Ajatelkaa kuinka kovasti rakastuit häneen? Kaipaat, itket, toivot, ikävöit, ajattelet häntä joka sekunti...
Väärään ihmiseen koska kaipaat, itket, toivot, ikävöit ja ajattelet häntä joka sekunti ja silti rakastat vaikka et saa itsellesi mitään...
Mieti miten kovasti rakastuisit sellaiseen ihmiseen joka on hyvä sinulle...
Mieti.
Väärään ihmiseen koska kaipaat, itket, toivot, ikävöit ja ajattelet häntä joka sekunti ja silti rakastat vaikka et saa itsellesi mitään...
Mieti miten kovasti rakastuisit sellaiseen ihmiseen joka on hyvä sinulle...
Mieti.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ei jaksa miettii. Ei se siitä muutu miksikään niin että ei tarvi miettii.
Kyllä se muuttuu, ei tämä ole rakkautta nähnytkään..
Tämä on jotain ihan muuta..
Ja sitähän täällä kaikki kaihoaa?
Eikös vaan :)
Sen takia mun tunteet alkoi purkautua.
Olisin voinut rakastua, mutta kun hän ei osoittanut omia mahdollisia tunteitaan minulle niin ei siinä oikein omia tunteita synny sen enempää ja ne alkaneet alkavat kuolemaan kuin vedettömät versot.
Kaipaan rakkautta ja sitä että se on vastavuoroista. Hyvää naista ja tyytyväistä sydäntä.
Löydät sen oikean, aivan varmasti.
Luota :)
Tässä olisi yksi hyvä nainen, joka ei uskalla lähestyä sitä yhtä tiettyä miestä. Aika hankala näitä tunteita on näyttään ja olen tehnyt itsestäni jo kerran täyden idiootin itsestäni hänen edessään.
Eli kannattaisiko sinunkin rohkaistua ja lähestyä sitä naista?
En tiedä, mutta luottamus syntyy aina molempien yrittäessä.
Olen tajunnut vasta viime vuosina mitä rakkaus on. Se ei ole riuhtomista ja repimistä vaan hyvän olon tunnetta ja toiselle voiman/energian antamista sekä myös saamista.
En ole koskaan sitä kokenut elämässäni vain....
Millä tavoin teit itsestäni idiootin? Tai kuvittelet tehneesi?
kysyn koska tilanteeni on täysin erilainen enkä ala sitä tässä selittämään, se on jotain huomattavasti pidemmällä olevaa kuin aloitteen tekemistä.
En. Minä vihaan satuttamista.
Se että en kohtele aina hyvin,miten toivotaan koska satutan itseäni ja silloin se kohdistuu muihinkin.
Minä en ole kenellekkää hyvä.
Minusta täällä palstalla olijat ovat kaikki sellaisia, jotka kaipaavat jotakuta, jonka tunteista eivät tiedä. Miksi olisi täällä, jos tietäisi toisen rakastavan tai tykkäävän ja itse rakastaisi.
Jäin tänne esittämään kysymyksiäni, ihmettelemään ja miettimään mitä tapahtui?
Rehellisesti..
Halusin enemmän kuin hän, halusin sitoutua ja normaalin protokollan mukaan etenevän parisuhteen.. Lapsiakin
Mitä ihmisen oikeus on?
Se ei ole edetä normien mukaan, eikä täyttää vaatimuksia tietyille tavoille..
Se on oman elämän elämistä niin että on hyvä olla ja joskus elämä tuo muutoksia, sellaisia joihin on sopeuduttava.
Mutta en jaksa enää miettiä mitä hän mahtoi tarkoittaa, hän tarkoitti juuri sitä mitä sanoi, niillä sanoilla jotka sanoi..ei rivien välistä mutta asioita jotka ovat syvällisempiä ja paljon tarkoittavia.
Kun rakastuu ihmiseen joka ei halua sitoutua, kuka on hyvin omaehtoinen, selviytyjä, liikkuva yksin..
Jonka elämä ei ole muista riippuvaisuus. On vaikea muuttua omista tottumuksista, samanlaiseksi.
Koska hän ei asetu ja silti rakastan.. Minun on muututtava..
Koska haluan hänet silti, jollaintavalla.
En halua sijoittua kategorioihin, olen niiden kaikkien välissä. Omalla tavallani eli vapaa kuuntelemaan sydäntäni.
Väärin ilmaistu tuo halusin enemmän, ei ei.. Halusin eri asioita..
Mutta rakkaus toiseen on enemmän, jokaisen omalla tavalla..
Niin, voisin sanoa että tunnen häneen enemmän kuin mitä normaali parisuhde voisi koskaan antaa..
Minua ihmetyttää ajatus, että parisuhde olisi kaikilla samanmoinen ja antaisi samoja asioita kaikille. Sehän riippuu täysin niistä ihmisistä, jotka sen muodostaa. Mielestäni nuo on pelkkää selittelyä tai itsensä ylisuojelemista. Olen itse nähnyt kuinka itsenäiset ns.ikisinkut ovat rakastuneet ja tehneet elämänsä käännöksen, kun rakkaus on kovasti jysähtänyt.
