Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset kaikessa, sillä se on otollista Herrassa. Kol. 3: 20.
Kuuliaisuus vanhempia kohtaan sekä myös niitä kohtaan, jotka isän ja äidin sijasta meitä holhoavat, on ehdoton. Mutta jos vanhempien tahto ja Jumalan tahto on ristiriidassa keskenään, niin silloin Jumalan sana sanoo: Jumalaa tulee totella enemmän kuin ihmisiä ja joka rakastaa isäänsä taikka äitiään enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias. Tämä on ainoa poikkeus. Muuten Jumalan sana sanoo: Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset kaikessa, sillä se on otollista Herrassa.
Palvelijoita samoin kehotetaan: Palvelijat, olkaa maallisille isännillenne kaikessa kuuliaiset, ei silmänpalvelijoina ihmisille mieliksi, vaan sydämen yksinkertaisuudessa peläten Herraa. Esivaltaan nähden sanotaan: »Olkoon jokainen niille vallassaolijoille alamainen, joiden vallan alla hän on. Olkaa alamaisia kaikelle inhimilliselle järjestysvallalle Herran tähden, olipa se sitten kuningas, joka on ylin, tai hänen käskynhaltijansa, jotka hän on lähettänyt.» Vielä Jumalan sana kehottaa: »Olkaa kuuliaisia johtajillenne ja seuratkaa heitä.»
Mutta kuten jo sanoimme on kuuliaisuudella rajansa. Kuuliaisuus vanhempia, esivaltaa ja opettajia kohtaan ei saa olla tottelemattomuutta Jumalaa, hänen sanaansa ja omaatuntoamme vastaan. Sillä jos esimiehemme vaativat kuuliaisuutta sellaisissa asioissa, jotka sotivat Jumalan sanaa ja hyvää omaatuntoa vastaan, niin tulee meidän nöyrästi, mutta päättävästi kieltäytyä tottelemasta heitä, kutsuttakoon sitä sitten uppiniskaisuudeksi, kapinoimiseksi, tahi miksi tahansa. Tällä rajoituksella, joka määrää, miten pitkälle vanhempien määräämisvalta ulottuu, olemme velvolliset heitä tinkimättä tottelemaan. Ei ainoassakaan asiassa meille anneta niin monta vakavaa ja sydämellistä kehotusta kuin tässä.
Tosin on kuuliaisuus toisinaan vaikeata. Silloin kun esim. ne, joilla on valta määrätä, väärinkäyttävät tätä oikeuttaan, antavat kovia ja kohtuuttomia käskyjä tahi osoittavat puuttuvaa arvostelukykyä, niin että se, jonka on toteltava, luulee paremmin ymmärtävänsä asian, silloin on vaikeata totella. Mutta jos käsky ei sodi Jumalan sanaa ja omaatuntoa vastaan, on nöyrä kuuliaisuus velvollisuutemme. »Palvelijat, olkaa kaikella pelolla isännillenne alamaiset, ei ainoastaan hyville ja lempeille, vaan nurjillekin.»
Meillä on kyllä oikeus nöyrästi ja sävyisästi huomauttaa tyytymättömyyttämme, mutta jos eivät ne, joilla valta on, tee mitään asian korjaamiseksi, niin täytyy meidän totella, vaikkapa silloin saisimme kärsiä vääryyttä, taikka vaikkapa ymmärtäisimme, että toisin menetellen asian voisi järjestää paljon viisaammin. Sillä Herra Jumala ei ole käskenyt meidän arvostella isän ja äidin käskyjä, vaan hän on käskenyt tottelemaan, kaikessa tottelemaan. Näennäinen kovuus tässä Jumalan käskyssä koituu iloksi, ja se mikä siinä tuntuu katkeralle, tulee siunaukseksi. Sillä näin Herran tahto tapahtuu. Silloin palvelemme Herraa eikä ihmisiä. ja meidän nöyryytemme tylyjä vanhempia, armotonta isäntäväkeä ja ankaraa esivaltaa kohtaan on Herra mieluinen.
Kun varmasti tiedän, miten voin palvella Herraa ja tuottaa hänelle iloa, niin enkö silloin alistuisi kovimpaan kohtaloon voidakseni sanoa: Nyt tiedän tehneen, mitä Jumala on käskenyt. Ja se on hänen mielensä mukaista. Lapsena ja palvelijana saat sen kokea, jos olet kuuliainen isän äidin, isännän tahi emännän käskyille. Sillä Jumala on niin käskenyt ja sellaisesta kuuliaisuudesta hän on suurimman suosionsa luvannut.
Luther sanoo: »Vaikkapa vain lakaisisi lattian tahi maasta vanhempiesi tahi isäntäsi käskystä, oljen korren nostaisit, niin sinä uskollisuudellasi ja rakkaudellasi tämän näennäisesti halvan työn kautta täyttäessäsi Jumala käskyn, teet suuremman työn kuin, jos jonkun ihmeen kautta kääntäisit koko maailman.»
Näin ovat tekomme arvosteltava Jumalan sanan mukaan. Sanassaan hän ilmoittaa meille tahtonsa, jotta tietäisimme, ovatko tekomme hänen mielensä mukaiset. Kuuliaisuutemme vanhempiamme ja hallitusväkeämme kohtaan, olkoonpa, että se luonnolliselle ihmiselle meissä on raskasta, niin Jumalan sanan valossa hengelle, alttiille hengelle ja omalletunnollemme se on helppoa ja suloista. Se on kuin ihana jumalanpalvelus. Mikä enemmän saattaisi ilahduttaa mieltäni kuin tehtävä, josta saatan sanoa: tämän on itse Jumala käskenyt. Tämä on hänelle otollista, sen varmasti tiedän.»
