Muista sapatin päivää, niin että sen pyhittäisit. 2 Moos. 20: 8.
Miten tärkeänä Herra pitää lepopäivän pyhittämisen näemme siitä, ettei hän ainoastaan kehota, vaan käskee meidän muistaa sitä. Vähemmin tärkeitä asioita voimme suorittaa etukäteen niitä ajattelematta, mutta asia, jota edeltäpäin on jo ajateltava, on erikoisen tärkeä ja suuriarvoinen. Meidän on siis edeltäpäin järjestettävä ajalliset askareemme niin, että voimme viettää lepopäivän pyhitettynä rauhassa. Sen kautta, ettei etukäteen muisteta sapattia, niin että vapauduttaisiin töistä ja kyläilyistä, jotka estävät meitä ja talonväkeämme sapattia pyhittämästä, niin menetämme sapatin siunauksen, sielun levon Jumalassa ja hänen sanassaan. Moni este olisi helposti tieltä raivattu, jos muistettaisiin Herran sana: »Muista sapatin päivää, niin että sen pyhittäisit.»
Mutta mitä meidän on tekeminen pyhittääksemme lepopäivän? Miten me sen pyhitämme ja miten sen häpäisemme? Oppi-isämme Luther sanoo: »Meidän tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme halveksi saarnaa ja Jumalan sanaa, vaan pidämme sen pyhänä, mielellämme sitä kuulemme ja opimme.»
Tämä on sapattikäskyn vaatimus Uuden testamentin. hengessä. Kun meillä vain on Jumalan sanaa rakastava mieli, niin on meillä myöskin tahtoa pyhittää lepopäivä. Vaikeata on määritellä, miten kussakin tapauksessa on meneteltävä. Sitä paitsi ei sapatti ole pyhitetty hartailla hartauden harjoituksilla ja parhaimmilla teoilla, jos ei niiden vaikuttimena ole Jumalan pelko ja rakkaus Jumalaan ja hänen sanaansa, sillä ilman rakkautta ja Jumalan pelkoa ovat ne Jumalan silmissä pelkkää ulkokullaisuutta. Jumalan pelon ja rakkauden Hengen tulee asua sydämessäsi, silloin myös totuuden Henki sinulle kulloinkin sanoo, mitä sinun on tekeminen.
Pääasia on, että me niin pelkäämme ja rakastamme Jumalaa, ettemme halveksi hänen sanaansa, vaan pidämme sen pyhänä, mielellämme sitä kuulemme ja opimme.
Kolmas käsky tuomitsee siis turhuuteen taipuvaisen, jumalattoman mielenlaadun, joka ylenkatsoo Jumalan pyhän sanan ja sen takia myös Herran päivänä tekee, mitä tahtoo. Ja jos tarkastamme, miten maailma suhtautuu tähän Jumalan käskyyn, niin saamme kokea vallan kauheita ja ihmeellisiä asioita. Sapatin asettamissanat kuuluvat: »Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen.» Seitsemäs päivä on siis Jumalan siunaama päivä.
Meidän on täydestä sydämestä myönnettävä, että se täällä ajassa on siunatuin päivä. Se on päivä, jolloin Jumala erityisesti tahtoo kohdata ihmisen ja vuodattaa siunauksensa hänen ylitseen, sellaisen siunauksen, jota ainoastaan autuaitten joukot Jumalan istuimen edessä kykenevät oikein arvostelemaan ja ylistämään. Tässä sanotaan: »Jumala pyhitti sen päivän.» Sen päivän piti olla erotetun pyhiä ja taivaallisia asioita varten.
Mutta mikä kauhea näky kohtaa silmäämme tarkastellessamme, miten uskottomat sen päivän viettävät. Se on heille suurimman kirouksen ja saastaisuuden päivä. Työpäivät sapattipäivän rinnalla ovat heille pyhiä. Useimmat maailman lapset täyttävät arkipäivinä maallisen kutsumuksensa, niin kuin tuleekin, mutta kun sapatti lähenee, silloin alkaa heillä huvittelu, jokaisella oman sydämensä halun mukaan. Lihan himoja tyydytetään juomingeilla, pelillä, tanssilla ja kevytmielisyydellä. Toiset taas hienommassa muodossa, laiskassa ajan tappamisessa, kevyessä keskustelussa ja seurustelussa, seuranäytelmissä ja leikissä kuluttavat Herran lepopäivän. Samoin jokapäiväinen työ ja opiskelu sapattina on julkisynti. Pyhäpäivästä on meidän aikanamme tullut synninpäivä.
Mutta sapatti voi tulla meille paljon hienommalla, salatulla tavalla hengelliseksi kiroukseksi. Jos käymme sapattina kirkossa ja kuuntelemme tahi luemme Jumalan sanaa ilman sydämen hartautta ja ilman pyhää Jumalan pelkoa, ilman katumusta ja ilman kuuliaisuutta, niin on se meille paatumukseksi. Semmoisesta kuuntelemisesta ja lukemisesta on meille vain kirousta. Parempi olisi silloin ollut, että olisimme sinä päivänä tehneet jokapäiväisiä askareitamme. Kuuntelemisellamme olemme vaan yhä enemmän paatuneet ja tulleet enemmän sokaistuiksi. Sillä mitä enemmän ihminen kevytmielisesti kuuntelee Jumalan sanaa, sitä suuremmassa määrässä hän tylsistyy ja paatuu. Joka ei rehellisesti Herran kasvojen edessä tahdo Herran sanaa seurata ja totella, se paatuu sanan kuulemisesta. Ja niin tulee Herran päivä katumattomalle, vilpilliselle mielelle kiroukseksi.
