Köyhen oppilaiden kesäloma sekä muut ja opettaja

Voi hyvänen aika sentään. Ei yhteinen mukava tekeminen perheen kanssa ole välttämättä lainkaan riippuvainen rahasta:

Käytiin paljon uimassa! Opin uimaan sammakkoa! Näin kaislikossa sorsan pesän!

Käytiin isän kanssa ongella! Sain ison ahvenen! Se maistui grillattuna tosi hyvältä!

Kesällä oli kerran kauhea ukonilma ja rankkasade! Kastuin ihan läpimäräksi!

Pelattiin lautapelejä koko päivä! Voitin melkein joka kerta äidin!

Mentiin polkypyörillä telttaretkelle ja grillattiin! Serkutkin oli mukana!

JNE.

Jos lapselle opettaa, että voi voi voi kun meillä on kauheeta ja tylsää ja kurjaa ja köyhää eikä me voida tehdä mitään ilman rahaa ja voi voi voi kun toisilla on millä mällätä hirveetä kun hävettää tämä oma kurjuus - niin ihan varmasti tuloksena on katkera ja mihinkään kykenemätön jälkikasvu.

Kyllä sitä edelleen kysellään koulussa. Ainakin omien lapsieni kertoman mukaan. Voi olla, että lapsilla on ollut ihan mukavakin loma ilman mitään sen erikoisempia aktiviteetteja, mutta ikävä totuus on, että lapset vertailevat kokemuksiaan. Lapsiani on myös kiusattu koulussa köyhyytemme takia.

Alkuperäinen kirjoittaja lainaa:

Kyllä sitä edelleen kysellään koulussa. Ainakin omien lapsieni kertoman mukaan. Voi olla, että lapsilla on ollut ihan mukavakin loma ilman mitään sen erikoisempia aktiviteetteja, mutta ikävä totuus on, että lapset vertailevat kokemuksiaan. Lapsiani on myös kiusattu koulussa köyhyytemme takia.

Valitettavaa, että opettajat edelleen kyselevät varsinkin jos kyselee yksitellen koko luokan kuullen.

Totta kuitenkin on kuten yksi vastaajista kertoi, on paljon kiehtovaa tekemistä ilmankin rahaa tai vähällä rahalla esim, ulkoilu, retkeily, urheilu pyöräily jne... Itse muistan pyöräilleen paljon, mutta en kyllä paljoa muuta merkittävää tehnyt.

Köyhien kiusaamisesta kiinnnostaa se, että millä tavalla köyhien oppilaiden köyhyys näkyy muille? Vaikka itse olin köyhä, ei sitä kukaan huomannut tai sitten ei kiinnittänyt huomiota siihen. Se sai olettamaan, ettei kouluikäinen helpolla huomaan köyhää oppilasta ellei tietenkään elä totaalisessa köyhyydessä eikä suhteellisessa.

Nostopölvästivajakin aloitus taasen tekemällä tehdystä asiasta! Kesälomalla tekeminen ei ole rahasta kiinni, kyse on ihan muusta köyhyydestä!! Lastensuojelulla olisi jo asiaa puuttua tälläisiin, jos lapsien kesäloma menee ilman aktiviteetteja ja harrastuksia.

Ei ne kesäloman aktiviteetit ole rahasta kiinni. Vanhempien apaattisuus ja passiivisuus ja muut ongelmat on syynä, että lapsien kesälomalla ei ole mitään tekemistä. Lastensuojelun asioita puuttua tälläiseen.

Aiemin olisi sellaisia tuettuja lomia vähävaraisille ,joita oli heattavissa. En tiedä miten on nykyään? Sosiaali politiikka on muuttunut ja monet asiat tuosta ajasta,mutta tuolloin apua oli saatavissa joka mahdollisti lomailun niille joilla ei jäänyt ylimääräistä käteen työstä säätöön. Myös joillain yrityksillä oli lomakohteita joita työntekijöillä oli mahdollisuus käyttää ja kohtuuhintaan oli myös majoitusta tarjolla.

