Toimittajille lähtökohdaksi vähintään ammattikorkeakoulutasoinen loppututkinto ja koe, jolla varmistetaan yleissivistys, riittävä osaamisen taso sekä journalistien eetyisten sääntöjen tuntemus.
Monilla muillakin aloilla, joilla on yhteiskunnallista merkitystä, kuten terveydenhuolto, tilintarkastajat, asianajajat, kiinteistönvälittäjät, ym. on vaatimuksena ammattitaidon osoittava tutkinto ja/tai koe ja rekisteröinti.
Muut kuin rekisteröidyt, loppututkinnon suorittaneet ja kokeessa riittävän yleissivistyksen ja journalismin etiikan tuntemuksen osoittaneet toimittajat voisivat esiintyä "toimittajaharjoittelijoina, mielipidekirjoittajina, keskustelijoina, haastattelijoina, blogin pitäjinä ym." tai vaan omalla nimellään.
Taloustoimittajalta tulisi kuitenkin erikseen vaatia suoritettu ylempi yliopistotutkinto, johon sisältyy syventävät tai pääaineopinnot (cum laude tai laudatur) vähintään yhdessä taloustieteen oppiaineessa sekä vähintään siviili- ja kauppaoikeuden sekä julkisoikeuden yliopistolliset peruskurssit, vaikkapa jälkikäteen erikseenkin suoritettuna.
Suomen Yleisradio ylläpidetään verovaroilla ja monet sanoma-ja aikakausilehdet ovat nauttineet mediatukea verovaroista. Jotain tolkkua ja tasoa pitäisi saada myös siihen informaatioon, mitä ne jakavat.
Monilla muillakin aloilla, joilla on yhteiskunnallista merkitystä, kuten terveydenhuolto, tilintarkastajat, asianajajat, kiinteistönvälittäjät, ym. on vaatimuksena ammattitaidon osoittava tutkinto ja/tai koe ja rekisteröinti.
Muut kuin rekisteröidyt, loppututkinnon suorittaneet ja kokeessa riittävän yleissivistyksen ja journalismin etiikan tuntemuksen osoittaneet toimittajat voisivat esiintyä "toimittajaharjoittelijoina, mielipidekirjoittajina, keskustelijoina, haastattelijoina, blogin pitäjinä ym." tai vaan omalla nimellään.
Taloustoimittajalta tulisi kuitenkin erikseen vaatia suoritettu ylempi yliopistotutkinto, johon sisältyy syventävät tai pääaineopinnot (cum laude tai laudatur) vähintään yhdessä taloustieteen oppiaineessa sekä vähintään siviili- ja kauppaoikeuden sekä julkisoikeuden yliopistolliset peruskurssit, vaikkapa jälkikäteen erikseenkin suoritettuna.
Suomen Yleisradio ylläpidetään verovaroilla ja monet sanoma-ja aikakausilehdet ovat nauttineet mediatukea verovaroista. Jotain tolkkua ja tasoa pitäisi saada myös siihen informaatioon, mitä ne jakavat.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Järjetön ajatus. Ammattinimikesuoja ja laillistaminen on luonnollisesti paikallaan terveydenhuollon ammattihenkilöiden suhteen. Toimittajien kohdalla tämä johtaisi vain sananvapauden ja demokratian kaventumiseen.
Sananvapaus ja demokratia ei vaarannu. Ne sisältyvät perustuslakiin. Kuka tahansa saa vapaasti puhua ja kirjoitella, kunhan ei syyllisty lain rikkomuksiin, kuten kunnianloukkauksiin ja viharikoksiin.
Kun rekisteröity toimittaja lisää kirjoituksen perään ammattinimikeen "toimittaja", lukija tietää, että kyseisellä kirjoittajalla on toimittajan ammattipätevyys. Sama koskee muita tiedotusvälineitä, jotka voisivat julkistaa rekisteröityjen, ammattitaitoisten toimittajiensa luettelon. Ei se estä muita kirjoittamasta ja puhumasta.
Tämä ei estä mielipidevapautta eikä julkaisu- ja painovapautta.
Asia on erittäin ajankohtainen etenkin Ylen kohdalla. Monet toimittajina esiintyvät henkilöt ovat osoittaneet heikon tietämyksensä niin taloudessa, liike-elämässä kuin vaikkapa journalistien eettisten sääntöjen tuntemuksessa ja omaksumisessa.
Jos näin on että sananvapaus ei vaarantuisi niin miksi tuota rekisteröimistä sitten tarvittaisiin?
Pitäisikö kirjailijatkin jotka usein ovat yhteiskunnallisesti kantaaottavia tämän logiikan mukaan rekisteröidä ja vaatia kirjallisuustieteen loppututkinto?
Miten luokittelisit mm. Jari Tervon ? Täysiverinen idiootti, kirjailija kyllä, mutta onko sen pohjalta pätevyyttä muuhun kommenttia heittää? Tervo ei ole ainoa, joka kuvittelee kirjan kirjoittamisen pätevöittävän kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan. Lasse Lehtisestä puhumattakaan.
Mikä tässä on niin vaikeaa?
