Syntinen nainen ja Jeesus

Koko kohtaamisen aikana nainen ei sanonut sanaakaan, mutta hänen tekonsa kertoivat kaiken. Hän ei sanonut mitään, ei pyytänyt mitään. Hän ei selitellyt menneisyyttään, tai kertonut miten hän aikoo hyvittää syntinsä Herralle. Päinvastoin kuin Simon, hän tunsi olevansa arvoton lähestymään Jumalaa. Mutta nainen keräsi rohkeutensa ja kohtasi Jeesuksen, koska hän uskoi Jeesuksen voivan auttaa häntä, vaikka hänellä ei ollut antaa pienintäkään vastalahjaa. Jeesuksen jalkojen voitelu hiuksin ja kyynelin ja tuoksuvoitein oli vähin, mitä hän mielestään saattoi tehdä.

Nainen kohtasi elävän Jumalan ihmisyytensä syvimmällä tasolla. Hän teki kaiken sen, mitä Simon jätti tekemättä. Päinvastoin kuin laskelmoiva Simon, hän toimi puhtaasti sydämensä ohjaamana. Hän teki sen, minkä hän koki oikeaksi, vaikka tiesi menettävänsä kasvonsa lopullisesti juhlavieraiden silmissä.
Fariseus Simon

Entä sitten Simon? Fariseus Simon puolestaan eli hurskasta ja kelvollista elämää, minkä vuoksi hän oli todennäköisesti arvostettu henkilö kaupungissa. Hän harjoitti avokätisesti laupeutta, millaiseksi myös Jeesuksen kutsuminen vieraaksi on luokiteltava. Oli hyveellistä kutsua juutalainen opettaja kotiinsa aterioimaan etenkin jos hän oli vieraspaikkakuntalainen.

Hänen kaltaisiaan hurskaita ja avokätisiä henkilöitä rabbit sitten mieluusti kiittelivät ja siunasivat. Simon todennäköisesti odotti Jeesuksen kiittävän häntä vuolassanaisesti pitojen järjestelyistä ja kunniasta saada olla pidoissa arvostetun kutsuvieraan paikalla. Vaikka Simon muodollisesti näytti arvostavan Jeesusta, oli hän silti kutsunut Jeesuksen luokseen korottaakseen omaa arvoaan.

Simon mielestään eli kelvollista elämää, minkä vuoksi hän ei nähnyt tarpeelliseksi etsiä syntien anteeksiantoa Jeesukselta. Simonin näkökulmasta Jeesus oli se, jonka piti kiittää ja ylistää isäntäänsä, koska isäntä oli tarjonnut hänelle kunnian tulla vieraaksi pitoihin. Hän täten odotti Jeesuksen kiittelevän häntä avokätisyydestään ja nuhteettomasta vaelluksestaan. Ulkoisen hyveen takaa hänen sydämestään paljastui omahyväisyys ja kärkkäys tuomita toiset.

Simonin nurja sydämen asenne kävi ilmi jo siitä, ettei hän kohdellut Jeesusta hänen tullessaan taloon niin kuin kunniavierasta kuului kohdella. Vähäisemmänkään kutsuvieraan jalkojen pesua tai tervetulosuudelmaa ei näet unohdettu vahingossa, joten Simonin 'unohdus' paljastaa hänen omahyväisen asenteensa. Simon ei ollut järjestänyt Jeesukselle mahdollisuutta jalkojen pesuun, ei antanut suudelmaa eikä öljynnyt Jeesuksen hiuksia. Jalkojen peseminen oli perustava vieraanvaraisuuden ele. Hiusten voitelu öljyllä puolestaan oli tapa, joka kuului päivittäiseen hygieniaan, johon hyvä isäntä tarjosi mahdollisuuden, kun vieras tuli taloon.

