi poismenosta ja siitä, että et ole pystynyt käsittelemään sitä. Toivon, että saat psykoterapiaprosessin alulle sillä siellä" käännetään jokainen kivi. " Mua neuvottiin olemaan itsekäs terapeutin valinnassa. Eli jos ensimmäinen terapeutti ei tunnu hyvälle voi reilusti vaihtaa seuraavaan. Täällä pk-seudulla tuntuu terapeutteja olevan yhtä monta kuin terapoitavia:) No itse vaihdoin ensimmäisen tutustumiskerran jälkeen terapeuttia.
Nyt mulla tuntuu olevan hyvä terapeutti. Ei ollut ihan helppoa vaihtaa terapeuttia kun tuo kiltteys on tuttua täälläkin. Olen vasta viimeaikoina koettanut jämäköittää itseäni. Mutta eihän se aina onnistu kun luonne on mikä on:) Nyt on muuten 1.3 ja kevät! Toivon että tästä tulee hyvä kevät molemmille!
Kevät ja kesä on aina ollut hyviä ja toivon mukaan myös tälläkin kertaa 😊
En tiedä sitten saako lähetettä psykoterapiaan ja kauanko kelalla kestää sen asian käsittelyssä 😂 Itsellä ei ole varaa kustantaa koko käyntiä 😕
Jämäköintiä täälläkin harjoitellaan, vaikka välillä huonoin tuloksi, mutta pikkuhiljaa hyvää tulee 😊 jokin suunta pitäisi löytää elämälle, ollaanhan tässä kuitenkin jo 32v ja vieläkään en tiedä mitä isona haluaisin tehdä ja millaisen elämän haluan. 🤔
Omalla kohdallani psykoterapialähete vei 1,5 kk. 2 pakollista erikoislääkärikertaa ja kelan päätöksen odottelu. Joo, kalliiksihan se tulee jos joutuu kaiken omasta pussista kustantamaan.:(
Mitä haluisit elämässäsi muuttaa? Itse toivoisin terveyteni kohenevan ja sitten pystyä elämään tätä elämää rohkeasti uudessa ammatissani. En pelätä sanoa asioita vaan koska "pomo" ei ole samaa mieltä. Tästä saa käsityksen että olen ollut täysin altavastaaja työelämässä. Ei ihan niinkään mutta kiltti luonne on kiltti luonne. Lisäksi työ"kavereiden" edun miettiminen saa nyt jäädä. Aion pistää itseni etusijalle. Voi sitä raukkaa joka minut palkkaa:)
Juuri sitä että terveys kohenee, löydän uusia ystäviä ja mieluisan työn 😊 haluan muuttaa pois täältä hitaasti kuolevasta kaupungista jonnekin isompaan paikkaan 😁 lapsi haaveissa, mutta se on todettu lähes mahdottomaksi.. oppia sanomaan ei 😊 jokin kiva harrastus, mennä naimisiin ja saada oma talo jne 😁 onhan noita haaveita ja toiveita, mutta muutos on pelottavaa 😕 varsinkin muutto toiselle paikkakunnalle 🤔
Niin uusien ystävien löytyminen onkin vaikeaa aikuisena. Ainakin harrastus on se josta voit aloittaa ehkä sieltä löytyisi uusia kavereita?:) Muutto toiselle paikkakunnalle on varmasti iso ja pelottava askel elämässä ja koko perheen täytyy olla mukana ideassa.
Uskotaan että molempien terveys kohenee kesää kohti ja kesällä muutenkin asiat näyttää valoisammilta. Kokeilin muuten eilen ahdistuksesta kipeytyneeseen rintarankaan voltaren geeliä. Tuntuu toimivan aika hyvin. Kokeile joskus jos on kolotuksia.
Tänään psykoterapia vielä edessä toivottavasti saisi taas jotain vinkkejä parempaan oloon:)
Pistä vinkit tänne jakoon sitten jos hyviä saat terapiasta 😁 hoitoneuvottelu ohi ja ei lääkkeisiin kosketa, huh 👍😂 vielä ei antanut lähetettä psykoterapiaan kun ei oikein tiedä mistä hyötyisin enemmän, lyhyt terapia jakso ensin ja sitten taas katsotaan jatkoa ☺️ nyt pitäisi vain päättää tuo koulu asia, tiedän kyllä että ala ei ole mua varten ja tällä hetkellä ei kyllä mitkään näytöt ym onnistu.. toivottavasti sen voi keskeyttää ilman karenssia.. se on kyllä omaehtoinen että pitäisi kyllä onnistua ja lääkäri lupasi kirjoittaa jonkun lapun jos ei onnistu lopetus ilman karenssia 😊
Kiva kun jaksat vastailla ☺️ saa vähän ajatuksia purettu jonnekin 😂
Ihan hyvä varmaan, etteivät lähteneet muuttamaan lääkkeitä jos huomaat helpotusta tuolla suuremmalla annoksella. Sekin on hyvä jos pääset lyhytterapia jaksolle ja sitten ne jatkavat jos tarvetta vielä esiintyy. Pari kk terapiaa antaa jo paljon:)
Tuo opiskeluasia: En uskalla neuvoa mutta jotenkin tuntuu että jos ala ei ole sua varten ja tunnet että se laukaisi ahdistuneisuutta kannattaa varmaan todella miettiä jospa sen lopettaisi ja hyvä kun on lääkäri takana niin ei karenssia.
