Kehottamisen päämäärä on rakkaus. 1 Tim. 1: 5.
Suurin ja onnettomin paha, joka johtuu kevytmielisestä ja väärästä lain käyttämisestä, on se, että sielut, jotka eivät halveksi Jumalaa, eivätkä tahdo elää maailman mukaan, jotka tahtovat olla Jumalan seuraajia ja Jumalan lapsia, tulevat tekopyhiksi, sokeiksi, itserakkaiksi fariseuksiksi, joita Herran Hengen on paljon vaikeampi saavuttaa kuin julkijumalattomia syntisiä. Kristus sanoo: »Publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan.»
Tämä sokaiseva tekopyhyys johtuu siitä, että ihminen käyttää väärin Jumalan pyhää lakia. Hän tarkkaa ainoastaan tekoja, siis sitä, miten hänen on elettävä, eikä kiinnitä huomiotansa sydämeen, ei rakkauteen, puhtauteen ja pyhyyteen, joka on ensimmäinen ja tärkein Jumalan lain vaatimus. Hän tekee itselleen määrätyn päiväjärjestyksen voimiensa mukaisessa hartauden harjoituksessa. Hän luopuu monista pahoista tavoista. Alkaa harrastaa Jumalan sanan lukemista ja rukousta. Ja on sitten tyytyväinen, niin kuin se, joka on tehnyt tehtävänsä. Sitäkö Jumala häneltä vaatii?
Tuskin hän on huomannut, vielä vähemmin täyttänyt Jumalan ensimmäistä käskyä. Ja kun hän ei välitä Jumalan suurimmasta vaatimuksesta, ensimmäisestä ja suurimmasta käskystä, kun hän vaan pintapuolisesti sivuuttaa sen, joka on suurin laissa, niin on tämä suorastaan Jumalan kasvojen edessä harjoitettua vilppiä, Jumalan pilkkaamista. Sillä koska hän harjoittaa valikoimista Jumalan käskyihin nähden, niin todistaa se, ettei hän kaikessa hurskaudessaan välitä Jumalasta, vaan hän itse, oma verrattomuutensa ja pyhyytensä, sekä hartaudenharjoitukset ovat hänelle päämääränä, mutta ei Jumala, eikä hänen pyhät kasvonsa, ei hänen tahtonsa ja käskynsä. Niitä hän pilkkaa ja halveksii.
Hän tuntee mielihyvää, kun on voinut jättää tämän tahi tuon synnin. Ennen hän kiroili ja turhaan lausui Jumalan nimeä. Nyt hän ei enää sitä tee. Hänellä oli ennen tapana häväistä Jumalan antama lepopäivä jokapäiväisellä työllä ja huvituksilla. Nyt hän ei enää niin tee, vaan sen sijaan hän viettää sen päivän Jumalan sanan ääressä ja hartauden harjoituksissa. Ennen hän löysi nautintonsa herkuttelussa, juomingeissa ja koreilussa. Nyt on se jäänyt. Ennen hän oli epäsiveellinen tahi harjoitti kaupassa ja työssään epärehellisyyttä. Jumalan avulla hän on päässyt näistä synneistä. Näin ollen on voitto toisensa jälkeen saavutettu. Eikö siinä ole pyhitystä? Eikö hän ole kääntynyt ihminen, kristitty? Hän jatkaa hurskauden harjoituksiaan. Ennen hän ei välittänyt muiden onnesta tahi onnettomuudesta, nyt on koko maailman hätä hänen sydämellään ja hän antaa sekä hengellistä että aineellista apua. Eikö siinä nähdä Hengen hedelmiä, eikö siinä ole rakkautta, joka on lain toteuttamista? Eikö sielu, jolla on näin verraton ansioluettelo, olisi lohdutettu? Eikö hänellä olisi oikeus uskoa ja omistaa Kristuksen ansio?
Mutta hän ei näe olevansa vilpillinen Jumalan edessä. Hän ei kiinnitä huomiotansa sydämeen. Millainen on rakkaus Jumalaan? Ovatko ajatukset ja pyyteet puhtaat? Onko hän itserakkaudesta, itsetyytyväisyydestä, kateudesta, vihasta vapaa? Ulkokullaisuudessaan hän ei näitä syntejä huomaa. Ja minkä takia hän ei niitä huomaa? Pinnallisen pyhyyden ja hyvien töiden ruusupeite peittää niin hänen sielunsa silmät, ettei hän voi nähdä sydämensä jumalattomuutta.
Emmekö silloin väärin tulkitse Jumalan lakia, kun emme välitä siitä, että Herra katsoo sydämeen, emme välitä siitä, että jokainen Jumalan käsky ennen kaikkea vaatii sisäistä puhtautta, ja ettei Jumala salli itseänsä pettää, ettei hän tyydy ulkonaisiin hyviin töihin, vaan hän tahtoo tehdä koko ihmisen mielensä mukaiseksi. Hän sanoo: »Olkaa pyhät, sillä minä Herra, teidän Jumalanne olen pyhä.»
Tuota ulkokultaista farisealaisuutta vastaan Jeesus taisteli Hän mm. sanoi: »Kyllä te fariseukset puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisäpuoli teissä on täynnä ryöstöä ja pahuutta. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun olette valkaistujen hautojen kaltaisia, jotka kyllä ulkoa näyttävät kauniilta, mutta sisältä ovat täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa! Samoin tekin ulkoa kyllä näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta sisältä olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä, oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä oli noudatettava, eikä noitakaan sikseen jätettävä.»
Oi, jospa kerran heräisimme huomaamaan, millä tavalla Herra Kristus kiivailee lain puolesta ja miten Jumala arvostelee meidän suhteemme lakiin.
