»Älä tapa». 2 Moos. 20: 13.
Jumalan ajatukset ovat meidän ajatuksiamme paljon syvemmät. Mitä meidän silmämme ei näe, sen hän näkee. Suuri Luoja, henkien Hallitsija hallitsee meidänkin henkemme, sydämemme, sisimpämme, ajatuksemme. Sanoilla »älä tapa» on paljon laajakantoisempi merkitys kuin yksinomaan ihmisen hengen riistäminen. Jumala ei tarkoita ainoastaan kätesi tekoa, vaan sinua, koko olentoasi, sydäntäsi, siellä liikkuvia ajatuksia, kieltäsi, katsettasi, salaisimpia aikomuksiasi, rakkauttasi, rakkaudettomuuttasi.
Mitä sana sinä merkitsee? Ei kättäsi, ei kieltäsi, eikä jotain erikoista jäsentäsi, vaan varmasti koko ihmistä. Enhän puhu kädelle, vaan koko persoonalle sanoessani, älä tee sitä tahi tätä. Niin, vaikkapa sanoisinkin: »Kätesi ei saa niin tehdä,» puhun sittenkin sinulle itsellesi, sielullesi, järjellesi, tahdollesi ja sydämellesi. Nehän hallitsevat kättä. Käsi on sielun, järjen ja tahdon palvelija. Jumala tutkii ihmisen sisintä olemusta.
Sana »älä tapa» merkitsee: älköön mikään, mikä sinussa on, tappako, ei kätesi, ei sydämesi, ei kielesi. Älä tapa vihaisilla silmäyksillä, halveksivalla käytöksellä. Älä sulje korvaasi, kun sinulta apua pyydetään. Jos niin teet on mielenlaatusi semmoinen, että Jumalan silmissä olet murhaaja.
Viidennessä käskyssä siis Jumala kieltää tappamisen. Ei meillä ole oikeutta lyhentää kenenkään ihmisen elinaikaa. Jos esivalta antaa kuoleman tuomion pahantekijälle, niin se ei ole ihmisten, vaan Jumalan teko. Jumala on antanut selvät määräykset esivallalle. »Se ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija, kostaja, sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee.»
Murhaamisaikeetkin, sydämen viha, joka synkistyttää kasvot, tahi ilmenee katkerissa sanoissa ja käytöksessä, ei ole ainoastaan syntiä, vaan on alkuna lähimmäisen murhaamiseen. Siis katkeruus, kateus, kostonhalu, rakkaudettomuus lähimmäistä kohtaan ajatuksina, puheina ja töinä on rikos viidettä käskyä vastaan, jonka Jumala pitää murhana.
Isä, joka hillittömässä vihassaan kurittaa lastansa, ei ajattele, että hän siten saattaa pilata lapsensa sielun ja ruumiin. Eikö tuo isä ole lapsensa murhaaja? Onhan hän kyllä lapsensa oikea kurittaja, Mutta kurituksen pitää tapahtua rakkaudessa, lapsen ajallista ja iankaikkista parasta ajatellen. Entä tuo kiukkuinen äiti, joka aikaisin ja myöhään lastansa tolkuttomasti moittii ja rankaisee sekä suurista että pienistä rikkomuksista. Syövyttävän nesteen tavoin hän kuluttaa lapsensa henkistä ja ruumiillista elinvoimaa. Eikö semmoinen äiti Jumalan edessä ole lapsensa murhaaja?
Tuolla raivoaa mies hillittömässä vihassa vaimoaan vastaan, vaikka hänen pitäisi olla hellä, ymmärtäväinen, suvaitsevainen ja kärsivällinen. Täällä pahasisuinen vaimo haavoittaa miestänsä katkerilla, pistävillä sanoilla ja tylyllä, rakkaudettomalla olennollaan päivät ja yöt. Tuolla ahne, armoton isäntä vaatii palvelijoitaan raatamaan yli heidän voimiensa. Eikö kalkki tämä ole Jumalan edessä sielun murhaamista? Kaikki viha, säälimätön katkeruus on laupiaan ja armollisen Herran edessä raskas rikos.
Jos riistämme lähimmäiseltämme elatuksen, tahi jos emme auta hengen hätään joutunutta, niin rikomme viidettä käskyä vastaan. Jos suljet sydämesi lähimmäiseltäsi, niin ettei hän saa, mitä elämänsä ylläpitämiseksi tarvitsee, niin sinä olet hänen murhaajansa, samaten kuin olisit sitä, jos jättäisit hänet tuleen tahi veteen häntä auttamatta.
Opeta, Herra, minua uskollisesti tekemään sinun tahtosi. Opeta minua rakastamaan sinua yli kaiken ja opeta myös rakastamaan lähimmäistäni niin kuin itseäni! Ole sinä minun tieni, totuuteni ja elämäni. Amen.