Se mitä psykoterapiassa tuli eilen esille ja uskoisin myös auttavan sua: Jos pelkäät mennä esim salille koska pelkäät ahdistusta niin se mielikuva on paljon voimakkaampi kuin itse todellisuus. Mitä tapahtuu jos olen ahdistuksen takia päivän pois töistä tai vaikkapa sinä joutuisit kesken harjoituksen poistumaan? Ei mitään. Tilanne harmittaisi mutta mitään todellista pahaa ei tapahdu:)
Kiva on kirjoitella kun teit tällaisen aloituksen jossa mainitsit opiskelun laukaisseen ahdistuksen. Näinhän mulla kävi. Tosiaan en ennen ole kirjoitellut ja tämä on varmaan ihan hyvää terapiaa tämäkin. Saa purkaa ajatuksia ja auttaa:)
Minkälainen olo sulla on nyt ollut? Itselläni oli eilen muutaman tunnin ahdistuneisuuden tunne. Nyt tuntuu hyvältä, enää rintaranka kipeä. Jospa se tästä taas...:)
Ihan hyvä olo on nyt ollut 😊 välillä jotain hyvin pientä kireyttä ja hetkellistä ahdistusta 😊 kaamea väsymys iskenyt, olisko se tämä sateinen ilma kun aiheuttaa tai ihan vain kevät väsymystä 🤔
Mitä alaa sinä opiskelet? Itse hoitoalaa, mutta herkkyyden ja kiltteyden takia kuoppaan sen nyt 😁
Onhan sitä huomannut että kun on mennyt paikkoihin mikä on ahdistanut nii ei siinä mitään pahaa ole tapahtunut ja ahdistuskin on siitä sitten vähentynyt 😊 olen epävarma ja ujo niin aina yksin tekemiset on olleet vähän hankalia ja tuohon päälle vielä huono itsetunto niin soppa on valmis 😁
Ihan mahtavaa, että sullakin ollut parempia oloja ja hetkiä 👍 ne auttaa taas taistelee ja jaksamaan!
Toi väsymys on jännä juttu mullekin se saattaa iskeä päälle silloin tällöin ja olen yriittänyt silloin levätä. Yleensä ahdistuskauden jälkeen se iskee mulle.
Opiskelen sosiaali- ja terveys alaa ammattikorkeakoulussa. Jollekin se voi olla helppoa mutta itse olen kokenut stressiä tehtävien paljoudesta, päällekkäisyydestä, ryhmätöistä ja kaikesta sekavuudesta jonka opiskelu kalenteriin aiheuttaa. Annan esimerkin tältä päivältä:)Olen aamulla tehnyt 3 tuntia päättötyötä. Lähden kohta koululle ja sieltä neljän jälkeen tekemään haastattelua ja varmaan kotona kahdeksan maissa ja sitten vielä päättötyön englanninkielinen osio palautukseen illalla. Huh. Jos tällaisena päivänä ahdistaa niin se on tekemätön paikka ja ruokkii lisää ahdistusta. Mulla on yksi kirja varauksessa kirjastossa joka auttaa ehkä stressiin. Laitan sen nimen tänne sullekin kun muistan.
Itse en ole ujo mutta itsetunto saisi olla parempi:) Nyt täytyy mennä että ehtii bussiin:)
Oho no en ihmettele että sua ahdistaa 🙄😶 nyt tuli itselle hölmö olo kun kerran viikossa koulua vaan 😁 muut päivät pitäisi kirjoittaa näyttöjä yms mut ei sentään noin kiireistä kun sulla 😁
Onko sulla/teillä lapsia? Itsellä iso 9v poika jo, mutta siitä huolimatta tuo paljon välillä stressiä ja murhetta.. mä luin pari viikkoa sitten "vapaaksi ahdistuksesta" kirjan, oli kyllä hyvä ja paljon erilaisia itsehoito tehtäviä 😊 eipä niitä sen kummemmin tuu tehtyä vaikka ehkä pitäisikin, mutta tuntuu että aina parempaa tekemistä, esim sohvalla makoilu 😂
Meillä ei ole lapsia ja rehellisesti voin sanoa että tämä koulu/ahdistuneisuuskaudet ovat ainakin lykänneet asiaa. Saa nähdä tulevaisuudessa mitä tapahtuu😐 Ymmärrän täysin että lapset tuottavat murhatta ja huolta. Niillä muutamilla kavereillani on lapsia ja aikamoisia ruuhkavuosia elävät työn, harrastusten, lasten sairastelun ja heidän harrastusten parissa. Pidän kyllä lapsista, tarkoitan vaan sitä yhtälöä joka kaikesta syntyy😊
Älä suotta tunne itseäsi hölmöksi. Kerta viikossa on täysin riittävä aiheuttamaan ahdistuksen. 😐
Jos itselläni olisi ollut nämä tehtävät mitä eilen kerroin viime viikolla olisin ollut pulassa koska ahdistus oli kovana päällä. Kuten kerroin se lisää pelkoani ahdistuskausia kohtaan.