Suurin ja onnettomin paha, joka johtuu kevytmielisestä ja väärästä lain käyttämisestä, on se, että sielut, jotka eivät halveksi Jumalaa, eivätkä tahdo elää maailman mukaan, jotka tahtovat olla Jumalan seuraajia ja Jumalan lapsia, tulevat tekopyhiksi, sokeiksi, itserakkaiksi fariseuksiksi, joita Herran Hengen on paljon vaikeampi saavuttaa kuin julkijumalattomia syntisiä. Kristus sanoo: »Publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan.»
Tämä sokaiseva tekopyhyys johtuu siitä, että ihminen käyttää väärin Jumalan pyhää lakia. Hän tarkkaa ainoastaan tekoja, siis sitä, miten hänen on elettävä, eikä kiinnitä huomiotansa sydämeen, ei rakkauteen, puhtauteen ja pyhyyteen, joka on ensimmäinen ja tärkein Jumalan lain vaatimus. Hän tekee itselleen määrätyn päiväjärjestyksen voimiensa mukaisessa hartauden harjoituksessa. Hän luopuu monista pahoista tavoista. Alkaa harrastaa Jumalan sanan lukemista ja rukousta. Ja on sitten tyytyväinen, niin kuin se, joka on tehnyt tehtävänsä. Sitäkö Jumala häneltä vaatii?
Tuskin hän on huomannut, vielä vähemmin täyttänyt Jumalan ensimmäistä käskyä. Ja kun hän ei välitä Jumalan suurimmasta vaatimuksesta, ensimmäisestä ja suurimmasta käskystä, kun hän vaan pintapuolisesti sivuuttaa sen, joka on suurin laissa, niin on tämä suorastaan Jumalan kasvojen edessä harjoitettua vilppiä, Jumalan pilkkaamista. Sillä koska hän harjoittaa valikoimista Jumalan käskyihin nähden, niin todistaa se, ettei hän kaikessa hurskaudessaan välitä Jumalasta, vaan hän itse, oma verrattomuutensa ja pyhyytensä, sekä hartaudenharjoitukset ovat hänelle päämääränä, mutta ei Jumala, eikä hänen pyhät kasvonsa, ei hänen tahtonsa ja käskynsä. Niitä hän pilkkaa ja halveksii.
Hän tuntee mielihyvää, kun on voinut jättää tämän tahi tuon synnin. Ennen hän kiroili ja turhaan lausui Jumalan nimeä. Nyt hän ei enää sitä tee. Hänellä oli ennen tapana häväistä Jumalan antama lepopäivä jokapäiväisellä työllä ja huvituksilla. Nyt hän ei enää niin tee, vaan sen sijaan hän viettää sen päivän Jumalan sanan ääressä ja hartauden harjoituksissa. Ennen hän löysi nautintonsa herkuttelussa, juomingeissa ja koreilussa. Nyt on se jäänyt. Ennen hän oli epäsiveellinen tahi harjoitti kaupassa ja työssään epärehellisyyttä. Jumalan avulla hän on päässyt näistä synneistä. Näin ollen on voitto toisensa jälkeen saavutettu. Eikö siinä ole pyhitystä? Eikö hän ole kääntynyt ihminen, kristitty? Hän jatkaa hurskauden harjoituksiaan. Ennen hän ei välittänyt muiden onnesta tahi onnettomuudesta, nyt on koko maailman hätä hänen sydämellään ja hän antaa sekä hengellistä että aineellista apua. Eikö siinä nähdä Hengen hedelmiä, eikö siinä ole rakkautta, joka on lain toteuttamista? Eikö sielu, jolla on näin verraton ansioluettelo, olisi lohdutettu? Eikö hänellä olisi oikeus uskoa ja omistaa Kristuksen ansio?
Mutta hän ei näe olevansa vilpillinen Jumalan edessä. Hän ei kiinnitä huomiotansa sydämeen. Millainen on rakkaus Jumalaan? Ovatko ajatukset ja pyyteet puhtaat? Onko hän itserakkaudesta, itsetyytyväisyydestä, kateudesta, vihasta vapaa? Ulkokullaisuudessaan hän ei näitä syntejä huomaa. Ja minkä takia hän ei niitä huomaa? Pinnallisen pyhyyden ja hyvien töiden ruusupeite peittää niin hänen sielunsa silmät, ettei hän voi nähdä sydämensä jumalattomuutta.
Emmekö silloin väärin tulkitse Jumalan lakia, kun emme välitä siitä, että Herra katsoo sydämeen, emme välitä siitä, että jokainen Jumalan käsky ennen kaikkea vaatii sisäistä puhtautta, ja ettei Jumala salli itseänsä pettää, ettei hän tyydy ulkonaisiin hyviin töihin, vaan hän tahtoo tehdä koko ihmisen mielensä mukaiseksi. Hän sanoo: »Olkaa pyhät, sillä minä Herra, teidän Jumalanne olen pyhä.»
Tuota ulkokultaista farisealaisuutta vastaan Jeesus taisteli Hän mm. sanoi: »Kyllä te fariseukset puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisäpuoli teissä on täynnä ryöstöä ja pahuutta. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun olette valkaistujen hautojen kaltaisia, jotka kyllä ulkoa näyttävät kauniilta, mutta sisältä ovat täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa! Samoin tekin ulkoa kyllä näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta sisältä olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä, oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä oli noudatettava, eikä noitakaan sikseen jätettävä.»
Oi, jospa kerran heräisimme huomaamaan, millä tavalla Herra Kristus kiivailee lain puolesta ja miten Jumala arvostelee meidän suhteemme lakiin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.