Kirjailija on kirjailija. Tutkija on tutkija. Asian harrastaja on harrastaja. Elinkeinonharjoittaja on elinkeinonharjoittaja.
Laki vaatii, että fysikaalisessa hoitolaitoksessa on oltava vaaditun ammattipätevyyden omaava vastaava hoitaja, vaikka omistajalla tai toimitusjohtajalla ko. tutkintoa ei olisikaan eikä kaikilla henkilöstöön kuuluvillakaan.Sama koskee esim. kiinteistönvälitystoimistoja. Omistajalta ja/tai toimitusjohtajalta LKV-tutkintoa ei vaadita, mutta lakisääteinen vastaava hoitaja on oltava. KHT-nimike edellyttää jatkuvaa ammattitaidon ylläpitoa ja koettava säännöllisin väliajoin, jne. ja Keskuskauppakamari ylläpitää rekisteriä.
Monilla harrastusyhdistyksillä, etujärjestöillä, ammattialoilla, poliittisilla puolueilla, uskonnollisilla yhteisöilläyhteisöillä, kaupallisilla toimijoilla ym. on omat julkaisunsa. Lisäksi vaalien alla painetaan erikoisjulkaisuja. Ei laki toimittajan ammattipätevyydestä ja rekisteröinti sitä muuta.
Tuo rekisteröiminen ja laillistaminen on tietysti ymmärrettävää terveydenhuollon kaltaisessa toiminnassa jossa epäpätevä ihminen voisi vahingoittaa toista. Samaten varmasti kiinteistönhuollossakin sillä on perusteensa.
Kirjailijat sen sijaan ovat aina ottaneet kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Se on jopa heidän velvollisuutensa.
Samaa toivoisi median käyttämälle "asiantuntija" nimikkeelle, kaikenlaisia pösilöitä, joilla ei oikein asiasta, jonka asiantuntijana esiintyvät, edes mitään faktista tietoa, revitään uskottavuutta lisäämään ja antamaan omituisia "asiantuntijakommentteja" lähetyksiin. Vaikuttavat niissä yleensä vähintäänkin idiooteilta, mutta kovasti "toimittajat" mainostavat heidän olevan "asiantuntijoita", joiden asiantuntemusta ei sen kummemmin kerrota, eikä taatustikaan käy ilmi heidän "asiantuntijakommenteistaan".
Mitä talousjournalismiin tulee niin se on pääsääntöisesti yhtä heikkotasoista kuin urheilujournalismi. Molemmille on tyypillistä fanittaminen ja asettuminen liikaa journalismin kohteen asemaan.
Taloudessakin meillä käytetään lähes kaikessa noita "talouden iltapäivälehtiä" tai viellä surullisempaa pelkkien iltapäivälehtien toistelemia "ehdottomia" totuuksia, joilla ei juurikaan talouden realiteettien kanssa ole tekemistä, vaan suunnan johon taloutta halutaan viedä. Lähinnä rahat pois veronmaksajilta ja valtion omaisuudet halvalla yksityisille - tyylillä.
Toimittajakoulutus ei luo laajempaa yleissivistystä kuin muukaan ammattikoulutus. Itse asiassa yleissivistys lienee laajimmillaan ylioppilastutkinnon aikoihin. Yliopisto- tai ammattikoulutukseen siirryttäessä lukiossa opitut asiat alkavat hiljalleen unohtua ja korvautua uusilla.
Valtaosa uudesta toimittajasukupolvesta on suorittanut toimittajatutkinnon, koska koulutuspaikkoja on lisätty viime vuosikymmeninä runsaasti. Aikoinaan toimittajaksi pystyi yliopistotasolla opiskelemaan käytännössä vain Tampereella. Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen sisällöllä oli kuitenkin 1970-80 -luvuilla hieman kyseenalainen maine ns. porvarillisessa lehdistössä, mistä syystä uusia toimittajia pestattiin mieluummin muiden alojen opiskelijoista tai loppututkinnon suorittaneista.
Kari Kontio vainaa kirjoitti loistavassa kirjassaan "Kausi Helvetissä- Neljä vuotta Turkan koulussa" että meni teatterikorkeaan siksi että Suomessa pitää olla paperit voidakseen olla taiteilija. Kontio kritisoi myös uskoa muodollisen koulutuksen päteväksi tekemisen voimaan mikä meillä Suomessa on tyypillistä.
Kontiohan oli sivistynyt mies joka oli lukenut ennen teatterikorkeaa poliittista aatehistoriaa.
Toimittajan tulisi kyetä ja haluta hankkia tietoa itsenäisesti sekä kyetä arvioimaan sitä, tarvittaessa erikoisalojen asiantuntijoiden avustuksella.
Toimittajan ammattinimike kertoisi, että henkilöllä on todistettavasti tietoa, osaamista ja kykyä vastata puheistaan ja julkaisuistaan.
Rekisteriä voisi luontevasti pitää opetusministeriö, miksei vaihtoehtoisesti oikeusministeriö, tai esim. Keskuskauppakamari.
Siirtymäaikaa tuskin tarvittaisiin, ehkä max pari vuotta, ja muut voisivat olla "toimituksen avustavaa" henkilökuntaa.