Miten tärkeänä Herra pitää lepopäivän pyhittämisen näemme siitä, ettei hän ainoastaan kehota, vaan käskee meidän muistaa sitä. Vähemmin tärkeitä asioita voimme suorittaa etukäteen niitä ajattelematta, mutta asia, jota edeltäpäin on jo ajateltava, on erikoisen tärkeä ja suuriarvoinen. Meidän on siis edeltäpäin järjestettävä ajalliset askareemme niin, että voimme viettää lepopäivän pyhitettynä rauhassa. Sen kautta, ettei etukäteen muisteta sapattia, niin että vapauduttaisiin töistä ja kyläilyistä, jotka estävät meitä ja talonväkeämme sapattia pyhittämästä, niin menetämme sapatin siunauksen, sielun levon Jumalassa ja hänen sanassaan. Moni este olisi helposti tieltä raivattu, jos muistettaisiin Herran sana: »Muista sapatin päivää, niin että sen pyhittäisit.»
Mutta mitä meidän on tekeminen pyhittääksemme lepopäivän? Miten me sen pyhitämme ja miten sen häpäisemme? Oppi-isämme Luther sanoo: »Meidän tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme halveksi saarnaa ja Jumalan sanaa, vaan pidämme sen pyhänä, mielellämme sitä kuulemme ja opimme.»
Tämä on sapattikäskyn vaatimus Uuden testamentin. hengessä. Kun meillä vain on Jumalan sanaa rakastava mieli, niin on meillä myöskin tahtoa pyhittää lepopäivä. Vaikeata on määritellä, miten kussakin tapauksessa on meneteltävä. Sitä paitsi ei sapatti ole pyhitetty hartailla hartauden harjoituksilla ja parhaimmilla teoilla, jos ei niiden vaikuttimena ole Jumalan pelko ja rakkaus Jumalaan ja hänen sanaansa, sillä ilman rakkautta ja Jumalan pelkoa ovat ne Jumalan silmissä pelkkää ulkokullaisuutta. Jumalan pelon ja rakkauden Hengen tulee asua sydämessäsi, silloin myös totuuden Henki sinulle kulloinkin sanoo, mitä sinun on tekeminen.
Pääasia on, että me niin pelkäämme ja rakastamme Jumalaa, ettemme halveksi hänen sanaansa, vaan pidämme sen pyhänä, mielellämme sitä kuulemme ja opimme.
Kolmas käsky tuomitsee siis turhuuteen taipuvaisen, jumalattoman mielenlaadun, joka ylenkatsoo Jumalan pyhän sanan ja sen takia myös Herran päivänä tekee, mitä tahtoo. Ja jos tarkastamme, miten maailma suhtautuu tähän Jumalan käskyyn, niin saamme kokea vallan kauheita ja ihmeellisiä asioita. Sapatin asettamissanat kuuluvat: »Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen.» Seitsemäs päivä on siis Jumalan siunaama päivä.
Meidän on täydestä sydämestä myönnettävä, että se täällä ajassa on siunatuin päivä. Se on päivä, jolloin Jumala erityisesti tahtoo kohdata ihmisen ja vuodattaa siunauksensa hänen ylitseen, sellaisen siunauksen, jota ainoastaan autuaitten joukot Jumalan istuimen edessä kykenevät oikein arvostelemaan ja ylistämään. Tässä sanotaan: »Jumala pyhitti sen päivän.» Sen päivän piti olla erotetun pyhiä ja taivaallisia asioita varten.
Mutta mikä kauhea näky kohtaa silmäämme tarkastellessamme, miten uskottomat sen päivän viettävät. Se on heille suurimman kirouksen ja saastaisuuden päivä. Työpäivät sapattipäivän rinnalla ovat heille pyhiä. Useimmat maailman lapset täyttävät arkipäivinä maallisen kutsumuksensa, niin kuin tuleekin, mutta kun sapatti lähenee, silloin alkaa heillä huvittelu, jokaisella oman sydämensä halun mukaan. Lihan himoja tyydytetään juomingeilla, pelillä, tanssilla ja kevytmielisyydellä. Toiset taas hienommassa muodossa, laiskassa ajan tappamisessa, kevyessä keskustelussa ja seurustelussa, seuranäytelmissä ja leikissä kuluttavat Herran lepopäivän. Samoin jokapäiväinen työ ja opiskelu sapattina on julkisynti. Pyhäpäivästä on meidän aikanamme tullut synninpäivä.
Mutta sapatti voi tulla meille paljon hienommalla, salatulla tavalla hengelliseksi kiroukseksi. Jos käymme sapattina kirkossa ja kuuntelemme tahi luemme Jumalan sanaa ilman sydämen hartautta ja ilman pyhää Jumalan pelkoa, ilman katumusta ja ilman kuuliaisuutta, niin on se meille paatumukseksi. Semmoisesta kuuntelemisesta ja lukemisesta on meille vain kirousta. Parempi olisi silloin ollut, että olisimme sinä päivänä tehneet jokapäiväisiä askareitamme. Kuuntelemisellamme olemme vaan yhä enemmän paatuneet ja tulleet enemmän sokaistuiksi. Sillä mitä enemmän ihminen kevytmielisesti kuuntelee Jumalan sanaa, sitä suuremmassa määrässä hän tylsistyy ja paatuu. Joka ei rehellisesti Herran kasvojen edessä tahdo Herran sanaa seurata ja totella, se paatuu sanan kuulemisesta. Ja niin tulee Herran päivä katumattomalle, vilpilliselle mielelle kiroukseksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
'Ja niin tulee Herran päivä katumattomalle, vilpilliselle mielelle kiroukseksi.'
sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihmistä sapattia varten.
Pyhitän sen päivän olemalla vapaa ja iloinen ja olen rauhassa.
Ja kuuntelen black sabbathia.