Vaikia selittä tätä nykyhetkeä. Olen 23vuotias nainen ja vakava masennus alkoi 13 vuotiaana, sitä kesti reilun 2vuotta. Siitä lähin olen ollut kolme kertaa "hoidon" piirissä. Eli siis välillä on ollu niin syvällä et on tajunnut hakea apua mutta sitten hoidot on noin puolen vuoden sisällä jäännyt syystä tai toisesta. Viimisen vuoden on ollut tosi tiuhaan tahtia niin hyviä kun huonoja päiviä. Jätin hoidossa käymisen noin puoli vuotta sitten kun alkoi tuleen epäilyjä kaksisuuntaisesta, en halunnut uskoa sitä kun kerranki meni paremmin. Kumminkin viime aikoina on ollut aika rajuja vaihteluita päivittäin. Usein tuntuu ettei osaa rauhottua vaan sitä tekee mielipuolena kotitöitä, sitten ykskaks pimahtaakin ja alkaa tapella mielivaltasesti miehen kanssa. Sitten vaipuuki päiväks masennukseen ja alkaa miettiä pahinta ja sama toistuu päivästä toiseen, tätä kestänyt noin kuukauden. Aiemmin olen huomannut selviä "masennuskausia" kestoltaan 1 viikosta -2 kuukauteen. Mutta maanisuutta en ole huomannut. Enkä tunnista manisuutta vieläkään, selviä virtapiikkejä selvästi tulee mut saan kumminkin aina nukutuksi ja nämä virtapiikit ei kauaa kestä. En tiedä mitä tällä kirjotuksella haen, ehkä oon alkanut pelkään omaa käytöstä jota en voi kontrolloida ja josta en kenellekkään voi puhua. Pelottaa soittaa apua kun avautumaan en ole pystynyt ikinä mutta tiedän että näinkään ei asiat voi jatkua.. kysynki että onko teillä jolla on kaksuuntanen niin pitkiä ja selviä manioita ja mitä käytännössä tarkoittaa jos sen diagnoosin saa? Loppuelämän lääkkeitä ja terapioita?
pelkään mahdollista diagnoosia
pelokas12345
4323
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minuna minä en kyllä olisi diaknoosien perään, koska ei minkäänlainen lääkkeiden mässäily tahi muotollinen jutustelu palkka-auttajien kanssa oikein kiihota. Tuskin sinunkaan maanisuus ja depressiivailu lääkkeiden puutteen takia kehittynyt on.
Kaksisuuntaisessa on monenlaista taudinkuvaa, ja niistä yksi on sekamuotoinen kaksisuuntainen mielialahäiriö. Se tarkoittaa nimenomaan sitä, että mieliala voi vaihdella äärilaidasta toiseen hyvin nopeasti, päivässä tai jopa tunneissa. Ei siis välttämättä tarvitse olla pidempiä maanisia jaksoja. Tuo mainitsemasi seikka, ettet pysty kontrolloimaan käytöstäsi viittaa juuri johonkin häiriöön, esimerkiksi kaksisuuntaisuuteen. Diagnoosin toki tekee joku ammattilainen, ei kukaan maallikko nettikirjoitusten perusteella.
Kaksisuuntaisen hoidossa lääkitys on erittäin merkityksellistä. Se on loppuelämän lääkitys, mutta kun se löytyy kohdalleen, voi elää ihan normaali elämää. Terapioitakin on tarjolla, mutta ei niitä tietääkseni useimmat hyödynnä. Itselläni on lääkitys käytössä ja olen tutustunut tarkaan taudinkuvaan juuri minun kohdallani, että osaan reagoida alkavaan masennukseen ja maniaan mahdollisimman nopeasti ja saan ne katkeamaan. Jos sinulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, niin sen lääkehoito on hyvin erilaista kuin pelkän masennuksen. Ehdottomasti siis diagnoosin saaminen lisää mahdollisuuksia saada oikeanlaista hoitoa ja homma tasapainoon.
Diagnoosi ei tee sinusta yhtään sen sairaampaa kuin jo nyt olet. Eli jos sinulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, niin sinulla on se riippumatta siitä, saatko diagnoosin. Ihmisenä et muutu mitenkään. Mutta jos diagnoosi tulee, niin sinua pystytään auttamaan paremmin. Eikä se diagnoosi tarkoita, että sinua pakkohoidettaisiin. Itse päätät silti sen, haluatko kokeilla lääkkeitä vai et. Suosittelen kyllä kokeilemaan.
Ihmisten suhtautuminen kaksisuuntaisuuteen on aika erilainen. Omasta kokemuksestani sanoisin, että ne ystäväni, jotka ovat olleet ystäviäni jo ennen sairauden diagnosointia, eivät juuri diagnoosista hätkähdä. Ennemmin toteavat, että sehän selittää kaiken. Uudet tuttavuudet ovat ennakkoluuloisia, jos heille asiasta kertoo, mutta yleensä kerron vasta sitten, kun tunnen heidät paremmin. Terveyshistoriassani on piilotettuna kaikki tiedot, joten vain kaksisuuntaista hoitava henkilökunta näkee sen koneeltaan. Jos siis menen lääkäriin vaikka murtuneen jalan takia, niin eivät osaa vetää kaksisuuntaisuutta esiin.
Joo siis sekamuotoinen voi olla myös ihan yksi vaihe. Itselläni on masennusvoittoinen 2. suuntainen. Minulla on ollut silti pari vaikeaa sekamuotoista. Ja sitten kaksi hypomaniaa. Diagnoosi on auttanut minua, koska olen sitoutunut hoitoon (käyn psykiatrilla kolmen kuukauden välein), syön lääkkeeni ja puhun sairaudestani avoimesti. Käytännössä olen tällä hetkellä ihan terve, dg on F31.7 eli remissio. Itse sairastelin vuosi kausia masennuksia ja dg. varhaisemmassa vaiheessa olisi auttanut... ei ole masennusta näkynyt lamictalin aloitettuani joka itselläni toimii täydellisenä masennuksen estolääkityksenä. Alunp. epilepsianhoitoontarkoitettu lääke, joka estää masennuksen.
hypomanian kestosta kun kyselit niin kaikki vähintään kolmenpäivän mittaiset jaksot lasketaan.