On selvää, ettei Simon arvostanut vierastaan, koska hän ei kohdellut häntä niin kuin arvostettua vierasta kuului. Jalkojen pesua ja tervetulosuudelmaa ei unohdettu vahingossa. Jeesus oli tervetullut hänen ansiolistalleen, ei hänen sydämeensä.

Simonin nuiva suhtautuminen syntiseen naiseen kertoo sekin hänen nurjasta asenteestaan. Hän näki naisessa menneisyyden ja epäkohdat. Simonin silmissä syntinen nainen oli vain väärien tekojen summa - ei Jumalan luoma itsessään arvokas ihminen. Hän ei nähnyt naisessa ihmistä, vaan nainen oli pelkkä synnin ruumiillistuma - tahrattu likainen vaate. Ikävä kyllä tämä on asenne, joka löytyy aivan liian monen nykypäivän 'hurskaan' sydämestäkin...

Jeesus ei puuttunut Simonin nurjiin ajatuksiin naisesta puolustaakseen naista, vaan hän teki sen Simonin itsensä tähden - herättääkseen hänet näkemään itsensä oikein. Auttaakseen Simonia Jeesus kertoo lyhyen vertauksen kahdesta velallisesta:

"'Oli kaksi miestä', sanoi Jeesus. 'He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?'" (Luuk. 7:41-42)

Kun Simon kohta vastaa Jeesuksen kysymykseen, hän tuskin ehtii ajatella, mihin Jeesus vertauksella tähtäsi. Hänelle tuskin tuli mieleen, että vertauksen tarkoitus ei ollut ylistää naisen rakkauden suuruutta, vaan näyttää Simonille hänen rakkautensa pienuus. Simon todennäköisesti odotti Jeesuksen lähinnä puolustautuvan, kun 'erehdyksissä' oli päästänyt syntisen naisen liian lähelle.

Mutta Jeesus oli kiinnostunut Simonin sydämestä - sellaisena kuin se oli juuri sillä hetkellä. Ei ollut mitään merkitystä sillä, mitä nainen tai Simon oli tehnyt aiemmin, vaan oleellista oli se, miksi he lähestyivät Jeesusta juuri nyt. Kukaan ei pelastu tai tule kadotetuksi eilisen perusteella, vaan oleellista on sydämen tila juuri nyt.

Jos Simoon ja hänen vieraansa torjuivat naisen sen vuoksi, mitä hän oli tehnyt aiemmin, Jeesus armahti hänet nykyhetken perusteella. Vastaavasti jos vieraat ylistivät Simonia hänen nuhteettoman menneisyytensä tähden, Jeesus tahtoi herättää hänet näkemään tilansa juuri nyt. Nainen tiesi olevansa 'paljon velkaa', Simon luuli olevansa omillaan - kumpi heistä rakasti enemmän armahtajaansa?

"Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän." (Luuk. 7:44-47)

Moni tulkitsee erehdyksessä Jeesuksen sanat näpäytykseksi Simonille hänen omahyväistä asennettaan vastaan. Kyse ei ollut kuitenkaan siitä. Jeesus tahtoi näet kohdata Simonin siinä samassa merkityksessä, missä hän oli juuri kohdannut syntisen naisen.
http://www.kotisatama.net/fi/raamattujasana/viikonsana/sana.php?paivays=2010-08-23

Lipeväkielistä lässytystä, tällaista ei kirjoita muut kuin ne, jotka itseasiassa inhoavat naisia ja juutalaisia.

Harran jalkojen palvominen kuuluu krisnalaisuuteen, Krisnan lootusjalkoja suudellaan ja kosketaan. Halutaan herran lootusjalkojen juureen pölyhiukkaseksi.

Katsoin vasta yhden intialaisen videon, pikkutyttöjen tanssikilpailusta. Huvittavaa oli, että pieni voittaja vei herra tuomarille kukkia, polvistui ja suuteli hänen varpaitaan.

Oli se vähän outoa. Kukkiakin annetaan yleensä voittajalle.