Jumalan ajatukset ovat meidän ajatuksiamme paljon syvemmät. Mitä meidän silmämme ei näe, sen hän näkee. Suuri Luoja, henkien Hallitsija hallitsee meidänkin henkemme, sydämemme, sisimpämme, ajatuksemme. Sanoilla »älä tapa» on paljon laajakantoisempi merkitys kuin yksinomaan ihmisen hengen riistäminen. Jumala ei tarkoita ainoastaan kätesi tekoa, vaan sinua, koko olentoasi, sydäntäsi, siellä liikkuvia ajatuksia, kieltäsi, katsettasi, salaisimpia aikomuksiasi, rakkauttasi, rakkaudettomuuttasi.
Mitä sana sinä merkitsee? Ei kättäsi, ei kieltäsi, eikä jotain erikoista jäsentäsi, vaan varmasti koko ihmistä. Enhän puhu kädelle, vaan koko persoonalle sanoessani, älä tee sitä tahi tätä. Niin, vaikkapa sanoisinkin: »Kätesi ei saa niin tehdä,» puhun sittenkin sinulle itsellesi, sielullesi, järjellesi, tahdollesi ja sydämellesi. Nehän hallitsevat kättä. Käsi on sielun, järjen ja tahdon palvelija. Jumala tutkii ihmisen sisintä olemusta.
Sana »älä tapa» merkitsee: älköön mikään, mikä sinussa on, tappako, ei kätesi, ei sydämesi, ei kielesi. Älä tapa vihaisilla silmäyksillä, halveksivalla käytöksellä. Älä sulje korvaasi, kun sinulta apua pyydetään. Jos niin teet on mielenlaatusi semmoinen, että Jumalan silmissä olet murhaaja.
Viidennessä käskyssä siis Jumala kieltää tappamisen. Ei meillä ole oikeutta lyhentää kenenkään ihmisen elinaikaa. Jos esivalta antaa kuoleman tuomion pahantekijälle, niin se ei ole ihmisten, vaan Jumalan teko. Jumala on antanut selvät määräykset esivallalle. »Se ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija, kostaja, sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee.»
Murhaamisaikeetkin, sydämen viha, joka synkistyttää kasvot, tahi ilmenee katkerissa sanoissa ja käytöksessä, ei ole ainoastaan syntiä, vaan on alkuna lähimmäisen murhaamiseen. Siis katkeruus, kateus, kostonhalu, rakkaudettomuus lähimmäistä kohtaan ajatuksina, puheina ja töinä on rikos viidettä käskyä vastaan, jonka Jumala pitää murhana.
Isä, joka hillittömässä vihassaan kurittaa lastansa, ei ajattele, että hän siten saattaa pilata lapsensa sielun ja ruumiin. Eikö tuo isä ole lapsensa murhaaja? Onhan hän kyllä lapsensa oikea kurittaja, Mutta kurituksen pitää tapahtua rakkaudessa, lapsen ajallista ja iankaikkista parasta ajatellen. Entä tuo kiukkuinen äiti, joka aikaisin ja myöhään lastansa tolkuttomasti moittii ja rankaisee sekä suurista että pienistä rikkomuksista. Syövyttävän nesteen tavoin hän kuluttaa lapsensa henkistä ja ruumiillista elinvoimaa. Eikö semmoinen äiti Jumalan edessä ole lapsensa murhaaja?
Tuolla raivoaa mies hillittömässä vihassa vaimoaan vastaan, vaikka hänen pitäisi olla hellä, ymmärtäväinen, suvaitsevainen ja kärsivällinen. Täällä pahasisuinen vaimo haavoittaa miestänsä katkerilla, pistävillä sanoilla ja tylyllä, rakkaudettomalla olennollaan päivät ja yöt. Tuolla ahne, armoton isäntä vaatii palvelijoitaan raatamaan yli heidän voimiensa. Eikö kalkki tämä ole Jumalan edessä sielun murhaamista? Kaikki viha, säälimätön katkeruus on laupiaan ja armollisen Herran edessä raskas rikos.
Jos riistämme lähimmäiseltämme elatuksen, tahi jos emme auta hengen hätään joutunutta, niin rikomme viidettä käskyä vastaan. Jos suljet sydämesi lähimmäiseltäsi, niin ettei hän saa, mitä elämänsä ylläpitämiseksi tarvitsee, niin sinä olet hänen murhaajansa, samaten kuin olisit sitä, jos jättäisit hänet tuleen tahi veteen häntä auttamatta.
Opeta, Herra, minua uskollisesti tekemään sinun tahtosi. Opeta minua rakastamaan sinua yli kaiken ja opeta myös rakastamaan lähimmäistäni niin kuin itseäni! Ole sinä minun tieni, totuuteni ja elämäni. Amen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tästä on poistettu.