Totta, millainen tahansa on elämäntilanne, löytyy aina rakkaudelle tilaa jos jysähtää..
Yritän kaikin keinoin miettiä joitain lohtuja siitä että tunne olisi ollut molemminpuoleinen mutta todellisuudessa hän ei halunnut pitää minua elämässään.. Eli ei rakastunut, todellakaan, se täytyy hyväksyä jos aion jatkaa elämääni.
Se on totuus.
Hyvästi ja unohda ovat ainoat sanat joilla tätä tarinaa voi kuvata..
Samaa mieltä että tarinat ovat omanlaisiaan ja yksilöllisiä.
Osa minusta kaipaa häntä silti, aina.
Vaikka ihminen rakastuisi, niin ei sekään takaa, että tulevaisuus olisi mitenkään yhteinen ja olisi samankaltaiset unelmat. Kaikki ihmiset ovat erilaisia ja se on vain sitä omien elämien yhteensovittelua, kompromisseja, joustoja sekä tilan antamista toisilleen, jotta yhteiselämä pelittää senkin hurmoksen jälkeen. Jos ihmisten luonteet, unelmat ja elämäntavat eroaa kovinkin paljon, niin aikamoinen työ on pitää suhde kasassa, mutta yhteispelillä se onnistuu, ei ikinä yksin.
Niin juuri olen samaa mieltä. Parisuhteiden koostumuksista niitä on yhtä monta kun on pareja..
Kun kaksi tapaavat toisensa ja aloittavat huumassaan suhteen on sanomattakin selvää että molemmat tekevät siitä toiselle hyvän. Vuodet vierii ja vähitellen oppii tuntemaan toisen ja tavat.. Kaikki käy luonnostaan. Alku on aina opettelua, rakkauden huumassa se on mahdollista.
Mietin myös miksi sellainen huuma on olemassa? Ehkä juuri siksi että toinen saa olla sellainen kun on ja kelpaa juuri sellaisena kun on ja jos huuma laimenee (ei välttämättä) tavat ja tyylit on opittu ja rakastaa toista juuri sellaisena virheineen päivineen.
Ellei ole joutunut machoilevan isottelevan, vähättelevän kusipään ansaan joka haluaa vain palvelua ja ihailua. Sen tietää sydämessään onko onnellinen suhteessa. Laiminlyöty parisuhde tai yksipuoleinen joustaminen ei ole tasaarvoa.
Tunnen itseni todella tarpeettomaksi ja kartelluksi, epäilen sen johtuvan siitä koska olin rakkaudenhuumassa.
Mutta kaiken tämän jälkeen voin vain sanoa että rakkaus satuttaa, ainakin yksipuoleinen.
Alan todella voimaan pahoin kun ajattelen menneisyyteni suhteita ja tänne kirjoittaminen ei tee hyvää.
Olen ollut aina se joka joustaa, joka hyväksyy ja jonka sanaa ei olla arvostettu..
Etsin jotain ihan toisenlaista.
Upsista, pieni korjaus.
En etsi.. Löydän :)
Kaikki ovat jollain tavalla satutettuja.
Hylätyksi tulemisen pelko kasvaa kun tunteita syntyy ja joutuu torjumaan ja kätkemään tunteitaan tai jopa häpeämään niitä.
Yritän olla miettimättä ja elää elämääni, kuten parhaiten taidan. Voisi olla huonomminkin, jos olisin valinnut toisin.
Tiedän, olevani sinnikäs rakkaudessani ja antaudun siihen täysin.
Jokaiselle se raja tulee vastaan, että tunne laimenee tai päättyy, jos ei saa enää mitään tai suhteen negatiiviset asiat voittavat ne hyvät. Tämä palstaharhassa eläminen ja jonkun kaipailu täällä on taas asia erikseen, ja vuosikausia jatkuneena jonkinlaisen riippuvuuden merkki eikä normaalia. Mut...
Tiedän..
Mite ihmiset voi sanoa noin heiveröisesti rakkaudesta.
Taidat ap olla joku blondi kaikkien panopuu jolla rakkaus vaihtuu kuin sukat ja välilä tiedä onko ne käsissä vai jaloissa.
Ei sulle rakkaus taida merkitä kun panemista ja rahaa.
Onko saavuttamattomasta luopuminen bimboilua?
Onko rakkaus ihmiseen joka ei tunne samoin ainoa polku elämässä jonka rakastunut elää? Sellainen että kipristää sydämeen aina kun häntä miettii ja ymmärtää ettei kuitenkaan kelvannut jostain syystä.
Ei etsivä mitään löydä etsivä vaan etsii, löytäjä löytää..sen tiedän.
Sitten kun se on tuleva kohdalle.
Sydämeni ei luovuta, se on sitkeästi rakastunut..
Olen kuunnellut myös järjen ääntä joka mahdollistaa irti päästämisen ja haaveiden unohtamisen.
Tasapainoon, järjen ja sydämen kanssa.