On totta ,että nykyisen työttömyyden vallitessa ja köyhyyden koskettaessa yhä useampia perheitä on kiinnitettävä yhä enenevässä määrin huomiota näiden perheiden selvitymiseen ,joissa toimeentulo ongelmia on. Nämä ongelmat koskettavat perheissä olevia nuoria ja nuorten mahdollisuuksia kouluttautua ja selvitä alkuun elämäss.

tämänkaltaisiin asioihin tulisi myös kuntapolitiikassa ja etenkin kunta politiikassa kiinnittääää huomiota,sillä kunnillla on tällaisissa tilanteissa avaimia käsissä.

kongerrettisesti asiaa voi todentaa vaikkapa liikkumisen suhteen.Kolua käyvät nuoret aikuistuvat elävät erillaisissa perheissä .Jos Helsingissä köyhyydessä elävässä perheessä opintotukea nauttiva opiskelija joutuu kustantamaan yli 50 e matkaoista julkisella liikenteellä ,jota hän välttämättä tarvitsee opiskellakseen ja kulkeakseen opiskelupaikalle on se suhteettoman suuri meno erä 90 euron opintotuesta,varsinkin jos perhe elää peruspäivärahalla joka on n 500e luokkaa kk käteen.

kuntapääätöksillä tulee luoda elämiselle edellytyksiä niissä puitteissa kuin mahdollista . Kuntapolitiikassaon mahdollisat luoda edellytyksiä opiskelijoille selvitä pienin varoin ja tällainen yksi on yhteiskunnallisissa palveluiden hinnoissa vastaan tuleminen opiskelijoiden kohdalla. Eli esim matkalippujen suhteen ,harrastus toiminnan puitteissa. Kyseisillä toimila edistetään nuorten itsenäistä selviytymistä ja mahdollisuuksia opiskeluun.

Kiinnostavia ja opettavaisi tarinoita. Omalta kohdaltani koin nuorempana todistajan ikävään asiaan jota koskee monia suomalaisperheitä. Olin kesätöissä Helsingin keskustassa 1985. Ja sen jälkeen tuntityöntekijänä vuosia opiskelujen ohella. Samana vuonna aloitti myös 16 vuotias tyttö työt siellä. Teki kyllä hyvin työt mutta biletti paljon ja usein krapulassa töissä. Yritti jossain vaiheessa saada minut takaamaan kulutusluottoa mutta kieltäydyin. Kertomansa mukaan hän ei koskaan ollut Kehä kolmosen ulkopuolella ja kesät meni lähibaarissa vanhempiensa kanssa. Kun hän täytti 18 vuotta hän aloitti velkaantumisensa kaikin tavoin. Vuokravelkaa, ostoksia velalla etc. mitään hän ei ymmärtänyt maksaa takaisin ja kaikki ulosottoon. Yritin useasti opastaa häntä talouden hoidossa mutta turhaan. Hän kehui miten hän käy korttelikuppilassa äitinsä ja isoäitinssä kanssa kaljoittelemassa. Molemmat yhteiskunnan varoilla elääviä. Joskus saapuivat humalassaa työpaikalle kinuaamassa tyttäreltään kalja rahaa. Yritin monesti opastamaan naista. Vuosien varrella pidin yhteyttä naiseen ystävänä ja kehoitin häntä skarppaamaan. Menetti työpaikkansa ja sai kaikista asunnoista häädön siten että viranomaiset päättivät ottaa hänen raha asiansa hoitoon. 2000-luvun alussa hän sai idean että hankkiutuisi raskaaksi perustelleen suurempien tukien saamisesta. Yritin taas opastaa asioista mutta turhaan. Ne kerrat kun sen jälkeen olin yhteydessä tai tapasin hän istui lapsensa kanssa kuppiloissa räkäkännissä ja yritin varoitella että lapsi voidaan huostaan ottaa. No ei hän kuunnellut. Vuonna 2006 sain puhelut naisen äidilta joka kyseli että olenko minä se työkaveri joka työskenteli samassa työpaikassa hänen tyttärensä kanssa. Myönsin ja sain kuulla äidiltä että hänen tyttärensä oli kuollut itsemurhaan. Huolestuin ja kysyin silloin 5 vuotiaan pojan tilannetta. Oli kuulemma otettu huostaan jo vuotta aikaisemmin. Äiti ihmetteli kyllä koska hänen tyttärensähän oli hyvä äiti. Niin, sosiaali ongelmainen jo kolmannessa sukupolvessa.

