Levitoimisesta järkevään politiikkaan

Lahden MM –kisat heijastavat hyvin Suomen poliittista ilmapiiriä, jota leimaa tekopyhyys ja ulkokultaisuus. Yksilö, joka edes yrittää puuttua epäkohtiin, laitetaan vaikka väkisin epäsuosioon ja häneltä viedään nekin vähät mahdollisuudet, joita käytettävissä on. Onneksi meillä on ystävällismielisiä naapurimaita, jotka eivät ole siinä määrin ahneita, etteivätkö voisi antaa muutamia voittoja jopa Suomelle. Suomen urheilijat näyttävät televisiokuvan perusteella joko liian laihoilta tai liian paksuilta. Urheilu on taitolaji, jossa yksi osatekijä on optimipaino. Tämä pitäisi ottaa huomioon myös politiikassa, jossa yliturpeus ei edesauta ilmeisestä vaikutelmastaan huolimatta kansakunnan hyvinvointia. Alipaino merkitsee sitä, ettei yksinkertaisesti jaksa. Sama pätee, yllättävää kyllä, myös ylipainoon.

Yhtäläisyys politiikkaan, kuten myös niin kutsuttuun talouselämään, löytyy kisoista myös sikäli, että tehtäviä suorittamaan on valittu väärät henkilöt. Onhan suorastaan järkyttävää, että ehdottomasti parhaat urheilijat eivät pääse edes koko kisoihin. Suomessa elää suorastaan ylijumalallinen kapitalistinen käsitys, joka sanoo, että omistaja saa päättää, ketä hän palkkaa ja mihin hintaan. Jopa jotkut karvanaamaiset yrittäjät ovat sitä mieltä, että yrittäjän oikeuksiin kuuluu myös oikeus saada valita asiakkaat. Oikeastaan on ihme, että valtakunnassa ylipäätään on taloudellista toimintaa. Siinä määrin pyöreäpäistä touhuamista valtakunnassa harjoitetaan.

Epäoleellisuudet urheilussa ovat niin ikään yhteys politiikkaan. Luulisi, että politiikassa, jos missä, keskityttäisiin olennaiseen, mutta eihän tämä juolahda edes mieleen. Kaikkea muuta pitää häslätä, mutta akuutit ongelmat jätetään silleen. Kapitalismin tulo urheiluun on muuttanut urheilun jo erittäin vastenmieliseksi. Normaali järki olettaisi, että urheilussa tärkein asia on urheilu, mutta kapitalismi on vääristänyt tämänkin asian sikäli, että tärkeimmäksi asiaksi urheilussakin on muodostunut raha.

Siinä missä politiikka, niin myös urheilu, on muuttunut lähinnä sirkukseksi, mauttomaksi mediatapahtumaksi, jonka tarkoitus ei suinkaan ole urheileminen, vaan kaikenlaiset pellentemput. Miten urheilija voi ylipäätään keskittyä mihinkään, kun jo lähes joka hengenvedolla joku pyöreäpäinen toimittaja tunkee mikrofonia kurkkuun? Suorastaan surkuhupaisaa on kuunnella niitä tapakouluttajan fraaseja, joita elämänsä ympyrää kiertänyt urheilija sitten ilmoille päästelee. Sama koskee tietysti kerrostalossa ikänsä asuneita ja pullaa napaansa ahtaneita poliitikkojakin, joita myös broilereiksi kutsutaan.

Lahden kisoihin tarvittaisiin perinteistä keskustalaisuutta, joka olisi vakaata ja järkevää politiikantekoa, joka sitten realisoituisi kisoissa järkevänä tekemisenä. Nykyinen kapitalismi on turmellut pahoin nämäkin kisat. Monta mitalia on mennyt sivu suun ja vallalla on ollut lähinnä maailmanlopun meininki. Itse asiassa keskustalaisuuden paluu olisi toivottava asia Suomen Keskustaankin. Nythän puolue suorastaan levitoi.