tää nyt tähän taas. joko mä oon kuvitellut kaiken sun soitteluineen päivineen tai sitten sä et osaa yhtään asettua mun kenkiin. olet ehkä saanut elää onnellisesti aina ja et myöskään ole ollut vihattu sillä tavoin kuin mä. et ehkä vain pysty ymmärtämään mua koska et ole kokenut samankaltaisia asioita. et ehkä tiedä esim pettymyksistä tai kieroilusta ja heikkouksien hyödyntämisestä mitään. en tarkoita että se olisi kaiken edellytys tai este mutta jotenkin tuntuu että mikäli sä nyt siellä oot niin ainakin ajattelet ja toimit kuten suurin osa ihmisistä. joskus en olisi uskonut ja en myöskään olisi halunnut sanoa tuota mutta en kai voi muutakaan enää. tunnen itseni vain jatkuvasti entistä heikommaksi niin etten pysty näkemään meitä ja olemaan onnellinen siitä. asia pitäisi mielestäni olla juuri toisin päin kun toisesta välittää että se rohkaisee ja antaa voimaa. olen ennenkin kirjoittanut tästä ja esittänyt asian niin että kummankin pitäis jotenkin haluta kasvaa tässä ja muuttua. ettei se ole niin niin kuin nyt että mä koen olevani se jokin lammas joka saa elää vaan siks että on pelkästään miellyttävä muille. m-n
älytön painajainen koko homma..
pakkopurkaa
7341
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voi kun voisin olla miellyttävä sinulle ,että kokisit olla onnellinen
Aikamoinen sönkkö taidat olla. ..:)
Mähän oon aina sun puolella...
no soititko sä sillon joskus vai et??? soititko sillon yhtenä keväänä? tätä joutuu kysymään aika agressiivisesti jo kun ois hyvä ees se tietää.
Hänelle soitin kyllä parikin kertaa viime keväänä. N>M
En todella ole soittanut!
miten sä sitten osasit vastata tähän? tiedätkö sit että se sun hän luulee että oot soittanu sille?