Nautin äsken pekonia ja kananmunia ja kahvia sen kunniaksi ettei ahdista. Rinta on vielä kipeä mutta ei haittaa😊
Sen itsehoitokirjan nimi on Paranemisen avain "The healing code". Saan sen tänään kirjastosta. Voi olla että ei ole mitään apua mutta aion koittaa😊
Uusien kavereiden hankinnasta vielä: 2,5 vuotta sitten aloittaessani opinnot samassa aloitusryhmässä oli 43 henkilöä. Ajattelin että varmaan muutamasta muodostuu jonkinlaisia kavereita minulle. Nyt viimeistä vuotta kun mennään huomaan että saattaa olla että en tule pitämään yhteyttä kenenkään kanssa😔 Ei ole spontaania kaveruutta syntynyt. Toki jutellaan ja nauretaankin koulussa mutta tiedät varmaan mitä tarkoitan.
Musta on tosi hienoa että kerrot mulle avoimesti että sulla ei ole hyvä itsetunto. Sama vaivaa täälläkin ja mulla on se vika että yksin voin tehdä kaikkea ja selviän kaikesta mutta ryhmässä annan muiden helposti ottaa vallan enkä tuo todellisia tuntoja esiin vain siksi etten loukkaisi jotain. Varmaan ok piirre mutta ei toimi tässä maailmassa😊
Toivottavasti sullakin on ahdistuksetonta oloa nyt. Haluaisin kysyä. Kun sua ahdistaa tuleeko sullekin sellainen tunne että tämä ei lopu ikinä? Mulla se on ahdistuksen aikana aina päällä ja tekee siitä kokemuksesta vieläkin tuskaisemman.
Itselläkin työ ja koulu porukoissa menee hyvin ihmisten kanssa, on hauskaa ja pyydetään mukaan milloin mihinkin, mutta aina kun ne loppuu niin ne kaverit jäävät sitten sinne ja jostain syystä yhteydenpito lakkaa 🤔
Aika hyvin on ollut normaalia oloa nyt, mitä nyt välillä rintaan kolottaa vähän tai tulee pienehköä levottomuutta silloin tällöin ☺️ kyllä todellakin on ahdistuksen ollessa päällä sellainen olo et ei hemmetti tää ei lopu koskaan ja kohta en jaksa enää ja joudun hoitoon 😂 vaikka monet kerrat oon jo huomannut että se on aina loppunut ☺️ tietenkin olisi rauhoittavaa myös, mutta eipä niitä tule otettu paitsi äärimmäisessä tuskassa jos silloinkaan...
Ja aina kun ahdistus alkaa helpottaa niin monta päivä menee pelossa, koska se taas alkaa... 🙄 Kierre on valmis ja vaikea päästä yli..
Onhan se lapsen kanssa rankkaa silloin kun itsellä huono olo eikä oikein jaksaisi mitään, niin tulee siihen päälle vielä huono omatunto lapsen takia 😕 olen ainakin kertonut että äidillä vähän stressiä ettei se johdu hänestä jos välillä liikuttaa 😂 hyvinä päivinä sitten korvataan huonoja päiviä, joita ei onneksi paljoa ole ☺️
Olet varmasti maailman paras äiti omalle lapsellesi. Ja jos joskus olet väsynyt ahdistuksen takia se johtuu sinusta riippumattomasta asiasta ja et tee sitä tahallaan. Ei tarvitse potea huonoa omatuntoa. Ymmärrän, että kiltillä ihmisellä se menee niin. ( Työstän tätä itse parhaillaan, yritän olla armollisempi itseäni kohtaan.) Itsellänikin rauhoittava lääkepakkaus ei tyhjene nopeasti. Otan sen rauhoittavan vaan pahimmassa ahdistuksessa. Kuitenkin olen huomannut, että jos neljännen ahdistuspäivän jälkeen ei yhtä ota niin iso itkuhan siinä pääsee multakin. Ei kukaan jaksa puristavaa ahdistusta montaa päivää. Ihan hyvä olla varalla ja käyttää tositarpeeseen=).
