Minä olen se, joka tutkin munaskuut ja sydämet; ja minä olen antava teille kullekin tekojenne mukaan. Ilm. 2: 23.
Miten voimme välttää sen harhaluulon, joka ehkä tekstistämme ja muistakin samantapaisista Raamatun paikoista voi syntyä, nim. että saamme autuuden tekojemme paikkana? Jos sen niin käsitämme emme ole tarkanneet Jumalan sanoja. Ei Raamatussa missään sanota, että olemme tekojemme tähden vanhurskaat eli autuaat. Mutta että meidät tuomitaan tekojemme mukaan, sen luemme Jer. 17: 10; 32: 19; Hes. 18: 30; Matt. 16: 27; 25: 34-45; 2 Kor. 5: 10; Ilm. 2: 23; 20: 12; 22: 12.
Kaikkitietävä Jumala tuntee kyllä jokaisen sydämen, mutta aikojen alusta hän on säätänyt, että tekomme todistavat sisäisen olentomme laadun. Aabraham, uskovaisten isä, on tässä esikuvanamme. Hän uskoi Jumalan lupauksen ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi. Hän oli siis Jumalan edessä vanhurskas ja Jumalan ystävä. Mutta hänen tuli todistaa tämä teoillaan. Ja kun hän totteli Jumalan käskyä, sanoi Herran enkeli: »Nyt minä tiedän, että pelkäät Jumalaa, kun et säästänyt ainoaa poikaasikaan minulta». Apostoli Jaakob sanoo, että Aabraham tuli teoista vanhurskaaksi.
Samoin tapahtuu viimeisellä tuomiolla. Tuomioistuimen edessä vaaditaan todistajia. Todistajina ovat tekomme. Teot todistavat siitä armosta, mikä uskovassa sielussa on vaikuttanut, sekä myös siitä jumalattomuudesta, mikä uskottomassa ihmisessä asuu. Kristus sanoo: »Ei ole hyvää puuta, joka tekee huonon hedelmän, eikä taas huonoa puuta, joka tekee hyvän hedelmän; sillä jokainen puu tunnetaan hedelmästään. Eihän viikunoita koota orjantappuroista, eikä viinirypäleitä korjata orjanruusupensaasta.»
Hyvät teot eivät tee ihmistä hyväksi, mutta ne todistavat, että ihminen on hyvä. Ei hän ole hyvä sen takia , että hän tekee hyviä tekoja, mutta hän tekee hyviä tekoja sen takia, että hän on hyvä. Mutta, jotta Jumala voisi pitää ihmisen tekoja hyvinä, täytyy hänen ensin tehdä ihmisen sydän hyväksi.
Kun Kristus tuomitsee meitä tekojemme perusteella, ei hän katso teon ulkonaista muotoa, eikä suuruutta, vaan sen todellista sisäistä vaikutinta eli lähdettä, josta hyvä teko pulppuaa. Tämä on seikka, jota maailma ei tahdo ymmärtää, mutta jonka Herra Kristus usein ja tarmolla asettaa eteemme. Matt. 6: 1:ssä hän sanoo: »Kavahtakaa harjoittamasta vanhurskauttanne ihmisten nähden sitä varten, että he teitä katselisivat; muutoin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa». Minkä takia?
Herra etsii vaikutinta tekoon. Teko, nim. almunantaminen on sama, jonka Herra viimeisellä tuomiolla mainitsee. Mutta se tulee hyljätyksi sen takia , että vaikutin almun antamiseen ei ollut oikea. Matt. 10: 42:ssa sanoo hän: »Ja kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä maljallisenkaan kylmää vettä hänen juodaksensa, sen takia että se on opetuslapsi, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille». Vesimaljan ojentaminen on pieni hyvä teko, mutta sen vaikutin (se oli tehty Kristuksen tähden, ja maljan saaja oli opetuslapsi) teki sen teon sen arvoiseksi, että Herra vakuuttaa, että hän ei jää palkkaansa vaille. Mark. 9: 41:ssä sanoo Kristus sen vielä selvemmin: »Sillä joka antaa teille juodaksenne maljallisenkaan vettä siinä nimessä, että olette Kristuksen omia, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille».
Kun nyt ymmärrämme tämän, niin lähemmin tarkatkaamme sanoja. Herra sanoo, että hän antaa itsekullekin tekojensa mukaan. On niin kuin Jumala olisi vastaan ottanut ihmisiltä sekä hyvää että pahaa. Semmoisena kuin hän on sen saanut, hän on pannut sen talteen heidän lukuunsa, jotta sitten tuomiopäivänä antaa kunkin osan jokaiselle. Niin Kristus tämän seikan opettaa. Hän sanoo itsekullekin. Jumala antaa itsekullekin.
Moni on mielestään täällä maan päällä joukon sekaan piiloutuneena, ja luulee ettei Jumala niin tarkasti seuraa hänen elämäänsä. Mutta Jumala on niin suuri, että hän tuntee jokaisen linnunkin. Hän voi seurata jokaista ihmistä niin tarkasti kuin jos maan päällä olisi ainoastaan yksi ihminen. Viimeisenä päivänä asetetaan itsekukin riisuttuna ja paljaana tuomarin silmäin eteen tekojensa mukaan tuomittavaksi. Ja ne, jotka silloin itse vastaavat synneistään s.o. jotka ovat lain alla ja siis tuomitaan sen mukaan, niille ei pienintä sanaakaan anneta anteeksi, sillä Kristus sanoo, että jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, on heidän tehtävä tili tuomiopäivänä.
Mutta uskollisetkin saavat tekojensa mukaan erilaisen autuuden, kuten Jeesus vertauksessaan leivisköistä ja muissakin raamatun paikoissa sanoo. Tämän sisältävät myös sanat, että olen antava teille kullekin tekojenne mukaan.
