Kirkon uhrit

Hyvä että joku huomaa kirkonkin olevan uskonnollinen yhteisö.
Sekin pitää totena samoja uskomuksia kuin kristinuskojen lahkotkin.
Ja haluaa kasvattaa lapset pitämään uskomuksia totena.
Kirkko sai kasvatettua minut tuntemaan äärimmäistä vastenmielisyyttä kaikkea uskoon ja uskontoon liittyvää kohtaan.
Se häiritsee koko elämääni.
Miten kirkon saisi vastuuseen aiheuttamastaan haitasta.

Kunpa te hyvät ihmiset kohtaisitte Jumalan joka on löydettävissä Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta. Ei niillä kirkoilla ole välttämättä merkitystä, jos se todellinen uskon syvyys jää kokematta.

"Jollet kuulunut kirkkoon, olit jotenkin outo ja halveksittava."

Näin oli varmaankin vielä joskus 1960-luvulla, itsellänikin oli kyseinen asetelma. Onko nykyään yleisemmin aivan samantekevää kirkkoon kuuluminen tai kuulumattomuus vai ovatko vain omat asenteeni muuttuneet, en tiedä. Nykyään uskonnollisten rituaalien ja uskonnollisen jargonin paikka elämässä(ni) on hyvin vähäinen.

Nykyään on runsaasti tarjolla eksaktimpaa tietoa, jos vaan on aikaa ja kiinnostusta tutustua.

Mistä johtuu, että edelleen on yksinkertaisia ihmisiä, jotka luulevat, että kirkon ulkopuoliset uskonnolliset yhteisöt ovat lahkoja. Luterilainen kirkkohan on itsekin lahko, roomalaiskartolisen kirkon lahko. Mikä yhteisö ei ole lahko? Sanokaa viisaammat.

Minua ärsytti aikanaan oppikoulussa uskonnon pakkosyöttö, suoranainen aivopesu. Esim. ateistit selitettiin epäonnistuneiksi, katkeriksi, pahoiksi ihmisiksi, jotka joutuvat viimeisellä tuomiolla helvettiin. Silloin nuorena sitä helvettiä oikein pelkäsi ja yritin uskoa, mutta ei siitä mitään tullut -kristinoppi on varmaan hölmöin kaikista uskonnoista. Sitten parikymppisenä erosin koko ev.lut.lahkosta.