Kukaan ei sitä tule meille sanomaan mutta mun mielestä me tehdään kaikki voitava. Ollaan haettu apua, luetaan itsehoitokirjoja ja nyt terapioidaan täällä netissä. Kaiken tämän päälle selviydytään parhaamme mukaan (Ja usein hyvin) elämästämme. Mun mielestä voidaan taputtaa itseämme olalle :D
Toi hyväksymisestä ja armollisuudesta on niin pitkiä prosesseja ettei ne ihan noin vaa sormia napsauttamalla tapahdu 😊 paremmin sitä itsensä ja tämän sairauden hyväksyy kuin esim muutama vuosi sitten 😊 en kuitenkaan usko että koskaan tulisin tätä sairautta hyväksymään, koska se tuntuu välillä niin epäreilulta miten kiltti, kunnollista ja tunnollista ihmistä rangaistaan näin 😕 ja muut "pahemmat" vaan porskuttaa menemään ilman huolen häivää...
Minä olen päättänyt että elämäni ei voi olla pelkkää selviytymistä päivästä toiseen 😊 se on jännä kun tänne kirjoittaa ajatuksia mitä ei itseasiassa ole edes miettinyt, niin tulee jonkinlaisia ahaa elämyksiä itsestä ja mitä mielessä loppu peleissä pyörii 😊 kirjoitan myös päiväkirjaa, mutta se ei vastaa niin ei siihen tule niin selvennettyä ajatuksia 😂
Itsekin tiedostan mistä kaikesta on elämästä selviytynyt, mutta tämä vie kyllä ehdottomasti voiton kaikesta 😐 tasoitus olalle on tosiaan paikallaan 😂 kyllä tämä myös on ollut itselle ainakin omalla tavallaan lotto voitto, niin tyhmältä kuin kuulostaa 😁 olen muuttanut niin paljon asioita tämän johdosta ja persoonakin muuttunut positiivisemmaksi ja ei enää jaksa murehtia pikku asioita 😊 vielä olisi työtä oman itseni kanssa ja se viekin sitten aikaa, mutta mikäs kiire tässä on 😊
Voi että tätä ennakoivaa tekstin syöttöä kun lukee myöhemmin juttunsa niin välillä ihan outoja ja asiaankuulumattomia sanoja joukossa 😂
Tuo kiltteys ja tunnollisuus on tuttua tälläkin ja sain siitä kärsiä 10 vuotta sitten kun sairastuin oman joustavuuteni takia työpaikallani lievään burn outiin. Selvisin siitä vähentämällä omaa työpanostani ja lisäämällä liikuntaa. Onneksi se oli lievä burn out mutta uskon sen olevan myös syy ahdistuneisuuteeni joka aktivoitui 8 vuotta myöhemmin aloittaessani opinnot.
Olen aina miettinyt että niiltä "pahemmilta" tyypeiltä puuttuu kyky tuntea empatiaa toisia ihmisiä kohtaan. He eivät kykene samaistua toisen ihmisen kokemukseen ja eivät tunne pahaa omatuntoa vaikka tietävät toisen kärsivän heidän oman edun tavoittelemisen sijaan.
Itselläni on nyt toinen ahdistukseton päivä menossa ja olen siitä kiitollinen. Tuli vaan mieleeni että miltä ne sun "kolotukset" tuntuvat? Itselläni ahdistuksen jälkeen, niin kuin nyt, saattaa jäädä pieni nipistävä tunne rintaan. ikään kuin "niitti" olisi lyöty keskelle rintaa tai siihen olisi lyöty terävällä esineellä. Eipä tuo haittaa ja tiedän sen lähtevän aina pois mutta ajattelin kysäistä:D
Rintaa ja ylävartalo kipeä ja kolottaa 🙄 lihakset kipiät ja puutuu nopeaan.. onko sulla ollut kokonaan pari päivää ilman minkäänlaista ahdistusta? Itse ei edes tiedä ahdistaako vai ei 😂 se on ikuinen ongelma kun välillä tuntuu että ahdistaa, mutta sitten miettiikin että onko se vain lihasjumia vai muuten vaan jotain ummetusta tms 😂 eihän ihminen kokoajan ole "terve", välillä tulee omituisia oloja, mutta omalla kohdallani alan aina miettiä onko ahdistus vai ei... En osaa selittää, mutta ehkä tajuat mitä ajan takaa 😁🤔
Mulla puutu jalat aikoinaan ku oli kova ahdistus. Menin saunan jälkeen lumihankeen käveleen. Puutumiset loppu siihen. Avantouinti tohon vaivaan on kova juttu.