Toimittajat vastaavat jo nyt siitä mitä julkaisevat. Viimekädessä vastuussa on tietysti julkaisun päätoimittaja. Muodollinen pätevyysvaatimus ei sikäli muuta asiaa mihinkään.
Valemedia ja valhemedia. Monen jalat paljastuisivat savijaloiksi.
-Vaikuttaa siltä, että jopa joillakin Ylen toimittajilla ei vaan tosiasiat ole mahtuneet kalloon. Vika ei todistettavasti aina ole kuulijassa, vaan näiden toimittajien asenteet korvaavat tiedon ja osaamisen.
Yliopistotasoisen journalistiikan tai tiedotusopin loppututkinnon suorittaneet ovat yliopistosta riippuen joko yhteiskuntatieteiden maistereita tai filosofian maistereita, kun taas sana toimittaja on ammattinimike. Sen rinnalla käytetään myös ammattinimikettä journalisti.
Tämä tuntuu riittävän noille toimittajina työskenteleville maistereillekin. Eivät he halua erottua niistä journalistisella alalla työskentelevistä toimittajista, jotka ovat suorittaneet jonkin toisen alan tutkinnon. Myöskään toimittajien ammattijärjestö Suomen Journalistiliitto ei halua erotella jäseniään. Sama juttu lehti- ja muiden mediatalojen kanssa, eivät nekään halua erotella samaa työtä tekeviä toimittajiaan eri kategorioihin muuten kuin ehkä etuliitteellä, kuten talous-, kulttuuri- tai urheilu- tai erikoistoimittaja.
Miksi valtion pitäisi luokitella toimittajat johonkin rekisteriin? Ammattitaidon arviointi on työnantajien asia. Jos "oikeista" toimittajista tehdään koulutuspohjan tai muun arviointipohjan perusteella ammattirekisteri, johdonmukaisuuden vuoksi vastaava rekisteri pitäisi tehdä muidenkin ammattien harjoittajista. Esimerkiksi ammattinimikettä maanviljelijä saisi käyttää itsestään ainoastaan maatalousopiston ammattitutkinnon suorittanut viljelijä.
Tuon kaltainen rekisteri on olemassa lähinnä vain asianajajista. Nimikettä asianajaja saa käyttää itsestään ainoastaan Suomen Asianajajaliiton jäsen. Rekisteriä ei kuitenkaan ylläpidä oikeusministeriö, vaan ammattiliitto itse.
On opettajia ja kouluttajia. Aineopettajan pätevyysvaatimuksiin kuuluu yliopistollisen loppututkinnon lisäksi opettajankoulutus, ns. auskultointi, josta määrätään asetuksilla. On psykologeja ja laillistettuja psykologeja, lakimiehiä ja asianajajia, kiinteistönvälittäjiä ja laillistettuja kiinteistönvälittäjiä, auktorisoituja kiinteistöarvioitsijoita, KHT-tilintarkastajia ja muita tilintarkastajia, jne.
Toimittaja-nimikkeen ammattisuoja ei ole keneltäkään pois, mutta se suojaisi kuulijoita ja lukijoita. Sananvapaus mahdollistaa yhteiskunnallisten epäkohtien julkitulon, mielipiteen ilmaisun, hömpän, huuhaan, valehtelun ja agitoinnin edelleen.
"Yleissivistys lienee laajimmillaan ylioppilastutkinnon aikoihin" . Näin varmaan onkin, monilla. Ylioppilastutkinnosta valitettavasti suoriutuu varsin köykäisesti. Matematiikka ei ole pakollinen, reaalista selviytyy käytännössä fysiikalla, ja reaalia suunnitellaan vapaaehtoiseksi tai ainakin sitä on ehdotettu.
NS. poliittisilla toimittajilta toivoisi tilastomatematiikan perusteiden hallintaa.
Suomen sana 'toimittaja' on hiukan kummallinen. Jos vaikka kokoaa jonkin non fiction -kirjan, on sen kirjan toimittaja, editor. Sellainen 'editor', joka oikolukee jonkun muun tekstiä tai ehdottaa rakenteellisia muutoksia toisen tekstiin, on englanniksi editor, mutta suomeksi se taida ollakaan toimittaja. Mikä se lienee? Toimittajaksi kääntyy myös sana journalist.
Kun kuuntelee ja lukee ylenannon ja hyysärin 'toimittajien' väsäämiä juttuja, huomaa (jos huomaa) niiden värittyneisyyden. Jos Suomeen nykytyranniassa säädettäisiin rekisteröintipakko julkiseen kirjoittamiseen, esille pääsisivät rekisteröityinä 'toimittajina' vain punavihersuvakit, homottajat, eurokommunistit, globalisaation ja ilmastonmuutostyrannian hännystelijät, suomalaisuutta halveksivat moraalittomat evoluutiouskovaiset ateistit. Ja heiltä ei voi odottaa 'tasapuolista ja puolueetonta' raportointia mistään asiasta.
Kirjoitellaan, niin kauan kun vielä voimme. Totalitarismi pyrkii aina sulkemaan totuuden suut.