Köyhän elämää nykypäivän Suomessa: On viikkoja, jolloin elän leivällä ja kahvilla
Riitta* tietää, miltä tuntuu, kun rahat eivät yksinkertaisesti riitä. Viisikymppinen nainen sinnittelee pätkätöiden ja velkasaneerauksen kurimuksessa.
Säännöllisesti toistuvat työttömyysjaksot alkoivat verottaa yksinhuoltajan taloutta yhä enemmän. Lopulta Riitta teki siirron, jota hän katuu tänä päivänä syvästi.
− Sorruin pikavippeihin. Sitten vippi piti maksaa, mutta ei ollut millä maksaa. Piti ottaa uusi. Se kasvoi ja kasvoi. Asia luisui käsistä, Riitta sanoo ääni sortuen.
Juuri laskin laskut: vuokra, joka on yli 400 euroa, sähköt, tietokone ja puhelin. Rahaa jää käteen melkein plus-miinus nolla. On aikoja, jolloin menee viikkokin, että elän leivällä ja kahvilla, Riitta kuvaa.
Pahimmassa hädässä Riitta on hakenut apua niin leipäjonosta, seurakunnalta kuin sosiaalitoimistosta.
− Kirjoitan myös Facebookissa ihan rehellisesti, että onko kenelläkään vaatetta, kun ei ole rahaa ostaa.
Selviytymistaistelu
Jatkuva käsi ojossa kulkeminen on henkisesti raskasta. Myös virallinen paperirumba vie voimia.
− Juokset toimistosta toimistoon: Kelaan, työvoimatoimistoon, liittoon, sosiaalitoimistoon. Se on nöyryyttävää. Olen joutunut lapsena kerjäämään, menin lapun kanssa talosta taloon. Nyt surettaa, että joudun tekemään aikuisena samaa, Riitta sanoo hiljaa.
Päivittäinen selviytymistaistelu vie aikaa ja voimia siinä määrin, ettei Riitalla ole juuri mahdollisuuksia rentoutua kodin ulkopuolella. Vapaa-aika on myös rahakysymys.
− Pääsen hirveän harvoin katsomaan lapsenlapsia. He asuvat 60 kilometrin päässä, ja matka on melkein 15 euroa sivu. Sillä ostan lähes viikon ruoat.
http://www.studio55.fi/tastapuhutaan/article/koyhan-elamaa-nykypaivan-suomessa-on-viikkoja-jolloin-elan-leivalla-ja-kahvilla/126762
Riitta* tietää, miltä tuntuu, kun rahat eivät yksinkertaisesti riitä. Viisikymppinen nainen sinnittelee pätkätöiden ja velkasaneerauksen kurimuksessa.
Säännöllisesti toistuvat työttömyysjaksot alkoivat verottaa yksinhuoltajan taloutta yhä enemmän. Lopulta Riitta teki siirron, jota hän katuu tänä päivänä syvästi.
− Sorruin pikavippeihin. Sitten vippi piti maksaa, mutta ei ollut millä maksaa. Piti ottaa uusi. Se kasvoi ja kasvoi. Asia luisui käsistä, Riitta sanoo ääni sortuen.
Juuri laskin laskut: vuokra, joka on yli 400 euroa, sähköt, tietokone ja puhelin. Rahaa jää käteen melkein plus-miinus nolla. On aikoja, jolloin menee viikkokin, että elän leivällä ja kahvilla, Riitta kuvaa.
Pahimmassa hädässä Riitta on hakenut apua niin leipäjonosta, seurakunnalta kuin sosiaalitoimistosta.
− Kirjoitan myös Facebookissa ihan rehellisesti, että onko kenelläkään vaatetta, kun ei ole rahaa ostaa.
Selviytymistaistelu
Jatkuva käsi ojossa kulkeminen on henkisesti raskasta. Myös virallinen paperirumba vie voimia.
− Juokset toimistosta toimistoon: Kelaan, työvoimatoimistoon, liittoon, sosiaalitoimistoon. Se on nöyryyttävää. Olen joutunut lapsena kerjäämään, menin lapun kanssa talosta taloon. Nyt surettaa, että joudun tekemään aikuisena samaa, Riitta sanoo hiljaa.
Päivittäinen selviytymistaistelu vie aikaa ja voimia siinä määrin, ettei Riitalla ole juuri mahdollisuuksia rentoutua kodin ulkopuolella. Vapaa-aika on myös rahakysymys.
− Pääsen hirveän harvoin katsomaan lapsenlapsia. He asuvat 60 kilometrin päässä, ja matka on melkein 15 euroa sivu. Sillä ostan lähes viikon ruoat.
http://www.studio55.fi/tastapuhutaan/article/koyhan-elamaa-nykypaivan-suomessa-on-viikkoja-jolloin-elan-leivalla-ja-kahvilla/126762
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sorruin pikavippeihin. Sitten vippi piti maksaa, mutta ei ollut millä maksaa. Piti ottaa uusi. Se kasvoi ja kasvoi. Asia luisui käsistä, Riitta sanoo ääni sortuen.