Hieronta helpottaa lihaskireyksiä, samoin venytykset ja syvähengitys. Näissä vaivoissa on yleensä tulehdus päällä kehossa. Se tekee lihaksista arat ja vähän kolottelee paikkoja.
Olen ollut siinä onnekas että ne 4-6 viikkoa jotka ei ahdista on ollut aina ilman minkäänlaista ahdistusta. Sitten taas kun ahdistus istuu sisään se on noin 6 päivää. Laskin että nyt oli 9 päivää ahdistusta joka on onneksi taas takana. Siinä vaiheessa kun ahdistus alkaa väistyä eli yleensä noin 5 päivän kohdalla en tiedä ahdistaako vai eikö ja se on turhauttavaa. Jossain kohdassa sitten huomaan että jäljellä on vain lihaskireys ja ahdistus on poissa. Ymmärrän siis sen mitä kuvaat, että aina ei voi tietää onko ahdistus päällä.
Olin eilen uimahallissa ja tuntui että kevyt uinti ja sauna helpottivat rinnan kolotusta. Minulla siis kolotus on selvästi eri asia kuin ahdistus. Itse ahdistuksessa taas rintaa puristaa ja hengittäminen on työlästä.
Joudun kirjoittamaan usein koneella nämä viestit kun känny ei vaan lähetä niitä. Toisaalta koneella kirjoittaminen on helpompaa:D
Olen ollut siinä onnekas että ne 4-6 viikkoa jotka ei ahdista on ollut aina ilman minkäänlaista ahdistusta. Sitten taas kun ahdistus istuu sisään se on noin 6 päivää. Laskin että nyt oli 9 päivää ahdistusta joka on onneksi taas takana. Siinä vaiheessa kun ahdistus alkaa väistyä eli yleensä noin 5 päivän kohdalla en tiedä ahdistaako vai eikö ja se on turhauttavaa. Jossain kohdassa sitten huomaan että jäljellä on vain lihaskireys ja ahdistus on poissa. Ymmärrän siis sen mitä kuvaat, että aina ei voi tietää onko ahdistus päällä.
Olin eilen uimahallissa ja tuntui että kevyt uinti ja sauna helpottivat rinnan kolotusta. Minulla siis kolotus on selvästi eri asia kuin ahdistus. Itse ahdistuksessa taas rintaa puristaa ja hengittäminen on työlästä.
Joudun kirjoittamaan usein koneella nämä viestit kun känny ei vaan lähetä niitä. Toisaalta koneella kirjoittaminen on helpompaa:D
Kauanko sulla kestää nämä ahdistamattomat hetket? Käyn myös paljon uimassa ja itse menen sen jälkeen ainakin ihan jumiin 😁
Olitkin jo kertonut jos vaan jäisi mieleen mitä lukee 😂
Täytyykin kokeilla tuota lumi juttua 🤔 avantoon minua tuskin saa 😂. Poika kyllä käy kolme kertaa viikossa isänsä kanssa avannossa, mutta itse liian nössö 😂
Heippa, mikä on olo ollut?
Itselläni on nyt neljäs normaalipäivä eli ei ahdista ja ei kolota. Olen lukemassa paranemien avain kirjaa ja teen samalla paranemisen avaimia ( 4 liikettä) ja tuntuu ainakin että ne auttavat minulla stressiin. Laita googleen paranemisen vain tai YouTubesta löytyy the healing code.
Se mikä innostaa jonkun ei välttämättä ole jollekin toiselle sopiva mutta tutustu aiheeseen jos vaan haluat. Siinä on vaan se että niitä avaimia pitäisi jaksaa tehdä: D Olen nyt pakottanut itseni siihen. Nyt 3 päivän harjoittelun jälkeen tuntuu että stressitasot on alkaneet laskea vaikka tahti koulussa on sama tai pahenee.
Vaikka mulla on nyt hyvä olla tiedostan että kuukauden kuluttua tilanne voi olla täysin toinen.
Kiva että on mennyt hyvin ja muistat meitä muita ahdistuneita ☺️ Itsellä kans suht hyvin, tänään ollut hankala päivä mutta ei onneksi mitään pahaa tai sietämätöntä... Naisena tiedossa että se aika kuusta tulossa niin se vaikuttaa kyllä tällä hetkellä ihan selvästi 🙄
Täytyy käydä kirjastossa katsomassa tuota kirjaa ja oikeasti ottaa niskasta kiinni ja alkaa tekemään noita harjoituksia joita on esim tuossa kirjassa mikä minulla on (vapaaksi ahdistuksesta). Se vaan on hankalaa saada aloitettua kun olo kuitenkin hyvä pääasiassa niin jää jotenkin unholaan nuo ohjeet... 😶
Tämä sairaus on kurja siitä että siinä tulee takapakkeja ja mikä tahansa voi taas laukaista ahdistuksen uudestaan, kuten itse nyt huomasin vuosien hyvän olon jälkeen 😐
"Samassa veneessä" tässä ollaan vaikka nyt meneekin hyvin. Ikävää että sulla oli eilen huonompi päivä:( Niin kuin kirjoitit tämä tauti on todella hankala. Itse en tunnista itseäni samaksi joka piteli rintaa viikko sitten ja otti rauhoittavan. En halua hehkuttaa oloa vaan kertoa että nyt on parempi ja sullakin tulee olemaan parempi olo ja toisaalta on hyvin mahdollista, että ylihuomenna olen taas tuskissani. Siksi onkin mukava kirjoitella jollekin joka ymmärtää tämän taudin luonteen.