Kuuliaisuus vanhempia kohtaan sekä myös niitä kohtaan, jotka isän ja äidin sijasta meitä holhoavat, on ehdoton. Mutta jos vanhempien tahto ja Jumalan tahto on ristiriidassa keskenään, niin silloin Jumalan sana sanoo: Jumalaa tulee totella enemmän kuin ihmisiä ja joka rakastaa isäänsä taikka äitiään enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias. Tämä on ainoa poikkeus. Muuten Jumalan sana sanoo: Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset kaikessa, sillä se on otollista Herrassa.
Palvelijoita samoin kehotetaan: Palvelijat, olkaa maallisille isännillenne kaikessa kuuliaiset, ei silmänpalvelijoina ihmisille mieliksi, vaan sydämen yksinkertaisuudessa peläten Herraa. Esivaltaan nähden sanotaan: »Olkoon jokainen niille vallassaolijoille alamainen, joiden vallan alla hän on. Olkaa alamaisia kaikelle inhimilliselle järjestysvallalle Herran tähden, olipa se sitten kuningas, joka on ylin, tai hänen käskynhaltijansa, jotka hän on lähettänyt.» Vielä Jumalan sana kehottaa: »Olkaa kuuliaisia johtajillenne ja seuratkaa heitä.»
Mutta kuten jo sanoimme on kuuliaisuudella rajansa. Kuuliaisuus vanhempia, esivaltaa ja opettajia kohtaan ei saa olla tottelemattomuutta Jumalaa, hänen sanaansa ja omaatuntoamme vastaan. Sillä jos esimiehemme vaativat kuuliaisuutta sellaisissa asioissa, jotka sotivat Jumalan sanaa ja hyvää omaatuntoa vastaan, niin tulee meidän nöyrästi, mutta päättävästi kieltäytyä tottelemasta heitä, kutsuttakoon sitä sitten uppiniskaisuudeksi, kapinoimiseksi, tahi miksi tahansa. Tällä rajoituksella, joka määrää, miten pitkälle vanhempien määräämisvalta ulottuu, olemme velvolliset heitä tinkimättä tottelemaan. Ei ainoassakaan asiassa meille anneta niin monta vakavaa ja sydämellistä kehotusta kuin tässä.
Tosin on kuuliaisuus toisinaan vaikeata. Silloin kun esim. ne, joilla on valta määrätä, väärinkäyttävät tätä oikeuttaan, antavat kovia ja kohtuuttomia käskyjä tahi osoittavat puuttuvaa arvostelukykyä, niin että se, jonka on toteltava, luulee paremmin ymmärtävänsä asian, silloin on vaikeata totella. Mutta jos käsky ei sodi Jumalan sanaa ja omaatuntoa vastaan, on nöyrä kuuliaisuus velvollisuutemme. »Palvelijat, olkaa kaikella pelolla isännillenne alamaiset, ei ainoastaan hyville ja lempeille, vaan nurjillekin.»
Meillä on kyllä oikeus nöyrästi ja sävyisästi huomauttaa tyytymättömyyttämme, mutta jos eivät ne, joilla valta on, tee mitään asian korjaamiseksi, niin täytyy meidän totella, vaikkapa silloin saisimme kärsiä vääryyttä, taikka vaikkapa ymmärtäisimme, että toisin menetellen asian voisi järjestää paljon viisaammin. Sillä Herra Jumala ei ole käskenyt meidän arvostella isän ja äidin käskyjä, vaan hän on käskenyt tottelemaan, kaikessa tottelemaan. Näennäinen kovuus tässä Jumalan käskyssä koituu iloksi, ja se mikä siinä tuntuu katkeralle, tulee siunaukseksi. Sillä näin Herran tahto tapahtuu. Silloin palvelemme Herraa eikä ihmisiä. ja meidän nöyryytemme tylyjä vanhempia, armotonta isäntäväkeä ja ankaraa esivaltaa kohtaan on Herra mieluinen.
Kun varmasti tiedän, miten voin palvella Herraa ja tuottaa hänelle iloa, niin enkö silloin alistuisi kovimpaan kohtaloon voidakseni sanoa: Nyt tiedän tehneen, mitä Jumala on käskenyt. Ja se on hänen mielensä mukaista. Lapsena ja palvelijana saat sen kokea, jos olet kuuliainen isän äidin, isännän tahi emännän käskyille. Sillä Jumala on niin käskenyt ja sellaisesta kuuliaisuudesta hän on suurimman suosionsa luvannut.
Luther sanoo: »Vaikkapa vain lakaisisi lattian tahi maasta vanhempiesi tahi isäntäsi käskystä, oljen korren nostaisit, niin sinä uskollisuudellasi ja rakkaudellasi tämän näennäisesti halvan työn kautta täyttäessäsi Jumala käskyn, teet suuremman työn kuin, jos jonkun ihmeen kautta kääntäisit koko maailman.»
Näin ovat tekomme arvosteltava Jumalan sanan mukaan. Sanassaan hän ilmoittaa meille tahtonsa, jotta tietäisimme, ovatko tekomme hänen mielensä mukaiset. Kuuliaisuutemme vanhempiamme ja hallitusväkeämme kohtaan, olkoonpa, että se luonnolliselle ihmiselle meissä on raskasta, niin Jumalan sanan valossa hengelle, alttiille hengelle ja omalletunnollemme se on helppoa ja suloista. Se on kuin ihana jumalanpalvelus. Mikä enemmän saattaisi ilahduttaa mieltäni kuin tehtävä, josta saatan sanoa: tämän on itse Jumala käskenyt. Tämä on hänelle otollista, sen varmasti tiedän.»
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.