Miten voimme välttää sen harhaluulon, joka ehkä tekstistämme ja muistakin samantapaisista Raamatun paikoista voi syntyä, nim. että saamme autuuden tekojemme paikkana? Jos sen niin käsitämme emme ole tarkanneet Jumalan sanoja. Ei Raamatussa missään sanota, että olemme tekojemme tähden vanhurskaat eli autuaat. Mutta että meidät tuomitaan tekojemme mukaan, sen luemme Jer. 17: 10; 32: 19; Hes. 18: 30; Matt. 16: 27; 25: 34-45; 2 Kor. 5: 10; Ilm. 2: 23; 20: 12; 22: 12.
Kaikkitietävä Jumala tuntee kyllä jokaisen sydämen, mutta aikojen alusta hän on säätänyt, että tekomme todistavat sisäisen olentomme laadun. Aabraham, uskovaisten isä, on tässä esikuvanamme. Hän uskoi Jumalan lupauksen ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi. Hän oli siis Jumalan edessä vanhurskas ja Jumalan ystävä. Mutta hänen tuli todistaa tämä teoillaan. Ja kun hän totteli Jumalan käskyä, sanoi Herran enkeli: »Nyt minä tiedän, että pelkäät Jumalaa, kun et säästänyt ainoaa poikaasikaan minulta». Apostoli Jaakob sanoo, että Aabraham tuli teoista vanhurskaaksi.
Samoin tapahtuu viimeisellä tuomiolla. Tuomioistuimen edessä vaaditaan todistajia. Todistajina ovat tekomme. Teot todistavat siitä armosta, mikä uskovassa sielussa on vaikuttanut, sekä myös siitä jumalattomuudesta, mikä uskottomassa ihmisessä asuu. Kristus sanoo: »Ei ole hyvää puuta, joka tekee huonon hedelmän, eikä taas huonoa puuta, joka tekee hyvän hedelmän; sillä jokainen puu tunnetaan hedelmästään. Eihän viikunoita koota orjantappuroista, eikä viinirypäleitä korjata orjanruusupensaasta.»
Hyvät teot eivät tee ihmistä hyväksi, mutta ne todistavat, että ihminen on hyvä. Ei hän ole hyvä sen takia , että hän tekee hyviä tekoja, mutta hän tekee hyviä tekoja sen takia, että hän on hyvä. Mutta, jotta Jumala voisi pitää ihmisen tekoja hyvinä, täytyy hänen ensin tehdä ihmisen sydän hyväksi.
Kun Kristus tuomitsee meitä tekojemme perusteella, ei hän katso teon ulkonaista muotoa, eikä suuruutta, vaan sen todellista sisäistä vaikutinta eli lähdettä, josta hyvä teko pulppuaa. Tämä on seikka, jota maailma ei tahdo ymmärtää, mutta jonka Herra Kristus usein ja tarmolla asettaa eteemme. Matt. 6: 1:ssä hän sanoo: »Kavahtakaa harjoittamasta vanhurskauttanne ihmisten nähden sitä varten, että he teitä katselisivat; muutoin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa». Minkä takia?
Herra etsii vaikutinta tekoon. Teko, nim. almunantaminen on sama, jonka Herra viimeisellä tuomiolla mainitsee. Mutta se tulee hyljätyksi sen takia , että vaikutin almun antamiseen ei ollut oikea. Matt. 10: 42:ssa sanoo hän: »Ja kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä maljallisenkaan kylmää vettä hänen juodaksensa, sen takia että se on opetuslapsi, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille». Vesimaljan ojentaminen on pieni hyvä teko, mutta sen vaikutin (se oli tehty Kristuksen tähden, ja maljan saaja oli opetuslapsi) teki sen teon sen arvoiseksi, että Herra vakuuttaa, että hän ei jää palkkaansa vaille. Mark. 9: 41:ssä sanoo Kristus sen vielä selvemmin: »Sillä joka antaa teille juodaksenne maljallisenkaan vettä siinä nimessä, että olette Kristuksen omia, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille».
Kun nyt ymmärrämme tämän, niin lähemmin tarkatkaamme sanoja. Herra sanoo, että hän antaa itsekullekin tekojensa mukaan. On niin kuin Jumala olisi vastaan ottanut ihmisiltä sekä hyvää että pahaa. Semmoisena kuin hän on sen saanut, hän on pannut sen talteen heidän lukuunsa, jotta sitten tuomiopäivänä antaa kunkin osan jokaiselle. Niin Kristus tämän seikan opettaa. Hän sanoo itsekullekin. Jumala antaa itsekullekin.
Moni on mielestään täällä maan päällä joukon sekaan piiloutuneena, ja luulee ettei Jumala niin tarkasti seuraa hänen elämäänsä. Mutta Jumala on niin suuri, että hän tuntee jokaisen linnunkin. Hän voi seurata jokaista ihmistä niin tarkasti kuin jos maan päällä olisi ainoastaan yksi ihminen. Viimeisenä päivänä asetetaan itsekukin riisuttuna ja paljaana tuomarin silmäin eteen tekojensa mukaan tuomittavaksi. Ja ne, jotka silloin itse vastaavat synneistään s.o. jotka ovat lain alla ja siis tuomitaan sen mukaan, niille ei pienintä sanaakaan anneta anteeksi, sillä Kristus sanoo, että jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, on heidän tehtävä tili tuomiopäivänä.
Mutta uskollisetkin saavat tekojensa mukaan erilaisen autuuden, kuten Jeesus vertauksessaan leivisköistä ja muissakin raamatun paikoissa sanoo. Tämän sisältävät myös sanat, että olen antava teille kullekin tekojenne mukaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.