Mielestäni meidän kokema fyysinen ahdistus onkin mielenkiintoinen ja epäreilu sairaus. Ahdistussanaa käytetään monesti kuvaamaan pelkotiloja jotka ovat sinänsä inhottavia ja ahdistavia mutta kun kuvaan astuu vielä fyysinen puristava tunne joka tulee niin ettei edes itse käsitä mistä se sai alkunsa niin siinä ollaan mielestäni jo ahdistuksesta siirrytty hieman erityyppiseen sairauteen.
Olen huomannut että tätä edes lääkärit ja psykologit eivät osaa selittää ja riittävästi ymmärtää. Joo, voidaan sanoa että painaa rintaa kun joku asia pelottaa. Ok, mutta entäs kun ajelen autolla ja takana on kuukausi ahdistuksetonta oloa ja sitten tunnen kuinka ahdistus nousee ja alkaa puristamaan, ilman että olen edes ajatellut mitään. Toisaalta ymmärrettävää että siihen on psykologinkin vaikea keksiä ratkaisua:)
Takapakkeja on tullut itselleni nyt 2,5 vuoden ajan ja toivon että jonain päivänä se on se viimeinen takapakki. Uskon muuten vilpittömästi siihen ja niin uskon että sullakin se on niin koska sulla oli sairaus niin kauan hyvällä mallilla.
Hyvin kirjoitettu 👍 harmillisinta tässä yleensä on juuri se ku se tulee ihan puun takaa, ilman minkäänlaista syytä mistä itse saisi kiinni 🙄
Joo ei itsekään ole enää samassa pisteessä kuin pari viikkoa sitten jolloin ei pystynyt mihinkään ja pakko oli ottaa rauhoittavaa että pystyisi edes olemaan itsensä kanssa 😐 kauppa käynnit ym reissut onnistuu taas ilman ahdistusta 👍 välillä voi tulla tukala olo jossain kaupassa tai uimahallissa mutta aika nopeasti rauhoittunut ja viimeaikoina taas nauttinut kotoota poistumisesta 😂 se olisi omalla kohdallani maailmanloppu jos joskus jäisin kotini vangiksi 😣 minä pidän liikkumisesta ja tapahtumissa käymisestä ja ihmisistä yleensäkin 😊
Mun puolesta jos on pakko niin tämä sairaus saa roikkuu mukana mutta vain niin että se ei haittaa jokapäiväistä toimintaa, töitä tms... Sen verran sinut tämän kanssa että hyväksyn jos se on seurana lopun elämän vaikka missään tapauksessa en sitä kuitenkaan halua 🤔 mutta uskon myös siihen että joku päivä huomataan että ei hemmetti nyt on mennyt jo vuosia ilman ahdistusta ja joskus se tulee olemaan vain hämärä muistikuva "nuoruudesta" 😂😂
Olet ensimmäinen joka kuvaa että ahdistus tulee puun takaa mitään syytä. Luulin olevan jotenkin poikkeuksellinen:) Yleensä ihmiset osaavat sanoa "Mua ahdistaa se , että" ja sitten saattava tuntea painoa rinnassa.
Itse en pysty hyväksymään tätä sairautta niin kauan kun se ahdistusviikkona estää minua toimimasta ja saamasta sovittuja asioita tehtyä, aivan kuten kirjoitit.
Tosi hienoa, että sulla kauppareissut sujuu ja pystyy taas elämään normaalimpaa elämää. Nautitaan niistä kauppareissuista ja normaalista olosta jotka ovat toisille arkipäivää.
Sen verran tämä rajoittaa munkin elämää että ei voi lupautua mihinkään ylimääräiseen kuten taloyhtiön hallitukseen. Pitää pitää elämä sen "kokoisena " että pystyy asiat hoitamaan jos ahdistus tulee taas kylään:(
Kyllä, joskus tämä ahdistus jää sinne "nuoruuteen": D
Mä olen niin kateellinen niille keillä on selvä syy ahdistukseen kun itse hyväksyisin sen paremmin jos sille on syy ja usein omalla kohdallani ei ole syytä, en ainakaan ole keksinyt mitään 🤔 se voi vaan tulla yhtäkkiä jostain, kesken kaunista kirkasta päivää ja vaikka itsellä olisi kaikki hyvin..