Nykyajan koululaiset vain kulkevat ulkomaita myöten monissa paikoissa lomillaan, ja kehuskelevat tekemisillään ja yleensä omilla jutuillaan.
Tavallinen lapsi, joka käy korkeintaan linnanmäellä, mummolassa ja uimassa, ei enää ole kovin korkealla niillä asteikoilla.
Opettajien pitäisi pitää turpansa kiinni, ja keksiä muuta kysyttävää. Ja jos joku haluaa kertoa mieluisan lomamuiston, tai muuta hauskaa ja erikoista kokemusta, niin pitäisi osata kannustaa eikä kysyä ringissä kaikilta vuorotellen, miten kesä on vietetty.
Sääliksi käy lapsia, jotka eivät pääse matkustelemaan tms

Tästä se eriarvoistuminen alkaa siis jo koulusta ja kiusaamiselle tulee hyvät syyt kun olet köyhä ja siten erilainen kuin muut.

Jos taasen olet rikkaan perheen pentu niin saat varmasti hännystelijöitä ja perseennuolijoita jo nuorena, tämä sama asetelma jatkuu sitten työelämään ja vapaa-aikaankin.

Näin opettajat helposti näkevät kenestä tulee holisti tai pilleristi ja kenestä taasen tulee poliitikko tai juristi.

Moni veikkaus varmasti menee kohdilleen.

Näin se menee sukupolvesta toiseen...

Kyllä minulle ainakin oli kova pala omassa lapsuudessa, kun me jouduttiin aina tekemään töitä melkein koko kesäloma vanhempien maatilalla. Kesä alkoi heti lantun harvennuksella ja siitä seurasi polttopuiden siirtoa liiteriin ja sen jälkeen oltiin heinäpellolla. Välissä kitkettiin kasvimaata ja kasteltiin kasvimaata, haettiin lehmiä laitumelta ja milloin mitäkin. Uimaan päästiin iltaisin, mihinkään ei päästy koko kesänä, hyvä jos kyläkaupalle päästiin. Yhtenä kesänä päästiin käymään Korkeasaaressa, kun käytiin Helsingissä enon kanssa, muuten ei päästy mihinkään.
Meidän oli kylällä sosiaaliavun varassa eläviä perheitä, niiden lapset pääse aina jollekin vähävaraisten kesäleirille ja sossu maksoi niille vaatteetkin, niillä oli aina syksyllä uudet farkut ja myöhemmin syksyllä opettaja jakoi niille kenkälaput. Sen lappujen jakamisen jälkeen ne esitteli ylpeänä meille toisille uusia monoja taikka saappaitaan. Me toiset muka porvareiden lapset saatiin vaan kaupungista serkkujen vanhoja pieneksi jäänneitä vaatteita ja kenkiä. Ensimmäiset farkut sain vasta 17 vuotiaana, kun muutin pois kotoa kaupunkiin.

Juuri tänään oli tullut omien lapsieni koulusta Wilmaan tiedote kesän leireistä ja retkistä, joita järjestävät seurakunta ja yhdistykset. Osa oli ilmaisia, osa maksoi hieman ja kallein leiri oli 200€/viikko.
Ei varmaan kenenkään lapsen tarvitse jäädä rahan vuoksi pois niistäkään, jos tuota kalleinta leiriä ei oteta lukuun. Lapsilisääkin tulee yhdestä lapsesta kuukaudessa enemmän, mitä koko kesän leiritarjonta olisi maksanut!
Kaveri soitti juuri Tallinnan laivalta, oli lähtenyt kaverinsa kanssa käymään Tallinnassa linja-autolla ja koko reissu maksoi 10€. Ei ole koko perheen reissuna sekään kovin kallista.
Seurakuntamme pastori teki kesällä perheensä kanssa vanhalla autollaan automatkan Itävaltaan, auto ei varmaan ollut 100€ kalliimpi vanha Toyota, tulivat vielä samalla autolla sieltä takaisinkin.
Eihän kaikkeen suuria summia rahaa tarvita, se on vain jotenkin monella luulo, että tarvitaan. Mielikuvitus vain rajana, kun kesää suunnitellaan.