Vuonna 1599 Kaarle-herttua marssi joukkoineen Helsinkiin ja hirtätti kaupungin Hirsipuukalliolla kahdeksan helsinkiläistä virkamiestä, joiden ainoa virhe oli ollut pysyä Ruotsin laillisen kuninkaan Sigismundin (1587-1599 Ruotsin, 1632 myös Puolan kuningas) kannattajina vallananastaja Kaarle-herttuaa vastaan. Myöhemmin Kaarle julistautuikin Ruotsin kuninkaaksi nimellä Kaarle IX. Puola kantoi kaunaa niin pitkään, että myös Sigismund (III:n) seuraaja Wladyslav IV (Puolan kuninkaana 1632-1648) käytti itsestään titteliä Ruotsin kuningas - Ruotsissa koskaan edes käymättä.
Helsingin Hirsipuukalliolla voisi olla hyvä muistomerkin paikka näille kahdeksalle uskolliselle. Muistomerkki voisi olla suomalais-ruotsalais-puolalaista yhteistyötä ja siksi kolmikielinen tunnustuksena historiallisesta vaiheesta, jolloin Suomea hallitsi sama kuningas kuin Puolaakin. EU:n pohjoinen ulottuvuus jo 1500-luvulla?
Kyseiset helsinkiläiset virkamiehet, kuten monet suomalaiset muutenkin, kannattivat 1599 Sigismundia, koska iänikuisiin Ruotsin sotiin ymmärrettin saatavan taukoa, jos Ruotsilla ja Puolalla olisi yhteinen kuningas: silloin eivät ainakaan Ruotsi ja Puola sotisi keskenään. Yhteiskuninkuuden tultua torjutuksi seurauksena olivatkin pitkät ja kuluttavat sodat Ruotsin ja Puolan välillä. Sotaa käytiin varsinkin Liivinmaalla aina Ruotsin saavuttamaan Riian kaupungin valloitukseen 1621 asti ja senkin jälkeen Puolan ydinosissa Kaarle X Kustaan aikana.
Mitä olette mieltä: millaiseksi olisi Ruotsin, Puolan ja Suomen historia muotoutunut, jos valtakunnan yhteinen puolalainen kuningas olisi saanut jatkaa virassa? Olisiko suomalaisia joutunut vähemmän sotiin? Olisiko Puolan laajentumispolitiikka Venäjää vastaan 1600-luvun alussa ollut menestyksekkäämpää, jos myös Ruotsi olisi sitä tukenut? Olisiko katolinen kirkko saavuttanut uudelleen jalansijaa Pohjolassa?
Helsingin Hirsipuukalliolla voisi olla hyvä muistomerkin paikka näille kahdeksalle uskolliselle. Muistomerkki voisi olla suomalais-ruotsalais-puolalaista yhteistyötä ja siksi kolmikielinen tunnustuksena historiallisesta vaiheesta, jolloin Suomea hallitsi sama kuningas kuin Puolaakin. EU:n pohjoinen ulottuvuus jo 1500-luvulla?
Kyseiset helsinkiläiset virkamiehet, kuten monet suomalaiset muutenkin, kannattivat 1599 Sigismundia, koska iänikuisiin Ruotsin sotiin ymmärrettin saatavan taukoa, jos Ruotsilla ja Puolalla olisi yhteinen kuningas: silloin eivät ainakaan Ruotsi ja Puola sotisi keskenään. Yhteiskuninkuuden tultua torjutuksi seurauksena olivatkin pitkät ja kuluttavat sodat Ruotsin ja Puolan välillä. Sotaa käytiin varsinkin Liivinmaalla aina Ruotsin saavuttamaan Riian kaupungin valloitukseen 1621 asti ja senkin jälkeen Puolan ydinosissa Kaarle X Kustaan aikana.
Mitä olette mieltä: millaiseksi olisi Ruotsin, Puolan ja Suomen historia muotoutunut, jos valtakunnan yhteinen puolalainen kuningas olisi saanut jatkaa virassa? Olisiko suomalaisia joutunut vähemmän sotiin? Olisiko Puolan laajentumispolitiikka Venäjää vastaan 1600-luvun alussa ollut menestyksekkäämpää, jos myös Ruotsi olisi sitä tukenut? Olisiko katolinen kirkko saavuttanut uudelleen jalansijaa Pohjolassa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mainittu Wladyslav IV (kuninkaana 1632-1648)oli aika tittelinkipeä, sillä vuosina 1610-1635 hän oli myös "Venäjän tsaari".
Niin että päin Karjalan mäntyä sitä olisi menty Puolankin alla.