Itse en oikein uskalla tulevaisuutta suunnitella juuri sen takia kun ei koskaan tiedä mikä olo on, ärsyttävää kun ei voi mitään varata tai suunnitella 😣 silloin ku meni paremmin niin silloin kyllä uskalsi mutta taas hetkellisesti (toivottavasti) ei uskalla,...
Kuin itse olisin ton sun äskeisen tekstin kirjottanut. Käsittämätöntä että meillä on samanlainen oireenkuva! Kun se tulee se ahdistus täysin puskista.
Ajattelin, että en mainosta sulle sen enempää "paranemisen avaimia" mutta nyt tuntuu että on pakko. Se perustuu siihen, että ihmisillä on solumuistoissa stressitilanteita ja ne aktivoituu kun tiedostamaton mieli huomaa samankaltaisuutta jossain asiassa vaikka me ei itse sitä huomattaisi ja meidän tilanteessa aiheuttaa ahdistusta. (Tämä voisi selittää sen miksi me ahdistutaan ilman syytä.) Näin ainakin olen asian ymmärtänyt. Itsekin luen kirjaa ja teen harjoituksia samalla. (Kurkin harjoitukset takaa ja luen samalla. En jaksanut ensin lukea kirjaa päästäkseni käsiksi itse harjoitukseen: D
Olen huomannut jo joitain muutoksia itsessäni. Itse ahdistuksesta en osaa sanoa, mutta ainakin rinnan kolotukset poistuivat kahden harjoituskerran jälkeen:)
En ole vielä saanut aikaiseksi mennä kirjastoon etsimään kyseistä kirjaa, ehkä sen saisi nopeammin netistä tilaamalla 😁 nyt ollut hyvä aamu 👍 vaikka flunssa ja naisten jutut hyökkää Pikkuhiljaa päälle 🙄 lenkille kohta ja poika kouluun ja pitäisi saada aikaiseksi laittaa viestiä kouluun että nyt täytyy ainakin hetkeksi keskeyttää koulu.. mikä siinäkin on niin hankalaa, että kuukauden jo lykännyt sitäkin 🤔 sama homma pitäisi työkkäriin tehdä..
Mitäs sinun päivääsi? ☺️
Moikka:) Loistavaa, että aamu on ollut sulla hyvä ahdistuksen kannalta!!! Koita levätä ja hoitaa flunssaa jos se iskee kunnolla päälle. Itse olen flunssaisena aina aivan "kuollut". Mitään ei jaksaisi tehdä silloin. Sama juttu, ahdistukseton olo itsellä. Kiirettä vaan pitää. Tulin juuri koulusta ja nyt pitää alkaa tekemään yhtä kirjallista työtä. Sitten seitsemältä terapia. Näinä hyvinä päivinä välillä tuntuu että miksi sinne terapiaan pitää mennä mutta sitten kun ahdistus on päällä tajuaa todellakin miksi siellä käy:D
Vaikka kuulostan nyt tehokkaalta toisinaan niitä juttuja lykkää tuonnemmaksi jos ei ole aivan pakko tehdä:D Kouluhommissa vaan ne deadlinet painaa aina päälle ja pitää saada joku tehtyä.
Hienoa, että jaksat lenkkeillä:) Tunnustan että viimeiset 3 viikkoa on mennyt 1 lenkki /vko ja eihän se riitä. Onneksi sentään uimassa on jaksanut käydä.
Moikka, mites tänään? Onko ok olo. Itsellä muuten hyvä mutta hirveä väsymys iski noiden koulutöiden jälkeen.
Ajattelin kertoa mitä kuulin eilen terapiassa. Ahdistus kestää kuulemma noin 45 sekuntia ja kaikki muu siihen päälle on elimistön omaa reagointia. Kuulemma seuraavan kerran kun ahdistaa voisin käyttää tätä tietoa hyväkseni.Mhh...vaikea uskoa tohon mutta kai siinä on joku tieteellinen tutkimus takana.
Huomenna olisi koulua mutta taidan pitää vapaa päivän ja kuunnella omaa kehoa. Välillä pitää levätäkin ja ladata akkuja. Olen ollut niin tunnollinen oppilas että en ole moneltakaan tunnilta ollut poissa. Nyt on vaan pakko kuunnella kroppaa ja levätä vähän.
Moikka ☺️
Tänään taas hyvä päivä 👍 flunssa antaa odottaa, että alkaisi kunnolla..
Ai niin sano terapiassa? 😶 En kanssa meinaa uskoa kun itsellä joskus päiviä jatkunut niin voiko loppu ajat olla vain elimistön reagointia? 🤔 En oo vieläkään saanut ensimmäistä aikaa omalle terapia jaksolle, no eipä tässä kiirettä ole kun olot ollut hyviä 😊 itsellä myös tuntuu turhalta käydä noissa kun ja jos välillä hyvä olo 😁
Anna vaan lupa itsellesi vapaa päivään 😊 yksi tai pari päivää ei vaikuta opiskeluusi tuskin mitenkään, kun taas jos palat loppuun niin se vaikuttaa ja paljon!
Toi on niin totta mitä sanoit. Pari päivää silloin tällöin pois koulusta voi estää loppuun palamisen ja uskon että olen muutenkin "riskityhmää". Sitä paitsi kun se loppuun palaminen on kerran ollut se saattaa tulla herkemmin uudestaan:(
Vaikka nyt onkin väsynyt niin mahtavaa kun valon määrä lisääntyy ja päivä pitenee, kevät on kohta todella täällä! Ajattelin tänä vuonna alkaa virittäytymään kevääseen jo hyvissä ajoin niin tuntuu kesä pidemmältä:)
Ja vielä: Onnea jälleen yhdestä hyvästä päivästä:)
Mä olen jo niin keväässä vaikka nyt parhaillaan taas sataa lunta 😁 lenkeilläkin niin mukavasti linnut välillä laulelee 😁
Kiitos onnitteluista ☺️ niin toivon että jatkuu näin 👍 kotona välillä voi vähän ahdistusta tulla mutta onneksi pientä ja kestoltaan ehkä just sen 45 sekuntia 😁 se onkin ollut ongelma tässä ahdistuksesta että yksin olo oli silloin kolme vuotta sitten vaikeaa, mutta pikkuhiljaa siitä sitten alkoi helpottaa kun siedätti ☺️ sen takia varmaan vieläkin välillä tulee hetkiä kun on hankala olla yksin.. 🤔
Nauti vapaasta jos huomenna pidät ja tee jotain mukavaa ☺️
Lihasten jännitys/rentoutus helpottaa ahdistusta. Kuntosalilla sitä tapahtuu automaattisesti. Samoin palleahengitys ja joogavenytykset ovat hyviä. Näitä pitää vain tehdä ja harjoitella.
Ahdistuksessahan lihakset ovat ylikireät ja keho on mennyt ikäänkuin kasaan. Mutta kyllä kehon auki saa.
Salille pitäisi mennä ja olen suunnitellut sitä 😊 tästä ahdistus kaudesta jäi jäljelle pieni pelko mennä yksinään minnekään 😕 tosi ärsyttävää kun nauttinut liikkumisesta ja kaupoissa ym käynneistä niin nyt ollut hankalaa sekin.. pikkuhiljaa koittanut taas jälleen siedättää ihan perus kaupassa käynnillä ja jos nyt seuraava askel olisi sali 😊
Ja kannattaa katsoa mitä syö. 95 pros.serotoniinista ja puolet dopaniinista muodostuu vatsasta. Nämä välittäjäaineet siis vaikuttavat suoraan mielenterveyteen. Jos vatsa toimii hyvin, on hyvä olla.
Itsetehtyä ruokaa puhtaista raaka-aineista, ei valmistuotteita. Sokeri, kofeiini, tupakka, alkoholi ja vehnä mielellään kokonaan pois jne...
Hei!
Tosi tuttu tunne tuo, mitä kuvailit – mulla kävi melkein samalla tavalla. Olin jo pari vuotta siinä uskossa, että ahdistus on vihdoin takana, ja sitten se yhtäkkiä palasi ihan puskista ja iski lähes yhtä voimakkaana kuin silloin alussa. Se oli iso shokki ja vei arjesta voimat pois: koulu jäi, kaverit jäi, ja aamut tuntui pahimmilta. Tuntui siltä, että pää ei enää pysy kasassa ja pelkäsin ihan kaikkea, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Mulla oli sama juttu lääkkeiden kanssa, että en olisi halunnut alkaa niitä vaihtamaan, mutta pienetkin muutokset annostuksessa vei oman aikansa ennen kuin olo tasaantui. Olin silloin aika epätoivoinen ja yritin etsiä tietoa ja vertaistukea netistä. Yksi hyvä ja selkeä paikka oli https://medilux.fi/ahdistuneisuushairiot/ – siitä sain ainakin paremman kuvan, miksi ahdistus voi palata ja miten sen kanssa voi opetella elämään.
Halusin vaan sanoa, ettet ole todellakaan yksin tämän kanssa. Takapakit ei tarkoita, että kaikki työ olisi mennyt hukkaan. Päinvastoin – sulla on jo kokemusta siitä, että ahdistuksesta voi nousta, ja se sama voima on edelleen olemassa. Vertaistuki auttoi mua eniten, ja pikkuhiljaa elämä alkoi taas tasoittua. Tsemppiä sinulle, se helpottaa ajan kanssa.